G: Seinäjoen keskussairaala, synnytyskokemuksia.

Synnytin esikoiseni Seinäjoen keskussairaalassa toukokuussa 2004 ja eilen plussasin, joten elokuussa on aikomus mennä uudestaan, mikäli kaikki menee hyvin. Esikoisen synnytyksessä sain kipulääkitystä niin halutessani ja vieläpä riittävästi. Kätilö ei ollut mikään maailman sydämellisin, mutta kyllä me yhteisen asian eteen töitä teimme. :) Synnytyksessä ei istukka irronnutkaan itsestään eikä tunnin painelukaan tuottanut tulosta, joten minut kärrättiin vuotavana leikkuriin, jossa kaavinta. Siellä muistan ystävällisen henkilökunnan ennen kuin taju meni. Lastenhoitajien suhtautuminen vaihteli. Halusin vauvan kahdeksi ensimmäiseksi yöksi vauvalaan, koska olin valvonut liki kolme yötä putkeen ja olin totaalisen uupunut. Yksi hoitaja oli ehdottomasti sitä mieltä, että äidin pitää huolehtia heti vauvasta. Satuin kuitenkin saamaan aivan toisen aivan ihanan lastenhoitajan, jonka kanssa juttelimme päivittäin pitkät tovit. Hän jopa vaihtoi jotain vuorojakin niin, että sai toimia minun hoitajanani koko sairaalassaoloaikamme. Kaikkiin kysymyksiin vastattiin ja tuota yhtä töykeää lastenhoitajaa lukuunottamatta minulla on pelkkiä positiivisia muistoja sairaala-ajalta. Ihan positiivisin mielin menen synnyttämään elokuusssa. Siihen on tietysti vielä piiitkä aika.:) Sinun kannattaa kertoa huolesi sairaalassa, niin varmasti saat ystävällistä kohtelua. Muista, että hoitohenkilökunta on siellä sinua ja vauvaasi varten!





Tunnelmallista joulua! Hibiskus P.S. Onko laskettu aikasi miten lähellä?

Olen jo esikoisen 06/2004 Seinäjoella synnyttänyt. Arvosanaksi antaisin (4-10) ehkä 7.. En muista juuri mitään ensimmäisistä 20 tunnista, olin niin kipeä, siksi on vaikea arvioida henkilökuntaa. Päällimmäisenä jäi mieleen että osa heistä oli hiukan ylimielisiä ja välinpitämättömiä. Mieheni taas sanoo että aivan kuin osa heistä ei olisi tiennyt mitä tekee.

Esikoinen käynnistettiin ja olin prenalla. Sieltä pelkästään positiivista sanottavaa. Synnytys kesti 18 tuntia ja kätilö vaihtui kolmesti sinä aikana. Kivunlievitystä sain ja tarjottiin jo ennenkuin tunsin sitä edes tavitsevani. Ponnistusvaihe venyi 2 tuntiseksi ja pyysin jo tunnin jälkeen imukuppia ja kätilö ei suostunut, oli tosi tyly koko ajan ja tiuski ikävästi. Lupasi tulla juttelemaan seuraavana päivänä synnytyksen kulusta vaan eipä näkynyt...



Toinen synnytys lähti kotona käyntiin ja kätilö oli muuten mukava ja asiallinen, mutta pihtasi kivun lievitystä. Lopulta sain spinaalin vasta, kun rupesinkin ponnistamaan ja puudutuksesta oli hyötyä kokonaista 10 minuuttia.



Vierihoitoosastolla oli aivan kamalaa. Vauvalaan ei mielellään oteta yöksi ja jos otetaan niin vauva tuodaan jo neljän tunnin päästä takaisin. Pienipainoiset saa rintamaitoa, jos oma maito ei vielä ole noussut, mutta jos syntyy normaalipainoisena niin sitten vaan heti tuttelia... Tutteli oli siinä mielessä hyvä, että sitä sai hakea itse jääkaapista kun halusi eikä tarvinnut kokoajan perustella miksi pitää antaa lisämaitoa. Lastenhoitajat hakevat vauvan joka aamu aamupesuille ja punnitukseen ja sillä välin on hyvä käydä itse pesuulla. Lähtöpäivänä eli kolmantena aamuna hotsut opettaa äitiä pesemään lapsensa yms.



Hoitajissa oli hirveästi eroja. Pari oli ihan asiallista ja pari puhui ihan järjettömiä juttuja... Mulle tuli kova turvotus ja kipu sääreen synnytyksen jälkeen ja sairaanhoitaja vaan sanoi välinpitämömästi, että näkyy olevan turvoksissa. Loppu tuloksena oli laskimotukos sääressä! Sen takia ehdittiin olla päivä kotona ja jouduttiin takasin sairaalaan. Sairaalassa kyselin pari päivän päästä, että koskahan täältä voisi kotiutua niin vastauksena sain, että katsotaan vauvan keltaisuusarvot ja päätetään sitten! Haloo! Olin siellä hoidossa laskimotukoksen takia!



Esikoiselta meni solisluu poikki synnytyksessa ja meidän huoneen oma sairaanhoitaja ei tiennyt sitä vielä kolmantana päivänä! Ihmetteli ääneen miksi käsi on niin " lerppu" ja miksei vauva kannattele sitä, että jotain on nyt viealla. Olin niin järkyttynyt, kun tajusin, että meidän oma hoitaja ei todellakaan tiedä sitä asiaa, että en tiennyt itksikö vai nauriasko.



Oli henkilökunnassa kyllä mukaviakin, mutta nuo surkimukset jää aina paremmin mieleen. Kannattaa ajatella, että siellä ei olle kuin 3-4 päivää, että sen kyllä kestää vaikka ne olisi minkälaista. Synnytyksessä on kai vähän kiinni siitä kuka sattuu kohdalle. Tsemppiä!

Taivun olemaan sitä mieltä että Seinäjoella kyllä pärjää jos ei ole kovin herkkä ja osaa pitää puolensa.

Kivojakin kokemuksia on joillain kuullemma ollut, harvalla tosin.

Esikoisen synnytin 11/02 ja synnytyksestä on henkilökunnan osalta hyvät muistot, pääsin ammeeseen ja kipulääkitystä sai todella helposti, kätilö oli empaattinen ja lääkärit osasivat työnsä, myös isä huomioitiin hyvin. Arvosana 8/10. Vuodeosastolla oli lastenhoitajat mukavia, vauvan sai jättää yöksi vauvalaan (jopa kysyttiin joka ilta haluanko vauvan viereeni vai viedäänlö vauvalaan) josta se tuotiin yösyötölle, lisämaitoa (ei vastiketta) sai pyynnöstä ja pesut näytettiin, kätilö kävi juttelemassa ja muutenkin kaikkeen sai vastauksen jos sai suunsa auki;) 9/10

Toinen synnytys 01/05 oli todella upea kokemus, kuulemani mukaan samanlaista palvelua saa suunnilleen jossain Tammisaaressa. Vastaanottava kätilö luki etukäteistoiveet ja otti ne huomioon. Mulla oli toive ammeeseen, jota en kuitenkaan enää halunnut koska olin kotoa ammeesta lähtenyt ja tiesin ettei se enää auta. Kätilö varmisti kuitenkin kahteen-kolmeen kertaan etten varmasti sinne ammeeseen enää halua. Sain olla käyrien oton pystyssä kun halusin, kätilö jaksoi hyvin selittää ja perustella kaikki kysymäni asiat vaikka takana oli pitkä ja todella kiireinen yövuoro (5 synnytystä norm 1-2 sijaan), kipulääkitystä ei tyrkytetty kun en sitä halunnut, toivomani jakkarasynnytys järjestyi ilman mutinoita, repeämien ompelun ajaksi puudutettiin hyvin ja puudettta lisättiin pyynnöstä, vauva sai imeä rintaa heti ja saimme olla vauvan kanssa toista tuntia keskenämme ennen pesulle ja mittauksiin lähtöä 10/10 sille henkilökunnalle.

Synnyttäneiden osastolla olimme oikeastaan omissa oloissamme. Toki vauva vietiin pesulle jne aamulla ja iltaisin kysyttiin haluanko pitää vauva vieressä vai viedä vauvalaan mutta halusin pitää yöt vieressä. Mitään opastusta en enää saanut, olettivat tietysti, että osaan ja kotona pitikin sitten tarkistaa kirjasta mitenkä vauvaa pidettiinkään kylvetyksen ajan ;) Lisämaitoa sai taas pyynnöstä ja se oli vasta viimeisenä yönä plandattu vastikkeella koska kotonahan ei luovutettua maitoa enää ole. Näin vauvan vatsa saa vähän esimakua vastikkeesta jos lisämaiota vielä kotona tarvitaan. Arvosanaksi antaisin 9/10.

Yksi miinus tulee siitä, että kummallakaan kerralla ei kysytty saako calmette-rokotuksen antaa. Mun puolestani sai mutta neuvolassa on aina kysytty annetaanko rokotukset.

Jos meille vielä kolmas siunaantuu, menen kyllä hyvillä mielin Seinäjoelle synnyttämään. Hyvin siellä palvellaan mutta eivät ne mitään ajatuksenlukijoita ole ;)

Onnea sinulle, ja teille kaikille jotka siellä juuri olette tai pian menossa. Olen synnyttänyt esikoiseni s.joella viikkoennen juhannusta, tänä vuonna. Tuotiin tytteliä kotiin sairaalasta, matkalla näin raskaana olevan naisen ja kävi sitä jo kateeksi kun tiesi mikä häntä piakkoin odottaa. Siitä voi jo päätellä että mulla ei oo mitään kauhu kuvia. Onhan se niin herkkää aikaa se kolme-neljä päivääsynnytyksen jälkeen mitä siellä sairaalassa vietetään että sillon voi loukkaantua vaikka kätilö neuvois kuinka nätisti. Toki siellä on niitä ronskejakin naisia joidenka otteet näyttää kovilta sitä sinun omaa särkyvää nyyttiä kohtaan, mutta ne otteet on vaan varmoja eikä varmasti vahingoita ketään. Lastenhoitajissa voi olla suuriakin eroja mutta kaikki osaa hommansa. Kätilöt oli suurin osa niin ihania että vieläki nousee kyyneleet silmiin ku niitä muistelee. Käsittämätöntä että vaikka ne tekee sitä päivät pitkät ne jaksaa keskittyä joka äitiin ja vauvaan ku ensimmäiseen potilaaseensa. Meidänki kätilö kuule vesissä silmin katteli tyttöä sylissään ku lähdettiin salista osastolle ja päivitteli kuinka sulonen se on. Se tuntu sillon todella hyvälleja ilolla muistelen sitä vieläki. Osastolla kätilöillä oli aikaa kuunnella ja jutustella. Suurin ongelma on se ku meet sinne ekaa kertaa niin oot niin tietämätön itte kaikesta mitä voisit pyytää ja siitä mitä pitää/saa tehdä oma-alotteisesti. Mulla on kyseiseen paikkaan jo ainaki iso ikävä, ja eka kerta on siitä paras ku ei tiedä liikaa, ei osaa odottaa sitä kuinka mikäkin pitäis mennä. Mä odotan innolla pääseväni sinne vielä joskus, taidan odottaa kunnes sinne valmistuu se uusi synnytysosasto, kuulemma skandinaavian hienoin sellanen ;) Mee avoimin mielin ja sillä periaatteella että ne tietää siellä mitä tekevät ja mikä sulle/teille on parasta. Ne kauhu jutut on satunnaisia, mutta niistähän vaan ääneen puhutaan, eihän pohjalainen ala turhaa ketään kehumaan! Mua jännittää seuraavalla kerralla ainaki enemmän se että onko kämppäkaveri samalla aaltopituudella, niitten hoitajien kans ei tarvi olla 24h, mutta kämppiksen kans täytyy... Viimeksi meni sekin nappiin, terkkuja vaan Maijalle!

ja viidennenkin on tarkoitus heinäkuulla synnyttää.

Mulla nuo synnytysvuodet on -96,-98,00 ja 03.

Kaikki synnytykset ovat olleet positiivisia kokemuksia. Jokaiseen on sattunut mukava kätilö. Samoin vierihoito-osaston henkilökunta on ollut mukavaa.

Kahdessa viimeisessä raskaudessa oon käynyt äitipolilla tutkimuksissa verensokerin takia ja sielläkin kohtelu on ollut asiallista. Lääkärit ovat kuunnelleet,mitä olen mieltä mistäkin ja ne on lääkäri jopa sanelukoneeleensa sanellut.

Kyllähän mäkin oon kaikenlaisia juttuja kuullut,mutta itselleni ei kuitenkaan ole mitään negatiivistä sattunut. Toivottavasti ei satu myöskään tämän nykyisen raskauden kohdalla.

Olen synnyttänyt kaksi lasta Seinäjoella (-03 ja -05) ja molemmat kokemukset olivat hyviä. Sekä synnytyksestä että vuodeosastolta on jäänyt mukavat muistot. Molemmilla kerroilla vauvani ovat tarvinneet ja saaneet lisämaitoa (luovutettua äidinmaitoa) joten siinäkin on varmaan vaihtelua sen mukaan, millainen luovutustilanne osastolla on. Luulenpa, että ns. kauhujuttuja löytyy jokaisesta synnytyssairaalasta - niin kuin niitä positiviisiakin tarinoita.

Kaikki hoitajat oli tosi mukavia ja ymmärsivät kun mulla oli kovat tuskat. Sain koittaa amorin allasta kun välttämättä halusin.

Puudutuspiikkiä en vain heti saanut koska lapsivesi oli ruskeaa. Lopuksi antoivat mulle spinaalipuudutuksen.

Seinäjoen sairaala on hyvä paikka synnyttää.

Olen hiukan yllättynyt sillä tuttavapiirissä muutamalla on huonoja(kin) muistoja Seinäjoelta, joko synnäriltä tai vuodeosastolta.



Hyvä kun olette jakaneet infoa Seinäjoesta :) Olen nyt luottavaisin mielin taas menossa sinne..



Ja saa kirjoitella lisää :)

Takana yksi synnytys huhtikuussa -03. Maaliskuulla laskettu aika ja luottavaisella mielellä menen jälleen seinäjoelle synnyttämään.



Nauti odotuksesta Rianna, seinäjoella saat kyllä varmasti pätevän henkilökunnan mukaan synnytykseen ja sitten myöhemmin osastolla auttamaan vauvan kanssa alkuun!



:)

Olen myös synnyttänyt S.joella 09/04 ja olen erittäin tyytyväinen saamaani kohteluun ja hoitoon niin synnytyssalissa kuin osastollakin. Sain synnyttää kuinka halusin (luomusti) ja sitä toivomustani kunnioitettiin. Tarjottiin kuitenkin vaihtoehtoja jos en jostain syystä pystyisikään luomusti synnyttää. Episiotomiaa ei tarvinnut tehdä ja muutamalla tikillä pääsin. Kätilö oli maailman ihanin. Osastolla ei olla kuin muutama päivä ja sielläkin asiat selviää kunhan kysyy.

Yleensä ne huonot kokemukset ovat sattuneet sille kummin, kaiman serkkutytölle eikä niinkään kertojalle itselleen. Oma asenne myös vaikuttaa saatuun kohteluun, eli niin metsä vastaa kuin sinne huutaa...

Itse olen innolla menossa uudelleen synnyttämään Seinäjoelle 05/06. Onne matkaan sinulle, kaikki menee varmasti hienosti!

Poitsu syntyi pari kuukautta sitten Seinäjoen keskussairaalassa ja tyytyväinen " palveluun" olen minäkin. Olin prenalla päivän ennen synnytystä ja tästä syystä myös synnytyksen jälkeinenkin aika meni siellä. Henkilökunta oli tosi mukavaa ja asiantuntevaa ja synnytyksestä jäi senkin takia hyvät kokemukset.

Minäkin olen menossa synnyttämään 05/06, esikoinen syntyi Sjoella 09/03. Oma synnytykseni päättyi kiireelliseen sektioon joten siitä ei jäänyt niin hyviä muistoja´. Mutta osa henkilökunnasta oli ihan kivoja ja osa ei, kätilöt osastolla saattoivat olla todella tylyjä tälläiselle (ainakin silloin tuntui siltä) sektioäidille ja kun muutenkin olin maassa synnytyksen takia, niin olisin tarvinnut keskustelua asiasta, mutta kun en osannut ensikertalaisena mitään pyytää, niin jäin ilman. Muuten sairaalassa olo oli positiivinen kokemus : )

Menin sinne edellisenä iltana, että aamulla sitten käynnistetään. Supistukset alkoivat kuitenkin paria tuntia ennen käynnistystä. Aika yksikseen minä siellä huoneessa olin (oli hiljaista ja sain olla ihan yksin siellä osaston huoneessa..) ja miestäni odottelin. Saliin päästyä oltiinkin sitten miehen kanssa melkein koko ajan vain kaksin. Ehkä noin puolen tunnin välein joku kävi ovelta kysymässä vointia. Käyrää otettiin 6 tuntia niin, etten saanut liikkua mihinkään siitä pöydältä vaan siinä piti maata kyljellään! Välillä tosin sai jopa kääntää kylkeä, mutta sekin kätilön avustuksella etteivät ne piuhat menneet solmuun! Kätilö oli omasta mielestäni hiukan töykeä, mutta selvittiin. Muistaakseni en imettänyt (siis yrittänyt) siellä salissa..Kun pääsimme vauvan kanssa osastolle olivat heti sitä mieltä, että tyttö syö ihan liikaa ja hänen pitäisi olla yöt minun kanssa. Ja todellakin se yösyöttö..Itse toivoin, että olisivat antaneet sitä lisämaitoa, multa kun ei tullut juuri yhtään mitään. Toisena päivänä siellä oli TOSI törkeä lastenhoitaja, joka motkotti jokaisesta lisämaidosta ym..Ja sitten toi lopuksi tutin, ettei tyttö söisi niin paljon! Ja kun multa ei vieläkään tullut juurikaan sitä maitoa, niin sitäpä piti sitten lähteä LYPSÄMÄÄN! Siinä sitten itkua vääntäen lypsin verta! Sen jälkeen sanoin sille ämmälle, että nyt riitti, meidän tyttö kasvaa tuttelilla sanoit mitä sanoit!!!! Otti niin päähän! Onneksi selvittiin hengissä sieltä kotiin.



Nyt olen menossa kesä-heinäkuun vaihteessa uudelleen ja täytyy sanoa, että olen siellä kyllä vain sen ajan mitä on pakko ja sen jälkeen häivyn vauvan kanssa! Sanoinkin jo ekassa neuvolassa, etten makaa enää niissä piuhoissa! Se selkäsärky oli aivan kamala, kun selkä meni mahan painosta täysin jumiin. Ei kiva! Niin ja tuttelia on lavallinen kotona varalla valmiina, jos ei maitoa tule nytkään.



Kiva, kun edes joillakin on kivoja ja mukavia kokemuksia, mulle niitä ei juurikaan suotu! Olihan siellä pari mukavaakin lastenhoitajaa, jotka onneksi sattuivat sinne mua lohduttamaan. Minä olin kuitenkin ekakertalainen ja täysin pihalla!

Nyt kuulosti tutummalta, varsinkin tuo kommentti lisämaidoista... Minulta imetys lähti sujumaan heti kotona kun sain rauhassa yrittää, lypsämään minutkin siellä laitettiin ja kyllä se sattui..

Kaksi näistä prenalla (eka ja vipa)

Prena saa ainakin minulta hyvät pisteet,ehkä " tavallista" puolta paremmat..

itselleni tuli ongelmia synnytyksen jälkeen (6/05),mutta kiitos erittäin hyvän henkilökunnan (ja nopeiden jalkojen,kovaa osaavat juosta :D )

En jaksa koko juttua selostaa,toivotaan että linkki toimii..





http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=4272357&t=4272098&appid=&…



siis mielelläni ehkä vielä joskus sinne palaa... :)

niin omasta synnytyksestä kuin ystävien. Vasta siellä painostettiin synnyttämään perätila alakautta oikein usean lääkärin voimalla. Leikkausaikakin pistettiin vastahakoisesti lasketun ajan jälkeen. Vauva kuoli hätäsektion jälkeen. Äiti yritti vaatia leikkausta paljon ennemmin, mutta ei annettu eikä reagoitu mitenkään. tätä on ennenkin sattunut. yhdellä tutulla pompittiin mahan päällä ja vauvalla vinksahti käsi, kun ei uskottu, että vauva isokokoinen eikä mahdu alakautta. Omassani prenalla kaksi vanhaa hoitajaa järkyttävän tylyjä. Ei kerrottu kipupistosten vaikutuksista " rentouttaa vaan. Ootkos tehny jonkun periaatepäätöksen ettet ota mitään" vaikka halusin vain tietää, miten vaikuttaa. Käynnistystabletteja olisivat syöttäneet vaikka olin kuinka kipeä eikä niillä ollut vaikutusta. Sentti saatiin auki, joten sitten vaadin lääkärin paikalle, vaikka vanha hoitaja suuttui siitä,että vastustin häntä. Pääsin saliin ; tipalla ja kalvojen puhkaisulla saatiin käyntiin. Pää täysin väärässä asennossa. Avonainen otsatarjonta. ei huomattu eikä uskottu, kun yritin käynnistysviikon aikana sanoa, että katsottas miksi ei avaudu yhtään. Vauva ei hengittänyt ja oli lötkö. Luulin, että kuollut ja vammainen kun kauhea mustelmainen pahka otsalla. tunnin kesti ponnistusvaihe. Kätilö tokaisi " olipas leveä lantio, kun mahtu tulemaan tavallisesti ei mahdu vaan viedään leikkaukseen suoraan tai sitten hätäsektioon. " no yritin kysellä repeämistä. naurahti vain ja terkkari luki myöhemmin kotikäynnillä, että sain pahat repeämät. välilihan leikkauksen tiesinkin. synnytystä ei käyty kanssani mitenkään läpi. Synnytyksen jälkeen olisin halunnut viimisenä yönä ennen kotia lähtöä viedä vauvan yöhoitoon, mutta vanha ja tyly hoitaja sanoi " ne kuule vain joskus valvottaa" valvoin koko yön vauvan itkiessä. hieman oli kamala lähteä sydän selässä hakaten kotiin. sitä on vielä ekan kanssa niin kiltti ja herkkä ettei vaan tylysti käytä hyväkseen yöhoitoa ja vaadi palvelua. pelottaa kamalasti mennä uudestaan. melkein kaksi vuotta on mennyt, että olen päässyt raskauskammosta. en tiedä, pitäisikö soittaa suoraan, että synnytys on käytävä nyt myöhemmin lävitse vai menisikö pelkopolin kautta.

Esikoinen -01, synnytys kesti 14h, sain kohdunkaulapuudutteen, spinaalin ja ilokaasua. Altaassa olin tunnin. Salissa oli mukava kätilö ja lastenhoitaja, olin laittanut papereihin että en halua opiskelijaa mukaan ja tätä kunnioitettiin vaikka opiskelijoita olisi ollut vuorossa kaksikin.



Vierihoidosta myös hyvät kokemukset, imetysneuvonta täysi 10! Lisämaitoa sai, vauvalaan sai viedä yöksi.



Toinen lapsi -04, syöksysynnytyksellä (lapsi syntyi 7minuuttia sairaalaan saapumisemme jälkeen). Kätilöt tilanteen tasalla, rauhoittivat tunnelman, mukana myös opiskelija mutta vain " yleisönä" . Todella ihana kätilö! Erittäin hyvät muistot!



Vierihoidossa tarjottiin keskustelutukea synnytykseen liittyen. Kun vauvalle tuli ongelmia, hoitotoimenpiteet selvitettiin tarkkaan ja meitä vanhempia tuettiin hyvin. Sain pitää osastolla omat vaatteet ja pukea vauvan omiin, koska näin halusin, selittelyjä ei tarvittu. Muutaman lastenhoitajan kanssa juttu lähti luistamaan tosi hyvin (viivyin osastolla vauvan vaikeuksien takia pitkään).



Huonot kokemukset joita minä olen Seinäjoesta kuullut liittyvät imetysneuvontaan. Mutta se on kyllä äidistä itsestäkin kiinni, apua pitää pyytää jos sitä kerran tarvii!