imukuppisynnytys, hätäsektiö- miten syntyy kolmonen?
Eli minulla on takana kaks erilaista synnytyskokemusta. 1. synnytys oli " normaali" alatiesynnytys, jossa jouduttiin kuitenki lopulta päätymään imukuppiavustukseen koska vauvan sydänäänet alko heittää niin paljon. 2. synnytys meni ponnistusvaiheeseen asti melkein minuutilleen samaa tahtia, mutta kun olin ponnistellut jo reippaan aikaa, vauvan happiarvot mitattiin ja niiden alhaisuuden takia hätäsektioon. Nyt mietityttää kolmas synnytys, että miten tämän kanssa tulee käymään. Mihin synnytystapaan päädytään. Ite TOIVON sektiota sen takia, että tämä edellinen synnytys oli loppuvaiheessa ennen sektiota jo niin kivuliasta hommaa, että en haluais sitä enää kokea... Toisaalta, alatiesynnytys olis se " normaalimpi" tapa ja varmasti onnistuessaan paljon helpompi.
Kävin SyPe:ssä juttelemassa kätilön kanssa näistä aiemmista synnytyksistä ja peloista, mutta vasta rv 36 päätetään synnytystapa. Jännittää siis kovin, mihin tulokseen siellä päädytään. Jos lapsi sillon on raivotarjonnassa eikä kooltaan kovin suuri, luulen että lääkärit koittaa saada mua synnyttämään alateitse. TÄLLÄ hetkellä rv 30 vauva on kuitenkin perätilassa, pidän siis peukkuja että pysyykin niin ja vauva ite päättää meijän muiden puolesta miten hänet ulos autetaan :)
Mutta jos jollakin on vastaavanlaisia kokemuksia, että on useampi synnytys poikennut normaalista, VOIKO se kolmas olla sitten IHAN normaali? Ite epäilen vähän, että tokkopa kolmaskaan ilman apuja sieltä tulee...
Ja USKALLANKO lähteä edes YRITTÄMÄÄN enää alakautta? Lääkärithän sen loppuviimein päättää, mutta siksi menen synnytyspelkopolinlääkärille synnytystapa-arvioon, että voin ehkä saada itekin asiaan vähän vaikuttaa...
Kommentit (4)
Siis asiaan... Ensinmäisen kanssa imukuppi synnytys kun oli vauvan nyrkki tulossa pään kanssa samalla herkellä ulos ja tiukkaa teki. pää tuli hassun muotoiseksi mutta 2v. mrnnessä sekin oli muotoutunut normaaliksi. Kaikki 2 hänen jälkeensä olen synnyttänyt normaalisti ja toivon että tämä neljäskin tulee. On noissa ollut omat ongelmansa mutta nyt 30rv ollessa ei jaksa toistaiseksi stressata. Huolestutaan sitten jos salissa ei oikein suju niin saapi olla iloinen pidempään.
minulla on takana kaksi imukuppisynnytystä, joista ensimmäinen oli vähällä johtaa hätäsektioon. Ponnistusvaiheet kestivät ensimmäisessä 1,5 h ja toisessa 30 min, ja tässä vaiheessa lapsi oli vielä korkealla lantiossa.
Pelkäsin kovasti kolmatta synnytystä, mutta niin vain kävi että poika syntyi lähes kivutta (tai se avautumisvaihe kyllä sattui) ja minuutin ponnistamisella, ilman episiotomiaa tai repeämiä. Kaikki on mahdollista!
niin ekalla kerralla tuli imukuppista paha repeämä ja lääkäri oli väkivaltainen,minut ommeltiin väärin ja tuloksena oli että paikat aukesi 6vrk.ta synnytyksen jälkeen!! ja operaatio uusiksi,eli jäljellä olevat ompeleet poistettiin ja haava " verestettiin" ja laitettiin uudestaan kiinni..jolloin fyysinen toipuminen vasta alkoi, tosin seurauksena olen käynyt sähköhoidoissa sulkialihasten repeämisten vuoksi n.2v. Olen onnellinen teidän puolesta jotka olette saaneet sektion, koska itse en saanut vaikka ponnistus vaihe kesti 4h ja kaikki oli 8h45min ohi. Minut olisi kuulunut leikata myös koska vauvan sydän äänet katosi ja oli kasvo (otsa) edellä tulossa, jolloin myös imukuppi ei ollut oikeassa kohdassa ja pääsi irti..potilasvak.kes oli sitä mieltä että synnytys oli lääketieteellisesti perusteltu?? Toinen synnytys hoitui suunniteltusti leikkausessa ja kaikki meni ok..särkyä oli noi 2vkoa. Kolmatta odotetaan ja synnytys PELOTAA!!!
myös minulla oli ensimmäinen synnytys imukuppisynnytys josta tuloksena todella huonokuntoinen lapsi.
Toinen synnytykseni oli kiireellinen sektio vuotavan eteisistukan ja lapsen poikkitilan takia rv 36.
Kolmas synnytys olikin sitten suunniteltu sektio jossa kaikki meni nappiin.