Moikka kaikille suunnitellun sektion kokeneille!

Neljä leikkausta takana ja vauvat ovat joka kerta voineet tosi hyvin. Ja maito on noussut viimeistään 2 pv leikkauksesta, heti alussa on toki ollut jo ensimaitoa. Kohtu on supistunut ihan hyvin, kivuliaitahan ne jälkisupparit on, mutta kelläpä ei olisi? Ehkä vähän pidempään menee jälkisuppareissa, mitä normaalin synnytyksen jälkeen, jos kätilöiden sanoista voi jotain päätellä.



Vauvat ovat syntyneet 41+3 , 41+1, 39 ja 38+1 eli ovat olleet täysiaikaisia, joten sekin tietysti vaikuttaa niiden vointiin!



Tsemppiä vaan tulevaan koitokseen, olipa se sitten perinteisellä tai luistelutyylillä:)



Mimmu 34+1

http://www.synnytys.net/keisarileikkauksen_riskit.pdf



toi oli mun mielestä aika hyvä kirjoitus

t.luomusynnyttäjä, joka toivoo tän kakkosenkin ulos helpolla tavalla (siis luomuna)

Meillä on kaikki lapset aina hienosti pärjänneet sektion jälkeen, ei ole ollut mitään komplikaatioita, eikä täysiviikkoisia vauvoja ole laitettu keskoskaappiin eikä edes lämpöpatjalle... Mies on ollut mukana sektioissa ja lähtenyt sitten mukaan vauvan mittaukseen ja pesuun.



Jälkisupistukset ovat olleet kerrassaan kamalia!! Maito on noussut 1-3 päivää leikkauksen jälkeen.



Tinka neljä sektiolasta ja rv 9+5

Nyt on pakko oikoa taas muutama asia kun kerran tänne puolelle tulin kurkistaneeksi.



... sanoi kokenut perinatologi kun asiaa tiedustelin. Suoliston hyödyllinen bakteerikanta tulee puolestaan etupäässä imetyksen kautta. Eli jos sektioon haluat/joudut, niin lapsen suhteen ei ole ainakaan enempää huolta kuin jos olisit menossa synnyttämään alateitse.



Sektio ei hidasta maidonnousua. Maidonnousuprosessi käynnistyy kun istukka poistuu kohdusta ja istukan hormoonien eritystoiminta (mm. maidon nousun estävä hormooni) lakkaa. Maidonnnousua voi vauhdittaa antamalla vauvan imeä tiheästi (kyljellään imetystä kannattaa kokeilla) ja koittamalla pumpata rintoja (minulla jälkimmäinen tosin johti liian räväkkään maidon tuotantoon ja melkein rintatulehdukseen). Imetykseen kannattaa pyytää tarvittaessa apua.



Tuo tilastojargon on aika ovelaa. Tilastot kun ovat käypä tapa saada asiat näyttämään " faktojen valossa" halutun sävyisiltä, oli sitten kyse maan työttömyystilastoista tai synnytysriskeistä ;-).



Keskeisin sektiotilastojen ongelma on se, että nuo verenvuoto- ym. riskiluvut esitetään könttäprosentteina kaikista sektioista, vaikka kiireelliset ja hätäsektiot ovat oleellisesti eri tilanteita kuin terveelle äidille tehty suunniteltu sektio. Vain kuolemanriski oli pikaisesti katsottuna eritelty. Se on kuiteenkin esitetty kerroinlukuna (suunniteltu sektio 3- ja hätäsektio 9-kertainen riski), mutta jätetty sopivasti mainitsematta absoluuttinen luku - joka on promillen murto-osia. Sektion sijaan jättäisin väliin vaikka autoilun liukkaalla moottoritiellä. ;-)



Luonnollisuus tai luonnonmukaisuus on monissa yhteyksissä hatara peruste hoitopäätöksissä. Synnyttämisessä lajimme on muihin elollisiin nähden suorastaan surkea. Evoluution näkökulmasta (joka ei ole millään tavalla erityisesti ihmisen puolella) äidin tai lapsen menehtyminen synnytykseen (tai mihin tahansa muuhun, kuten syöpään tai sydämen pettämiseen) on yhtä luonnollista kuin uuden yksilön syntyminen elävänä. Olennaista on missä suhteessa sitä tapahtuu ja pysyykö populaatio riittävän suurena vai kuoleeko se sukupuuttoon. Luonnollisuus tai luonnonmukaisuus ei siis yksittäisenä tekijänä tee alatiesynnytyksestä turvallisempaa.



Selvyyden vuoksi on tietysti todettava, että tottakai hyvin sujunut alatiesynnytys, josta äiti on selvinnyt kohtuullisilla vaurioilla niin fyysisesti kuin henkisesti, ja lapsi on syntynyt ilman vaurioita tai lapsivedestä tai synnytyskanavasta saatuja infektioita, on kokonaisuudessaan parempi kuin leikkaukseen meneminen.



Visainen ja keskeisin kysymys vain on, miten synnytyksen kulku voitaisiin jokaisessa yksittäistapauksessa ennakolta tietää. Sektiota tarvitsee yksiselitteisesti pelkästään fysiologisilla perusteilla luokkaa 8% synnyttäjistä. Aika iso luku verrattuna sektion riskeihin - vaikka niihin olisi summattu kaikenlaiset sektiot kaikenlaisilla äideillä. Sitten ovat ne, joilla synnytys on mennyt periaatteessa ok, mutta kaupan päälle on tullut yhtä ja toista (pahat repeämät ja pidästyskyvyn aleneminen, kohdun laskeuma, trauma ym.)



Alatien välittömistä ja välillisistä riskeistä ja jälkiseurauksista vaietaan. Vaikka monet äidit eivät niistä tarkemmin haluakaan tietää, tiedotuksen tulisi olla sitä haluaville tasapuolista ja olennaiset tilastolliset tekijät esillenostavaa.



Synnystystavasta päätettäessä jokainen äiti ja raskaus on yksittäistapaus ja päätös voi olla jollekin hyvin monimutkainen. Se tulisi kuitenkin voida tehdä aina jokaista äitiä kunnioittaen.



terv. Pilttis ja pontevat sektiolapset 2,5v ja 10 kk

Olin liian nopea editoimaan. Alun tarkoitus oli siis näin:



" Sektio on lapselle turvallisempi tapa syntyä.



... sanoi kokenut perinatologi kun asiaa tiedustelin. "

Kirjoitit pitkan ja asiallisen kirjoituksen.Minun on pitanyt pitkaan puuttua naihin sektioketjujen riskien yksipuoliseen korostamiseen-mutten ole jaksanut. Onneksi sina jaksoit.

Minua ihmetyttaa, etta missa on lista asioista, jotka alatiesynnytyksessa voivat menna pieleen..koska niitahan riittaa-ja usein tulevat ihan yllatyksena aideille, koska eihan niista varoiteta etukateen.

Leikkaava lääkäri sanoi myös minulle, että sektio on lapselle " turvallisempi" tapa syntyä ja huomattavasti vähemmän traumaattinen kokemus.



Mulle tehtiin elektiivinen sektio kolme viikkoa sitten raskausviikolla 41+5. Syynä perätila, joka ei lähtenyt käynnistymään.



Vauva parkui heti vatsasta pois nostettuaan niin, että ikkunat helisi. Täydet 10 pistettä sai meidän sektio-poika.



Jälkisupistukset ja kohdun painaminen eivät olleet tuskaisia kokemuksia, vaikkei se mitään mukavaakaan ollut. Supistuksia vauhditettiin oksitosiinilla. Leikkauksesta aiheutuneet kivut olivat kovimmat pari ensimmäistä päivää, mutta laantuivat nopeasti.



Kaiken kaikkiaan paraneminen on ollut todella nopeaa. Ylös sängystä nousin jo leikkauspäivänä. Paraneminen on pikaisempaa, mitä nopeammin lähtee liikkeelle, sillä liike kohentaa verenkiertoa leikkausalueella. Nyt kun leikkauksesta on kulunut 3 viikkoa, olo on mainio. Joka päivä sairaalasta päästyäni olen tehnyt reippaita kävelylenkkejä koirien ja vauvan kanssa. Muutenkin elelen jo aivan normaalisti, toki rauhassa on otettava, eikä hikijumppaa parane vielä aloitta ;)



Maito nousi runsain mitoin leikkausta seuranneen päivän iltana ja sitä on tullut reippaasti edelleen.



Tsemppiä synnytykseen, miten ikinä se sitten toteutuukin!



Noema ja Onni-poika 3 vk

Pilttihirmun kanssa aivan samoilla linjoilla.



Robyn otti hyvin esiin alatien vaarat ja riskit, joista tosiaan ei ole missään " suuria listoja ja tilastoja" . Aina puhutaan sektion vaaroista. Ja kuitenkin suunnitellut sektiot (ja muutkin) menevät yleensä tosi hyvin.



Minulla on neljä kuukautta vanha sektiopoika, joka on voinut alusta asti oikein hyvin. Tällä hetkellä on tosi ponteva ja reipas poika:). Vaatii äänekkäästi yhtä ja toista, mutta toisaalta on kovasti iloinen naurava veikka.



Minäkin toivuin operaatiosta tosi hyvin. Sängystä nousin leikkausta seuraavana päivänä ja maito nousi kolmantena päivänä. Minulla samanlaisia kokemuksia, kuin Noemalla. Ei mitään ongelmia. Samoin, tein vaunulenkkejä ja elelin kuten ennen, kevyesti myös.



Mikäli meille joskus tulee kakkonen, samalla tavalla mennään loppuun asti.



Tsemppiä ja Hyvää Joulua:)!

Meillä tuli myös pisteitä 9-10-10. Heti alkoi kovasti parkumaan mahasta ulos päästyään. Mitään keskoskaappeja tai lämpöpatjoja ei käytetty. Leikattiin rv 39+2.



Maitoa alkoi tulla todella vuolaasti jo 3:ntena päivänä sektion jälkeen. Ensimmäinen ylösnousu sängystä oli tuskaa, sen jälkeen jo helpompaa. Pissaamaan ja kakkaamaan pystyin normaalisti (ihanaa) mikä ei alatiesynnytyksen jälkeen onnistunut 3 vuorokauteen, vaan katetroitiin.

Haavan huolellinen puhtaanapito ja se että koitti pysyä liikkeellä mahd. paljon auttoivat varmasti omaa vointia. Mitään tulehduksia tai muita jälkiongelmia ei tullut.



Summa summarum: vauva ja minä voitiin hyvin alusta asti ja 3:n viikon jälkeen olin jo lähes entisessä vedossa.

ja olen yllättynyt kuinka hyvässä kunnossa olen. Tikit poistettiin eilen ja haava näyttää hyvältä. Sängystä nousin ylös leikkausta seuraavana päivänä. Maito nousi aivan normaalisti eli jo leikkauspäivänä tuotiin vauva rinnalle ja imetys lähti etenemään käsitykseni mukaan aivan hyvin (ekat kaksi päivää tarvitsin jonkun asettelemaan vauvan hyvin, sillä en voinut olla kyljelläni enkä oikein tuolissakaan).



Aiemman alatiesynnytyksen jälkeen esikoinen oli niin huonossa kunnossa eli toisessa kaupungissa tehohoidossa, joten imetyksen alku oli onnetonta. Kaikista vaivoista esikoisen kohdalla solisluun murtuma taisi olla vähemmän vakavasta päästä, mutta sekin aiheutti vauvalle kipuja ja oli hankala löytää hyviä asentoja imettää ja hoitaa kivuliasta vauvaa. Joten omasta puolestani voin sanoa, että tämä suunniteltu sektio oli loistopäätös - yhteisen elämämme alku on ollut huomattavasti helpompaa ja nautittavampaa, kun olen saanut hyväkuntoisen vauvan hoidettavaksi.



Omat kivut olivat pientä siinä rinnalla, kun katseli tätä nyyttiä - toisaalta on itkettänyt esikoisen kurja alku yhä vieläkin (hormoonit kai lisänä... mutta nyt oikein tajuan kuinka heikko esikoinen oli... eli ei ne alatiesynnytykset tosiaan riskittömiä ole nekään ja ykkösjuttu mulle oli vauvan hyvä vointi).



Omista kivuista jälkisupistukset yllättivät ja kun kohtu oli leikattu, niin eka yö oli kyllä kivulias, mutta sain kipupiikkejä. Lisäksi tosiaan sängystä nousu leikkausta seuraavana aamuna oli vaikea, mutta sitten jo helpottikin.



Vielä kerran tämän sekavan kirjoitukseni lopuksi: olen äärimmäisen tyytyväinen sektiopäätökseen.

Vauva kiljahti heti kun nostettiin ulos vatsasta. Pisteitä sai 9-10-10. (Saman kuin esikoinen 2h 5 min ponnistusvaiheen jälkeen). Väristä lähti tuo yksi piste. Kaikki leikatut vauvat laitetaan kuulemma keskoskaappiin. Siellä käväisi meidänkin poika 3440g/49cm. Ainoa ongelma oli se, että minun jalat ei alkaneet toimia, vaan olin heräämössä 6 tuntia. Onneksi vauva edes käväisi minua katsomassa ja sain antaa ensi imut:-) Maito nousi paremmin kun esikoiselle 3 päivä/35 ml. Sanoivat, että yleensä maito nousee section jälkeen vasta 4 päivän jälkeen. Poika oli täysi imetyksellä 4,5kk. Vaikka minulla oli insuliinihoitoinen diabetes, poika oli vierihoidossa koko ajan ts sokerit pysyivät ylhäällä (hoitotasapaino oli kyllä hyvin tiukka). Minulla oli jo ennen sectiota napakoita supistuksia useita päiviä ja lääkäri sanoi, että hyvä niin. Valmistivat kuulemma poikaa syntymää varten.



Vompatti ja poika 6kk

Hyvin meni ja kivut oli kurissa lääkkeillä. Jälkisupistukset oli kamalia, kohtu ei meinannut supistua, joten vuosin kamalasti ja antoivat lääkettä jotta kohtu supistelisi nopeasti. Siitä kamalat kivut hetkellisesti, kun kohtua paineltiin ja supistukset tuntuivat kyllä kamalille. Ylösnousu ja kaikki on ollut hyvää, kohtutulehduskin tosin käväisi vasta useamman viikon päästä kylässä. Mutta sama oli alatiesynnytykseni jälkeenkin, olin jo varautunut siihenkin... Itse sektiohaava on parantunut hyvin, 3-4 viikkoa välttelin nosteluita täysin ja sen jälkeen pikkuhiljaa kaikkea siivousta ja normaalia elämää olen aloittanut taas, yms..



Maito nousi jo pikkuhiljaa, toisena päivänä jo tuli ihan maitoa, ja heti eka imetyksessäkin tuli esimaitoa. Oli toinen synnytys minulle, joten rinnat tosin vuosivat jo ennen synnytystäkin. Niin, ja minullakin supisteli viimeisen viikon ihan urakalla, ja just ennen leikkaustakin alkoi taas säännölliset supistukset. Ei silti auttanut kohdun takaisin supisteluun... Vauva sai 9-10-10 meilläkin, ja hengitystiet imettiin ja tarkkailtiin vain ekan tunnin ajan elintoimintoja silmämääräisesti, ei mitään keskoskaappia ilmeisestikään kuitenkaan (mies oli mukana ja hoiti sen tarkkailun kun kätilö (ja lääkäri?) olivat tarkastaneet ensin, en tiedä tarkemmin mutta ilmeisesti ei missään kaapissa ollut).



Kiloja oli jotain 5kg jäljellä (yhteensä tuli jotain 15kg) laitokselta kotiin tullessa. Vatsa on pikkuhiljaa palautunut, vanhat housut jo mahtuu jalkaan (tosin välissä käynyt vatsatauti auttoi asiaan myös) vaikka tiukkaa tuosta vyötäröltä vielä tekeekin ylin nappi, ja peiliin kun katsoo, niin on siinä vielä sitä pömpötystäkin jäljellä ihan reippaasti, että yhä voin käyttää alkuraskausajan mammahousujakin, loppuajan housut kyllä on jo heitetty pois. :)

Me saimme esikoisemme lopulta avustettuna maailmaan, koska hän ei tehokkaista supistuksista huolimatta mahtunut edes laskeutumaan saati syntymään lantiostani. Kaikesta huolimatta vauva voi paremmin kuin hyvin, ja hän sai heti 10 pistettä :) Myös imetys lähti käyntiin ongelmitta, maitoa tuli jopa enemmän kuin tarpeeksi heti ekasta päivästä lähtien.



Kohtuni joutui koetukselle, sen palautuminen oli hidasta. Erityisesti kohdun supistuminen pienokaisen syntymän jälkeen vaati melkoisia ponnistuksia ja lääkeannoksia lääkäreiltä, lopulta sain myös 3 pussia verta. Nyt uudessa raskaudessa on arveltu, että siltä olisi viimeksi vältytty, mikäli käynnistyksen sijaan olisi suoraan tehty suunniteltu sektio. Silti mikäli tietäisin, että vauva on tällä kertaa paljon pienempi, toivoisin hänen kannaltaan todennäköisesti ennemmin ns. normaalia synnytystä (alateitse siis) - saahan pienokainen siitä ymmärtääkseni paremman vastustuskyvynkin, ja ehkä imetyksenkin kannalta oli synnytyssupistuksista viimeksi hyötyä. Itselläni ei kuitenkaan ole mitään hinkua ponnistaa lasta maailmaan, ennemminkin päinvastoin ;) Mutta lapsen kannalta toki alatiesynnytys on yleensä parempi.



Tärkeintä on, että kaikki sujuu mahdollisimman pienillä riskeillä sekä vauvan että äidin kannalta. Itsestäni on alkanut tuntua siltä, että mikäli viikon päästä koko- ja synnytystapa-arviossa on vähänkään epäröintiä ilmassa, haluaisin tällä kertaa ennemmin suunnitellun sektion. Olisihan se omalla tavallaan aika helppokin ratkaisu, vaikka toipuminen onkin hankalaa (ei toipuminen ole nopeaa alatiesynnytyksestäkään, jos lapsi on oikeasti iso ja äidin lantio ahdas).



Kannattaa mennä pelkopolille avoimin mielin. Ihanteellisinta toki olisi, että sektiopäätökset tehtäisiin ennemmin turvallisuus- kuin pelkosyistä. Toisaalta taas jos tuntuu siltä, ettei pelko hälvene keskustelullakaan vaan varjostaa koko odotusaikaa, voi suunniteltu sektio olla paras ratkaisu kummankin (odottavan äidin ja vauvan) kannalta.



Ajattelee: MC Koppa ~rv 36