Miksi näin ristiriitaisia kommentteja ennenaikaisista supisteluista???Mitä mieltä te olette?
Toinen raskaus nyt 20+. Ollut sekä fyysisesti että henkisesti edellistä hyvin paljon raskaampi. Esikoisesta ennakoivia suppareita tuli viimeiset viikot, roikkui viikkotolkulla alhaalla, joka kerta lääkäri sanoi, että tulee ennen la:ta. Lopussa en päässyt juuri kävelemään tämän takia, kun nuppi oli alhaalla luiden välissä. Kun synnytys alkoi vesien menolla, oli paikat jo puolessa välissä auki (ennakoivat supitukset olivat tehneet tehtäväntä) ja poika syntyi syöksyllä rv 40+5 (2min välein supistuksia). Synnytys oli täysin hallitsematon, lapsi vaan tuli.
Nyt toisesta supistellut viikolta 13 asti joka päivä, keskimäärin tunnin välein. Välillä ovat aika ärhäkkiä eli esim. puhuminen pitää siksi aikaa lopettaa. Viikolla 18+ oli kohdunkaula edellleen 3cm, mutta alkanut hieman pehmetä. Lääkäri kirjoitti lähetteen sairaalan tarkkailuun. Mitään se kummempi ohjeita en saanut ja olen totaalisen hukassa näin joulukiireiden keskellä, että mitä teen ja mitä en. Kroppa ilmoittaa vähän väliä, että menepä pitkäksesi ja todella paljon herkemmiin kuin tuolla viikolla 18+ (on tullut touhuttua kaikenlaista jouluun liittyvää).
Ristiriita on siinä, että neuvolatädin mielestä kaikki on ok ja pitää lopettaa murehtiminen. Jos tulee kävellessä supistus, ajattelee vaan että kohtu osaa toimia ja jatkaa sitten matkaa eikä sen kummempia asiaa ajattele. Hän perustelee asiansa niin, että kun esikoinenkin pysyin niin kauan mahassa.
Eilinen ultratäti ehdotti, että olisin levossa varmuuden vuoksi ensi viikon sairaalakontrolliin saakka eli joulukiireet pitää vaan unohtaa ja ottaa varman päälle, ettei sitten myöhemmin joudu lepopakkoon, puhumattakaan sairaalalevosta (mikä on suurin kammoni).
Oloni ei kertakaikkiaan ole hyvä, mutta pitäisikö vain toimia ihan kuin ei olisi mitään. Neuvolatädin puheen jälkeen tunsin itseni turhamaiseksi pienistä valittajaksi. Jotenkin haluaisin päästä tässä raskaudessa varmemmille vesille. On ollut niin rankka pahoinvointeineen, luustokipuineen, ummetuksineen, närästyksiin, valvomisineen, huippauksineen, että en haluaisin enää ottaa mitään riskejä.
Olenko turha valittaja?
Mitä itse tekisitte ensi viikon sairaala-aikaa odotellessanne?
Kommentit (4)
ajattelin, että mitä tässä nurisen. 1,5 tunnin reissun jälkeen totesin taas, että hitto minä turhia nurisen. Kaikki ei aina mene kirjan mukaan, vaikka tahtoisikin. No, tuli pari lahjaa ostettua, mutta nyt saa toistaiseksi jäädän siihen ens viikon sairaalakontrolliin saakka. Maha roikkuu alhaalla, luut ovat vetäytyneet ja siitä syystä ilm. alapäähän ulkosynnyttimiin on tullut pullistunut suonikohju ja sekin välillä ilmoittaa, että vaakatasoon.
Esikoispoika 3v., mutta käy hoidossa, koska itse olen täyspäiväinen opiskelija. Nyt olen toistaiseksi lukemiset heivannut ja esikoinen käy jonkin verran päivässä hoidossa, jotta saa hieman aktiviteettia. Vähän on huono omatunto häntä sinne viedä, mutta tiedän, että itse en voi häntä nyt ulkoiluttaa jne. eli kai sitä täytyy asettua nyt vain toiselle ulottuvuudelle. Eihän siihen sairaalakontrolliinkaan ole aikaa kun se viikko niin sieltä saa sitten varmasti tarkemmat ohjeet.
vaikka neuvolassa sanottaisi toisin. Sitäpaitsi juuri neuvolatäti pohjaa neuvonsa siihen, miten yleensä raskaudet menee, mutta sinut tutkinut lääkäri taas tietää paremmin juuri sinun tilanteen. Ja tärkeää on kuunnella omaa kehoa.
Minulla on rv 20+1 ja sama tilanne, supistuksia on ollut aika paljon (ekat jo rv4). Eilen oli rakenneultra, jossa lääkäri katsoi ultralla myös kohdunkaulan joka oli yli 4cm pitkä, eli supistukset ei ole aiheuttaneet onneksi ainakaan vielä mitään. Silti kuuntelen kaiket päivät mitä elimistöni sanoo, ja jos tulee supistuksia, on kova painontunne alapäässä tai alaselkää särkee, lepään ja yritän selvitä kotityöt ja lasten hoidon mahdollisimman kevyesti. En halua todellakaan riskeerata tämän pikkuisen menettämistä. Minullakin oli alkuraskaudessa väsymystä, pahaa oloa ja toimintakyvyn vievä selkäsärky joten tässä on kärsittykin niin paljon, että haluan tehdä kaikkeni että tämä raskaus päättyisi onnellisesti, jos se vain on minusta kiinni! Mutta taas niinä päivinä tai hetkinä (harvoina sellaisina ;)) kun olen ollut kunnossa, olen yrittänytkin puuhastella mahdollisimman paljon esim kotitöitä ihan jo sen takia, että se säilyttää peruskuntoa ja varmasti auttaa taas myöhemmin raskaudessa.
Mutta siis sinun tilanteesa olen sitä mieltä, että itseä kannataa kuunnella ja myös yrittää pitää mieli hyvänä ja olla stressaamatta joulujutuistakaan! Ja toivotaan että seuraavassa kontrollissasi tilanne on hyvä!
Kyllä minäkin sinuna nyt ottaisin ihan rennosti, olkoon tulossa joulu tai mikä, on se pieni ihminen sisälläsi taatusti sen arvoinen.
Neuvolan terkka varmaan nojaa siihen, että supistelu on normaalia varsinkin uudelleensynnyttäjillä ja usein vaarattomiakin, huomasin meidän joulumammojen omassa pinossa, että melkeen kaikilla supisteli ja sairaslomalla oltiin porukalla, silti kaikkien vauvat pysyivät sisällä loppumetreille saakka.
Kysymys kuuluukin, kuinka olisi käynyt ilman lepoa ja sairaslomaa?? Ei varmaan koko porukka olisi pysynyt masunsa kanssa yhdessä koossa ilman lepoa.
Itelläni eka raskaus meni mahtavasti, olin täysin työkykyinen synnytykseen saakka vaikka työ on fyysisesti raskasta. Toisella kertaa supistelu alkoi jo ennen viikkoa 18 ja osasin odottaa niitä tulevan nyt kolmannellakin kerralla mutta se, että alkoivat jo ihan alkumetreiltä tuli yllätyksenä. Lisäksi kolmas raskaus on tuonut tullessaan minulle uudet kipeät liitoskivut yms.
Näissä kahdessa viimeisessä raskaudessa on paikatkin alkaneet kypsymään hyvissä ajoin ja sairaslomalle on laitettu paria kuukautta ennen äippäloman alkua. Minulla tosin on ollut syynä streptokokki fyysisen rasituksen rinnalla, sekin asia kannattaisi varmaan tarkistuttaa koska tässä raskaudessa sain penisiliinikuurin joka auttoi kyllä ja supparit oli hetken rauhallisia.
Kuuntele kehoasi ja itseäsi. kenenkään ei tarvii olla superihminen, lepää niin paljon kun vain voit, tee vain pakolliset kotihommat ihan omaan tahtiisi,tai ssa vaiheessa raskautta asialle ei oikeasti muuta voi. varsinkin jos kammoat sairaalalepoa(kuten myös minä) niin lepää nyt kun vielä kotona voit sen tehdä.
Ite koitin sinnitellä töissä koska en oikein olisi joutanut sairaslomalle mutta pakko oli luovuttaa kun liikut loppui eikä postilaatikolle päässyt ilman kipeää pysähdyttävää supistusta ja yöllä ei uni tullut kovien liitoskipujen takia. Ja vähissä on olleet liikut koko loppuraskauden.
Parempi varoa kuin katua! itse itsensä ja jaksamisensa tietää, ei kukaan muu.
Itelläni on aina lepo auttanut,( joskin nyt oli lähellä supistusten estolääkityksen aloittaminen vk 28-29) , ja laskettuun aikaan on päästy, edellinen syntyi lopen käynnistämällä rv 41+4 ja nyt on edessä sama perjantaina vk 40+0. Vauvan ison koon vuoksi käynnistykset.
Kohdunsuu on ollut pehmeä ja sormelle auki jo syyskuulta mutta sinnikkäästi koossa vaan pysyn..
Kaverini oli sairaslomalla supistelun takia vk 14 mutta koskaan ei kohdunsuu kypsynyt tai alkanut aukeamaan, laskettuna aikanakin oli paikat napakat ja ihan kiinni.
Yksilöitä ollaan mutta kuten sanottu, parempi varoa kuin katua!
Lahja rv 39+5
Elikkäs tosiaan mun mielestä sun kannattaa ilman muuta hiljentää tahtia. Lepäilet rauhassa. Kyllä kannattaa kuunnella omaa kroppaansa ja uskoa omia tuntemuksia. Sinä sen parhaiten tunnet millon pitää hellittää. Vaikka se neuvolantäti kuinka on erimieltä niin sinä olet kuitenkin se jonka pitää ottaa vastaan myös seuraukset, jos jotain kuitenkin käy. Kurjahan se on kun joulu tulee ja pitäis ja haluais tehdä kaikenlaista, mutta nyt pistät miehes ostamaan välttämättömät joululahjat ym asiat ja otat itte levon kannalta. Ens kerralla lääkäri tarkistaa kohdunsuun tilanteen ja katsot mitä sitten.
Olis aika kamala joutua sairaalaan makaamaan, että mielummin kotona rauhallisemmin, eikö?
Mulla alkoi myös tässä toista odottaessa supistelemaan tuossa viikolta 18 alkaen. Sen jälkeen en ole töissä ollut, usein käynyt lääkärillä tarkistuksissa, levännyt kotona, jättänyt kaiken turhan liikkumisen (kaupassa kuitenkin olen käynyt, mutta kävelylenkit oli jätettävä) ja siivoan kotona tosi rauhallisesti ja jos en ole jaksanut niin mies on hoitanut viikonloppuisin siivoilut.
Onneksi esikoinen on jo 6 vuotias ettei tarvitse enää sellaista hoitoa, sikälikin olen ehtinyt lepäillä.
Nyt rv 35 menossa ja hyvältä näyttää. Oli kohdunsuu tänään lääkärissä kiinni eikä ollut enempiä pehmennyt (kun sen minkä silloin alussa hivenen pehmeni).
Joten unohda kiireet ja ota rennosti, hyvä kirja mukaan ja sohvalle makailemaan!!
voimia!!!
caron