synnytys jännittää ja muutenki...
hei kaikille!minulla la lähenee kovaa vauhtia(7.1) ja nyt on kauhesti alkanu kaikki asiat pyöriin päässä,onko lapsi terve,miten synnytys onnistuu..apua apua,onko muut ensi synnyttäjät näin pelokkaita!sitte vielä siitä sf mitasta,minulla se oli rvkolla 36 29cm eli aikasta ala viivaa myöten meni,miten se muilla nuihin samoihin aikoihin?kertokaa ihmeessä..ei kuitenkaa lääkärin mukaa syytä huoleen tuon takia vielä!!
Kommentit (3)
..ensimmäistä oottelen ja la tosin vasta maaliskuussa, mutta oikeastaan se h-hetki eli synnytys pyörinyt päässä KOKOAJAN! Aluksi en halunnut edes kuulla keneltäkään minkäänlaisia synnytys-kokemuksia, en lukea asiasta, en mitään asiaan liittyvää jne.. Nyt joulukuussa 4 ystävääni saivat kaikki vauvan ja jotenkin sitä sitten halusikin kuulla asioita synnytyksestä ja olen todennut ettei se tieto lisää tuskaa, melkein päinvastoin! :) Ja jokainen on oma yksilö, synnytykset erilaisia, niinkuin ihmisetkin, kellä toimii se kikka, kellä ei millään, kelle sopii jokin " tapa" , kellei ei tulisi se mieleenkään..
Toki pelkään kipua, mutta eniten että asia pitkittyy(siis se kauheat 48h aivan tolkku pois..), mutta ihana siskoni sanoi kivasti että kun se h-hetki sitten koittaa, tulee tavallaan helpotus että aah, ny se alkaa, nyt " pääsee mahasta eroon" . :)
Veljeni vaimo on kätilö ja hänen kanssa juttelin ja kyllä vaan faktojen perusteella sain itselleni suht rauhallisen olotilan. Hän sanoi: " odota synnytystä innolla, älä pelolla!"
Lisäksi puhuin asiasta neuvolassa ja terkkari oli tosi ihana ja jo sekin helpotti. Myös oman miehen kanssa puhuminen auttoi ja tieto että hän on mukana siinä " turvana" . Tosi on että siellä ne ihmiset ovat MEITÄ varten ja ammattitaitoisia ja Suomessa on hyvä synnyttää. Mukavaa ja kivaa se ei taatusti ole, mutta olen miettinyt myös sitä että miksi sitten naiset ovat sitä kautta aikojen tehneet, ja tekevät vielä uudestaankin!!???
Lisäksi ihana työkaverini sanoi että synnytys on jotain niin mieletöntä, että miehet jäävät niin paljosta paitsi, kokemus on sanoinkuvaamaton!
Toki pelkoja on ja tulee ja aion varmasti miettiä vielä monet unettomat yöt sen(synnytyksen) kamaluutta ja että kuinka se menee, mutta fakta on ettei voi tietää ja se menee niinkuin menee, suunnittelet, pelkäät tai et, miten vaan.
Huh, tulipa tekstiä, oli kai mukava purkaa omat ajatukset tässä kirjoitellen.. Mukavaa odotusta kaikille, ja rauhallista joulua!! T: T 26+0
ja tuntuu että ei niistä pääse eroon vaikka kuinka ajattelisi ettei sille mitään voi mitä tuleman pitää, täytyy vaan nöyrästi ottaa vastaan se mitä annetaan ja olla kiitollinen. Mä olen miettinyt viimeiset viikot nimenomaan että onko vauva terve ja koska se H-hetki koittaa. Nyt kun mennään jo yliajalla (40+6)olen alkanut myös miettimään että kuinka isoksi vauva ehtii kasvaa ja kuinka se pieni ihme tuolla kohduassa voi kun se on ollut siellä jo niin kauan ja viimeisestä ultrastakin on jo 22 viikkoa. Tuntuu hullulta ettei vauvan vointia seurata puolen välin jälkeen kuin päältä päin, kohtuun ei enää ultralla kurkata.
Kait tämä on ihan normaalia mutta minkäs teet kun mietityttää silti.
Synnytys sinänsä ei pelota oikeastaan ollenkaan, kait se on sitä kun on ensimmäinen raskaus eikä tiedä synnytyskivuista tuon taivaallista niin ei osaa pelätä. Enemmän " pelottaa" synnytyksen jälkeinen aika, kuinkahan pahasti repeää, miten istuminen, entä nännit-onko verillä imetyksestä ja oma hormonitoiminta, toivottavasti hallitsen itseni ja tunteet.
Stressaavaa loppuviikoilla minulla ainakin oli jatkuva omien tuntemusten jatkuva tarkkailu, pienikin vihlaisu vatsassa muistutti että supistukset saattavat alkaa ja selkäsärky taas pani miettimään että mitäs jos en tunnekaan ns. oikeita suppareita enkä tiedä milloin tulisi lähteä sairaalaan, mutta nyt jostain syystä(kai se on se luonto joka muokkaa mieltä)kun 40 viikkoa tuli täyteen niin olen alkanut tahtomattani vähentämään stressaamista synnytyksen alkamisen odottelusta, tuntuu siltä että kun aika nyt on kypsä niin vauva voi syntyä milloin tahansa ja viimeistään kahden viikon kuluttua saan nyytin syliin.
Huh, tulipa juttua, edellisen sanoja lainaten, tämä taisi helpottaa enemmän itseä kuin kysyjää mutta toivottavasti oli jotain apua.
Niin ja sf-mitasta kysyit, mulla se pomppas keskikäyrältä n. viikolla 28 yläkäyrälle ja on siellä pysynyt eli
rv 38 sf oli 38cm
rv 39 sf oli 39cm
rv 40 sf oli 36cm
Stressivapaata joulua ja iloisia ajatuksia sinulla ja kaikille muillekin odottajilla ja supistuksia niitä haluaville!
-Jade- 40+6
mutta panikoida sen suhteen ei kannata. Valmistaudu niin, että mietit, mitä itse haluat synnytykseen kuuluvan (kivunlievitykset, ammeet jne.). Rentoudu. Jännittäminen ei edistä synnytystä lainkaan, sitten kun se on vauhdissa. Pakkaa laukkuun mukaan kaikkea kivaa. Itsellänikin oli esikoista synnyttäessä kirja, musiikkia jne. ja vaikka ne pysyi laukussa koko sairaalareissun ajan, tiesin niiden olevan mukana.
Muista, että olet sairaalassa ammattilaisten käsissä. Pyydä heitä pitämään sinua ajantasalla. Tee olosi mahdollisimman mukavaksi ja yritä ottaa rennosti. Kukaan ihminen ei vielä etukäteen tiedä synnytyksen sujumista, mutta yritä asennoitua positiivisesti ja turha on pelätä etukäteen, kun ei tiedä mitä pelätä.
Tsemppiä!