Lue keskustelun säännöt.
Adoptoinnin alkuaskeleilla..
03.04.2006 |
Moi kaikille! Halusin avata suuni tällä palstalla ja kertoilla meidän vaiheistamme. Palstailin aikani tuolla lapsettomuus-puolella, mutta tänne ajattelin siirtyä, kun aihe tuli ajankohtaiseksi.
Taustoja: olemme 27v. aviopari Tampereelta. Lasta yritimme 4,5v. hoitojen avulla ja ilman. Kaikki yritettiin mitä omilla soluilla ja siittiöillä oli mahdollista ja lopputuomio oli, ettei meillä ole mahkuja biologisiin lapsiin johtuen solujemme hylkimisestä.
Nyt otimme yhteyttä Tampereen sosiaalitoimistoon ja saimme neuvonta-ajan toukokuulle. Haaveenamme on kotimainen lapsi. Päätöstä ei olla kuitenkaan vielä lyöty lukkoon.. kattotaas huoliiko nuo meitä edes jonoon ;)
Onko muita tässä samassa vaiheessa/tilanteessa? Tai Pirkanmaalaisia adoptoijia??
Kuulumisia vaihtelisin mielelläni kaikkienkin kanssa... ja kokemuksia kaikesta!
Kommentit (4)
Mekin ollaan Tampereelta, mutta suunnataan tuonne kansainvälisen adoption puolelle. Käytiin jokin aika sitten Pelan alkuinfossa ja piakkoin aletaan haalimaan kasaan papereita neuvontajonoon ilmoittautumista varten. Jotenkin kamalan pitkältä ja raskaalta tämä prosessi näyttää ainakin täältä ensimmäisiltä askelilta, mutta toisaalta varmasti se on osaksi hyväkin asia, jotta kaikkia ajatuksia ja tuntemuksia ennättää työstää aivan rauhassa.
Niin ikää meilläkin on miehellä tuo 27 ja minulla 26 vuotta, ennalta 2 biolasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiitoksia vastauksistanne :)
Millamarikki: Tottakai meille oli avioliiton alussa tärkeää, että me saatais lapsia " helposti" niinkuin muutkin " tavan tallaajat" , ja ajatukset kulkivat sitä rataa aika pitkäänkin. Kuitenkin käytyämme hoitoja läpi ja huomatessamme, ettei sitä kauan odotettua raskautta kuulu, ajatukset alkoivat kääntyä muiden vaihtoehtojen puoleen. Eiköhän suurin osa adoptoijistakin ole alun alkujaan haaveillut juuri siitä biologisesta lapsesta??!! :) Halusimme käydä hoidot loppuun asti siksi, ettei tarvitse sitten myöhemmin sitä katua, ettei kaikkea kokeiltu. Hoidot eivät itse asiassa olleet mitenkään erityisen rankkoja.. tietenkin pettymykset rasittivat.
Tärkeintä meille kuitenkin on se, että me halutaan lapsi/lapsia. Eli lapsenkaipuu on TOSI suuri. Olemme tokikin tiedostaneet adoption erot biolapsen saamiseen, ja luultavasti opimme asiasta enemmän prosessin edetessä. Mitä enemmän asiasta olemme tietoa saaneet, sitä enemmän tätä haluamme! :)
Otin ensimmäiseksi yhteyttä Tampereen sosiaalitoimistoon ja sieltä antoivat ensikäynti ajan. En tiedä, ohjaavatko siitä eteenpäin PELAlle. Minulla taas on ollut mielikuva, että Pela hoitaa kansainväliset adoptiot ja sossu kotimaiset, mutta selvinnee sekin asia pian :)
Tässä sekavaa sepustusta...
Skorppari
Hei Skorppari ja Juunali,
Itsekin olen Tampereelta ja Pelassa adoptioneuvonnassa siippani kanssa. Tunnen Pirkanmaalla joitakin adoptiosta kiinnostuneita perheitä, ja olemme päättäneet alkaa tapaamaan keskustelun merkeissä enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Eli siis tarkoituksena olisi aloittaa tukiryhmä adoptioneuvonnassa oleville ja neuvontaan jonottajille.
Pistäkää postia mikäli kiinnostaa!
sevivas@sci.fi
Tervetuloa adoptiopuolelle:) Teillä on varmasti ollut rankkoja vuosia lapsettomuushoidoissa, itse en olisi ikinä noin kauan jaksanut. Ellei tietenkin olisi ollut pakko, jos muuten emme olisi lasta voineet saada.
Tiedätkö miten paljon lapsia Tampereen kaupungin kautta yleensä tulee adoptioon? Itse jotenkin kuvittelin että lähes kaikki kotimaan adoptiot hoidetaan pelan kautta. Me asumme myös Tampereella, mutta olemme adoptoineet Filippiineiltä. Poikamme tuli kotiin vasta 2kk sitten ja nyt elellään lapsiperheen elämää ja kummastellaan kuinka meistä tuli perhe;) Poika on jo 3v, joten tutustumiseen on mennyt aikaa, mutta pikkuhiljaa alamme kuulua toisillemme ja olla oikea perhe. Vähitellen arki alkaa olla tavallista lapsiarkea, kun suurimmat ongelmat kielen ja alkusopeutumisen kanssa alkavat olla poissa.
Toivottavasti saatte vielä pienen perheeseenne! Kannattaa kuitenkin oikeasti muistaa että adoptio on eri asia kuin biolapsi ja jos lapsen biologisuus on teille tärkeää niin adoptio ei ole hyvä juttu teille eikä lapselle. Mutta näitä ehditte pohtia neuvonnassa, tuli vain mieleeni kun viestissäsi kerroit kuinka olette yrittäneet ihan kaiken mitä kuvitella saattaa.