Mitä pelkopolilla tehdään/jutellaan?
Sain nyt viimein lähetteen ja samantien myös kutsun sinne - on ollut noita pelkoja lähinnä siitä, että vauvalle käy jotain - tiedän että olen " huono" synnyttämään ja etenkin ponnistusvaiheet edellisistä on olleet aina hankalia.
(Imukuppi ja toisessa muuten vaan kauhean pitkä.)
Pelkään etten saa vauvaa ulos kunnialla ja voimat loppuu kesken ja jotain käy..
Toisaalta leikkauskin pelottaa hirveästi - tässäpä ongelmaa onkin. Muutenhan pyytäisin leikkausta mutta kun pelkään sitä väh. yhtä paljon.
Kuvittelin että saisin jotain apua ja selvyyttä tähän pelkopolilta, mutta nyt kun olen ollut niin pettynyt kaikkiin lääkäreihin ja terv.hoitajiin (en oikein saa heistä vastakaikua / " pääse samalle aaltopituudelle" , saan ihme kommentteja joka puolelta tai huoliini ei reagoida), pelkään että pelkopolinkin kätilö suhtautuu jotenkin nuivasti tai ei ymmärrä huoliani.
Ja jos koen käynnit jotenkin turhiksi niin sittenhän alan pelätä entistä enemmän...
Mitähän siellä voisi/pitäisi sanoa ja miten käyttäytyä... jotta saisi mukavan kohtelun?
Menen Jorviin.
Kommentit (6)
nostan tätä vähän jos sattuu että joku muukin olisi käynyt / osaisi kertoa jotain.
mennä pelkopolille juttelemaan, tosin vielä ei kiirettä, rv 7+?. Mutta mun pelot liittyykin nimenomaan sektioon, jolla syntyi ensimmäinen lapseni 02/05. Mä koin sen niin hirveänä ja todella kivuliaana, että pahin pelkoni synnytystä ajatellen on just se, että joudun kokemaan sen uudestaan. Leikannut lääkäri puhui mulle heti leikkausta seuraavana päivänä, että suositteli alatiesynnytystä suraavan kanssa ja sanoi, ettei todellakaan ole mikään sääntö, että jos eka on tullut sektiolla, niin että toisenkin tarttis niin tulla. Mulle tehtiin siis kiireellinen sektio ja meni ainakin puol vuotta, ennen kuin pystyin asiaa käsittelemään ilman itkua... No nyt meni laverteluksi mutta olis tosiaan mukava kuulla, mitä siellä pelkopolilla puhutaan ja millaisia kokemuksia ihmisillä on? Onko muita sektiopelkoisia?
Marliini
vastasin jo edelliseen ketjuun, mutta se taisi painua aika nopeasti, joten kopsaan tähän. Jos olette kaikki jo lukeneet jutun, anteeksi tuplat! Ja kurjaa, että joku on kokenut pelkopolin lähinnä sarjaksi " käännytysyrityksiä" . Tietysti " käännytys" on tavoitekin, koska tarkoituksena on voittaa pelko - mitäs siellä muuten tehtäisiin... Mutta silti pitäisi mennä äitiä kuunnellen, eihän hommasta muuten tule mitään.
---------
Itselläni käynnin aiheena ei kylläkään ollut varsinainen synnytyspelko, vaan esikoisen (sinänsä hienosti sujuneessa) synnytyksessä tapahtuneesta henkilökunnan töppäilystä jäänyt luottamuspula. Halusin käydä puhumassa asiat selviksi ja kuulla sen, minkä oikeastaan tiesinkin - että tositilanteessa (kun on henki kyseessä ja minuutit kalliita) virheiden mahdollisuus on lähes olematon, koska yhteistyö on kiinteää ja saumatonta, eikä homma herpaannu hetkeksikään. Minun tapauksessani ei ollut kiire (ompelu ei onnistunut, vaan piti tehdä uudestaan leikkaussalissa), joten jossain kohtaa tuli informaatiokatkos epämiellyttävin, mutta sinänsä vaarattomin seurauksin.
No, kävin siis pelkopolilla puhumassa asiasta, kun aikanaan sairaalassa homma jäi kokonaan selvittämättä. Itse pelkäsin etukäteen leimaamista hysteeriseksi synnytyksenpelkääjäksi (en halua loukata niitä, jotka aidosti pelkäävät; en vain halunnut ajautua keskustelemaan aivan vääristä asioista). Pelkoni oli turha. Minut otettiin tosi asiallisesti vastaan, ja yhdessä katsottiin paperit läpi, kerrattiin tapahtumat ja tunnelmat, ja kätilö kertoi kaikista tavoista, joilla sairaalassa tositilanteessa varmistetaan, että homma menee putkeen. Sain myös vihdoin kaipaamani pahoittelut siitä, että kävi niin kuin kävi.
Käynti oli todella hyvä juttu, sain asiat selviksi ja olen siitä pitäen nukkunut yöni rauhassa (nyt rv 25+3). Uskoisin, että pelkopolien työntekijät ovat niin rautaisia ammattilaisia, että osaavat suhtautua asiallisesti jokaiseen asiakkaaseen tulosyistä riippumatta ja päätyä yhdessä keskustelemalla oikeisiin päätöksiin. Tavoitteena on varmasti alatiesynnytys, mutta en usko, että siihen kovin rankasti painostetaan. Ennemminkin etsitään pelon syitä ja selvitellään niitä siinä toivossa, että pelko ainakin lievenisi siedettävälle tasolle.
Viime viikolla neuvolassa tehtiin lähete pelkopolille ja nyt odottelen kutsua sinne. Itsekin olen hiukan " karvat pystyssä" menossa sinne, mutta haluan mennä just kanssa keskustelemaan edellisestä synnytyksestä joka päättyi kiireelliseen sektioon ja siitä, että nyt haluan suunnitellun sektion. Syy tähän on se, kun viimeksi en auennut kuin 6:een senttiin ja väsyin niin kovasti, etten enää olisi kertakaikkiaan jaksanut ponnistaa lasta ulos. Ja kaikesta kamalin asia oli se kun minulla oli todella kova ponnistamisen tarve tunnin verran ja en saanut lupaa ponnistaa ja " väkisin" jouduin pitämään lasta sisällä, siitä se väsymys. Hoitohenkilökunta oli tylyä ja leikannut lääkärikin sanoi, että seuraava VOI syntyä normaalisti tai sitten ei, ajatelkaa!! Mä muutenkin herkässä tilassa ja mietin ainostaan sitä, miten huono ihminen mä olen kun en saanut edes lasta synnytettyä ja multa meni myös puolisen vuotta selvitä tapauksesta, aina hiljaisina hetkinä mietin vaan synnytystä ja sitä, että mikä vika MINUSSA oli kun en onnistunut.
Mutta katotaan nyt mitä minulle sanotaan....
joten kiitollisina luin teidän kokemuksianne! Olen menossa parin viikon päästä 1. neuvolalääkärille ja silloin pitäisi saada lähete. Vähän ristiriitaisena asiana tätä pelkopolia pidän, sillä en varsinaisesti pelkää synnytystä, vaan haluan ehdottomasti sen sektion. Minulle tärkeimpänä syynä on se, että esikoinen sai B-streptokokin lapsivedestä ja oli ensimmäiset pari viikkoa todella sairas. En halua ottaa riskiä, että toinen sairastuisi myös. Sain myöskin niin huonoa kohtelua synnytyssairaalassa, etten niin välitä kokea tuota kaikkea uudelleen. Tiedän sektion riskit, mutta haluan sen silti. En halua, että minua yritetään käännyttää asian suhteen. Pelkopolille menen, sillä alatiesynnytystä en toista kertaa halua kokea.
Kävin itse edellisessä raskaudessa pelkopolilla naistenklinikalla kolme kertaa kun halusin sektio päätöksen.
Itseenikin hirvitti tuo sektio päätös kun minua hirvittää kaikki leikkaushaavat ja veri.
Kuitenkin tiesin että en pysty synnyttämään tavallisesti edellisen synnytksen takia kun vauva oli vaarassa kun en jaksanut ponnistaa kun epiduraali oli niin päällä että oli ihan tunnoton. Meinattiin vetää imukupilla pois un jäi kiinni loppuvaiheessa.
Tiesin että koska olen mega kipuherkkä en selviäisi synnytksestä ilman mega puudutusta mutta en taas halunnut saattaa vaaraan vauvaan.
Minua rassasi että siellä polilla oli joka kerta eri lääkäri juttelemassa ja koittamassa käännyttää päätöstäni kunnes sitten vikalla kerralle sattui ihana lääkäri joka heti tajusi tilanteeni ja ongelmani ja sanoi että totta kai saat sektio päätöksen ja mikään ei ole niin hankala synnyttäjä kun pelokas äiti ja yleensä silloin joka tapauksessa joudutaan lopussa siirtymään leikkaussaliin ja silloin ne riskit ovat suurenmat hygenian kannalta.
Itse kyllä voi sanoa että minulle sektio oli ihana kokemus. Hoito oli hyvää ja kivusta ei ollut tietoakaan eli lääkettä sain ihan niin paljon kuin halusi ja sehän edistää toipumista kun ei ole kipuja ja niin pääset etkä arkaile liikkeellä oloa niin paljon. Liikkeellä olo kun nopeuttaa haavan parantumista. Toki on tiettyjä liikkeitä joita on vältettävä ja liikkeet pitää olla rauhallisia.
Sektion jälkeen pääsin heti 24h tunnin jälkeen kun nostetaan ylös hoitamaan vauvaa kun edellisessä synnytksessä oli niin huonossa kunnossa että en oikeen viikkon pystynyt kunnolla hoitamaan kun meinasin pyörtyä. Menetin niin paljon verta ja minulle ei annettu uutta joka olisi nostattanut hemoklobiinin nopeammin ylös ja parantanut vointia.
Mutta onhan sektio kokemuksia niin erillaisia kun on myös synnytyskokemuksiakin. Uskon kuitenkin että lääkityksellä on paljon merkitystä eli kun saa riittävästi alussa kipulääkitystä niin parantuminen on helpompaa.
Puhutaan aina paljon seltion komplikaatio riskeistä mutta kyllähän niitä on paljon myös tavallisessa synnytyksessä mutta niistä vain ei niin paljon puhuta enenmän vain minusta ylimainostetaan sektion komplikaatioista. Itse olen kokenut tavallisen synnytyksen komplikaatioit.