***LOKALUTTANAT Loppuviikkoon***

Kävin aamun iloksi lueskelemassa kuulumisianne.

Viikkoa mennään taas jo torstaissa,

aika menee ihan törkeän nopsaan.



Joachim:

Tosi mukavaa, että teillä menee nyt kivasti vauvan kanssa ja unikin maistuu=)



Meillä poitsu ryömii lyhyitä matkoja ja yrittää kontilleen.

Hikoaa ja vaahtoaa ja tunkee pyllyä jalkojen

alle, sutii ja veuhkoo.

Ei vielä onnistu kuin avustuksella pääsemään " asentoon" .

Saa nähdä kontaako tämä nyt sitten tosiaan.

Edellinen ei sitä tehnytkään ollenkaan, ryömi vaan.

Muut on tainneet aina kontata vaan.

Pikkumiehemme tekee pian molempia.

Hurjaa, siinä se vastasyntynyt kohta viuhtoo kovaa kyytiä!



Huomenna olis vapaata iltaa tiedossa, erossa siitä isoimmasta pojasta=)

Miehellä kevätreissua pukkaa työpaikan kanssa ja

täytyy sanoa, että ihan kiva, hajurako ei paha tässä tilanteessa.

Kähinöity on ja paljon.

Molemmat sellaisia ruutihattuja ja tahtoihmisiä..

Sepä sitten kai pitää kuitenkin tämän suhteen kuosissaankin, kun molemmilla tahtoa riittää=)



Moni kertoi miten pinna kiristyy välillä hetkeksi vauvan kanssa.

Mulla miehen kanssa ja huonoa omaatuntoa saa kantaa siitä, kun täällä usein molemmat saavuttanu kiehumispisteen ja ei kyllä ääntä puutu kummastakaan.

SIITÄ pitäis päästä eroon, se varmasti traumatisoi lapsia oikeasti.

Ei se että joskus vähän tiuskaisee lapselle.

Lasten kuullen ei pitäisi tapella, mutta just se temperamentti, molemmat taidetaan kiihtyä 0-100 aika nopeaan.



No nyt täällä alkoi mesonta, kun ei onnistu se konttausharjoittelu.

Kaikille tasapuolisesti mukavaa viikonloppua, en ehdi varmaan koneelle, kun tämä huseeraus kaikkine puuhineen jää kokonaan mulle pariksi päiväksi.

Tuttiina ja pesue

Piti kommentoida tota tunkee pyllyä jalkojen alle=)=)=)=)

Heh hee...Tais jäädä puolet aivokapasiteetista untenmaille..

Sainpahan omalla kustannuksella ihan varmana päivän parhaat naurut.

Saa nauraa, höppänäksi tullut=)

Eilen tultiin kotiin ja kyllä oli ihana tullakin! Reissussa rähjääntyy...



Vauvan kanssa pinna kireällä, täytyy sanoa ettei kovinkaan hirveästi tämän poitsun kanssa. Pari kertaa on palanut hermo syömisen kanssa muttei juuri muuten. Esikoiselle valitettavasti karjahtelin sitäkin enemmän :-(. Ehkä sitä on lunkimpi toisen kanssa, en tiedä. Esikoinen saa kyllä uhmansa kanssa mut välillä ihan punaista näkemään, sen kanssa kun saisi vielä itselleen vähän kärsivällisyyttä niin kaikki olisi suht hyvin.



Joachim, ihanaa että teillä on yöt helpottuneet! Uni tekee todellakin terää.



Pk-seudun tapaaminen, rohkeasti vain mukaan, ilmoitelkaa mun osoitteeseen yrjolunni@hotmail.com kuka olisi tulossa. Järkätään tapaaminen meillä niin voi laskea vauvoja vaikkapa lattiallekin välillä, kahvilassa kun ei oikein voi.



Veikalla on nyt siis kaksi hammasta ja taitaa tehdä ylös vielä kolmatta kun öisin on kitisty nyt viikon verran. Nuha näyttäisi nyt olevan takana, toivottavasti! Tänään vien ipanat lapsiparkkiin kun menen tapaamaan henkkoht kunto-ohjaajaa salille. Täytyy ottaa laihdutus-kiinteytys -kuuri ennen kesää ;-)

Poitsu ryömii nyt oikeasti pitkin lattiaa. Olkkarissa on jo tutkittu melkein kaikki nurkat ja välillä käydään eteisessäkin. Täytyy olla tarkkana ettei mitään pientä jää lattialle välipalaksi.



Mukavaa torstain jatkoa!



Ykä ja Veikka 6,5 kk

Vauvamaisteli tänä aamuna kolmatta päivää päärynää. Hämmästynyt ilme kasvoilla, " mitä tää on?" suu aukesi kyllä hitaasti, mutta ihmetys oli suuri. Taitaa sietää päärynää, iho ei ole vielä ainakaan reagoinut siihen.



Meillä on alkanut vauva syömään öisinkin. Tihentänyt selkeästi syömisiään.



Kyllä tää aika menee hurjaa kyytiä, nyt täytyy lähtee sitten eskarilaista hakemaan kotiin. Höh!



Kirjoittelen taas kun ehdin, huoh. Ulkona on ihana sää, aurinko paistaa.



Hyvää torstaita, Miranneli ja päärynän maistaja.

Hei kaikki lokaluttanoiden ihanat äitylit!



Ensinnäkin ihanaa, että yöt ovat alkaneet sujua paremmin Joachimin ja Saana-P:n perheissäJ Sunshinelle voimia!!



Meillä on esikoinen toipilaana, toissa yönä iski kova kuume, eikä oikein muita oireita ole ollut kuin kurkkukipu. Vauveli tuhisee ulkona päikkäreillään hieman nuhanenäisenä. Tuntuu jo paljon paremmalta, kun eilinen sairaspäivä on takana ja esikoinen jo ihan hyvässä kunnossa.



Muuten olen viime aikoina kärsinyt väsymyksestä ja kokenut RIITTÄMÄTTÖMYYTTÄ äitinä. Aloitin vitamiinikuurin ja muutenkin yritän ottaa rennommin ja nauttia elämästä (= ei ahdistua turhista asioista ja moittia itseään omista ¿virheistä¿). Mua mietityttää aika paljon , kun kävin tutussa äitipiirissä ja siellä useampi äiti kertoi saaneensa lääkityksen kuntoon ja voivansa paremmin . He kertoivat, että he ärhentelevät jatkuvasti lapsilleen ja jopa uhkaavat tappaa nämä. Yksi äiti kertoi, että hän ottaa välillä veitsenkin käteen, mutta ei aio sillä mitään tehdä¿ ja hän soimaa itseään,¿ mitä sä ääliö oikein nyt meinaat¿¿ Kyllä mua tuo pelästytti ja laittoi miettimään, missä kulkee raja ns. normaalin ja haitallisen ärhentelyn välillä. Ja myös missä kulkee normaalin väsymyksen ja (vaarallisen) masennuksen raja. Tarkoitan, että nämäkin äidit ovat muutoin ihania ja tavallisia äitejä. Onneksi he ovat tosiaan saaneet apua ja uskaltavat ja pystyvät avoimesti vaikeista tunteistaan puhua. Toivottavasti myös itse huomaa ajoissa olevansa avun tarpeessa, jos väsymys alkaa tuntua liian raskaalta.



Mutta tosiaan en usko kärsiväni ( ainakaan vielä) masennuksesta ja aion myös kamppailla sitä vastaan. Eli yritän tarttua elämän pieniin iloihin ja katsoa maailmaa hyvän kautta. Mulla nimittäin on taipumusta jäädä märehtimään kaikenlaisia huolia ja asioita liikaakin. Yritän päästä tästä eroon ja keskittyä enemmän elämäänJ



Eikä kukaan tosiaan ole täydellinen äiti, joten on turha miettiä jatkuvasti omia puutteitaan, vaan keskittyä siihen että elää lastensa kanssa nyt ja on hyvä äiti kaikkine puutteineen päivineen. Ja toki voi yrittää kasvaa niissä kohdin, missä huomaa, että olisi lasten kannalta (ja itsenkin) hyvä toimia toisin, mutta ei ota siitäkään sellaista kaiken nielevää tehtävää, mikä sumentaa kaiken muun alleen. Pienillä teoilla voi tehdä suuria muutoksia. Eli jos huomaa, että jokin omassa käytöksessä on ikävää, esim. lapsille karjuminen tai turhasta valittaminen (mullakin nää harmittaa esikoisen kohdalla), niin voi siinä tilanteessa, kun huomaa että taas on vaarassa toimia ikävästi, tietoisesti valita toisin. Ei se ole helppoa, mutta mahdollista ja jos valitsee toisin riittävän monta kertaa, voi olla että lopulta huomaa muuttuneensa. En muista kenen kreikkalaisen filosofin ajatus tämä on, mutta se on mielestäni todella lohdullinen. Ei tarvitse välttämättä analysoida itseään puhki, vaan ihan konkreettisia tekoja tekemällä voi muuttua. Toki on hyvä myös käydä läpi niitä juttuja, miksi käyttäytyy tietyllä tavalla ja usein syyn löytää omasta lapsuuden perheestä ja omien vanhempien käytöksestä itseä kohtaa. Mutta sen vangiksi ei tarvitse jäädäJ Tämä lohduttaa mua valtavasti. Niin ja se, ettei tässäkään asiassa tarvitse olla täydellinen , vaan varmasti vielä tulee karjuneeksi lapsilleen, muuta se ei ole maailman loppuJ



Nyt vähän ¿kevyempiin¿ asioihin: SOSEET: meillä ei vieläkään syödä kiinteitä, kun tytteli on vasta 5 ja puoli kk. Pian olisi kyllä tarkoitus aloitella. Tytteli on kasvanut hyvin maidolla ja musta on ollut helpompaa viivyttää soseiden ottoa ruokavalioon.



AAMUT meillä alkaa puoli kahdeksan esikoisen osalta ja vauveli herää samoihin aikoihin tai viimeistään kahdeksalta.



LIIKKUMINEN on vielä aika pienimuotoista, lähinnä kierimistä metrin päähän ja kieppumista oman navan ympäri. Pian uskon vauvelin kyllä lähtevän liikkeelle, joten kaikki pienet esineet täytyy laittaa saavuttamattomiin. Harmi, kun esikoinen tykkää kovasti niillä leikkiä. No, nyt esikoinen kaipaa leikkiseuraa, kuulumisiin!!





Voimia kaikille ja ihanaa keväistä viikonloppua!!



Kerttu ja tytteli 071107

Moikka vaan,



tosiaan juuri kun ehdin jo iloita hyvistä öistä niin takapakkia tuli. Viime yö oli kipuitkua taas. Tiistaina aloin itse syömään (kolmen viikon tauon jälk.) maitotuotteita ja eilen söin myös yhden sämpylän ja muffinssin joissa siis viljaa ja kananmunaa. Mahtaakohan niillä nyt sitten kuitenkin olla osuutta asiaan... Tosin vauvalla on kakka tullut viimeksi maanantai aamulla joten masu voi olla siitäkin kipeä kun suoli on varmasti kovilla. Olen antanut luumua, pumppaillut jalkoja ja hieronut jalanpohjia. Kokemusta on vauvan ummetuksesta kun esikoinen kakkasi ekat puoli vuotta kerran kahdessa viikossa. Kävi lastenklinikalla varjoainekuvauksissa, sai mallasuutetta ja lopuksi aamuin illoin ruiskulla suun kautta ulostuslääkettä. Vauva todettiin terveeksi ja kiinteiden aloittamisen jälkeen alkoi suolikin toimia päivittäin.



Ette arvaa, vauva köllöttelee ilman vaippaa leikkimatolla ja nyt ui kakassa. Ihanaa, masu toimii. Nyt pesulle =)



J

Ihanaa, aurinko paistaa ja ulkona on auton mittarin mukaan 12astetta! Sepä taitaakin olla ainut mieltä lämmittävä asia tällä hetkellä...Meillä on molemmat pojat kovassa flunssassa=( Tympeetä, nyt jo pari yötä nukuttu ihan TOSI huonosti!!!! Jessellä menee nokka yöllä ihan tosi tukkoon ja sitten kun sitä hölvää keittiksellä ja Nasolinilla auki, niin johan tuo on pirteä kuin peippo=/ Taistelin viime yönä klo 3-5 herran kanssa, sitten vihdoin klo 5 sammahti syliin ja auta kun laskin sänkyyn......Yksi punainen sekunti ja heppu olikin taas hereillä...



Me aloiteltiin kiinteitä muutama viikko sitten, rauhaisalla tahdilla on edetty ja nyt sitten puretaan kaikki kiinteät taas pois, rauhoitellaan tilannetta ja aloitetaan vielä hitaammin alusta! Tuun ehkä hulluksi tään allergia-arpomisen kanssa.....Siis herra sai maidottoman korvikkeensa lisäksi: bataattia, maissia, kesäkurpitsaa ja päärynää. Ja joku noista aiheuttaa vatsavaivaa ja ihottumaa....



No nyt alkoi mekkala vaunuista....Mukavaa viikonloppua kaikille!



Kiiuli

Meilläkin molemmat lapset kovassa nuhassa ja yskässä, yöt on levottomia ja päivisin kiukuttaa kaikkia. Tosi tympeetä. KERTTU olikin pohtinut tätä riittämättömyyden tunnetta, ja samasta kärsitään täälläkin. Ensimmäistä kertaa elämässäni mulla on myös sellainen tunne, että tekisi mieli jättää kaikki ja vaan häipyä. Pariksi tunniksi, viikoksi, kuukaudeksi tai vaikka loppuiäksi... On niin rankkaa olla olemassa vaan kaikille muille. Tuntuu ettei omasta itsestä (sen enempää fyysisesti kuin henkisestikään) ole enää mitään jäljellä. Korkea aika keksiä jotain omaa menoa siis, ja pitää siitä kiinni.



Tänään otinkin pienen aamuloman (herättyäni ensin 6.30 kun esikko aloitti ulinan kun piti välttämättä herätä vaikka väsytti hirveästi, ja siihen ulinaan heräsi tietysti myös vauva, palvelua, pukemista, vaippoja, syöttämistä, telkkaria päälle ja pois, huutoa ja ulinaa) - oli vaan pakko päästä pois. Kävin sitten potkimassa äijän ylös sängystä ja läksin kirppikselle kun en muutakaan keksinyt (kello oli niin vähän ettei kaupat olleet vielä auki). Eipä siellä mitään ihmeempiä, mutta eipä ainakaan kukaan roikkunut jaloissa.



No joo. Nyt noi lapsukaiset nukkuu, joten kannattais varmaan itsekin pistää pötkölleen. Ruoka porisee padassa ja tänään pääsen lasimaalauskerhoonkin mummojen kanssa. Jee jee. Ehkä se tästä.



Tsemppiä kaikille väsyneille ja uupuneille! Jotenkin mua lohduttaa etten ole ainut jolle menee vähän kehnosti, enkä edes se jolla menee kehnoimmin (vrt. tosiaan veitsillä lapsiaan uhkailevat)!