XXX- Elokuisten viikonloppu -XXX

Tänne kuuluu väsymystä, turvotusta ja selkäsärkyä. On ollut veto poissa ja vain seuraillut keskusteluanne. Mukavaa, että saatiin uusia mukaan. Mulla on liikunta ja helpottanut oloa niin pahoinvoinnin osalta kuin kipeän selänkin. Tosin mieheni jaksaa hieroa jalkoja ja kivistavää selkäää.



Pohditte tuota raskausdesta kertomista. Meillä on vanhemmille kerrottu ja muutamalle lähimmälle ystävälle ja jos joku on kysynyt niin vastattu myöntävästi, kun tuo maha todellakin näkyy. Töissä on ollut vielä väkeä lomilla ja olen saanut ilman kyselyjä olla. Ensi viikolla alkaa yliopisto taas ja vähän jännittää kun en siellä kertoa vielä haluaisi ja meillä on kuitenkin aika pieni ja tiivis yhteisö missä mikään ei salassa pysy.



Eka lääräri mulla oli nyt torstaina, eikä siinä muuta ollut kuin sisätutkimus ja siinä kaikki. Sysänäänistä kysyin niin sanoivat ettei kuunnella vielä naillä viikoilla kun toisille tullut niin kovia pettymyksiä kun ei ole kuulunut. Ihmettelin kun esikoisesta kuunneltiin jo viikolla 8. Nyt sitten odotellaan aikaa np-ultraan ja jännittää. Pelkään jotenkin kaiken olevan pielessä. Onko muilla samoja pelkoja?



Tänään olisin tarvinnut toiset äippähousut kun ainoat likaisena ja mitkään muut ei jalkaan mennyt kovasta yrityksestä huolimatta. Ehkä ostoksille pitäisi mennä.



Muilla kokemuksia taaksepäin kallistuneesta kohdusta, johteusko selkäkipuni siitä? Olen aika herkkä selkäinen ja hentorakenteinen. Nyt raskautta seurataan tarkemmin kun esikoisella kasvu oli hyvin heikkoa. mahani kasvu oli alakäyrän alapuolella ja kääntyö lopussa vielä laskuunkin päin. Vaikka ihan terve ja pippurinen tyttö tuli. Nyt kyllä tuntuu mahan kasvavan sekin edestä. Onko muilla kokemuksia tästä?



Nyt tuli oikein omanapakijoitus;)



Vointeja leidit!



Tintta rv 10

Täällä valmistellaan nuorimmaisen synttäreitä. Tänään tulevat kummit ja sukulaiset ja huomenna sitten lapsivieraat naamiaisten merkeissä. Meidän lapset on tiikereinä, toivottavasti vaan antavat maalata viikset ja kuonon :)



Leivoin leppäkertukakun ja siinä olikin homma, kun piti saada marsipaanista kaulittua iso levy, enkä ollut ennen marsipaanin kanssa puuhaillut. Nyt on kuitenkin leppis jääkaapissa odottamassa synttärivieraita.



Tämä päivä vaikuttaa hieman eilistä paremmalta. Mulla oli eilen tosi kovat maha- ja selkäkivut ja pelkäsin jo keskenmenoakin. No, nyt ei satu enää, joten ehkä tämä tästä.



Mihinkäs mun piti vastailla? Ei siis olla vielä kerrottu kenellekään, ultran jälkeen vasta. Koskakohan se olikaan täällä Espoossa? Muistelen, että viikolla 13-14.



Sydänäänien kuuntelusta piti laittaa, eli mulla kuuluu aina ne tosi myöhään. Viime raskaudessa olin juuri tulossa ultrasta viikolla 13, eikä sydänäänet kuuluneet. Kuulin ne vasta viikolla 17, mutta kun ultran mukaan kaikki oli kunnossa, ei ollut huolta.



Ainahan tässä on vähän epävarma olo näin alkuun. Tuossa juuri mietin, että ultrassa sitten selviää, onko siellä 0, 1 vai 2 vauvaa. Sitä ennen täytyy vaan ottaa mahdollisimman rennosti.



Nyt on sitten kanapiiraatkin paistettu, joten ryhdyn vielä siivoushommiin ennen vieraiden tuloa.



kaaka rv 8+0

Itselläni kanssa epävarma, kun ei koko ajan enää olekkaan pahaaoloa, mutta se kai kuuluu asiaan koko raskauden ajan. Sitten varmaan helpottaa kun liikkeet alkaa tuntemaan =)

Olemme kertoneet molempien vanhemmille ja he tietenkin kertoivat asiasta sitten meidän omille sisarruksille. Pari kaveria on asiasta kysynyt enkä ole alkanut valehtelemaankaan. Varoiteltu on että on alussa vielä ja mitä vain voi sattua. Ensi viikolla alkaisi sitten koulu eikä siellä ole kukaan tietoinen, asiasta kerron vasta ultran jälkeen jos kaikki ok.

Maanataina menen neuvolaan ja kuuneellan syd.ääniä. Terveydenhoitaja kyllä sanoi, että ei välttämättä kuulu, mutta esikoisella kuului jo ennen 10 viikkoa, joten siksi yritämme kuunnella nyt.

Kyllä tuntuu aika pitkältä odotella toistaiseksi vain näitä kahta asiaa sydänääni ja ultraa =) Sitten kun niistä on selvitty voi varmaan alkaa täysillä nauttia vauvasta =)



Täytyy kyllä tunnustaa, että olen kerennyt jo pohtia mahdollista synnytystäkin, ei sitä varmaan saisi miettiä näin alussa, mutta minkäs teet kun lukee tai näkee synnytyksen tulee väkisinkin mietittyä että mitenk' s toisen kohdalla kaikki onnistuu..

Miten muilla oletteko miettineet tulevaa synnytystä ollenkaan vai annatteko kaiken ensin varmistua?

TÄmä on ollut niitä päiviä, kun mikään ei tunnu sujuvan. Minun piti siivota, mutta miehellä oli yllättäin joku projekti, joka nyt sitten jyräsi ohi minun siivoussuunnitelmien. Ja kyllähän minä siivosin, mutta kipeänä oleva kuopuksemme teki sotkua vieressä parhaansa mukaan. Hän myös päätti olla nukkumatta päikkäreitä (taisteltiin tunnin verran asiasta), joten en itsekään sitten saanut levättyä. Esikoinen käy kierroksilla ja vähän väliä saa olla komentamassa, kun hommat noilla kahdella menee riehumiseksi. Ruoka ei maistunut kummallakaan (suppilovahveroita risotossa) ja minä suunnilleen itkua väännän, kun nämä hormonitkin herkistää. Kaikkein eniten mieltä latistaa pappani, joka on tänään viety tosi huonossa kunnossa sairaalaan. Äh, tulipa valitettua! Onneksi pääsen naapurin kanssa kävelylle ihan kohta.



Jäin miettimään kysymystä synnyttämisen ajattelemisesta.. Tokaa odottaessa mietin sitä paljonkin, samaten imetystä. Sitten tuon meidän neidin synnytys ja syntymä olikin " ihan jotain muuta" . Imettämään en halkion vuoksi päässyt ollenkaan. Nyt yritän tietoisesti olla ajattelematta, sillä jokainen synnytys, syntymä ja vauva on vaan niin oma lukunsa. Sitä luulee tietävänsä jotain, ja sitten kaikki onkin ihanalla tavalla aivan uutta. Kaikkea muuta huomaan kyllä jo suunnitelevani, vaikka kaikki on vielä niin epävarmaa. Sitä vaan väkisinkin lähtee ne kelat käyntiin, ja suunnittelee jo isompien lasten hoitoja ja muita mielessään.



Pahoinvointi on minullakin ollut vähäisempää, mutta tunnekuohuja siis riittää ;=)



Lyle 6+5

Saunan lämpenemistä tässä odotellessa...

Oma olo on edelleen epätodellinen raskauden suhteen. Oireita niin vähäsen. Kahden viimesimmän tyttöraskauden kanssa olin alusta asti iskiaksen kourissa ja kaikki oireet potenssiin sata. Nyt vaan välillä jomottelee alaselkää menkkatyylisesti mutta hyvin vähäisesti sitäkin. No, reilun viikon kun jaksais vielä sinnitellä alkuraskauden ultraan!



Lyle: Mullakin halkiolapsi! Halkiotytön jälkeen pääsinkin kuopusta odottaessa Kätilöopistolle rv.30 4d ultraan mm.halkiotarkastukseen. Siinä kyllä pääasiassa varmistettiin vauvan munuaisaltaiden koko, kun rakenneultrassa ne olivat suurentuneet.

Kakkosen (halkiotyttö) ekasta 9kk en muista juuri mitään. Jotenkin niin suuri järkytys se oli (vaikka nyt se tuntuu ihan mitättömältä jutulta!). Imetyksen onnistumattomuus oli kans iso juttu yms vatsavaivat ja yleensäkin koko syöttäminen. Liekö sen takia meidän neiti 5v edelleen onnettoman hidas ja huono syömään. Korjausleikkauksen jälkeen helpottu elämä suunnattomasti!



Jaahas, kutsu kävi saunaan.

Mukavaa lauantai-iltaa!



t. Kuulokoira ja rv 5+ - 7+ ?

samanlaisia oireita tuntuu teillä muilla olevan - välillä oireita ja välillä miltei oireetonta. Sitä se kai on :)



Mä olen nyt kertonut kahdelle kaverille ja tuntuu heti itsestäkin paljon todellisemmalta. Toinen kysyi ihan sattumalta, että jokos teille pian on kolmas tulossa enkä siihen viitsinyt valehdella. Tänään sitten kerroin lähimmälle työkaverille, kun halusin että se kuulee sen ekana multa eikä juoruna jostain muualta.



Mulla on eka neuvola tiistaina, jolloin viikkoja on kasassa 9+5. Onko teillä muilla kuunneltu neuvolassa sydänääniä vielä noin aikaisilla viikoilla ja onko ne kuuluneet jos on koetettu. Yritän suostutella tädin kuuntelemaan, olis hauska ylläri, jos ne vaikka kuuluiskin. Ymmärrän kyllä myös, ettei ole mikään ihme vaikkeivat vielä näillä viikoilla dopplerilla kuulu.



Mukavaa lauantai-iltaa kaikille, mies lähti juuri yövuoroon ja mä odottelen, koska ensimmäinen älähdys lastenhuoneesta kuuluu. Meidän kuopus nukkui tosi huonosti viime yön ja en millään jaksaisi valvoa sen kanssa vielä tätä seuraavaakin. Tyttö opettelee nukkumaan koko yön omassa sängyssä eikä ole oikein mielissään tästä muutoksesta :)



anna ja rv 9+2

Sunnuntaissa jo mennään, jopas nuo viikonloput hurahtaa nopsaan ohi. Mukavat ulkoilusäät ollut, tänäänkin köytiin miehen ja tytön kanssa vaunulenkillä. Jopas ruoka maistui hyvälle sen jälkeen, nam..=)



Mun vointi on suunnilleen samanlaista edelleen. Iltaisin väsy tulee kymmeneltä, jolloin käynkin tytön kanssa yleensä yhtä aikaa unille. Viluttaa ja kiukuttaa edelleen. Mies just totesi että osottaa jo kovasti keskiraskautta, koska olen silloin niin hyväntuulinen. Minäkö muka huonolla tuulella ollut..?! :o

Huono olo aaltoilee edelleen, iltapäivisin kun väsy iskee se yleensä alkaa ja iltaa kohti tasaisesti ällöttää. Ruoka helpottaa, kaikki suolainen siis. Karkit ja kahvileivät ei maistu yhtään, outoa minulle. Vatsa mulla aavistuksen pömpöttää, ei kuitenkaan vielä housut pahemmin kiristele. Farkkuja tosin tulee harvemmin pidettyä, kotona kun päivä tytön kanssa olen, ne saattais jo vähän ahdistaakin päällä.



Nyt taidan lähtee sohvalle pötköttelemään ja seuraamaan hiihtoja. Tyttö kun nukkuu ulkona, ainakin toistaiseksi..



Hyvää loppiaissunnuntaita mammat ja masut!





-sini

Soitin päivystykseen ja sanoivat, että tuu näytille. Tein eväät mukaan. Lähemmäs kolme tuntia siellä menikin odotellessa. Lääkäri ultras ja sai sydämen sykkeen näytölle. Vauvalla siis kaikki ainakin vielä hyvin. Pyysin vielä varmistamaan, että kohdussa on vain yksi asukki. Ei löytynyt useapaa. Mullahan on ennestään kaksoset. Nyt siis olis vain yksi tulossa. Illalla verta tuli taas. Sellasta kirkkaan punaista. Enemmän kuin pelkkä pisara. Sen verran, että pyyhkiessä taitellusta vessapaperista puolet suunnilleen punaisena. Saman verran tuli silloin päivälläkin. En tiedä, mistä se oikein tulee. Voihan olla, että tää menee vielä kesken. Nyt ei ole kuitenkaan tullut verta.



Lapsille ehdin kertoa just edellisenä päivänä. Tytär innoissaan, poika hiukan kauhuissaan.



Synnytys, jos sinne asti päästään, tulee olemaan sektio, kun kohdussa olevien arpien takia se ei kestä synnytyssupisteluja. Yritän olla miettimättä sitä, kun sektio pelottaa. Se on kai vähän riskialttiimpaa äidille kuin normaali synnytys . Muistan myös kuinka kipeä olin sen kohtuleikkauksen jälkeen. Kaksossynnytykseni oli alateitse ja meni hienosti.



rv 6+2 (?)

Kuulokoiralle... ja toki muillekin, jos on kokemusta halkiolapsesta tai ehkä tuleva vauveli " varustettuna" halkiolla. Meidän neidin huuli-ien-suulakihalkio tuli yllätyksenä, mutta ei järkytyksenä. En oikeastaan osaa sanoa edes, että miksi se kaikki tuntui niin luontevalta. Ehkä lastenosastolla työskentelevän anopin tuki oli niin hieno tai ehkä vaan meillä meni se alku aika helposti. Imetystä olin suunnitellut kovasti, mutta ei se imettämättömyys sitten ollutkaan kova pala. Lähinnä kai se armoton pumppaus/pulloruljanssi väsytti. LEikkauksetkin meni mukavasti jne. Nyt neiti on jo huhtikuussa kolme ja sitten alkaakin puheterapia..



Mutta tämä siis vähän ohi elokuisten aiheiden..

MEidän neuvolassa on sikäli ihana tilanne,että siellä on käytössä ultra, jolla he saavan paikannettua sydänäänet. Minulla ne on molemmissa odotuksissa kuunneltu ja löydetty ekalla käynnillä. Näin aikoivat tehdä nytkin.