Mikä avuksi taaperon raivareihin rattaissa (tahtoo kävellä itse)??

Kertokaapa mitä tekisin, kun puolitoistavuotiaani ei enää halua istua rattaissa?!?



Neiti oppi kävelemään vasta 1v2kk. Mutta homman opittuaan ei rattaissa istuminen enää kiinnosta. Kauheaa huutoa ja raivoamista kun laitan tytön rattaisiin. Olen jo ihan hermona tilanteesta, joka paikkaan kun ei voi lähteä niin että tyttö saa kävellä itse. Ennen käveleämään oppimista tyttö viihtyi rattaissa oikein mainiosti. Onkohan tää joku vaihe vai onko odotettavissa, ettei tyttö enää koskaan suostu olemaan rattaissa huutamatta?



Onko kellään kokemuksia vastaavasta? Tai vinkkejä millä muksun saisi taas rattaissa viihtymään?

Meidän tyttö 1v8kk on myös jo useamman kuukauden harrastanut tuota vaunuissa raivoamista, yleensä ei kyllä kiukkua silloin kun ollaan kaupassa, kaupungilla ym. missä on katseltavaa. Jos kävelen pidemmän matkan johonkin tai käyn muuten vaan lenkillä ja tyttö joutuu istumaan vaunuissa niin otan tytölle monesti jotain evästä mukaan, ihan vaan vaikka voikkari eväspussiin kääräistynä tai porkkana pitää tytön yleensä tyytyväisenä, välillä taas tyttö ottaa nukkensa mukaan ja istuu silloinkin usein aika nätisti nukke kainalossa.

En ole niinkään vakuuttunut, että johtuisi jotenkin siitä, milloin oppi kävelemään. Meillä poika oppi kävelemään jo 9kk iässä, mutta silti nyt 1,6v iässä ei millään istuisi rattaissa vaan kävelisi ja nimenomaan väärään suuntaan. Uskon, että on paljolti sitä puolitoistavuotiaan tahtokautta ja oman tahdon näyttämistä. Minä en lähtisi sille linjalle, että leluja ja syömistä mukaan. Meillä minä sanon, että nyt on istuttava rattaissa, pakko, ei voi mitään. Poika kiukkuaa hetken, mutta lopettaa sitten itsekseen aika nopeastikin, kun tajuaa, että oma tahto ei mene lävitse. Sitten istuu kuin enkeli tyytyväisenä kuin ei olisi koskaan kiukunnutkaan. Tätä kiukkuamista on kaikessa muussakin, mutta loppuu nopeaa, kun huomaa toistuvasti, että äiti määrää tahdin. Se on juuri sitä rajojen kokeilun ja uhman alkua.

Tarpeettomasti en enää muuten lenkkeile rattaiden kanssa vaan tehdään muuta. Kävellään ja ollaan puistossa. Pakkoreissut sitten hoituu edellä kuvatulla tyylillä.

minä en myöskään ala lahjomaan tms. rattaissa istumiseen. Kun ollaan ilman koiria liikkeellä, niin kävellään esikoisen 2v. tahtiin, mutta kun mulla koirat talutettavana niin en pysty vahtimaan sinkoilevaa uhmista niin silloin on vaan istuttava tuplien kyydissä (turvallisuuden takia) ja pienen kiukuttelun jälkeen istuukin taas ihan tyytyväisenä !

QueenBzZ:

Meidän tyttö 1v8kk on myös jo useamman kuukauden harrastanut tuota vaunuissa raivoamista, yleensä ei kyllä kiukkua silloin kun ollaan kaupassa, kaupungilla ym. missä on katseltavaa. Jos kävelen pidemmän matkan johonkin tai käyn muuten vaan lenkillä ja tyttö joutuu istumaan vaunuissa niin otan tytölle monesti jotain evästä mukaan, ihan vaan vaikka voikkari eväspussiin kääräistynä tai porkkana pitää tytön yleensä tyytyväisenä, välillä taas tyttö ottaa nukkensa mukaan ja istuu silloinkin usein aika nätisti nukke kainalossa.

Ymmärrän joo että joidenkin mielestä tämä on lahjomista, mutta jos kyse terveellisestä voikkarista tai porkkanasta, tai lelusta, niin mikä siinä oikeasti on niin pahaa? Jos lapsesta on tylsä istua rattaissa, niin miksei tilannetta saisi helpottaa? Enhän itsekkään istu esim lentokoneessa tai pitkänmatkan bussissa lukematta, syömättä tai seurustelematta matkakumppanin kanssa.

Sitäpaitsi suurin osa pienetn lasten temppuiluista on vaan " vaiheita" jotka menee aikanaan ohi. Esimerksi meidän tyttö oli ihan mahdoton autossa matkustaja viime kesänä, mutta nyt kun talvella oppi puhumaan, niin avot - jo on kiva matkailla kun voi kertoa näkemästään meille muille.

...

Mä oon tehny niin meiän tytön kanssa, että annan ensin hänen kävellä itse niin pitkälle kuin jaksaa ja sitten yleensä hän tulee jo mielellään rattaiden kyytiin, kun väsähtää kävelyyn. Tämä edellyttää tietysti, ettei ole kiire ja tietty, että lapsi kävelee samaan suuntaan. Meilläkin oli reilu vuotiaana se vaihe, että tyttö käveli aina just päinvastaiseen suuntaan, mutta nyt sujuu jo aika hyvin äidin seuraaminen. Ja raivareita voi silti tulla välillä esim. väsyneenä tai jos lapsi haluaa leikkipuiston suuntaan ja äiti kauppaan tms.

Hei!



Ihan hyviä vinkkejä täällä on tullut. Itsekin olisin sitä

mieltä että voi jotain pientä viihdykettä lapselle antaa,

jos se tekee kaikkien mielen paremmaksi. Moni tuttuni

on kertonut että ratti turvakaareen lisää monen lapsen

innostusta istua rattaissa..., kenties vielä tööttäyksellä??!!



t. Sirita

mutta näköjään on hävinnyt bittiavaruuteen....



Eli oma tyttöni ei ole juuri rattaissa viihtynyt siitä lähtien, kun reilu vuosikkaana oppi kävelemään (nyt ikää 1 v 9 kk). Itse olen sortunut ruoalla lahjontaan vain pari kertaa, kun on ollut pakko mennä ruuhka-aikaan kauppaan ja muut keinot eivät ole auttaneet. Parhaimmaksi keinoksi olen itse havainnut sen, että annan tyttösen väsyttää itsensä alkuu kävelemällä. Aika pitkään kyllä jaksaa kävelläkin, mutta hyytyy kuitenkin aina lopulta ja sitten meno rattaissa maistuu :).



Nykyisin tyttö on innostunut vauvan rattaiden työntelystä ja usein meillä kulkeekin mukana pienet leikkisattarit. Kävelyvauhti on paljon nopeampaa ja meno määrätietoisempaa, kun tyttö saa työntää rattaitaan. Ruokakaupoissa tyttö työntää innoissaan pieniä ruokakärryjä ja omat rattaat kelpaavat myös " hätätapauksessa" .



Olen ottanut sen asenteen, että tyttö saakin kävellä, kun haluaa kerran. Eli varaan meille aina riittävästi aikaa. Olemme myöskin " opetelleet" yhteiset pelisäännöt esim. että autotien läheisyydessä kävellään käsikädessä jne (alkuun tyttö ei millään olisi halunnut antaa kättään, mutta hänellä oli kaksi vaihtoehtoa - käsi tai syliin, aika nopeasti oppi antamaan kätensä). Ja vaikka meidän tyttö on tosi vauhdikas, niin aika harvoin lähtee juoksentelemaan päättömästi eli osaa kävellä tosi nätisti.



Minusta on ihan mukavaa, että tytöstäni on tullut reipas kävelijä ja mielelläni tuen tätä hänen innostustaan. Esikoisen kanssa nimittäin oli päinvastainen ongelma eli hän ei oikein koskaan olisi halunnut kävellä minnekään. Vielä nytkin (ikää 5) varmaan istuisi rattaissa, jos sellaiset olisi. Käveleminen hänen kanssaan on aina kauheaa mankumista siitä, ettei hän jaksa ja halua. Eli mieluummin reipas pikkukävelijä, kun jatkuvasti mankuva " vapaamatkustaja" ;).

Meidän tyttö, 1v3kk, jaksaa kävellä todella pitkään itsekkin. Eikä tuo väsyttämistaktiikka toimi jos ei ole ihan hirveästi aikaa. Jos jonnekin pitää mennä niin meillä toimii se että kannan tytön portaat alas, en laske yhtän maahan. Ja suoraan rattaisiin. Jos vähänkin laskee maahan tulee rattaisiin nostaessa hirveä kiukkuhuuto, kun ei jalat koske maata jaksaa paremmin. Jotenkin ei pääse siihen juoksemisen/kävelyn makuun niin ei ole kovin kamalaa. ja sitten perillä tai minne ikinä mennäänkin päästän menemään itse.



Tipy



Vaikka lahjonta on tosi huono tapa, on se todella toimiva just ruuhka-aikana busseissa tms. paikoissa. Säästää todella omiakin hermoja. Eikä sitä ole pakko mitään makeaa antaa.