Laulunsanat poismennyttä lastaan sureville lohdutukseksi
Eilenhän vasta katselin lasta haurasta, kasvavaa.
Näin siivet hennot, näin ensilennot, odotti kaunis maa.
Taivaaseen lensit valoa päin, huoneesen yksin pimeään jäin.
Siivin haavoittunein sinä lensit luo Jumalan.
Mureni taika, mitä on aika? Missä on perhonen?
Tiedämme täällä: levon sait päällä Jumalan kämmenen.
Taivaasen lensit valoa päin, huoneeseen yksin pimeään jäin.
Siivin haavoittunein sinä lensit luo Jumalan.
Perhonen pieni, valaisit tieni. Aina jäät sydämeen.
Päivämme liitää, aika pois kiitää, kohtaamme uudelleen.
Valossa kylpee Jumalan maa. Jokainen siivet eheät saa.
Sinä taivaaseen lensit, jo siellä odotetaan.
ps. esikoiseni syntyi helmikuussa imukuppiavusteisesti kun sydänäänet äkkiä heikkenivät ja katosivat. Kaikki meni onneksi hyvin ja nyt hän on nauravainen, terve, 2.5 kk vanha tyttö. Jälkeenpäin vasta " pelästyin" ja aloin miettiä miten olisi voinut pahimmillaan käydä ja nämä laulunsanat soivat päivittäin päässäni. Kirjoitin ne nyt tänne lapsensa menettäiden suruun lohdutukseksi.
Kommentit (3)
Olen tässä itse toisapäiväisen ja eilisen (järjestyksessä neljännen) keskenmenon jälkeen lauleskellut Kim Lönnholmin laulua, joka minusta voisi olla ihan hyvin keskenmenon kokeneenkin laulu eikä vain rakastetun menettäneen:
Minä olen miettinyt sinua paljon
paljon enemmän kuin ketään muuta
Kaipuuta polttavaa olen tuntenut kylmin illoin
miettinyt sinua silloin enemmän kuin muita
Minä olen muistanut sinut hyvin
niin paljon paremmin kuin ketään muuta
Minä olen muistanut sinut niin kauniina kuvina
vakavina unina muistanut paremmin kuin muita
Minä olen muistanut
sinut kipuna kiivaana suruna sielussain
valona yössä vain
Minä olen valvonut tuhat yötä
tehnyt työtä tyhjää niin kuin kuolemaa
Kaipuuta polttavaa olen tuntenut näillä teillä
elämäni kintereillä ajanut eteenpäin
Minä olen muistanut
sinut kipuna kiivaana suruna sielussain
valona yössä vain
mietin ihan samaa, että laulun sanat kuvaavat niin tuota tuskaa, kun oman lapsen menettää. Itsellä vauva kuoli kohtuun raskauden puolivälin jälkeen 3 vuotta sitten. Kyyneleet nousivat silmiin kun kuulin laulun...
En oikein osannut itkeä, ennen kuin joku puki suruni sanoiksi. Tässä muutamia joita olen kerännyt:
Hipaisi hiljaa enkelin siipi, kauneinta maailmassa näytti.
Salaa sitten ovesta hiipi, enkelin oikeutta käytti.
Nukkui pieni enkelin siipien suojaan ja lähti,
nyt pikkuinen on taivaan kirkkain tähti.
------------------------------------
Jumala, ota vastaan tämä yksi pienemmistäsi,
joka juuri kasvoi minun sisälläni,
mutta ei koskaan saanut kasvaa elinkelpoiseksi
kohtuni ulkopuolella.
Minun on vaikea
jättää sinun huomaasi tämä elämä,
josta piti tulla minun lapseni,
sillä en halua hyväksyä tätä.
Jumala, ota vastaan myös sekasortoinen sisimpäni. Suruineen, kiukkuineen ja itkuineen. Epäilys sinua kohtaan, joka annat ja otat takaisin.
Kiitollisuus siitä, että lyhyeksi aikaa
annoit minun huostaani
tämän pienen ihmisen kehittymisen.
Ilo, jonka annoit minulle,
kun yhä elin odotuksen aikaa.
Kaipuu nähdä elämä,
joka eli ja kasvoi sisälläni.
Tyhjyys, pysähtynyt hiljaisuus,
nyt kun kaikki on ohi.
Jumala, ympäröi rakkaudellasi
ja parantavalla hyvyydelläsi
sureva sydämeni
ja vertavuotava ruumiini.
Anna minulle voimaa uskoa
että myös tässä tilassa
olen sinun kuvasi.
-Christina Lövestam-
--------------------------
Syntymättömälle
Sinä lapseni - vielä syntymätön
myös syntymättä jäänet...
Oli tulosi onni arvaamaton
- ja nyt huudan ikävääni.
Vain hetkisen olit minun -
vain hetken keväisen.
Miksi ikuisuus kutsui Sinut,
taimen vasta itäneen?
Sillä eikö itselläni
olis lähtöön suurempi syy?
Olen nähnyt liikaa jo varhain
ja elämään väsynyt.
Tunsin Sinussa tarkoituksen
tunsin Sinussa elämän
siksi esitänkin kysymyksen:
onko onnea ensinkään?
Kun taimi sisältäin vietiin
meni samalla uskoni siin.
Ja sairaalan kapeaan petiin
minä murruin - ja itkin niin.
Kuulin kerran että niistä
jotka kohtuun kuolevat
tulee enkeleitä
ja nille siivet kasvavat.
----------------------------------
Olit luonamme hetken, ihan pienen vaan.
Et pitemmälle enää, jaksanutkaan.
Ei koskaan tavattu, tunnettiin vain,
liian pienen hetken sinut pitää sain.
Ei tullut äitiä, ei tullut isää,
vain itkua, kipua, surua lisää.
Pilven reunalla teitä jo liikaa on,
äidin ja isän kaipaus on loputon.
Ei muuta voi kuin rukoilla vaan
että seuraavan jo pitää saan.
------------------------------------
Missä lapseni juoksee?
Kirmaa keskellä niittyjen
keikkuu varsilla kukkien.
Kera kaikkien niiden lapsien
joita äidit odottivat iloiten.
Ovat lapset nuo osa
kaikkeutta suurta
ei heillä ole murhetta, huolta.
Vain täällä - päällä maan,
elon suruja ja ikävää
kannetaan.
-------------------------------------
" Niin paljon särkyneitä
täällä on meitä.
Niin paljon särkyneitä
maassa viimeisten varjojen.
Niin monen valtaa kaipuu,
niin moni taipuu.
Niin monen valtaa kaipuu
luokse valon ja vapauden.
Anna kyyneleiden tulla
niin kuin vedet virroissaan.
Paina pääsi syliin suureen,
siellä haavat hoidetaan.
Anna kyyneleiden tulla,
itke vain jos itkettää.
Kanna kaikki ristin juureen,
sinne kyyneleemme jää.
Vieläkö taivas kuulee:
maan päällä tuulee?
Vieläkö taivas kuulee,
kuinka sataa ja salamoi?
Niin monta tyhjää kättä
jää täyttymättä,
niin monta tyhjää kättä
kohti taivasta haparoi.
Anna kyyneleiden tulla
niin kuin vedet virroissaan.
Paina pääsi syliin suureen,
siellä haavat hoidetaan.
Anna kyyneleiden tulla,
itke vain jos itkettää.
Kanna kaikki ristin juureen,
sinne kyyneleemme jää."
Niin hiljaa kuin hiutale pieni
lennät taivaalla leijaillen.
Niin kaunis, hauras ja hento
enkeli pikkuinen.
Kun taivaan tähdet tuikkii
luokseni lentää saat
jokaisen illan myötä
unessa tavataan.
Kiitos ajasta siitä joka
yhdessä kuljettiin.
Kiitos ilonsäteistä niistä
joita hetkeksi annettiin.
Sydämessäin aina kuljet,
rakkauteni koskaan kuole ei,
vaikka ikävä aikanaan laantuu
sua unhoita, unhoita en.
Mulla on näitä runoja vaikka kuinka paljon, ilman näitä en olisi varmaan selvinnyt. Harmi vaan, että suurimmassa osassa ei ole tekijää...