G: Taaperon nukutus / nukahtaminen

Poika 2 v.

Me olemme sitten aika pehmeitä vanhempia, että hyvin lapsentahtisesti mennään. Ennakkovaroitus. ;D

Nukahti tissille siihen asti, kun 1 v 3 kk ikäisenä lopetti itse imemisen.

Sen jälkeen jompi kumpi vanhemmista nukutti viereen. Sitten tuossa muutamia kuukausia sitten ruettiin opettamaan nukahtamaan itse. Eli, että vietiin iltahommien jälkeen sänkyyn, pusit ja halit ja sitten lähdettiin pois. Se oli melkoista rumbaa alkuun, eka iltana meni pari tuntia, että palautettiin poika sänkyyn. Itkevänä ei laitettu, ei siis " huudatettu " missään vaiheessa.

Oppikin sitten pikkuhiljaa alkamaan yksin nukkumaan. Vaihtelevalla menestyksellä alkoi itse nukkumaan sekä päikyille, että yöunille.

Jos ei alkanut, niin nukutettiin.

Noh, sitten pikkuhiljaa meni taas niin, että nukutettiin.

Välillä pojalla jää päikyt nykyään pois, mutta ei onneksi usein, koska selvästi vielä tarvii ne. Jos ei ala päikyille niin sitten vaan muuten vaan makoillaan ja levähdetään.

Sitten tapahtui ihme. Poika on alkanut itse halutakkin nukahtaa yksin. On kai nyt valmis siihen. Iltahommien jälkeen viedään poika meidän sänkyyn, minun puolelle aina haluaa ;D ja annetaan kirja käteen plus pehmo kainaloon, valitsee ne ite. Sitten vaihdetaan kuulumiset/ katsellaan kirjaa ja pussataan/ halitaan, sanotaan rakastan plus hyvät yöt, huiskutetaan ja laitetaan ovi kiinni ja sinne jää nukahtamaan pehmo kainalossa lueskellen kirjaa.

Siitä sitten käydään myöhemmin siirtämässä omaan sänkyyn.

Nukkuu siis meidän kanssa samassa huoneessa, sänky meidän sängyn vieressä. Ollaan nukuttu aika paljon ja pitkään perhepedissä ja vielä nykyäänkin tulee joskus aamuyöstä meidän keskelle.

Tämä on hyvä systeemi, jää meille vanhemmillekkin illalla aikaa, kun ei jommankumman aika mene nukuttamiseen. Nukuttaminen saattoi tapahtua nopeasti tai sitten siihen saattoi mennä tuntikin- .

Mutta voihan tämä tästä tietysti vielä vaihdella... Mutta sitten mennään tilanteen mukaan. Huudattamaan emme joka tapauksessa ala, vaan ihan mennään sen mukaan mihin lapsi on itse valmis. Ja hyvin on näinkin mennyt.

- Iltapesu eli pikkupesut, suihku tai kylpy. Useimmiten suihku.

Rasvaus ja yövaatteet. Iltapala. Hampaiden pesu. Ehkä vähän sohvalla oleilua ja sitten makkariin valmistautuun nukkumaan.

Esikoisen nukuttaminen vaikeutui tutista vieroituksen jälkeen n. 1,5- vuotiaana. Sitä ennen tyttöä ei oikeastaan ollut tarvinnut sen ihmeemmin nukuttaa. Aluksi vieressä piti istua 10 minuuttia, mutta sitten pääsi lipsahtamaan aina kolmeen varttiin.



Meillä tehtiin niin, että jäin aluksi sängyn viereen istumaan, mutta ilta illalta siirryin vähän kauemmaksi. Pikku hiljaa tytölle riitti, että kuuli mun puuhailevan, vaikkakin eri huoneessa.

että aika auttaa. Meilläkin on vauvasta asti vuoroin nukahtanut itsekseen omaan sänkyyn, välillä ollut noita vieressä istumissessioita. Nyt jälkikäteen olen tyytyväinen että näin olen toiminut, vaikkakin meilläkin aikoinaan toteutettiin " huudatus-unikouluakin" yösyöttöjen lopettamiseksi.



Mutta siis meillä tyttö siirrettiin omaan huoneeseen nukkumaan 1v 3 kk iässä, jolloin joka ilta istuttiin vierellä 10-30 min, välillä riitti 5 min, välillä vierähti tuntikin, kun aina jos yritin poistua huoneesta alkoi sydäntäsärkevä huutokohtaus. Nykyään tyttömme (1v 9kk) ilmoittaa jo itse haluavansa päivä- ja yöunille ja tämäkin tapahtuu yleensä joka päivä samaan aikaan. Riittää että vie vain sänkyyn, ovi jää auki, jotta kuulee että olemme viereisessä huoneessa. Joskus jos huutelee äitiä tai isää, niin riittää että vastaan vain: " Ei hätää, äiti on täällä" ja tyttö rauhoittuu ja käy nukkumaan. Ennen nukahtamista vielä yleensä pyytää itse (!!!) että hänen huoneensa ovi suljetaan (kun aina ennenkin ollut suljettuna öisin). Tämä muutos itsekseen nukahtamiseen tapahtui n. kuukausi sitten eli tähän auttoi siis aika, se että lapsi itse on siihen kypsä. Vieläkin uskon että muutoksia saattaa tulla, esim. pimeän pelkoa tms, mutta siihen auttaa vain oma asennoituminen että nyt mennään näin ja se on sitten sen ajan murhe.



Tsemppiä kovasti nukuttamiseen, kyllä se siitä helpottaa!

Ihan vauvana tietysti joskus piti nukuttaa, mutta ei ainakaan enää vuoden vanhaa (en yhtään muista koska alkoi nukahtamaan itse). Nyt tyttö on 2.5v ja illat sujuvat lähes poikkeuksetta helposti. Iltapesun jälkeen hän kipittää sänkyynsä, peitellään ja sanotaan hyvät yöt. Tyttö lukee itsekseen kirjaa kunnes simahtaa. Joskus todella harvoin isi kömpii hetkeksi viereen (ja nukahta itsekin).

Jokunen aika sitten jouduin syöttämään vauvaa kesken iltapesun. Kymmenen minuutin päästä kun menin peittelemään tyttöä, hän olikin jo umpi unessa! Oli siis kipittänyt itse sänkyyn...

Vauva nyt 3kk joten häntä saa vielä nukuttaa joskus mutta tuosta kun kasvaa niin saa oppia nukahtamaan yksin.

mutta niin on " pehmyt" lapsikin, siis eipäs kovin vaativa, joten nukuttaa ei ole koskaan tarvinnut. Poika nyt 2 v. Tissille ei koskaan nukkunut, ei edes pienen pienenä vauvana. Irrotti tissistä otteen ja sitten pani vasta silmät kiinni. Viereen en ole ikinä jättänyt nukkumaan vaan siirsin aina omaan sänkyyn, ihan oman nukkumiseni vuoksi. 4 kk:n ikäisenä tuli tiheän heräämisen kausi ja tuolloin siirrettiin omaan huoneeseen, josko unet olisi sillä parantuneet. Kävin siellä imettämässä vielä 2 krt/yö, kunnes yöheräämiset loppuivat kokonaan 6-7 kk:n iässä. Nekin melkein itsestään. Hieman piti tietenkin totutella lasta. Nyt 2 v viedään illalla omaan sänkyyn kahdeksan jälkeen tai käytännössä sanotaan, että nyt nukkumaan. Herra saapastelee sänkyynsä itse. Toisinaan nukahtaa heti, toisinaan huutelee isiä ja äitiä pidemmänkin aikaa ja täytyy käydä hänen luonaan montakin kertaa. Joskus itkee, kuten varmaan jokainen lapsi. Huudatetaan silloin, kun tarve siihen on, eli silloin, kun poika vain kiukuttelee eikä huuda hätähuutoaan. Pojan luona vain käydään, ei jäädä. Lapsissa on varmasti paljonkin eroja kuten vanhemmissakin, joten jokainen taplaa tyylillään. Toivottavasti kuitenkin tarinastani jotain apua sinulle olisi.

1.5 vuotiaaksi esikoisen kanssa meni niin, että juotettiin maitopullo meidän sängyssä, josta sitten siirrettiin omaan huoneeseen ja sänkyyn ja hyvänyöntoivotusten jälkeen pois. Sitten sai mahataudin ja pullo jäi pois. Rutiiniksi tuli iltapesujen jälkeen pitää 10 minuuttia vierellä meidän sängyssä ja sitten omaan sänkyyn. Nyt on halunnut itse usein aikaisemmin jo omaan sänkyynsä. Yleensä pyörii ja hyörii, höpisee ja hassuttelee sen 10 minuuttia ellei ole TODELLA väsynyt. Omaan sänkyyn sitte nukahtaakin höpisemättä. SEn jälkeen kun pinniksestä otettiin laita pois niin on aina tyytynyt omaan sänkyyn vaikka olisi pahauni herättänyt tms, kun ennen vaati tulla meidän sänkyyn.



Vauvalle tuosta 10 minuutista on tullut selvä merkki siitä että nyt alkaa yö ja nukutaan. Imettelen yleensä samalla ja siirrän sitten omaan sänkyyn kun lähden viemään esikoista omaan huoneeseen. Yleensä höpisee vielä hetken omasa sängyssään ennen nukahtamista. Joskus harvoin nukahtaa tissille, mutta yleensä havahtuu kun esikoinen pitää möykkää. Jos ei nukahda omaan sänkyyn (joka on tosi harvinaista) niin annan lisämaitoa vielä pullosta ja sitten nukahtaa jo tyytyväisenä.



Eli en ottaisi vauvan tulemisesta stressiä esikoisen nukuttamiseen. Eikä varmaan hirmuisesti kannatakaan muuttaa kun vauvan syntymäkin on jo iso muutos. Vauva kyllä sopeutuu teidän rytmeihin. Hämärässä huoneessa istuskeleminen ennen nukkumaan menoa tuo vauvallekin hyvän rauhan ennen nukkumaan menoa.



Toiset vaan yksinkertaisesti tarvitsevat äidin tai isän vierelleen nukahtaessa. Voithan kokeilla jos esikoinen suostuu siihen että istut tuolilla ja joka ilta siirrät tuolia himpun verran kauemmaksi. YStäväni istuu tuolilla lastenhuoneen oven takana. Se kuulemma riittää hänen 3 vuotiaalleen:)



Meilläkin on muut en aikanaan auttanut paljon se että kolistelen ja puuhastelen jotakin. Siitä taapero tietää että en häviä mihinkään ja samalla tuleee kotihommat tehtyä ;)

En osaa oikein tarkkaan edes sanoa, miten meidän ilta/unirituaalit on muodostuneet. Olen yrittänyt mennä lapsen ehdoilla, mutta kuitenkin niin, etten mihinkään hirmuiseen/pitkäkestoiseen pyöritykseen ole suostunut.



Varmasti paljon on lapsen omastakin iästä, temperamentista, luonteesta yms. kiinni. Ja sairastelut, hampaat, lomat yms. sotkevat herkästi rytmiä.



Alle vuoden ikäisenä tyttö nukahti yleensä syliin pullolle (imetys loppui 8-kuisena) ja jos ei, niin sitten lauleskelin vuoteen vierellä kunnes nukahti. Jossain välissä n. 1-vuotiaana tuntui, että laulelut venähti vähän turhan pitkiksi ja rupesin parin laulun jälkeen poistumaan hyvät yöt toivotettuani huoneesta ja palasin sitten vain tarvittaessa, jos lapsi nousi pystyyn ja/tai rupesi kovasti itkemään.



Samoihin aikoihin otin käyttöön fleeceunipussin ajatuksella, ettei lapsi niin helposti nousisi sängyssä seisomaan. Toisena tavoitteena oli, ettei tarvitsisi yöllä käydä peittelemässä, eikä lapsi heräisi viluun. Tyttö pystyy kyllä nousemaan vaivatta seisomaan myös pussin kanssa (aamulla seisoo sängyssään), mutta pussi varmaan osaltaan rauhoitti ja viestitti, että illalla sänkyyn jäädään pötkölleen. Ei niin paljon kammennut enää pussin kanssa ylös.



Nyt 1,5-vuotiaana tilanne on mielestäni hyvä - ollut jo hetken aikaa.



Meillä iltarituaaleihin kuuluu

n. 19 suihku + vesileikkejä n. joka toinen ilta. Ja joka toinen ilta sitten pelkkä peppu-, naama- ja käsipesut, vaipanvaihto ja yöhaalari päälle.

n. 19.30 iltapuuro

Tämän päälle hammaspesu

n. 20-20.30 tyttö melkein jo itse hakee unipussin, unirievun ja tutin.

Juo sylissä pullollisen maitoa (ei nukahda), itse lauleskelen samalla. Tämä vie aikaa n. 10min ja on itsellenikin ihana hetki lähekkäin (=

Sen jälkeen vien tytön yllä mainitun varustuksen kanssa sänkyyn, toivotan hyvät yöt ja tyttö vilkuttaa takaisin (; Nukahtaa tosi pian itsekseen.



Öisin meillä herätään vielä vaihtelevasti 1-3 kertaa siihen, että tutti on hukassa. Väliin neiti löytää sen itse, välillä käyn viemässä.



Josko nuokin herätyksen loppuisivat tutista luopumisen myötä? Suunnitelmissa on tuttivieroitus ennen loppukesällä syntyvän sisaruksen tuloa... Ja jos joku ihmettelee 1,5-vuotiaan maitopulloa, niin tuo iltapullo on päivän ainoa pullokerta. En ole vielä nähnyt mitään syytä siitä luopua (Ehkä hampaiden kannalta olisi hyvä, kun maito juodaan siis vielä hammaspesun päälle?)

Molemmat lapseni siis ovat olleet juuri tuollaisia: noin vajaan vuoden ikään nukahtaneet nätisti itsekseen omaan sänkyyn ja siitä lähtien ovat vaatineet vieressä nukuttamista. Nyt olemme kuopuksen kanssa

( 1v 9 kk) juuri siinä tilanteessa, että iltaisin vieressä istumiseen menee vähintään puoli tuntia (joskus jopa 1,5 h). Täytyy myöntää, että nämä " istunnot" ovat minusta ärysttäviä.



Me saimme esikoisen kanssa nämä istunnot vähenemään (ja lopulta loppumaankin) siten, että noin parivuotiaana aloitimme iltasadun lukemisen ja sen päätteeksi " äidin oli ihan pakko lähteä vessaan" . Eli lapsi jätetiin omaan huoneeseen vähän kerrallaan. Alkuun aina palasin näiltä " vessareissuiltani" , mutta pikku hiljaa pidensin poissaoloani ja sitten vain yhtäkkiä lapsi ei enää kaivannutkaan vieressäolijaa. Kuopuksen kanssa olen meinannut aloittaa nämä samat harjoittelut, kunhan saa vielä muutaman kuukauden lisää ikää ja ehkä tajuaa nämä " selitykset" vähän paremmin.



Tsemppiä!!

Joskus meilläkin pidettiin unikoulu. Lapsi nousi sängyssään seisomaan kun oltiin laitettu sinne, 5 min. päästä jompi kumpi menee laittamaan takaisin alas. Neutraalisti, ilman seurustelua. Suukko ja hyvän yön toivotus. Tätä saattoi kestää muutaman kerran, mutta varmaan noin viikossa oppi hyvin nukkumaan ilman nukutusta.



Nykyään lapsi (1.5v) on jo tosi pitkään nukahtanut yksin. Saattaa vieläkin toisinaan nousta lähes saman tien seisomaan kun olen vienyt sänkyyn. Tuntuu että se on jotakin tarkistamista että ovathan vanhemmat kuitenkin paikalla. Menen saman tien laittamaan takaisin nukkumaan, ja yleensä heti sitten rauhoittuukin. Eli illat ovat ihanan selkeitä. Useimmiten jää unilaulun jälkeen tyytyväisenä omaan sänkyyn ja vilkuttaa perään.



Uskon todella paljon siihen, että lapsi oppii siihen mihin totutetaan. Muistan itsekin nukutusvaiheen (lapsi n. 7 kk?), sitten päätettiin, että jos tätä ei lopeteta, kaikki illat menevät nukutuksessa. Uskon myös, että lapselle tekee hyvää jäädä itsekseen nukkumaan. Luottamus kasvaa, kun hän huomaa että voi turvallisin mielin olla omassa sängyssään, eikä mitään pahaa tapahdu vaikka vanhemmat eivät olekaan ihan vieressä. Huomaan myös, kuinka lapsi nauttii näistä omista yksinolon hetkistään. Hän kuulee kuitenkin hyvin sänkyynsä äänemme.

Eli siis poitsu nyt 1v 8kk...19.00-19.30 iltapuuro, n.20.00 iltakylpy/suihku (joka toinen ilta), hammaspesu ja vesi hörppy. 20.45 makkariin omaan jatkettavaan sänkyyn. Rauhoittava musiikki hiljaa soimaan ja tutti suuhun. Sängyn vieressä on tuoli, jossa vanhemman täytyy istua niin kauan kunnes poika nukahtaa...

Hyörii sängyssä välillä kymmenisen minuuttia, välillä tunnin ennen kuin nukahtaa!!! Saattaa nostaa pään ylös ja alkaa höpöttää,mutta laittaa pään takaisin alas, kun sanotaan, että nyt käydään nukkumaan/pää tyynyyn.



Ollaan kokeiltu huoneesta lähtemistä, kun viedään poika sänkyyn...mutta hän kömpii samantien pois sängystä ja tulee makuuhuoneesta pois karmean huudon kera :( Eli tuo ei meillä ainakaan onnistu.



Olen kanssa itse miettinyt, kun toisen muksun la kesäkuussa...että mitenkä nukutushommat sitten sujuu...mutta kaipa ne siitä sitten vaan alkaa sujumaan?

.. kaikki menevät niin eri tavalla.



Meillä tyttö 1v 3kk. Alusta saakka on ollut iltojen kanssa tapana iltapesujen (suihku tai kylpy) jälkeen vaihtaa yökkärit ja sitten mun sylissä juo maitopullon. Joskus nukahtaa jo maitopullon aikana, joskus sen jälkeen kun halailee mun sylissä. Joka tapauksessa jokailtainen rauhoittumistuokio on tuo sylittely meillä.

Joskus vien hereillä omaan sänkyyn, mutta silloinkin kysyn, että meetkö kissan kanssa nukkumaan (unikissa hänellä). Jos on valmis, niin paiputtaa isälleen tai vaikka ketään ei lähellä olisikaan ja menee mielellään omaan sänkyyn. Joskus taas ei. En ole ottanut stressiä, enkä kuvittele, että aina menisi saman kaavan mukaan.



Tutin kanssa ei onneksi ole tarvinnut takuta, ei sitä ole tarvinnut oikeastaan ollenkaan.



Pääsääntöisesti menee hereillä omaan sänkyyn. mutta nyt kun on esim. flunssaa niin vaatii enemmän hellittelyjä ja nukahdetaankin yhdessä sänkyyn. Ei haittaa!! Niin vähän aikaa pikkuisia nämä ovat kuitenkin!