@ @ Syyssissien tiistai @ @
Kommentit (17)
Aivan ihana ilma ulkona ja tuskin maltan odottaa että kone on pessyt ni päästään kirmailemaan ulos!
paha oloon kadonnut kokonaan!!!!!! Neitistä oksensin koko 9 kk, joten voitte uskoa että nautin täysin rinnoin!!!! Nyt alkaa olla hirveä energia jakso, aattelin pestä ikkunat sisältäpäin tänään ja muutenkin alkaa puunata kunnon kevät siivousta!! ja varsinkin kun tällä hetkellä se on neidin lempi puuhaa, siis siivous, niin se menee tosi rattoisasti iltapuhteina.
Mulla on seuraava ultra 17.4 ja toka neuvola 2.5, joten niitä saa vielä odotella, mutta eiköhän se tästä.
t.maitohamsteri ja kirppu 14+6
Hei vaan kaikille!
Pitkästä aikaa taas kirjottelen..
Np-ultrassa kävin 9.3 ja kaikki oli kunnossa. Laskettu aika siirtyi 5 päivää aikaisemmaksi eli 20.9.Verikokeessa kävin myös ja hieman pelottaa!tulokset tulevat onneksi kohta.
Rakenne ultra onkin sitten 7.5 ja silloin olenkin jo ROUVA!!
eli me mennään naimisiin 5.5:)
Tänne kuuluu siis ihan hyvää...pahoinvointi ja väsymys on jo väistynyt:)
Hyvää kevään odottelua kaikille!! Nauttikaa auringosta....
tsemppiä kaikille suppareiden kanssa kärvisteleville. Lepoa, lepoa ja lepoa.
Mulla selvisi vihdoin kevään ja kesän kuviot. Käväsin eilen työpaikalla ja pomo oikein mankumalla mankui mua tulemaan tekemään edes muutama päivä viikossa töitä. Juuri kun mulla oli aikomus itsellä kysyä josko töitä olisi. Alkutilannehan oli se että olen opintovapaalla mutta en voi opiskeluja jatkaa raskauden takia (maalarin hommissa kun on noita liuotinaineita). Tilanne on siis enemmän kuin hyvä, nyt kun pomo pyysi töihin niin voin vähän itse sanella että milloin mulle sopii. Tekee siis kolmen viikon vuorolistat kerralla ja pyysi ilmoittamaan vaikka s.postilla että mitkä päivät mä voin olla töissä. Siis hiukan luxusta, yleensä se on kyllä niin että töitä tehdään silloin kuin niitä tarjotaan eikä toisinpäin :D Siihen tulokseen tultiin että teen pari päivää viikossa ainakin ensialkuun ja katsotaan miten jaksaa. En turhaan ala repimään. Mutta tuokin määrä riittää siihen että toimeentulo on turvattu ja sehän se on pääasia.
Issiashermo kiukuttelee, siis plaah. Iltaisin on tosi kipee jos on paljon kävellyt. En oikein tiedä että mikä siihen auttais, lepo vai liikunta vai venyttely vai joku lääke. Tartteis soittaa ihan neuvolaan ja kysyä. Muuten olo on loistava. Pieni vaiva on palelu, siis en käsitä, meillä on sisällä +23 ja silti mulla on sormet jäässä. Muut hikoilee teepaidat päällä ja mä oon villapaidassa :)
Siivoilla tartteis taas tänään, on se kumma kun kotona ollessa paikat pölyyntyy ja likastuu paljon nopsempaan kuin jos olis sen 8h päivästä poissa. Pyykkiä riittäis myös. Mulla on toivelistalla kuivuri, vannoutunut kestovaippalija kun olen niin talvella niitä on vaikeaa kuivattaa sisätiloissa kun tuota muutakin pyykkiä on aikalailla.
mutta nyt hommiin
minttupipsa rv 14+1
Enhan ma taalta pysy poissa vaikka kuinka lupasin miehelle etten olsi pystyssa sen toissa ollessa!!
Piiu kyseli paivantouhuista? Mulla muksut on siis 15,11,8 ja 3 vuotiaita ja kotosalla siis vaan tuo nelonen. Ja on tosi omatoiminen ja avulias tytteli hankin! Ja muksut menee aamusta kouluun pariks tunniks tulevat lounaalle valilla ja palaavat iltapaivalla kouluun, nain siis kaks keskimmaista! Esikkolla ysiluokkalaisena onkin eri paivarytmi, mutt paivalla kay kotona syomassa. Eli silloin auttavat naissa paivanhommissa, laittavat sangyt ja lammittavat lounaan. Mies on tehnyt ruuan valmiiksi edellisena iltana ja iltahommina kaikki auttavat toisiaan (enemman ja vahemman huudon kera) noissa muissa hommissa... Mutta on tylsaa olla pelkastaan sangyssa ja selkakin jo aivan sokona!
Berrykin oli joutunu samoja peljkoja kohtaamaan? Voimia sinnekin! Ma menin yksityiselle, joten paasin kiirreellisena heti sisalle tutkittavaksi! Ja samaa laakaria olen kayttany aina muutaman kerran joka raskaudessa joten on tuttu jo 12 v takaa... Kauhee ajatuskin etta joutuis tunti kausia odottaa etta ei vai joo km?...
Mun esikon hematoomasta asuin silloin viela Suomessa ja Tyksiin aikoinaan menin toista suoraan ensiapuun jossa ' aivan ihana' hoitsu sanoi mulle vessakaynnilla, etta mitas siina enaa itket kesken se on menny kumminkin!!! Siis tosta vaan pain naamaa. Laakaria odoteltiin pitka tovi ja ultratessa tuo vanha ukko taputteli olalle etta ottaa rouva rauhallisesti vauva elaa ja voi hyvin! Pari paivaa tiputuksessa ja kotiin lepaamaan viikoksi ja kaikki jatkui hyvin loppuun asti!
Nytkin laakari moitti etta oli kaskeny mun ottaa rauhallisesti kun tama on tallainen riskiraskaus alusta asti noitten viime vuoden tm:n ja kahden km:n vuoksi! Mulla on pari kuukautta ollu jo taysi nostokielto kaikkeen, mutta yrita nyt olla kotiaitina neljalle muksulle ja olla tekematta mitaan ja olla stressaamatta (onko sellasta olotilaa?). Mutta ihana mies ja avuliaat lapset ovat kaiken a ja o! Ja on mulla anoppi ihan vieressa, hassua tassa vaan etten silta saa mitaan apua kun en pyyda periaatteestakaan! Kun perheen muut jasenet saavat kaiken avun jos sairastavat tms. sille ei tuu mieleenkaan etta ma tarvitsisin joskus kanssa hiukan tukea? Siita ma oon jotain terasta tai joku ihme skandinaavi...
Plaah sori valittelut. Puheripulikin vaivaa kun ei oo ketaan kotosalla, heh!
Niin siis laakarijuttu jai kesken: Eli hematooma syntyy monien asioiden yhteensattumista; vasymys, liian raskas tyo; nostot. Myos aavistuksen liian raskas/raju pupuilu voi aloittaa verenkeraantymisen! Liika stressaus tai alituinen paha mielikin jopa!
Joten kaikille positiivisuutta ja onneks on teillekin tulossa kevat ja kaikille parempaa mielta!
Nikit unohtu mutta Onnea kihlautumiseen ja tulevaan avioliiton satamaan purjehtijoille! Dumlelle etta ottakaahan ' ihan oma' paiva kihlautumiseen, ala liita sita vauvaan tai muuhun onhan se SUN oma onnenpaiva!!!
- levinia ja Hope rv 13+4 -
Onnea Emmaliinalle naimisiin menon johdosta. Aivan ihana asia. Mä odottelen sitä tapahtumaa vielä muutaman vuoden. Eikä tässä itellä oo edes kiirettä. Ollaanhan yhessä oltu 2 vuotta ja minulla on jo yksi avioliitto takana. Mutta naimisiin kyllä haluan. Eikös se ole joka naisen haave...
Mulla alkoi aamu heti pääkivun/migreenin kourissa. Eilen oli sama juttu.Ja juuri kun luuin päässeeni tästä vaivasta. Vasta kärvistelin migreenin kanssa melkein kaksi viikkoa putkella. No ei auta kuin jatkaa. Illalla menen vähän hierottamaan niskoja ja hartijoit. Jos vaikka ois apua. Vähän untus juilivan sieltä päähän. Mun täytys käydä säännöllisesti hierottavana, mutta raha on nyt pieni este. Kelan sairaspäivärahassa ei ole hurraamista. Ja ne ovatkin tällähetkellä ainoa tulonlähde. No vauvan syntymään mennessä pitäs tilanne helpottua kun mies on valmistunut ja on työelämässä.
Onneks tänään pääsen kampaajalle hiukan itseäni piristämään. Pakko mennä ennenkuin itse leikkaan pääni kaljuksi. Taitaa tänään ankaran kasvatustulokseni tippua raakasti lattialle. Mutta kasvaahan ne siitä.
Ulkonakin on niin ihana auringonpaiste, mutta niin pirun liukasta. Jos muutaman päivän odottas niin pääsee taas nauttimaan kävelylenkeistä.
Mukavaa tiistain jatkoja!
Uma81 13+4
Ai että heräsi tänä aamuna hyvillä mielin=) Mennään kirjoittamaan tänään kauppakirjat asunnosta, josta sovittiin kaupat jo marraskuussa -ja nyt saadaan avaimet! Voitte kuvitella, että tässä ollaan odotettu kuin kuuta nousevaa tätä päivää:) Viikonloppuna päästään sitten roudaamaan tavaroita, mies saa siis kavereineen hoitaa tuon kantopuolen ja minä oon lupautunut toimimaan työnjohtajana:)
Muillekin on tulossa ystäville samoihin aikoihin vauva. Mulla myös yhdellä ystävällä on LA vain pari viikkoa ennen mua. Voi olla, että lapsettomat pariskunnat ei välttämättä jaksa kuunnella vauvan syntyessä koko ajan vain vauva-juttuja, mutta hänen kanssaan pääsee sitten jakamaan kaiken, kuten jo nyt odotus aikana:)
Onnea tuleville rengastetuille! Me mentiin toukokuussa kihloihin ja nyt appivanhemmat puolisoineen kuultuaan vauva-uutisesta aloitti heti " pienen painostuksen" naimisiin menemisestä. Tai lähinnä painostus oli sitä, että " sitten kesällä menette naimisiin" . Katsotaan nyt, täytyy vinkata, että jos järkkäätte ja maksatte, niin mikäs siinä:) Nyt kun saadaan tuo muutto tehtyä, niin haluaa vain keskittyä odotukseen rauhassa, eikä ole oikein intressejä alkaa järjestämään hääjuhlaa.
Omaa napaa sen verran, että masu kasvaa kasvamistaan. en oo vieläkään saanut töissä sanottua asiasta (tosin kahdelle työkaverille, joten editystä sentäs:)), joten saapi nähdä, josko jopa arvaavat ennen kuin saan suuni auki. Pahoinvointi alkaa vähetä (vaikka miehen mielestä sitä ilmaantuu aina silloin, kun olisi minun vuoro tiskata, onneksi uudessa asunnossa on tiskikone:)) ja väsymyskin suurimmilta osin, vaikuttaa varmaan nuo ilmatkin, on ihana, kun aamulla jo aurinko pilkottaa.
Onko teillä muuten tietoa, että millä varmuudella rakenneultrassa saa sukupuolen selville (ultra vkolla 20)?
Eipä muuta tänne päin, työ kutsuu:)
Aurinkoista päivää kaikille toivottelee
Poklo ja Papu 12+6
ihania ultrauutisia monilla.
Hui kyllä pelästyin levinian ja Berryn vuodot.Voin vaan kuvitella kuinka kamalat ne 3 tuntia oli odottaa.
Ja toi mitä Levinialle oli sanottu että mitäs siinä enään itket ku kesken se on jo menny.Ihan käsittämättömiä laukomisia sitä kuulee!!!Huono päivä? huono elämä vai väärä ammatti?
Muaki nyt jälkikäteen harmittaa paljon ku kävin siellä neuvolassa paniikissa kuuntelee ydänääniä tän stressin takia ja neuvolatäti totesi että jos se menee kesken ni sitte se menee.Näillä viikoilla ei voi sille mitään.Ja älä syytä sitte itseäsi.Olisin tarvinnut rohkaisua ja kannustusta siinä tilassa.
Ihanaa luke tulevista kihloista ja naimisiin menosta.Emmaliina:onko teillä isotkin häät tulossa?
Me ei olla vielä naimisiin päästy.Ehkä joskus.Olen ennen ristiäisiä aina vinkannu,että eikö se onnsituisi siinä samalla.Mies ei ole ajatukselle lämminnyt.haluaa pitää sitte ihan omat juhlat häitä varten.
Samaa ku Umakin ajatteli että olis kiva mennä ulso kävelylle,mutta on tosi liukasta.
Meidän pitäis suunnistaa seuraavaksi pojan korvakontrolliin.Saa nähdä kuinka noi jaksaa sen reissun ku olis päiväunien aika.Mä olen nyt lähes joka päivä nukkunu päikkärit samaa aikaa lasten kanssa.
Sukupuolen kysymisestä:ollaan ajateltu kysyä.Mulla on tyttöolo ja pikkasen enemmän toivotaan tyttöä tällä kertaa.Ei pojissakaan mitään vikaa ole:) Mutta haluan vielä yhden tytön jolle pukea niitä ihania mekkoja. Ollaan puhuttu vielä yhdestä lapsesta tämän jälkeen ja jos tämä on poika ni sitte sen viimisen lapsen on pakko olla tyttö;) muuten niitä lapsia tehdään niin kauan,että saan sen yhden tytön.
Omassa navassa ei mitään ihmeempää.Nyt en muista kuka kirjotti joku päivä siitä paidasta jossa lukee yes it' s NOT a secret anymore.Mulla on sama paita ja viime viikonloppuna ku oltiin miehen siskon lapsen synttäreillä mulla oli se paita päällä.EI kukaan tajunnu sitä vaikka mun maha pömpötti tosi isona;) Mies sitte sano erikseen monelle joko huomasit mitä tossa paidassa lukee.Eli nyt tietää suurin osa jo.Oma äiti,isä ja siskoni ei vielä tiedä.
mut nyt on pakko alkaa toimimaan,että ehditääns inne lääkäriin.
aurinkoa kaikille:)
AuringonTytär rv 14+2
Sydänäänet kuultu ja kaikki on hyvin =D IHANAA!!! Ainakin vauvalla.. Mulle ei kyllä noi messukeikat tee hyvät. Eilisen päivän luulin kuolevani ja illalla jo pelkäsin etten kuolekaan ja eipä tääkään päivä paljon parempi ole. Nukunnukunnukun ja paha olo ei silti helpota. Eilen luulin saaaneeni sen noroviruksen kun vähän väliä nousi kaikki ylös, mutta kai se sit vaan tätä väsymystä oli. Ja tarvii myöntää että vaikka messut sainkin vedettyä läpi niin ei sielläkään ihan voittaja olo koko aikaa ollut..
Aamulla tuli vähän rusehtavaa vuotoa tai tuhrua, mutta onneks oli sit se lääkäri jo kasilta. Ja ilmeisesti vuoto oli sitten vaan jotain pupuiluista johtuvaa.
Huomenna ultra, nyt on ihana mennä kun tietää jo. että vauva sieltä näkyy!
Mie taidan taas kaatua sohvalle..
Colatoffee ja Joululahja K-P 12+5
Täällä on jo mukavasti sulanut lumet ja käytiin pojan ja mun vanhempien kanssa leikkipuistossa. Siellä olikin mukavasti lammikoita ja sinnehän sitä piti mennä lätäkköön leikkimään. Onneksi oli kurahousut ja kurarukkaset.
Onnea kihlautuville ja naimisiinmeneville. Itse menin naimisiin -04. Meilläkään toi ei ollut mikään pikainen päätös, häät oli 10v. seurustelun jälkeen! Kihlaus oli kyllä nopeampi, 9kk seurustelun jälkeen. Yhdessä ollaan siis oltu jo kohta 13v.
Vointi on ollut hyvä ja pirteä. Kovasti tekis mieli lähteä jonnekin. Mut ei auta. Mies on töissä ja poika nukkuu.
Mä haluaisin kovasti tietää, kumpaako tässä odotellaan, mut täälläpäin ei saa ultrassa tietää, ellei käy yksityisellä.
Edea+Pikkis 15+0
Täällähän on tänään kaikki niin positiivisiä että :)
Ihanan että on hyviä ultrakuulumisia, kihlautumisia,naimisiin menoa, mukavia työkuulumisia, pahoinvoinnin helpottamista ja kaikkea. Oikeen tulee itsellekkin positiivinen olo kun kaikken teksteistä uhkuu hyvä olo. Paitsi tosin colatoffeelle jaksuja pahoinvoinnin kanssa, mutta olihan sinullakin sentaan mukavat ultrakuulumiset. :)
Joku oli (sorry kun en muista nimimerkkiä) käynyt sokerirasituksessa. Millainen toimenpide se verikokeiden otto oli? Siis ottivatko oikeen käsitaipeesta vai vaan sormenpäästä? Itsellä on meinaan se edessä sitten joskus myöhemmin terkka ei tosin tarkkaan sanonut millä viikoilla muutakun loppu vaiheessa. Meillä päin kaikki jotka ovat vähänkin yli BMI 25 joutuvat testiin ja itselläni vielä sukurasitteena isän 2. tyypin diapetes joten olisin joutunut kuitenkin. Miksi muuten joiduit jo noin aikaisessa vaiheessa testiin, jos saa udella? Itsellä tekee aina verikokeet huonoa joten ihan vaan sillä kyselen jotta vain alkaa psyykkaamaan itseäni jo tulevaan. ehkä selviä hengissä just ja just :)
t: Buuffa ja Nuuro 15+2
Normaalisti sokerinrasitus on musitaakseni rv 25-27 paikkeilla.
Mulla oli viime raskaudessa paastoarvo koholla ja sen takia joudun jo nyt mahdollisimman pian r v12-16 sokerinrasitukseen.Siellä oli ihan mieletön jono ku neuvolatäti varasi sitä aikaa.Mä olen sillo jo rv 17 ja jotain päälle.
Itsekin olen joka kerta joutunu sokerinrasitukseen painoindeksin ja sukurasitteen takia.(siskolla ja äidillä aikuisiän diabetes)
Verikokeet otetaan kyynärvarresta.
Niinpä vain käytiin siellä ultrassa, ja kaikki oli hyvin! Kovasti liikkuvainen vintiö siellä näkyi ja viikot pysyi kutakuinkin ennallaan. Kaksi eri mittaa se ultraaja otti ja niissä oli kahden päivän ero, mutta ei siis juurikaan heilauta laskettua aikaa. Vaikka tämäkin vauveli heilui paljon, niin silti jäi meille miehen kanssa sellainen olo että tämä käyttäytyi kuitenkin rauhallisemmin kuin esikoinen aikanaan. Ja täten olen entistä vakuuttuneempi siitä, että me saadaan tällä kertaa rauhallinen, hyvinvoiva ja -nukkuva vauva! :D
Sokerirasitusta minäkin mietin, varmaan se jossain vaiheessa tehdään kun esikoisen aikana oli paastoarvo vähän koholla ja raskausdiabeteksen diagnoosin sain vaikkakin lievänä. Ei vain ollut nyt neuvolassa mitään puhetta että millä viikolla sitä rasitusta tehtäisiin. Viimeksi tehtiin rv 26, mutta onko siinä jotain eroa kun on seuraava raskaus kyseessä?
Tosi hienoa että ihmiset saa järjestää häitä ja kihlajaisia! :) Omat häät oli 2005. Voisin kyllä mielelläni elää sen päivän uudestaan. :)
neuvolassa käyty ja sydänäänet kuuluivat hienosti! Ihanaa.
Onnea kihloihin meneville ja naimisiin meneville. Meilläkin tuli jo kolme vuotta naimisissa oloa täyteen. Ja muuten mekin saatiin kutsu 5.5. häihin.. Muttei kyllä varmaan sun=)
Tänään on juostu valitsemassa maaleja pintoihin uuteen kotiin. Ja todettu, että muuttopäivä on 1.5. Sitä ennen ei olekaan kuin rakenneultra ei siis enää kertaakaan äippäneuvolaa. Kuinka usein te muut käytte? Mulla siis seuraava kerta vasta kunb 22 viikkoa täynnä 9.5. jälkeen ja se siis jo uudessa asuin kunnassa. Ja töihinkin on nyt tullut jo kerrottua, etten sinne syksyllä mee=)
T: Minna ja masuaarre 13+6 sekä Elsa isolisko 1v
meillä pirkanmaalla on käytäntö muuttunu ja tiukentunu.En tiedä miten on siellä päin.
Mulla oli siis edellsiessä raskaudessa vaan paastoarvo vähän koholla ja sen takia kun edellisessä raskaudessa oli raskausdiabetes ni joutuu rasitukseen jo rv 12-16 tienoilla.
Kannattaa kysyä omasta neuvolasta.Jos vaikka sokeriarvot onki huonoja ni pystyy jo heti alussa vaikuttaa ruokavaliolla.
Toisaalta olis outoa jos saisi edellisen raskausdiabeteksen takia syödä ja " herkutella " miten vaan rv 25-27 asti kunnes joutuu sokerinrasitukseen.
Mä en tarkoita että kaikki herkuttelis,varmasti on niitä tunnollisia jotka syö aina terveellisesti ja ei herkuttelis.
Mulla meinaan meni alku ihan mässäillessä ku olin tottunu herkuttelee ku imetys piti painoa kurissa.Nyt vasta neuvolassa ku otettiin esiin tämä sokerinrasitus jo aikasilla viikoilla sai mut avaaman silmät sille todellisuudelle,että muutos on tehtävä!!Syötävä terveellisemmin,herkut minimiin ja lisää liikuntaa.
Eli mun tapauksessa oli tosi hyvä että jo näin alussa puhuttiin aikasemmin rasitukseen menosta.
Pitää toivoa että tää ruokavalion muutos pitäisi sokeri arvot ok tasolla.Insuliinihoitoa en haluisi.
... vuotoa ei ole ollut perjantain kauhistuksen jälkeen ja toivo elää, että kyseessä oli tosiaan vaan loppu hematoomasta. Yksi syy, mikä minulle kerrottiin hematooman aiheuttajasta, ainakin näin alussa on kaksosraskaus, joista toinen on mennyt kesken heti alussa. Itselläni äitini puolelta on " riski" kaksosraskauteen, joten on ainakin omalla kohdallani ihan mahdollinen syy tuokin.
Pahoinvointi on edelleen kova, taitaa mennä samaa rataa kuin kuin aikaisemminkin, eli jatkuu pitkälle (n. 18`lle viikolle edellisissä raskauksissa).
Sokerirasituskäytännöstä ainakin Tampereella: Itselläni on ollut molemmissa raskauksissa (synnytykset -03 ja -05) paastoarvo raja-arvo sokerirasitustestissä. Ensimmäisessä raskaudessa jouduin testiin loppuraskaudesta, kun pissassa oli sokeria. Silloin tuota raja-arvoa ei pidetty diabeteksenä, mutta käytäntö on tiukentunut ja jouduin toisessa raskaudessa n. viikolla 12-14 testiin tuon edellisen raskauden paastoarvon takia. Siinä oli sama juttu ja jouduin TAYS:n seurantaan ja jouduin ottamaan arvoja kotona. Minulla kotona otetut arvot olivat kuitenkin normaalit ja TAYS:n kontrolliultrassa vauva ei ollut keskiarvoa isompi, joten pääsin seurannasta pois. Nyt kolmannessa raskaudessa sama juttu eli joudun taas testiin, mutta tällä kertaa joudun käymään kaksi kertaa testissä, nyt perjantaina ja sitten loppuraskaudesta uudestaan. Saa nähdä " narahdanko" taas :-)
Nyt huonona puolena on, etten ole tuon hematooman takia juuri uskaltanut liikkua ja pahoinvoinnin kurissa pitämikseksi joudun syömään koko ajan. Painoa onkin tullut jo 5 kg ja housut alkavat nyt jo puristamaan.
Onnea kaikille naimisiin ja kihloihin meneville! Me olemme mieheni kanssa olleet 9 vuotta yhdessä ja olemme edelleen hurjan rakastuneita! Kyllä sen tietää, kun löytää sen oikean:-)
Aurinkoisia ajatuksia ja hyviä vointeja :-)
dumle: Jaksuja suppareitten ja kipuilujen kanssa, toivottavasti jätäävät sut pian rauhaan.
takkityhjä: Onnea hienoista ultrakuulumisista! Toivottavasti pahaolo ei sinua pitkään enää piinaa.
Oma napuli: Huomenna sokerirasitukseen ja torstaina np-ultraan. Riittää viikolle touhua. Sokerirasituksen tulokset tulee onneksi jo to, joten niitä ei tarvi pitkään ootella. Seuraavan kerran pääsen koneelle luultavasti vasta viikonloppuna, joten oikein mukavaa loppuviikkoa vain kaikille toivottelen!
Tuutupii ja Masuli rv 12+2