Miten arki ja elämä muuttuu, kun perheeseen syntyy kolmas lapsi?
Laitan tänne taaperopuolellekin tämän kysymyksen.
Meillä pojat 4v ja 5v, kolmas poika syntyy toukokuussa. Nyt ensimmäistä kertaa olen alkanut pohtimaan, miten arki muuttuu kolmannen lapsen myötä. Toiset tuntuu sanovan, että menee " siinä samalla" ja toiset puolestaan ovat sitä mieltä, että kaikki muuttuu. Työmäärä tuplaantuu ja kahden kanssa " oli vielä niin helppoa" . Itse tunnun ajattelevan, että isot veljet jo " niin isoja" , että arki ei välttämättä kokisi niin valtavaa myllerrystä vaikka kovin ovat pojat vilkkaita... Mielelläni kuulisin kokemuksia teiltä, joilla kolme lasta? onko mahdollisesti asioita, joita tekisit toisin tai asioita, jotka helpottivat arjesta selviytymistä?
Kommentit (4)
Rankinta oli kun kolmonen oli noin 6 kk - 12 kk, liikkui, muttei tajunnut mitään ja ruokailurytmi oli eri kuin muulla perheellä. Silloin koko ilta meni ruuanlaittoon, syöttämiseen, ruuanlaittoon, syömiseen, ruuanlaittoon, syöttämiseen. Kun vauva siirtyi samaan ruokaa muun perheen kanssa ja rytmi saatiin samaksi muun perheen kanssa, alkoi helpottaa paljon.
Nyt kolmonen on 2 v. 3 kk ja suurin muutos aikaan ennen häntä on se että en enää jaksa enkä halua niin usein mennä mihinkään vain pelkkien lasten kanssa. esim. kaupungille tai kahvilaan tai muihin vastaaviin paikkoin leikkipuistot ja ystävien kodit pois lukien haluan yleensä miehen tai jonkun muun aikuisen mukaan. Liikumme nelistään lasten kanssa vain jos minä sitä todella haluan, emme ihan muuten vain enää. Kolmen alle kouluikäisen paimentaminen on yhden aikuisen hallittavissa, muttei kodin ulkopuolella välttämättä mitään rentoa ja nautittavaa touhua.
Kun kuopus syntyi niin esikko oli 5,5 v ja kakkonen hieman alle 3. Jos muistaisi kaikki asiat mistä on " koitunut harmaita hiuksia" kolmannen lapsen tullessa mutta ei niitä muista..onneksi. Ja ne ovat olleet sitten aika pikkujuttuja.
Varsinaista työtä ei niin kovin paljoa ole enmmän. Toki siis pyykkiä on enemmän ja ruokaa saa laittaa enemmän.
Käytännön asioissa sitten on huomannut sen kahden ja kolmen lapsen eron eli on työläämpää aina lähteä jonnekin kun puettavia on yksi lisää. Tai tilaa autossa on taas paljon vähemmän. Muita ei kyytiimme mahdu oman perheen lisäksi. Tästä syystä olemme harkinneet tila autoa. Harrastukset vievät paljon aikaa ja rahaa mitä useampi lapsi, se vaatii aina vanhempien kuskauksia. Että sanotaanko että sellaista sooloilua tämä elämä välillä on mutta silti en kadu että kolmannellekin annettiin lupa tulla. Ehkä joskus jopa neljäskin saa tulla..aika näyttää.
Kyllä elämä siis muuttuu mutta se miten se muuttuu on moni hoksannut sen jo toisen lapsen syntymän kohdalla. Ei ole helppoa sovitella kaikkien lasten rytmejä samanlaisiksi ja jos kaikilla olisi erilainen rytmi niin minusta arki olisi ihan kaaosta. Tietysti tilanteeseen sitten vielä vaikuttaa lasten luonteet yms. Jos munulla olisi ollut 2 tooodeella vilkasta, huonosti nukkuvia, sairastelvia yms lasta en välttis olisi heti kolmatta lähtenyt silloin yrittämään, mutta kun tilanne oli toinen niin miks ei. Kannattaa miettiä omat voimavaransa.
Ja vauva aika meni ihan kivasti kolmannen kanssa. Mielestäni pääsin helpommalla kuin silloin kakkosen vauva aikana... siis HUOMATTAVASTI helpommalla. Kolmas lapsi oli helppo vauva ja isommat leikkivät jo aika kivasti keskenään. Jäi siis aikaa enemmin vauvan kanssa olemiseen.
Meillä esikoinen ja kakkonen olivat siis kolmannen syntyessä 3v7kk ja 1v4kk ikäisiä.
Nyt on sitten ihan toinen meininki ja en voi kyllä sanoa että kolme menisi siinä missä kaksi. Johtunee ehkä tästä pienestä ikäerostakin....
Keskimmäinen poika on aika sukkela liikkeissään, toisinaan karkailee ja haluaisi kovasti mukaan esikoisen ja hänen kavereisen leikkeihin - joihin on vähän turhan pieni vielä...
Sanotaan nyt näin, että välillä tuolla ulkona tulee olo että on vähän liikaa liikkuvia osia vahdittavaksi ;) Pienin kun myös jo juosta viipoittaa niin tartteis olla silmät selässäkin kun sitä lähtee keskimmäisen perään...
Sisällä on kanssa aikamoinen meno päällä kun kolmikko pistää hulinaksi. Pienin on juuri kiipeilyn keksinyt, ei vaan vielä alastulo ole hallussa. Saa olla tosissaan vahtimassa ettei mitään satu. Keskimmäinen sitten keksii kaikenlaista kolttosta kun äidin silmät ei ole vahtimassa hänen puuhiaan... Ja jos ei itse keksi niin esikoinen yllyttää.
Ja siis pyykkiä saa pestä, paljon ja samoin laittaa ruokaa.
Hoitoon saaminen on lähes mahdotonta. Meillä ei juuri ole ketään joka katsoisi kaikkia poikia samaan aikaan varsinkaan yönyli.
Ulos lähtö vielä tulee mieleeni... nyt näillä keleillä tuo kuravaate ralli on tosi työlästä. Ja saada sitten kolmen pojan kaikki välikausihaalarit, kurahousut ja rukkaset ym. kuivumaan...
Kaupassa käyn mieluiten itsekseni, mutta toisinaan miehen töiden vuoksi on pakko mennä poikien kanssa. Meillä kaupassa käyttäydytään kyllä ihan kiltisti, mutta homma se on aina saada kolme lasta ja kolme kauppakassia kaupasta autolle siellä autojen seassa... ja sitten parkkikselta ne tavarat ja lapset sisälle kotiin.
Mutta kaikesta huolimatta, Onnellinen olen kaikista kolmesta pojastani! Teettäähän tämä työtä, mutta on se sen arvoistakin!
t. K@tju ja poikakolmikko
Kolmas syntyi esikoisen ja kakkosen ollessa 4.5v ja 3v. Nyt kuopus on 1,5v. Muutoksia kyllä tuli ja työmäärä lisääntyi jonkin verran, mutta ei mielestäni mitenkään kauheasti... Listaan tähän vähän omia kokemuksiani :)
- Tuntui aika rankalta alkaa taas vauvan kanssa valvomaan öisin kun oli jo tottunut siihen etteivät lapset juuri enään öisin heräile.
- Vauvan päikkäri ja ruoka-ajat on otettava huomioon kaikissa suunnitelmissa ja hänet otettava mukaan kaikkialle. On pakko myöntää että on helpompi esim kuljettaa lapsia harrastuksiin tai käydä kaupassa ilman vauvaa kuin vauvan kanssa... Isompien kanssa on joustavampaa, kun ei tarvitse huomioida esim päikkäriaikoja koska eivät enää nuku päivisin.
- Ruoka- ja pyykkimäärä pysyi mielestäni ihan samana, kun kuopus oli soseiässä niin söi paljon kaupan soseita ja vuoden ikäisestä jo samaa ruokaa kuin muut.
- Toisaalta kuopuksen vauva-aika on ollut paljon rennompaa ja helpompaa kuin ekan ja varsinkin tokan lapsen kanssa: Isommat touhuilevat tosi paljon keskenään ja ovat aika usein kavereidensa kanssa joko talonyhtiön pihalla tai meidän / jonkun muun kotona, joten vauvaa saa hoitaa ihan eri tavalla rauhassa kuin siinä vaiheessa, kun molemmat isommat olivat ihan pieniä.
- Kolmannen kanssa ei jaksa stressata enää juuri mistään, vauvajutut menevät rutiinilla ja vauvasta osaa nauttia täysin siemauksin!!
Tässäpä tärkeimmät... Ei voi mielestäni sanoa että " kolme menee siinä missä kaksikin" mutta toisaalta, kun kolmannen saa niin on jo sen verran rutinoitunut kotona oloon ja lasten hoitoon että se kaikki käy (ainakin itselläni) tosi paljon helpommin ja kevyemmin kuin aikaisemmin :)