HUHTIHIPPUSET TOUKOKUULLE

eikös nää sivut meinaa toimia, vai onko kaikki jo kyllästyneet näihin sivustoihin, kun ollaan näin hiljaisia??

On juu tökkineet nämä sivut ja toisaalta ei ole ollut aikaa notkua netissä. Oli tuossa männä viikolla esikoisen synttärit ja niitä juhlittiin kaksi päivää. Sitten oli myös äitienpäivä ja taas tupa täynnä väkeä. Nyt on takana vaihteeksi kaksi ihan horror yötä, joten tulin vaan kurkkaamaan ja kömmin itse päikkäreille. Kuulumisia joskus, kun aikaa riittää...Winku

Juu on sitten sivut pätkineet ainakin perjantaista saakka, tänään vasta pääsin kolmannella yrityksellä tänne ja taaperoisiin.. Mutta siis ihan pikaisesti kuulumisia. Meillä pikkuneiti kasvaa kivaa vauhtia täysimetyksellä, maanantaina käytiin neuvolassa painokontrollissa ja kokoa oli jo 3310g (2865g) ja 52,3cm (48cm). Ens tiistaina on sitten tyttöjen yhteisneuvola 1kk ja 1v3kk. Rytmiäkin alkaa pikkuhiljaa olla, päivisin on pitkiäkin aikoja hereillä ja yöllä syödään 1-2 kertaa. Pikkusen on masuvaivoja ja niitä itkeskelee iltaisin, mut itkut loppuu heti kun vaippa täyttyy. Mieleinen nimi on pikkuselle löydetty, toisen nimen loppuosa on hiomista vaille valmiina myöskin. Niin ja yksi kummeista on vielä pyytämättä, mut onhan tässä aikaa kun ristiäiset ovat vasta kuukauden päästä. Kertokaahan omia menuitanne? :) Me ajateltiin tarjota pikkupizzoja sekä kakku ja kahvit. Pienimmille vieraille jotaki pipareita oon ajatellu.. Viime viikon alku oli parisuhteellekin rankkaa aikaa.. Viiville nousi yllättäen maanantaina päikkäreiden jälkeen yli 39 asteen kuume, eikä sitten laskenu millään ja neiti oli kiukkunen ku ampiainen koko ajan! Oli siinä itelläki aika raskasta ja lisäks miehellä hermot kireellä.. Torstaina sitten kuume laski ja Viivin otsa muuttu kirjavan punaisen laikukkaaks sekä muualle kehoon tuli näppylät. Meillä siis sairastettiin vauvarokko. Onneks ei pienemmälle tarttunu! Flunssaa meillä kaikilla kylläkin on. Tulkaahan nyt muutkin kertomaan kuulumisianne :) Kuvassa neidillä ikää 15vrk. Terkuin Ufa & tyttäret ~1v3kk ja 3vkoa1pv
!http://www.vauva.fi:80/perhe/perheshowimage?id=5a014b9f-2199-11dd-bed1-…!

Vai oli vauvarokko ufalla kylässä, voi itku. No taitaa pahin olla onneks ohi jo. Onkos sekin sellainen tauti joka ei sit enää tartu kun on kerran ollut? Ja onneks ei ollu pikkuisella!Meilläkin ensin mies oli yli 39 asteen kuumeessa ja kun siitä selvittiin niin vauva sai nuhan. Onneks on tosi pientä, lähinnä öisin yskii ja rohisee. Ei oo itkeny sitä yhtään eikä oo kuumetta, joten kai se siitä ohi menee ilman lääkärireissuakin.Me ollaan vauvan kanssa oltu jo venettä laskemassa ja sen takia monta yötä anoppilassa, hyvin meni. Itseasiassa niin hyvin että lähdin vielä omienkin vanhempien luokse toiseen kaupunkiin vauvan kanssa ja täällä ollaan. Huomenna menään ekaa kertaa junalla takas helsinkiin =) .Vauva on edelleen kiltti ja keskittyy lähinnä syömiseen ja nukkuu hyvin. Silläpä olenkin sen kanssa viitsinyt reissata jo.Meillä kanssa täysimetyksellä on ja hyvin kasvaa, nyt en tiedä tarkkaa painoa mutta kyllä se yli 5 kiloa jo on. Pienimmät vaipat ei enää mene vatsan kohdalta kiinni =) ja vaatteitakin on jo pieniä vaikka kuinka paljon.Ristiäisiin on reilu 2 viikkoo ja etunimi on ollu valmiina jo raskauden puolivälistä asti, mutta toinen ja mahd.kolmas nimi vaihtuu melkein päivittäin! Varmaan heitetään noppaa sit ristiäisaamuna...-vanilja ja tyttö tasan 4 viikkoa

mutta ongelmia on ollut päästä sivustoille!!!Ja onhan tuota hommaa muuten melkoisesti kotona että ei ehdi netissä pörräämään. Nyt käytetty kuopusta 1kk neuvolassa ja maito tarttuu näköjään pikkuiseen. Mitat oli 4750g ja 57,5cm ( syntyessään 3820g ja 53.5cm )..ja niin ihmeen tyytyväinen kaveri että ei ole tarvinnut äidin kärsiä väsymyksestä ja löytynyt hyvä rytmikin. Illalla nukahtaa n. 21.30 ja nukkuu klo 5-6 asti ja sitten vartti tissiä ja vielä unta n. klo8 -9 saakka, jolloin isommatkin lapset jo heränneet. Sitten seurustelua, pikku -unia ja tissiä ja sitten nukahtaa klo 13 ja unta riittää klo 18-19 saakka. Ja sitten iltapesuja, seurustelua ja tissiä. Helppoja on nuo aiemmatkin lapset olleet mutta tämä on kyllä helpoin ( kunhan jatkuisi nyt näin).Kastajaisia järjestellään..menuu näin alustavasti voileipäkakkuja (liha ja kala )ja pikkusuolaista ja tietenkin täytekakku ja pikkuleipiä. Vielä pyötäliina täytyy hankkia ja tilata kukka-asetelma. Kummit päätetty ja keskimmäinen nimi vielä hakusessa...mullakin vaihtuu vielä päivitttäin mielipide. Ja oma vaatetus vielä iso ? merkki, kun tavalliset juhlavaatteet ei vielä mahdu ja tissit on niin turpeat että mikään ei mahdu ja vielä sellainen paita/asu pitäisi saada että olisi helppo imettää.Olettako rotavirusrokotetta ottamassa??? Meillä ei muilla lapsilla ole ja nyt mietimme että otetaanko kuopukselle, melko hintavahan tuo on...mutta mitäpä sitä ei olisi valmis tekemään lastaan suojellakseen.Nyt täytyy käydä kurkkaamassa pikkuista kun alkoi mieletön räntäsade ja toinen nukkuu vaunuissa ulkona, sadesuoja on, mutta silti..ettei vain kylmä tule ;-) (hössöäiti...) :x Klematis ja poika x 3

Myös täällä nämä sivut kenkkuilleet yli viikon mutta jos nyt toimisi paremmin kun on ilmekin muuttunut :) Neuvolassa käytiin maanantaina eli ikää silloin päivää vaille 3 vkoa ja herra Kanankoipi oli 3480g (2855) ja 51.7cm (49) eli jälleen hyvin lähellä Ufan prinsessan mittoja :) Meillä on täällä valitettavasti mitä ilmeisimmin kasvamassa toinen suoliallerginen kuten veljensäkin . Eli mahavaivoja on todella paljon, riippuen siitä mitä minä olen syönyt. Vedellä jos eläis niin vauva vois ehkä parhaiten... Aika raskasta siis on ollut, toisina öinä olen nukkunut 30min-2h monessa eri pätkässä ja hyvänä yönä nukutaan yksi 4h pätkä ja sitten 2-3h siihen päälle, sillä jo pärjäisi äitikin... Mutta imetysdieetillä siis ollaan ja kokemuksesta tiedän että kilot tukee karisemaan vauhdilla kun viimeksikin lähti vielä 10kg enemmän pois mitä oli raskauden aikana tullut!Emmis, esikko 01/06 ja poju 220408 :x

Juu ei olla kadottu, mutta tosiaan ei sivut ole toimineet. Ja lisäksi kotona tehty remonttia eli olohuone pikaseen tapetoitu ja eteinen maalattu uudelleen. Tosin remontti piti tehdä jo viime viikolla mutta remonttireiskamme siirsi sen tähän viikkoon. Ja me todella tyytyväisiä sillä lauantaina on ristiäiset. Olisi kelvannut muutama ylimääränen päivä järjestelyihin, mutta menee kait näinkin.



Nyt alkaa siis olla voiton puolella, viimesiä listoja mies naputtelee paikalleen ja pientä hienosäätöä vielä olohuoneen järjestyksessä.



Poitsu meillä kasvaa reipasta tahtia. Neuvola on sitten ensi viikolla joten silloin mittoja mutta reippaasti yli viiskilonen on varmasti jo mies. Rintamaidolla ollaan pärjäilty hyvin ja se kyllä helpottaa arkea kun ei tarvitte pulloja keitellä. Tutti ei kelpaa ollenkaan saa vain huudon yltymään ja äiti on tarvittaessa tuttina rinta suussa. Tämä kyllä äitiä välillä vähän ärsyttää, varsinkin yöllä jos on imutarpeita kun vain lutkuttaa syömättä. No ehkä siitäkin päästään. Vatsavaivoja on ollut tällä pojalla vähemmän kuin veljillään aiemmin, toki välillä kipristää ja sitä ptiää huutaa, mutta se kuuluu kait asiaankin.



Nyt kuuluu huutoa ja isoveli ei enää jaksa kiikutaa sitteriä eli mentävä syöttöhommiin



Virpi ja poitsu 5vko

nyt kun nää on näköjään viikon aikana uudistettu.



Eli miekin taisin viho viimeisenä saada hippuseni ulos... Eli saimme poika-vauvan pe 9.5. klo 22.29. Pituutta 52 cm ja painoa 3875 g. Pipo 34 cm. Rv oli 41+3. Synnytys oli pikainen olin reilun tunnin synnytyssalissa, alle 2 h koko sairaalassa. En ees ehtiny saaha mitään puudutuksia eli luomulla mentiin.



Kotona aika on mennyt ihan ok. Palattiin maanantaina. Tytti on huolehtivainen isosisko, mutta tahtoo välillä tietysti ja ymmärrettävästi huomioo, just kun äiti ei ehtis sitä jakaa. Mut harvinaista. Viime yö oli eka yö että syötin jäbän vaa 2 kertaa. Maitoo tulee hyvin, pitää välillä lypsääkin.



Mutta näin nyt pikaseltaa.



Terkuin Tytikkä
!http://www.vauva.fi:80/perhe/perheshowimage?id=372777df-231d-11dd-a1dd-…!

Käytiin eilen ekaa kertaa tytön kanssa neuvolassa, ikää on huomenna tasan kolme viikkoa. Painoa oli tullut aika vähän, 3700g, syntymäpaino 3580. Pirteä tapaus on kaikin puolin, syö hyvin ja maitoakin tulee riittävästi, ei vaan meinaa paino nousta. Ehkä kulkee suvussa, mies ei vauvana meinannut saada painoa eikä miehen siskon vauva jota jouduttiin tarkkailemaan painon takia. Syöttämistä kuulemma pitäsi tehostaa mutta miten? Imetän aina kun vauva haluaa, yleensä 2-3 tunnin välein. Pitäiskö se sitten herättää päikkäreiltä aiemmin kun nukkuu neljä tuntia? En raaskisi.. Öisin kyllä herää kolmen tunnin välein vähintään syömään.

Ristiäiset olisi tarkoitus pitää ensi kuun puolessa välissä kunhan saan papin kiinni ja varmistettua että aika sopii hänelle. Stressaa kun ristiäiset pidetään meillä kotona ja pohjaratkaisu ei ole mikään paras tilaisuudelle, koko olohuone pitää järjestää uusiksi että mahdutaan sinne seisoskelemaan koko porukka.. Äiti ja sisko on luvanneet auttaa tarjoamisien kanssa, luojan kiitos. Itse en ole mikään kokki kolmonen:)

Mutta nyt täytyy mennä että kerkiää tehdä vähän kotihommiakin välillä..

eli sivut eivät ole toimineet.



Prinsessamme ehti jo 5 vko ikään ja kovasti tarkkailee maailmaa ympärillään. Katsekontaktit ovat jo pidentyneet ja vastahymy jo väreilee tuloillaan. Jokelteluakin jo tapaillaan ja välistä kovasti haluttaisiin jutella. Sylissä viihtyy ja isin maha on paras piväunipaikka. Ruokailu tapahtuu pienissä erissä, mikä sopii hyvin sillä pulauttelu on kohtalaisen runsasta.



Kasvun päivitin 1 kk nla listalle.



1-kätinen kirjoitus imetyksen ohessa lattialla läppärillä saa nyt riittää. Mukavaa viikonloppua kaikille pikkuhippusille ja heidän perheilleen.



Pumpulipingu ja Hilla

Terveisiä täältäkin, ei olla mihinkään kadottu, vaikka tuo nettisivusto välillä aiheuttaa harmaita hiuksia =)



Laitan tähän nyt vihdoin meidänkin synnytyskertomuksen. Tytikällä näytti olleen yhtä ripeä synnytys kuin meilläkin, onnea!



Ai niin, pitänee kommentoida tuota vauvojen kasvuasiaa (nyt unohtui nicki, anteeksi), meillä esikoisen kanssa oli sama ongelma. Lopulta lypsin ennen imetystä (tai ainakin melkein aina) ns. etumaidon pois eli sen laihemman maidon, jotta muksu sai imiessään sitten sitä ravitsevampaa maitoa... Vaatii vaivannäköä, mutta mitäs sitä ei tekisi...



Meillä on mennyt kanssa ihan kivasti, nyt jonkin verran vatsavaivoja. Kävin tänään ostamassa Rela-tippoja ja järkytyin hintaa - no, jospa auttaisivat....



No, nyt pitää lähteä lypsylle, tissit vuotaa ja suojatkin on jo ihan läpimärät...



Pahnu, neidit 2 vkoa, 3- ja 6-vee
!http://www.vauva.fi:80/perhe/perheshowimage?id=4fb76180-2340-11dd-a1dd-…!

****************************************************************************************



Meillekin !!! syntyi vappuvauva, vaikkei ihan liputuspäivä osunutkaan. Kätilöt vitsailivat laitoksella, että olisi kannattanat hiukan pidätellä, mutta ei kyllä olisi mitenkään onnistunut...



siis 30.4.2008 klo 10.47 näki päivänvalon pieni tyttäremme, huolimatta poikamasusta ja erilaisen raskauden mukanaan tuomista poikavihjailuista ultraäänessä todettu sukupuoli piti kuin pitikin paikkansa...



Synnytys oli nopea, kokonaiskestoltaan siis noin 2 h 50 min. Ensimmäisen supistuksen tunsin kahdeksan maissa, kun lähdin kuopusta viemään päivähoitoon. Matkalla (yht. 30 min) tuli vielä pari lisää. Kun pääsin takaisin kotiin supistukset tuntuivat napakoituvan ja sanoin esikoiselle, että taitaa vauva syntyä tänään. Soittelin mummon lapsenvahdiksi (olisi pitänyt viedä esikoinen labrakokeisiin, mutta totesin, etten varmaankaan pysty viemään, mikä oli hyvä päätös!!!). Soitin myös miehelleni, joka oli Lappeenrannassa luetuttamassa lopputyötään äikänmaikalla, että voisi tulla kohti kotia. Miehen kanssa lähdettiin noin klo 9.25 kohti LPR:aa. Supistukset olivat voimistuneet siihen tehtiin, että heijailin itseäni jo milloin mitäkin vasten. Esikoinen jännitti talon portailla pääseekö äiti autoon, kun taas yksi tuli autoon mennessä. LÄmpimän vehnäpussin ja kauhukahvassa roikkumisen avulla selvisin laitokselle asti. Oli varmaan aika näky...



Sairaalan pihassa, aulassa ja vielä synnärinkin oven edessä sitten kaiken kansan nähtävillä heijailin itseäni. Kätilö kysyi jaksanko hetken odottaa, kun oli joku homma kesken ja vastasin, että kyllä, vielä. Taisin kuitenkin olla sen näköinen, että pääsin supistuksen jälkeen sisätutkimukseen. Kätilö kyseli olinko minä se emäntä, joka ilmoitti tulevansa synnyttämään (soitin kotonta, että tulossa ollaan, en sitten supistuksilta sen enempää pystynyt selittelemään, joten salikaan ei ollut valmiina), ei kulemma jäänyt epäselväksi mitä olin tulossa tekemään. totesin vain, että kyllä siinä vaiheessa jo aika hyvin tiesi...



No, silpaisin vaatteeni lattialle ja sain sairaalan paidan päälle - selälleni päästyäni kätilö totesi vain, että tämä on ihan käsissä. No hetkinen meni ennen kuin tajusin, mitä tarkoitti. Sain komennuksen saliin, matka sinne tuntui pitkältä, koska supisteli jatkuvasti. Olin siis jo täysin auki ja kalvopussi painoi rajusti kohdun suuta, oli pullahtanut...



Salissa kätilöillä oli kiire laittaa kaikki valmiiksi, esim. henkilötietoja ja neuvolakorttia eivät ehtineet lukemaan. Siinä sitten samalla kun toinen puhkaisi (tai yritti puhkaista, niin tiukalla oli, että ainoat nirhaumani sain pihdeistä, joilla yritti saada kalvot rikki...) kalvoja, toinen kyseli nimeä. Vastasin sitten aioitulla lapsen nimellä, hetken päästä tajusin, että minuahan siinä kysellään. Vasta-aineetkin kyselivät suoraan, ottivat varalta putkilon verta, koska enhän minä siinä hormonihuuruissa yhtäkkiä muistanut mitään....



Ponnistaa sain heti. Pyysin, että voisin olla muussa kuin gynekologisessa asennossa, kokeiltiinkin ensin kyljellään. Kätilö pyysi kuitenkin kääntymään, koska halusi nähdä paremmin muksun. Sängyn pääty nostettiinkin oikein kunnolla ylös, ei tullut sitten niin huono olo. Aluksi ponnistaessa tuntui, ettei mitään tapahdu, mutta parin ponnistuksen jälkeen alkoi tapahtua. Tyttö syntyi napanuora kaksi kertaa kaulan ympäri kiertyneenä, onneksi oli pitkä napanuora... Ja hartioista oli aika tiukalla. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin! Kokoa neidillä siis 3475 g ja 52 cm, isoin meidän neideistä. Pipo 32,5 cm - kotiin lähtiessä jo 34,5, joten aikas painuksissa oli ollut...



Kotiin päästiin jo perjantaina ja paino oli tiistaina melkein syntymäpainossa. Miulta tulee maitoa aivan hurjasti, joten pakko välillä lypsää. Ajattelin tänään soitella äidinmaitokeittiöön luovutusasioissa... Rytmiä ei tyttösellä juuri vielä ole. Rupean pikkuhiljaa nukuttamaan ulkona enemmän - näyttäisi silloin nukkuvan paremmin. Jospa sitten tulisi yöllekin yksi pidempi unijakso. Lisäksi olen jo päivällä sisällä nukuttanut vauvan masulleen. Meillä kaikki tytöt ovat olleet masunukkujia - kyljelleen tai selälleen eivät sisällä oikein ole nukahtaneet. Liekö masunpurujen syytä vai mitä. Tuossa yhden kuukauden ikäisenä olen sitten yötkin ruvennut masultaan nukuttamaan.



****************************************************************************************

Ja Onnea pahnu ja tytikkä!! :) ja jos jonkun unohdin.. niin onnea!

Aika menee kamalan nopeesti,täälläkin poika jo huomenna kuukauden. mulla toi uudistus teki sen että en kännykällä enää pääse tänne lukemaan.. siksi nyt vähän pimennossa ollut.

Täällä oli turhaa huoli pojan painosta,hyvin kävi nousemaan kunhan sai sen maidontulon käyntin kunnolla :) viime ma. oltiin neuvolassa (3,5viikkoa ikää) ja painoa oli 4310g ja pituus 53cm (syntymämitat 3910/51,5).

Ihan mukavasti on mennyt,mitä nyt oma väsymys kiristää hermoja liikaa.. :/ tytölle tulee huudettua pikkujutuista.. ja jälkeenpäin harmittaa ja huono äiti-fiilikset..



Ei ole helpoimmasta päästä aina yksin kahden pieen kanssa. (me siis erottiin raskausaikana ja välit poikki..) eli apua en saa oikein mistään.

Mutta eiköhän tämä tästä :) pitää koittaa olla positiivinen!



pojalla mahavaivaa on,viime yönä ei taas nukuttu kun ihan pikkupätkiä. Rupesinkin miettimään että johtuiskohan mun suklaan syömisestä nuo. sillä edellisyön nukkui tosi hyvin,kun en suklaata ollut syönyt.

Niin koitan nyt olla ilman suklaata. (helppoa tälläselle sokeri-riippuvaiselle :D)

mutta olis se jo iso apu kun noista vaivoista pääsis ja sais vauva ja äiti yöllä nukkua.



Huomenna olis serkun pojan ristiäiset ja sitten ens su. meillä. Nimi on ollut päätettynä jo pitkään,onneksi poika myös näytti aivan se nimiseltä :)

ihan kotona vaan pienelle porukalle pidän ja äiti luvannut suolaiset tarjottavat tehdä,ja siskoa meinasin siivousavuksi pyytää.



mutta nyt herää poika,jatkampa taas toisen kerran!



Viva ja poika huomenna 1kk

Sekä iso hali täältä meiltä. Voin vain kuvitella sinun väsymyksen määrää ja pinnan venyvyyttä mitä tilanteesi vaatii. Jos joskus tytöllesi ärähtelet niin et ole huono äiti. Tuskin kovin moni nainen jaksaisi sinun tilanteessasi olla yltiöihana molemmille lapsilleen, JA lisäksi hoitaa kaikki arjen askareet. Kun välistä se on rankkaa kahdellakin aikuisella yhden lapsen kanssa.



Upea asenne sinulla kuitenkin on. Onnea ristiäisten kanssa! (Ja kokeile hunajaa makean himoon, mulla se auttaa)



Voimasäteitä lähettää Pumpulipingu ja Hilla

Eli käännetäänpäs uusi kuu alulle



VivaS mietit maidon riittävyyttä. Älä stressaa jos kerran vauva on tyytyväinen ja nukkuu jopa kolmen tunnin unia eli kyllä silloin ainakin on maha ollut täysi nukahtaessa. Ja jos vauva on muuten virkeä, ilmaisee itsensä ja ei ole käsittelyarkuutta ja jatkuvaa huutoa tai ylenmääräistä uneliaisuutta niin maitoa tulee tarpeeksi. Stressi kuitenkin tunnetusti vähentää maidon määrää. Punnituksissa toki voit käydä vaikka neuvolassa useammin, mutta syöttöpunnitukset ei ehkä ole se paras mittari. Ja tuosta painosta, jos ei laske synnytyssairaalassa liikaa niin silloin yleensä syntymäpaino saavutetaan viimeistään kaksiviikkoisena tai vähän reippaana. Ja toiset vain saa sitä painoa alkuun reilummasti ja toiset kerää hitaammin. Vauvan vointi on ratkaisevin. Jatka vain imettämistä kyllä huomaat jos vauva ei saa tarpeeksi ravintoa ja luota itseesi ja imettämiseen. Juo reippaasti ja muista syödä hyvin.



Hei osallistuiko teistä kukaan Keliakia tutkimukseen. Ainakin täällä Kysin alueella oli kyseinen tutkimus ja me osallistuimme siihen ihan jo sillä että vauvan isällä on keliakia. Ja tulokseksi saatiin sitten että vauva on geenin kantaja ja meidät on arvottu ryhmään joka saa ruokavalioneuvonnan neuvolasta. Saa nähdä mitä saadaan tutkimuksesta sitten tulevaisuudessa. Tuo geenihän meinaa sitä että vauvalla on suurempi riski saada joskus tulevaisuudessa keliakia. No on kyllä tuo suvun geeniperimä niin vahva että ihme olisi ollut jos ei geeniä olisi löytynyt.



Nyt kuitenkin lähdettävä kotihommiin kun vauva vielä nukkuu.



Vipe ja poitsu 4vko

Eipä ehdi enään kirjoittelemaan kuin silloin tällöin..on tuota muuta hommaa ;)

VivaS:lle älä tosiaan murehdi, vaikka vaikeaa se varmasti on kun me äidithän murehdimme kaikkea niin helposti, varsinkin juuri nuo syömisasiat ym. on sellanen akilleenkantapää. Jos vaavi on tyytyväinen ja rauhoittuu unille niin varmasti saa silloin riittävästi maitoa.

Vipe52:lle ei me olla keliakia tutkimuksessa mukana, mutta hyviä tuollaiset on, tietää ainakin jos on riskiryhmässä. Meidän kaikki kolme lasta ovat olleet diabetestutkimuksissa mukana, vaikkei suvussa juuri kyseistä sairautta ole niin onpahan tutkittu sekin riski sitten.

Vaavi on tosi tyytyväinen tapaus ( täytyy koputtaa puuta ettei just ala koliikki ym.vaivoja..)..nukkui viime yönäkin 7,5 tuntia putkeen ja sitten hetki tisulla ja vielä 4 tuntia lisää..yleensä yöllä nukkuu 4-8 tunnin jaksoja..ehtii itsekin syvään uneen ja kunnolla. Ja päivällä ottaa yhdet pitkät unet ( 5 tuntia ) pihalla vaunuissa ja sitten seurustelua, tissiä ja pikku unia..Itkeäkin osaa ja niin pitääkin, varsinkin d-vitamiini tipat aiheutti ilmavaivoja ja niitä puhistiin ja itkettiin ulos. Mutta Reladropsit helpotti oloa.

Ja nämä ilmat on tosi upeat, ihana ulkoilla koko perheen voimin...ja niin helppoa isommillekin lapsille ( ja äidille ) kun ei tarvitse paljoa pukea päälle.

Nyt aamupesuja tekemään ja pikkasen huushollia järjestelemään..



Ihanan aurinkoisia ilmoja ja mieltä kaikille Huhtimammoille!!!!



klematis ja pojat pian 3vkoa, 3 v. ja 4v.

..

äsken kirjotin pitkän viestin joka lähetyksessä katosi. kyllä ärsytti :/

eli lyhkäsesti nyt vaan..

kiitoksia Vipe ja klematis tsempeistä!! :)

mä kyllä esikoistain imetin yli 9kk mutta aika ajoissa jo ilta-pulloon turvauduin kun en omaan maidontuloon luottanut. niin nyt en haluaisi siihen siis ruveta.

ja turhaa kai tuo huolestuminen olikin,vauvan paino muutamassa päivässä noussut melkein 300g. :)

ehkäpä nyt lopetan stressaamisen ja nautin vaan imetyksestä sun muusta!

täällä muuten on kuva meidän pikku-miehestä,tänään otettu,eli 2viikkoa ja 2päivää ikää :)



http://www.aijaa.com/v.php?i=2034401.jpg



mutta enpä nyt enempiä kerkeä. mukavat sunnuntain loput kaikille!!

Vihdoin minäkin pääsen, ja ehdin, tälle puolelle ilmoittautumaan.



Meille tosiaan syntyi vappuaattona 30.04.08 potra poika klo 15.53 rv 40+1.

Strategiset mitat 3710 g, 50 cm ja pipo 35 cm. Pisteet 9/10. Koko toimitus kesti ensi tuntemuksista loppuun yhteensä 4 h ja 3 min, eli nopeaa oli kuten olin toivonutkin.



Päivä alkoi neuvolakäynnillä, kaikki ok paitsi että vatsa oli tosi kipeä kun terkkari sitä mittaili ja tutki.

Kotiin tultuani menin vessaan siinä puolen päivän pintaan ja pyyhkiessä paperiin putosi paksu limaklöntti, tulppa siis ilmeisesti. Sen jälkeen aloin tuntemaan pieniä nipistyksiä alavatsalla ja rupesin tarkkailemaan kelloa, nipisteli noin kymmenen min välein. Siinä vaiheessa soitin miehelle varoitus soiton töihin että tänään varmaan lähdetään. Onneksi siskoni oli käymässä meillä joten esikoiselle oli hoitaja valmiina paikalla.

Seuraavaksi soitin hyvinkään sairaalaan että mikä heillä on siellä tilanne, mahtuuko jos tänään pitää tulla? Toivottivat tervetulleeksi kun siltä alkaa tuntua.

Nipistykset alkoivat voimistumaan joten päätin hälyyttää miehen kotiin, jolloin väli lyheni jo viiteen minuuttiin. Lähdettiin heti sairaalaan kun mies pääsi kotiin.

Sairaalassa ottivat ensin tarkkailutilaan käyrälle 20 minuutiksi kun olin kuulemma niin hyvinvoivan näköinen ja kun kätilöopiskelija tuli seuraavan kerran katsomaan, supistukset alkoi olemaan jo kivuliaita, joten hän sitten teki sisätutkimuksen jonka jälkeen sanoi että hakee ohjaajansa paikalle varmistamaan tilanteen oikeaksi, olin jo 5 cm auki ja eikun suoraan saliin, joka muuten sitten siinä vaiheessa oli viimeinen vapaana oleva, eli likeltä liippasi et oltaisiin jouduttu muualle. Epiduraalia ei kuulemma enaa siinä vaiheessa kannattanut laittaa joten laitettin spinaali ja puhkaistiin kalvot samalla (klo 14.25). Olihan muuten tosi inhottavaa, samaan aikaan kun lääkäri laittoi spinaalia, tuli todella kivulias supistus sekä ponnistamisen tarve, mutta yhtään ei saanut liikkua.. x(

Sitten kätilöopiskelija rupesi puolen tunnin ajan mittailemaan paineita, ja sen jälkeen kehoitti menemään vessaan vielä tyhjentämään rakkoa. Oli muuten vaikeaa kävellä vessaan kun jalat aivan tunnottomat, onneksi mies tuki kainaloista.. :) Sieltä sitten takaisin pedille ja alkoi tuntumaan että kohta voisi jotain ruveta tapahtumaan.. Taas sisätutkimus ja lupa ponnistaa seuraavalla supistuksella, olin täydet 10 cm auki. Samalla laittoivat sen oksitosiinitipan valumaan (klo 15.45).

Ensimmäisellä ponnistuksella vauvan pää oli miltei ulkona mutta sitten supistus loppui kesken. Sitten tuli ikuisuudelta tuntuva tauko, laittoivat lisää vauhtia tippaan ja samalla alkoi ponnistuttaa. Silloin päätin että nyt tai ei koskaan ja niin sain pään ulos, mutta napanuora oli kerran kaulan ja kerran käden ympäri. Kätilöt teki pikaisen pyöräytyksen ja vauva luiskahti ulos, huusi muuten ekan kerran vielä ollessan puoliksi sisällä.. :) (klo 15.53)

Sain pojan heti rinnalle ja tämä tarttui samantien tissiin eikä päästänyt irti kuin vasta isinsä kanssa väkisin kylpyyn lähtiessään.

Välilihaan tuli repeämä mutta selvisin kymmenellä tikillä tällä kertaa.

(Ekalla reissulla kolmisenkymmentä) Istukka poistettiin painamalla. (klo 16.03)



Siitä sitten osastolle ja olin siellä sen pakolliset 2 vrk:tta tai oikeastaan 46 h ja eikun kotiin.



Olo on tällä hetkellä tosi hyvä, paitsi että hormoonit heittää laidasta toiseen kamalalla vauhdilla, itken aivan mahdottomistakin asioista.. Isovelikin on ottanut tulokkaan oikein innoissaan vastaan mut tulen kertomaan siitä sitten myöhemmin lisää, nyt tuolla huudetaan tissin perään. :)



äiti-05-08 ja poika 5 vrk

Päivittelin äsken odotuspuolelle sitä esittelypinoa ja aattelin samalla poiketa täälläkin. Annin syntymän jälkeen ei oo kyllä todellakaan ollu aikaa istuskella koneella, saatika täällä vauvapalstalla. :) Ja ennen vappua kaikki " vapaa-aika" meni kirjottaessa paria lehtijuttua Sydänääni-lehteen.



Anni on kasvanu hirveesti ja on oikea hymytyttö! Meillä on perjantaina seuraava neuvola ja sit saa taas tietää uusia mittoja. =) Arki kahden pienen kanssa on lähteny yllättävän helposti liikkeelle. Ei tullu mitään kauheeta kaaosta niinku pelkäsin. :) Mut täytyy sanoo, että se " se toinen menee siinä sivussa" -sanonta ei kyllä pidä paikkaansa, tai sit saa vähintään kyseenalaistaa sen ihmisen tavan olla lastensa kanssa.



Musta tuntuu, että meidän perheessä eletään nyt elämämme parasta aikaa. Vaikka kaikki ei oo " täydellisesti" ja niin hienosti kun vois toivoo, niin silti ollaan miehen kanssa tosi onnellisia ja lapset on ihania! Empä muuten olis uskonu, että tokan lapsen jälkeen seksielämäkin olis parempaa ku vaikkapa pariin vuoteen. ;) Heh.

Noh.. Ei tää ny ihan pilvissä liitämistä ole, ei kaikki niin hienosti ole... Esim. eilen käytiin tossa naapuritalossa muorilla kylässä ja voi itku, että se oli taas laihtunu ihan hirveesti. Se ihan kuihtuu käsiin. :( En tiä kauanko seki jakselee.



No joo.. Eipä tällä erää muuta.



Onnea kovasti kaikille uusille vauvallisille huhtihippusille! :)



Burde, Anni 4vkoa ja Heidi 1,5v