Selviytymisvinkkejä synnytyspelkoiselle kaivataan!

Oli pakko tulla rohkasemaan kun tiedän mitä on pelätä..Minun onnekseni pelko osoittautui loppuen lopuksi ' turhaksi' .Eli voin todeta:Ei se niin kamalaa ollutkaan!! :)

Luota henkilökuntaan!He ovat alansa ammattilaisia.Heidän vastuullaan on että kaikki menee hyvin.Tosin on toki muistettava että mitä vaan voi sattua ja yllättäviä käänteitä saattaa tulla mutta suurin osa synnytyksistä menee hyvin ja tuloksena terve vauva (ja äiti).Pahat repeämät ovat harvinaisia ja pienemmistäkin toipuu nopeasti :))

Sain esikoiseni 5,5viikkoa sitten.Minulle jouduttiin tekemään eppari mutta se ei sattunut.Tikitkin sulivat nopeasti eikä sitä edes enää ajattele kun on tuommoinen ihana pieni tyttönen ihasteltavana :DD

Itse pelkäsin kipuja toooooosi paljon..Pyysin ja sainkin heti epiduraalin kun se vain oli mahdollista.Suosittelen :) Jos kipua pelkäät niin pyydä toki kaikki mahdolliset lievitykset.

Voin sanoa että loppuraskaudessa oli niin tukalat oltavat että vaihtaisin ne synnytykseen koska vain uudestaan ;) Eli hyvin on luonto nämäkin asiat hoitanut..

Minullakaan ei muuten ' pelkopolista' ollut mitään hyötyä,paitsi pääsin näkemaan vauvan ultrassa kun tehtiin painoarvio ;))

Tsemppiä tsemppiä tsemppiä..kannattaa puhua peloista esim neuvolassa,lapsen isän kanssa tai jonkun kaverin..se auttaa yleensä kun saa ' purkautua' .Itke ja paassaa jos se helpottaa!!!Älä yksin mieti ja murehdi.ÄLÄKÄ missään nimessä SUOSTU kuuntelemaan kauhutarinoita!!!Sano heti ettet halua kuulla :OO

Voit käydä lukemassa synnytystarinamme joulukuisten pinosta.Se ei ainakaan minusta ole kauhea..positiiviset muistot jäi :)

-Tiggr&Nasu

ps.Ja muista:Palkinto on aina mitä ihanin oma pieni VAUVA!!!!

Eliisa:

Löytyisikö hyviä vinkkejä synnytykseen valmistaumisessa? Olen ainakin lievästi synnytyspelkoinen. Esikoinen syntyi neljä vuotta sitten perätilan vuoksi sektiolla. Nyt toivon kovasti, että alatiesynnytys olisi mahdollinen, mutta sekin pelottaa. Neuvolan seuraava synnytysvalmennus on vain pari viikkoa ennen laskettua aikaa ja haluaisin ehdottomasti valmistautua henkisesti ja muutenkin asiaan pelkoni vuoksi jo hyvissä ajoin.

Olen jo käynyt SYPE:llä juttelemassa, mutta en kokenut saavani sieltä tarvitsemaani apua.

Onkohan Keski-Suomessa olemassa jonkin muun tahon järkkäämiä synnytysvalmennusryhmiä tms. asiaa tukevaa toimintaa? Myös vinkit hyvistä kirjoista sekä muiden synnytyspelkoisten selviytymistarinat olisivat tervetulleita!

T. Eliisa rv30

Tämän toisen lapsen kohdalla olin minäkin ensisynnyttäjä koska ensimmäinen jouduttiin leikkaamaan pysähtyneen synnytyksen vuoksi (käynnistys). Tämän toisen kohdalla aloin minäkin pelkäämään/jännittämään aikalailla eli samassa veneessä olin kanssasi.



Synnytyksestä on kulunut jo 4,5kk ja uudelleen meen jos se suodaan! Synnytys sattui ja se oli kamalaa. Mutta ne fiilikset jotka tuli vauvan synnyttyä olivat jotain aivan MIELETTÖMÄT!!! Veikkaan että elämän parhaimpia kokemuksia ovat ne joissa on voittanut omat pelot. Oli kysymyksessä sitten synnytys tai laskuvarjohyppy :) Kun sain pienen ruipelon rinnalleni unohtui tuskat ja itkin. Itkin sitä että olin sinnikkäästi kohdannut pelkoni ja voittanut sen ja palkintona siitä sain pienen pojan!



Sektion ja alatiesynnytyksen kokeneena olen ehdottomasti alatiesynnytyksen kannalla. Vaikka synnytys sattui ja jouduttiin leikkaamaan eppari niin siitä huolimatta. Olen edellisen kanssa samaa mieltä siitä että henkilökuntaan kannattaa luottaa. Siinä tilanteessa kun ei ole pajoa vaihtoehtoja.



Näillä asioilla " tsemppasin" itseäni:

- Miljoonat ja miljoonat naiset ovat synnyttäneet alateitse ja vain pienin osa kivunlievityksin. Mietin ystäviäni, tuttujani ja mummoani (10lasta) hekin ovat selvinneet synnytyksistä, joten eiköhän tämäkin rouva siitä selviä.

- Henkilökunta tietää mitä tekee. He ovat hoitaneet lukuisia synnytyksiä ja tietävät mitä tekevät.

- Sektiossa äidin ja vauvan riskit ovat huomattavasti suuremmat.

- Mieti mitä vauva joutuu käymään läpi synnytyksessä ja ajattele hänen parastaan.



Juttelin miehelleni pelosta ja synnytykseen mentyä puhui kätilön kanssa. Heti helpotti kun hän suhtautui asiaan hyvin " arkisesti" vai miten sen nyt sanoisi. Otti todesta pelkoni, mutta samalla omalla rauhallisella varmalla tyylillä välitti että tämä on " rutiinia" ja täältä lähdetään selviytyjänä ulos. Kyselin kätilöltä synnytyksen kulusta ja mitä milloinkin tapahtuu, vaikka nämä asiat olivat jo kutakuinkin tiedossani. Oli helpottavaa ja rauhoittavaa kerrata asioita synnytyksessä.



En tiedä onko tästä lohtua. Kyllä sinäkin selviät kun minäkin selvisin! Ei muuta kuin pelkoa kohti ja synnyttämään vaan ja voittamaan pelko!!



Terveisin Niksu ja pojat

ihan kelle vaan synnyttämään menossa olevalle on Janet Balaskasin aktiivisynnytys..luin sillon kun odotin esikoista ja jäi mieleen et oli hyvä (mulla ei kyllä ollut mitään pelkoja, mut kyl se varmaan pelkäävällekkin onnhyvää luettavaa..)

t.anni 25+

Siskoni suositteli lisäksi Hanna Hirvosen kirjaa Isä syntymässä, jota en nimen perusteella olisi itse keksinyt. Yritän ehtiä kirjastoon etsimään näitä ja ehkä muutakin synnytykseen liittyvää luettavaa.



Tätä pelkoa on jollakin tavalla vaikea tavoittaa niin, että siitä saisi kunnon otteen. En pelkää mitään yksittäistä asiaa, ja joinakin hetkinä pystyn ajattelemaan synnytystä hyvin luonnollisena asiana, kuten monet kannustavatkin. Toisinaan kuitenkin putoan sellaiseen pelkotilaan, jossa järkeilystäni ei ole apua. Pelkohetket ovat onneksi yleensä menneet nopeasti ohi.



Esikoista odottaessani olin paljon tyynempi ja luottavaisempi selviytymiseeni. Sitten tilanne muuttui sektion myötä toiseksi. Pelkäsin silloinkin isoa leikkausta ja yleisesti sairaalassa olemista, sillä on ollut joutunut olemaan sairaalassa aiemmin. Olihan siinäkin tilanteessa vain luotettava henkilökunnan ammattitaitoon.



Ehkäpä siitä, että voi edes jollakin tavalla valmistautua tulevaan on hitusen apua. Onko joku muuten saanut apua rentoutusharjoituksista tms. jutuista?

Samoja kannustuksia kuin aikaisemmatkin eli luotto osaavaan ja kokeneeseen henkilökuntaan ja myös ITSEENSÄ! SYnnytystilanteessa itsestäänkin saa yllättävän paljon irti. Minua on paljon lohduteltu sillä, kuinka monet menevät synnyttämään ja selviytyvät toisin kuin monesta muusta sairaalareissusta.



Itselläni esikkoa synnyttäessä koen olleen hyötyö paljosta lukemista (joka välillä kyllä liiallisen tietotulvan takia aiheutti myös pelkoa) ja tosiaan hengitysharjoituksitsa ja rentoutusharjoituksista. Jossakin kirjassa (Harmi etten muista nimeä) oli hyvät ohjeet hengitysharjoitteluun. Lainasin myös jonkun synnytysCD:n kirjastosta ja koen siitäkin olleen apua. Hengitys tosi iso asia.



Tsemppiä! Minäkin selvisin esikoisen synnytyksestä! Kuinkahan nyt lähiviikkoina toisesta? Minuakin pelottaa, mutta tietäkäämme ettemme ole pelkomme kanssa yksin :)! Välillä pelolleen voi hymyillä, mutta välill ä se tosiaan kasvaa ahdistukseen ja sekopäisyyteen asti. Kestäkäämme ja psyykatkaamme itseämme puhumalla läheisille paljon, paljon paljon.