***ENSKAT KESKIVIIKKONA***

Jatketaanko tällä sun pinolla?

Mä käyn laittaa tuonne omaan merkin että tyypit tulee tänne kirjoittamaan :)



Leenis

Hehe =) Nauratti ihan miten voikaan sattua minuutilleen sama enterin lyömä!



Sulle tsempityksiä sinne kosmetologille! Pyydä tosissaan että nostaa sut välillä pystyyn tuolissa, niin mekin tehtiin eilen sitten se loppuaika kun tuli tuo pyörrytyskohtaus. Ei tunnu niin pahalta olla pötköllään selällään kahta ja puolta tuntia.



Palataan astioille =)



Leenis & jr 35+1

[color=#8B008B]Me oltiin sit tehokkaita samaan aikaan Leenis!!! ;) hih. Arvasinkin että käy noin!



Kanelille tsemppiä hampilääkäriin! :) Se ei ole kiva penkki istua, mutta ajattele vain sitä hetkeä kun hampaat on hoidettu, sitten ei tarvitse enää mennä sinne!



No nyt on sitten takana ensimmäinen vähän ¿huonompi¿ yö. Ei oikein löytynyt kunnon asentoa millään ja uni oli tosi hataraa.. Onneksi voin sitten päivällä ottaa päikkärit. :) Alan juuri puuhastella aamupalaa itselleni ja hauvelille ja sitten mennään aamulenkille. Sitten onkin aika lähteä sinne kosmetologin penkkiin ihmettelemään pariksi tunniksi. Ajattelin samalla vielä sormukseni puhdistettavaksi ja miehenkin siinä samalla. Nyt on oiva tilaisuus kun ei sormukset mahdu sormiin.. ;)



Ai kun tulin NIIN SURULLISEKSI kun luin helmikuun pinoa missä oli viesti että yksi ihana pienokainen oli jaksanut elellä vain puoli tuntia.. :¿( Mies ihmetteli kun istahdin soffalle illalla enkä puhunut yhtään mitään. Sitten kun kerroin mitä olin lukenut tuli kauhean vuolas vollotus ja hän oli raukka ihan ihmeissään että mitä tapahtuu.. Kai se sitten osittain vaikutti siihen etten saanut nukuttua kunnolla. Yritin seurailla Tiitiäisen liikkeitä ja vähän vaisuhan tuo on ollut eilisen päivän jälkeen. No, täytyy yrittää olla panikoitumatta.



Nyt taas menoksi..



Mammis + Tiitiäinen 35+5[/color]

Aamulla jo kävin aikaisin katselemassa, mutta aamuvirkut eivät olleet saaneet pinoa aikaan. Minä en uskaltanut yrittää ekaa kertaa... Tässä vähän kuulumisia, valitettavasti koko pätkä pelkkää omaa napaa...



Eilen käytiin yksityisellä 4D-ultrassa. Pikkuisella olis siellä kaikki hyvin ja Möttiäinen varmistui herra Möttiäiseksi. 3D ja 4D eivät kyllä toimineet kamalan hyvin. Syyksi lääkäri sanoi sen, että edessä oleva istukka häiritsee ja että lisäksi pikkuherra piteli molempia käsiään ja jalkojaan naamansa edessä ja imeskeli napanuoraa. Aikamoinen akrobaatti. Tykkäsin siis enemmän kuitenkin lääkärikeskuksen 2D-laitteesta, jossa oli ihan eri luokkaa oleva resoluutio kuin Jorvin sairaalan laitteissa. Mukavaa siis oli, tosin käynti maksoi enemmän, kuin mitä täällä joku sanoi, reilut 180 e KELA-korvauksen jälkeen.



Tämä aamu alkoi neuvolalla. Saatiin kelapaperit täytettäväksi. Mitäs muuta:

- viikot: 22+6

- paino 55 kg, eli tullut lisää puoli kiloa viikossa viimekerrasta

- verenpaine: 110/66

- Hemoglobiini: 115 (ei muutosta edelliseen, vaikka rautaa syönkin)

- Kohdunpohjan korkeus: 19 cm

- Vauvan sydän: 138

- Liikkeet: ++



t. pikku-Juska

Taas jaksaa vähän ahkerammin kirjoitella, kun on vasta yövuoroon meno niin ehtii kirjoitella rauhassa.



Juska: Mukava seurata sun juttujas, kun mennään lähes samoilla päivillä. Taidat olla muutaman päivän mua vain edellä. Ja eikös Jushkakin mene melkein samoilla päivillä? No, tuota sun sf-mittaa on mielenkiintoista seurata, kun omani menee tuolla yläkäyrillä, mutta se ei pienikokoisella mikään kumma juttu ole. Verenpaineet ja painon muutokset näyttää olevan meillä melkein samat. Mukava siis seurailla loppuun asti mennäänkö samaan tahtiin!



Itsekin käyn nyt hampaitani hoidattamassa ja yksi reikä pitäisi paikata tulevina kuukausina. Voiko raskaana olevalle laittaa ihan normaalisti puudutuksen? En kyllä anna ilman puudutusta paikata! Tiedä mikä hirmu reikä sieltä kumminkin löytyy ja sitten saa vedet silmissä ähkiä, kun hermoon asti poraavat!



Tässä tällä erää!



hoyt rv22+5

Juskalla oli ollut kivankuuloinen ultra! Noissa 2d-laitteissakin on tosiaan aika hurjia eroja. Me oltiin yksityisellä np-ultrassa ja sitten kunnan maksamassa rakenneultrassa ja oli kyllä tosiaan eroa resoluutiossa. Eihän siitä rakenneultralaitteesta meinannut erottaa oikein mitään. Ja taas siinä np-ultrassa lääkäri vilautti meille myös 3d-kuvaa, ja itse asiassa siitä 2d-kuvasta näki kyllä meidänkin mielestä silloin jopa paremmin. Niin ja onnittelut Juskalle pikku pojasta! :)



Leeniksellä oli ollut hankaluuksia kosmetologilla. Kuulostaa kyllä tosi ikävälle tuollainen pyörrytyskohtaus! Onneksi meni sentään ohi että sait kuitenkin nautittua hemmottelusta! Eikös loppuraskaudesta kohtu rupea painamaan nimenomaan selällään maatessa jotain isoja verisuonia tai jotain ja siitä johtuis tuo pyörrytys? Mulla on kans ensi viikolle varattu aika kosmetologille ja se varoitti aikaa varatessa just tuosta. Ja sama ongelma on kuulemma myös loppuvaiheen ultrauksissa usein. Mutta luulisin että näillä minun viikoilla ei kai vielä pitäisi olla sitä ongelmaa. Ainakin toivon niin¿ ja toivottavasti Mammis selviää tänään ilman mitään kohtauksia!



Käytiin viime viikonloppuna hakemassa tuttavapariskunnalta iso kasa vauvanvaatteita. Voi että ne on kyllä söpöjä! Niitä vois hiplata ja järjestellä vaikka miten kauan ;) Tosi hyvin kyllä saatiin kaikkea ihan perusvaatetta pieniä kokoja, eli varmaankin pärjätään jo noilla ja äitiyspakkauksen vaatteilla aika pitkälle. Jotain söpöä on tietty kiva itsekin ostaa, mutta nyt ei ainakaan välttämättä tarvitse. Ja Kelalta tuli viimeinkin päätös siitä äitiyspakkauksesta! Jee! Eli nyt sitten vaan odottelen postista lappua. Tulis jo tulis jo¿.



Saatiin myös päätös vakuutusyhtiöstä, että ovat hyväksyneet meidän Kaverin vakuutuksen. En nyt muista olenko maininnut siitä, mutta otettiin tosiaan sellainen syntymättömän lapsen sairausvakuutus, kun eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka Kaverilla jotain sairautta ilmenisi jo heti alussa. Oltiin muuten tosi yllättyneitä, kun itse asiassa tuo vakuutus oli halvempi kun sen otti jo nyt, kuin sitten syntymän jälkeen otettuna! Minun logiikalla ainakin sen pitäisi olla just toisin päin, mutta ei näköjään¿



T: Meriheppa ja Kaveri, rv 28+4

On tämä lomailu mainiota. Aamulla voipi vain katsoa kelloa, kääntää kylkeä ja jatkaa unia :D Mistä lie johtuu, että viime yöt on menneet kahdella pissareissulla ja noita ennen tulleita parin tunnin yökukkumisia ei ole parina viime päivänä ollut ollenkaan.



Tänään olisi tarkoitus pitää reippailupäivä. Astian- ja pyykinpesukoneet on jo päällä (niitten täyttöhän se on niin vaativaa...) ja ensimmäinen hylly on jo tyhjennetty tavaroista. Tuo hyllyjen tyhjentäminen on oikein mukavaa, mutta sitten täyttö onkin jo tylsempää... Ja eilen hain jääkaappiin rahkapiirakan tarpeet, eli pitäisi sisäistä jauhopeukaloani herätellä. Seuraavat päivät olenkin äidin kissavahtina. Eli pitää koittaa päivystää siellä aina pari tuntia päivässä. Meijän koira on aina ihan täpinöissään kyseisestä kissasta!



[color=purple] Leenis [/color] oli eilen kärsinyt kosmetologilla. Varppina oli inhottava tilanne, mutta onneksi selvisit ehjin nahoin. Niinhän se on, että kauneuden takia tarvitsee aina kärsiä ;D



[color=purple] Kaneli [/color] oli käynyt neuvolassa. Eipä tuo kymmenen kiloa pahalta kuulosta, vauvathan painaa jo yksistään puolet siitä! Eilen kun hehkuttelin äitiyslomaa miehelle, niin se yritti olla oikein herttainen ja selitti, ettenhän mä oikeastaan ole ollenkaan lomalla kun kerran kannan täysipäiväisesti mukeloa ympäriinsä (no, se oli herttaisemman kuuloista sen suusta...). Eli sä oletkin sitten pahasti ylitöissä. On se muuten kumma, että miten ihmeessä tuonne naisen mahaan voi kaksi (tai kolmekin!) mukeloa mahtua!



Vitsi , meikä juuri pääsee hehkuttelemaan omista erinomaisesti koisituista öistä kun [color=purple] Mammis [/color] siellä on saanut kokemusta ihan päinvastaisesta :( Ja kosmetologikäynti on edessä. Itsekin ajattelin, että nyt lomalla olisi ihana käydä kosmetologilla (en ole ikinä käynyt!) ja tukkakin pitäisi koittaa saada kondikseen (sen nyt ei olettaisi olevan yhtä suuri projeksti mulle kun tuo mahdollinen kosmetologireissu). Mustakin tuntuu, että olen ihan liikaa lukenut noista vauvojen kuolemista. Serkulla on kuollut kaksi lasta peräjälkeen mahaan ihan viimehetkellä (istukan repeäminen toisella ja napanuora kaulan ympärillä toisella), tuollainen on ikävästi aina takaraivossa (ja anteeksi, tämmöset aiheet ei todellakaan kuuluisi tänne!). Ja mulla on joku ihmetapa, että aina pitää lehdestä lukea kuolinilmoitukset sunnuntaisin. Viime aikoina on ollut melkein joka kerta ilmoitus lapsesta, joka on sitten syntynyt kuolleena tai elänyt päivän tai pari. Itselle tulee moisesta aina järkyttävä itkukohtaus, mutta niin sitä silti lukee samaiset sivut taas viikon päästä :( Meillä kun tuo mukelo vielä on tuollainen ekstra-rauhallinen, niin viimeksi eilen tuli märy kun niitä liikkeitä ei tuntenut. Ja eilen olit jumpassakin käynyt, pakko nostaa hattua! Mä koitin eilen koiran iltalenkillä taas juosta. Matka loppui puolentoista lyhtypylvään jälkeen, kun meinasi pissa tulla housuun (juupajoo näitä juttuja) ja mun polvi (hajonnut nuorena) ei vissiin tykkään enää näistä ylimääräisistä kiloista. Eli mun liikunta onkin tätä nykyä pelkkää kävelyä...



[color=purple] Juska [/color] oli käynyt ultrassa :D Ja sukupuolikin selvisi. Möttiäinen sopiikin paremmin nimeksi pojalle kuin tytölle ;)



[color=purple] Hoyt [/color] kyseli tuosta puudutuksesta. Se kyllä voidaan laittaa myös raskaanaoleville kun vaikutushan ei ole kuin paikallinen. Meikä muuten mieluummin kestää hampaan paikkauksessa sen poran vihlonnan kun piikin. Jotenkin nuo puudutuspiikit aina kauhistuttaa. Mulla meni nuorempana tapaturman takia hampaat osin uusiksi ja erään ison leikkauksen aikana puudutukset loppui kesken ja loppuleikkaus oli enemmän kuin kamalaa. Sen jälkeen en ole ollut pahemmin puudutuspiikkien ystävä...



[color=purple] Meriheppa [/color] on siellä päässyt hipelöimään vauvanvaatteita. Mäkin just heitin pesukoneeseen ihania vaaleanpunaisia potkuhousuja, äiti oli innostunut moisia hankkimaan :D



Joo, alanpa nyt järjestämään tuohon hyllyyn noita tavaroita...



Coltsfoot ja Elsa 35+3

Täällä tänään jo hieman parempi olotila. Soitin eilen työpaikalleni saikun jatkosta ja samalla kysyin, josko siellä onnistuisi painoarvioultran tekeminen. Ja tokihan se onnistuu. Eli saan sen kuitenkin, tosin en oman neuvolan kautta. Tulee vähän niin kuin työpaikkaetuna :-)



Omalle neuvolalääkärille tuosta puhuminen olisi turhaa. On sellainen vanha mies, joka ei kovin kiinnostuneelta työstään ole. Mitä ilmeisemmin pakon sanelemasta joutuu tekemään noita äitiysnla hommia ja voitte varmaan arvata, ettei hirveästi kantaa ota mihinkään. Sanoo vain, että neuvottele th:n kanssa. Tekisi kyllä mieli vaihtaa koko neuvolaa jos vain se olisi mahdollista. Löytyisköhän tuolta lähimmästä isosta kaupungista, siis Kuopiosta, yksityistä neuvolaa.. Noh, eipä taida varaa sellaiseen olla, joten tyydyttävä tähän tarjontaan ja käytettävä hyödyksi työpaikan etuja tarvittaessa. :-)



Hoyt taisi kysellä siitä hammaslääkäristä ja puudutuksesta. Ainakin mulla puudutus onnistui pari viikkoa sitten. Itse olisin lähtenyt kyseisestä paikasta saman tien ulos jos puudutusta ei olisi pystytty tekemään. Muutamia huonoja kokemuksia hammaslääkäristä.. Onneksi nykyinen hammaslääkärini ¿ymmärtää¿ minua ja toimii sen mukaisesti.



Kesiksellä ollut epäilyjä äitiyden suhteen. Hyvä äippä sinusta tulee. Itsellä samanlaisia epäilyjä myös ja usein. Pelkään, etten jaksa hoitaa lasta. Itsellä tällä hetkellä muutoinkin ajatus etten välttämättä koko vanhempainlomaa pidä vaan töihin on päästävä. Ainakin keikkahommia tekemään jos ei nyt ihan kokonaan töihin palaiskaan. No, mies on samaa mieltä keikkahommien tekemisestä ja aikoo tuolloin hoitaa vauvaa. Onneksi meidän työt antaa siihen mahdollisuuden. Muutenkaan mies ei tunnu hylkäävän ajatusta olla kotona lapsen kanssa. Tuntuu vain ettei ulkopuolisille pysty laisinkaan puhumaan mitään aikaisemmin työhön paluusta. Kaikki alkaa heti puhumaan miten huono äiti on jos jättää lapsen jne.. Ihan niin kuin isästä ei olisi lapsen hoitajaksi. Mut toki ei koskaan pidä sanoa ei koskaan. Tiedä vaikka tykästynkin kotona oloon ja olen kotona niin kauan kuin mahdollista.



Eilen illalla oli muutoinkin kehnon päivän jälkeen morkkisolo. Nukkumaan mennessä itkin varmaan reilun kymmenen minuuttia tietämättä oikeastaan että miksi. Olo vain tuntui olevan aivan maassa. Mies tietty töissä, joten ei ollut edes lohduttajaa vieressä. Karvaturrit oli aivan ihmeissään, ett mikäs se mammutille nyt tuli. Vanhempi niistä sitten käpertyi kainaloon nukkumaan ja lohduttamaan. Lisäksi vielä supistuksen vaivasi koko eilisen illan. Liekö sisätutkimus sen sit aiheuttanut. Pitkällään ollessa supistuksia tuli sarjassa ja alkoivat olla jo osin kipeitäkin. Onneksi kuitenkin loppuivat mun nukahdettua. Nyt aamusta on jo parempi mieli.



Tulipas taas pitkälti (.)-tekstiä.. Nyt jos lähtis tiskaamaan *huoh*



-Ninca ja Rimpula 29+5-

Onpas tänään harmaata. =(

Huomaa kyllä heti eron eiliseen fiilikseen.

Tänään tulee muutoinkin pitkä päivä, kun mies pääsee töistä vasta kahdeksalta, joten on kotosalla vasta puol yheksän aikaan.



Kanelilla on tänään hammaslääkäri. Tsemppiä sinne. Toivottavasti käynti sujuu suhteellisen kivuttomasti. Itsekään en erityisemmin pidä noista käynneistä, mutta tietysti reiät sun muut on kyllä paikattava. Tarttis varmaan itekkin tuossa syksymmällä sitten varailla itselle aikaa taas tarkistusta varten.



Mammis, se on kyllä tosiaan jännä, että nuo isommat karvaturrit on niin mieltyneitä sylissä oloon. Luulevat olevansa pienempiä kuin ovatkaan. =D

Pistin tuossa neidin pedin tuulettumaan ulos (siis nuo viltit), niin vähän kummissaan kävi nuuskuttelemassa petiään, että mihin mun pehmukkeet on hävinnyt. Tyytyi sitten tuohon matolle mun viereen, kun ei kova peti kelvannu. Kunhan tästä käyn hakemassa nuo viltit takas, niin menee varmasti taas suuna päänä omaan petiin tutkimaan onko kaikki tallella ja käy sitten sinne.

..joku jännä rituaali..

Toivottavasti sulla on mukava kosmetologireissu. =)



Juskalle onnittelu herra möttiäisestä. =)

Kiva varmasti tietää kuka siellä masussa oikein asustelee.



Meriheppa oli saanut vauvanvaatteita. Toivotaan että myös tuo äippäpakkaus tulisi nopeasti.



Coltsfoot, ei meidänkään möttönen mikään kova menijä tuolla masussa ole, joten ymmärrän hyvin huolesi. Kyllähän tuo möttönen liikkuu, mutta välillä on hiljaisempia päiviäkin ettei niin kamalasti möyryä saattaa vain vähän vaihdella asentoa ja se on suunnilleen siinä. Mutta, kyllähän tuolla masussa jo aikas ahdasta onkin ettei siellä ihan hirveesti oo tilaakaan liikuskella. Potkuja ei kyllä varsinaisesti enää ole ollut kuin hyvin harvoin. Muljuttelee vaan jalkojaan ja peppuaan. Välillä tökkii käsillä tai päällä tuolla alakerrassa.



Kiva Ninca, että pääset sittenkin siihen painoarvioon, niin ei tarvitse sitä sitten miettiä. =)

Hyvät työsuhde-edut sulla.



Omassa napasessa ei sen kummempaa kuin eilenkään. Täälläkin on takana kyllä erittäin hyvin nukuttu yö. Kolme kertaa kyllä yön aikana heräsin, mutta uni tuli kyllä sitten takasin kyllä samantien. Jännä juttu sinänsä, kun kahden aikoihin tuntui että on hätä, mutta päätin olla menemättä vessaan. Kuudelta heräsin sitten uudelleen ja ajattelin, että nyt täytyy kyllä ollakin hätä, kun kahdeltatoista viimeksi kävin (yöllä siis), mutta eipä tullut oikein mitään....?? Mietin jo siinä pöntöllä istuessani, että mikähän nyt on vialla kun ei rakko toimi.

Aamulla sitten kahdeksalta kun herättiin niin oli ihan normaalisti vessahätä eikä missään mitään häikkää. Outoa.



Eipä tässä ihmeempiä.

Taidan tänään kuluttaa enemmänkin aikaani tässä koneella, jos vain jaksan.

Mutta, nyt meen hakemaan tuon koiruuden viltit petiin ja puuhastelen välissä jotain muuta.



-viivi ja onnimöttönen rv39+5

Nyt vihdoin ja viimein pääsin kirjottamaan synnytyskertomusta. Meidän pojalla on niin pahoja masuvaivoja että en ole paljon pystynyt muuta tekemään kun kanniskella poikaa ympäri kämppää.



Sunnuntaina 4 päivä helmikuuta kun raskausviikkoja oli 40+3 ajattelimme mieheni kanssa kokeilla sitä kivaa ässää jos synnytys vaikka lähtisi käyntiin. Puoli tuntia sen jälkeen alkoi supistukset tulemaan säännöllisinä viiden minuutin välein. Supistukset ei ollut mitään hirveän kipeitä mutta aika napakoita. Parin tunnin kuluttua kuitenkin muuttuivat epäsäännöllisiksi aj todettiin että ei taida ainakaan vielä syntyä. Illalla kuitenkin lorahti vessa käynnin yhteydessä jotain vaaleanpunaista nestettä pyttyyn. Siitä sitten lähdettiin Taysiin tarkastamaan että onko lapsivettä. Jouduimme odottamaan siellä tosi kauan lääkärin tarkastusta. Lopputulos oli että testi näytti negatiivista. Meinas hermot mennä ihan kokonaan ja ajattelin että eihän tää synny koskaan.

Maanantaina supisteli epäsäännöllisesti ja aika kipeästi koko päivän, mutta ei tietenkään säännöllisesti. Illalla kun menimme nukkumaan tilanne pysyi samana enkä saanut oikein enää nukuttua.

Kolmelta yöllä ( rv 40+5) havahduin tosi kipeään supistukseen ja silloin jo teki mieli huutaa. Herätin miehen ja sanoin että nyt kyllä jotakin alkaa tapaahtumaan. Seuraava supistus tuli 10 minuutin kuluttua ja sattui vielä enemmän. Seitsemään asti aamulla niitä tuli vieläkin 10 min välein ja huomasimme että yksi supistus kesti aina kaksi minuuttia, eli tosi pitkiä ja järkyttävän kipeitä. Itkin ja välillä huusin sängyn pohjalla ja olo oli aika epätoivoinen. Soitin synnytysvastaanottoon ja kysyin että mitä nyt tehdään ja sieltä sanottiin että olisi parempi jos supistukset tulisivat 5 min välein mutta saan kyllä lähteä sinne jos tuntuu että en enää kotona pärjää.

No minä päätin että tällä kertaa en sinne turhaan lähde istuskelemaan. Aamupäivä meni siinä edelleenkin itkiessä ja huutaessa ja vihdoin ennen klo 11 muutama suppari tuli 5 min välein ja päätin että nyt lähdetään.

Sairaalassa pääsin onneksi heti käyrille ja sinne piirtyi vain kaksi pitkää supistusta. Ajattelin jo ihan epätoivossa että nyt ne lähettää mut kotiin. Hoitaja kuitenkin sanoi että katsotaan kuitenkin kohdunsuun tilanne koska supparit kesti aina niin kauan. Hoitsu totesi että kohdunsuu on 4 cm auki ja pääsen synnytyssaliin heti peräruiskeen jälkeen. Kyllä tippui kivi sydämeltä.

Salissa sain ilokaasua kokeiltavaksi mutta siitä tuli huono olo. Sitten supistuksista tuli vielä kivuliaampia ja kätilö kysyi että mitä kivulievitystä toivoisin. Mä melkeen huusin sille että epiduraalia nopeasti. Saamani piti ja lääkärin tutkiessa meni vedet ja kohdun suu oli 5 cm auki. Klo. 13 sain ekan annoksen mikä tehosi hienosti. Epiduraalin laittaminen ei sattunut yhtään. Oksitosiinilla vauhditettiin supistuksia ja pari tuntia meni siinä mukavasti köllötellessä ja taisin jossain vaiheessa vähän nukaahtaa. Mies oli ihana ja silitteli ja piti kädestä kiinni koko ajan.

Vähän ennen kolmea alkoi vaikutus häipyä ja pyysin lisää. Kätilö tutki kohdusuun tilanteen ja se oli jo 8 cm auki, sain kuitenkin vähän lisää puudutusta (klo. 15) mikä ei vienyt sitten ihan kokonaan enää kipuja pois. Tunti kului ihan mukavasti ja sitten aloin tuntemaan painetta peräsuolessa. Kohdun suu oli 10 auki ja sain alkaa itsekseni ähkimään supitusten mukana

Paine kasvoi kovaksi ja sain alkaa ponnistamaan kunnolla jalat kätilöiden lanteilla ja mies tuki selkää. Ensin tuntui että vaikka kuinka paljon punnasi niin mitään ei tapahdu ja sitten pojan sydänäänet alkoi laskemaan ponnistuksen aikana ja lääkäri kutsuttiin paikalle. Lääkäri totesi että nyt otetaan poika ulos ja pisti yhden kätilön tekemään epparin ja toisen painamaan mahan päältä. Parin tosi kovan ponnistuksen ja huudon jälkeen (klo. 16.54) poika tuli ulos ja alkoi melkein heti itkemään. Itse ilmeisesti huusin edelleen koska lääkäri sanoi että älä nyt enää huuda, se syntyi jo. Mun miestä ja mua alkoi siinä vaiheessa vähän naurattamaan ja mua tietysti vähän nolottamaan kun sillain karjuin.

Poika oli ihan mielettömän suloinen ja tuntui heti ihan omalta kun sain hänet rinnanpäälle. Tummat tuuheat hiukset. Meidän oma pikku peikko.

Jälkeiset tuli helposti pian ulos ja epparin ompelua tuskin huomasin kun olin vaan niin onnellinen.

Synnytys kesti 14 t 10 min. Ponnistusvaihe kesti 14 min.

Surullinen juttu oli vain se että pojalle nousi seuraavana päivänä kuume ja joutui lastenosastolle antibioottikuurille 5 päiväksi.



Synnytyksestä jäi hyvä mieli vaikka kipujen kamaluus yllätti. Menen kyllä vielä joskus uudestaankin jos vain saan. Se on vaivan arvoista.



Hyvää jatkoa kaikille ja toivottavasti jaksoitte lukea tän mun epämääräisen sepustuksen. Ja onnea teidän kaikkien tuleviin synnytyksiin.



Hermione ja Milo Markus 1kk

[color=hotpink]

Ensiksi kiitos kaikille, jotka kommentoi mun fiiliksiä eilen. Tulee parempi olo heti, kun kuulee ettei ole ainoa " märehtijä" . Kyllä mä uskon, että meistä kaikista tulee hyviä äitejä ja se, että välillä kauhistuttaa koko ajatus on vaan merkki siitä, että oikeasti ajattelee asioita ja huolehtii jo nyt vauvan hyvinvoinnista. Ja erityiskiitos [b]Hanille[/b], joka oli laittanut pitkän tsempitysviestin! Ajatella, Rumpalikin jo kuukauden! Kylläpäs aika rientää...

[b]Leenis ja Mammis[/b] oli käyneet/menossa kosmetologille. Mä sain tänään työpaikalta lahjakortin yhteen kauneushoitolaan, josta voi valita kaikenlaisia hoitoja. Mietinkin jo, haluanko enemmän kasvo- vai jalkahoitoa, mutta toi Leeniksen kertomus sai mut kyllä kallistumaan sen jalkahoidon puolelle! Pikku finnit ja muut olkoon rauhassa, ei kuulosta pyörtyilyn tunne kivalta. Sitä paitsi, pari iltaa sitten yritin itse lakata varpaankynnet. Ei toivoakaan taipua sopivaan asentoon, kauheat supparit alkoi jo pelkästä yrityksestä. Ja eihän sitä tiettykään sovi mennä synnyttämään ruokottomissa kynsilakanjämissä ;-)

[b]Ninca[/b] sai kuin saikin sen painoarvioultran sovittua, hyvä juttu. Kyllähän tässä tilassa muutenkin murehtii kaikkea ihan tarpeeksi.

[b]Coltsfoot[/b] jättää nyt ihan suosiolla ne kuolinilmot omaan arvoonsa. Tosin tiedän kyllä ton tunteen. Meillä yleensä mies joka aamu kuuntelee pikkuisen sydänääniä masun läpi ja mä huomaan joka kerta oikein odottavani, että niitä ei enää kuulukaan. Siis en toivo sitä tietenkään, mutta jotenkin alitajuisesti sitä varautuu pahimpaan. Pelottaa, että vauvalle oikeasti kävisi jotain tai ei olisikaan terve. Mulle on iskenyt hirveä menettämisen pelko viime aikoina. En millään päästäisi miestä autolla töihin, ettei vaan aja kolaria jne. Pakko vaan yrittää ajatella järjellään, mutta myönnettävä on, että loppuraskaudesta itku on ollut välillä vähän turhan herkässä, esim. uutisia en pysty enää ollenkaan katsomaan (mies vaihtaakin kanavaa aina ennen niiden alkua...)

Kukas siellä miettikään sormuksen puhdistamista? Oliko se [b]Mammis[/b]? Mä luin sitä lausetta " ajattelin viedä sormuksen puhdistettavaksi ja miehenkin siinä samalla" ja kesti hetken, ennen kuin tajusin ettet sä sitä miestä ole viemässä puhdistukseen vaan miehen sormuksen (!??). Sain taas hyvät naurut yksinäni kun mietin miehen puhdistamista... :-)

[b]Kanelin[/b] on kyllä turha märehtiä painonnousua! Jos masussa on kaksi vauvaa, niin mun mielestä on suorastaan rikollista että mun paino on noussut paljon enemmän yhden vauvan takia :-) Hammaslääkäri ei kyllä itsessään ole mukavaa ollenkaan, mutta kiva olo sen jälkeen, kun tietää hampaiden olevan kunnossa. Tsemppiä! Saakos muuten urkkia, onko teidän pienet identtiset kaksoset vai tietääkö sitä edes vielä (nimim. tyhmä kysyy)? Voiko vauvat olla masussa vaikka käsi kädessä?

Jassoo, tänään taidan laiskotella ja ottaa pikku päiväunet.

Aurinkoista keskiviikkoa kaikille möhömahoille!

Kesis, 35+5

[color=4169E1] Neuvolasta juuri kotiuduin ja eipä mittään uutta auringon alla:) Kaikki oli masussa kunnossa! Kätilöopiskelija suoritti kaikki " tutkimukset" ja jutustelun... Oli ihan mukavan oloinen, joskaan ei niin kiva kuin oma neuvolatätsy.



rv 38+2

Painoa +175g (yhteensä +8,6kg)

RR 119/86

Pissa ok (proteiini heikolla plussalla)

Sf-mitta 34.5

Piksu rt:ssä

Piksun syke +150 ja liikkeet ++



Piksun pää on jo kuulemma aikas alhaalla, mutta ei kuitenkaan vielä täysin laskeutunut eikä kiinnittynyt....sitä odotellessa:)



Plääh, toivottavasti tämä raskaus ei menisi " yliajalle" , ainakaan montaa päivää. Olisi jo mukava päästä synnyttämään ja saada Piksu syliin! Sairaalakassikin on jo puoliksi pakattu, mutta eipä tässä taida mikään kiire sen pakkaamisen kanssa vielä olla... Aikaisemmin mulla oli sellainen tunne, että Piksu syntyy aivan varmasti ennen laskettua aikaa, mutta nyt se tunne on johonkin kadonnut. Nyt tuntuu taas ihan siltä, että yli lasketun ajan mennään ja reippaasti! Noh, ei pitäisi maalailla vielä tässä vaiheessa piruja seinälle... Piksu syntyy sitten kun haluaa ja itse en hänen syntymäpäiväänsä voi vaikuttaa.



Anteeksi omanapainen sepustukseni, yritän keskittyä teidän juttuihinne myöhemmin paremmin:)!!! Väsyttää hieman, joten suuntaan päiväunille!



~ ♥ ~ Viipuli ja Piksu-poitsu, rv 38+2 ~ ♥ ~

kurkkaus tuolta vauvapuolelta....

Piti tulla täne katsomaan teidän kuulumisia, kun osan kanssa maanantaina treffataankin siellä sanomatalossa... ja säikähdin, että tällähän on kaikki ihan loppumetreillä! kylläpäs se aika meneekin nopsaan ja kohta on taas meitä lisää tuolla vauvapuolella.

Nyt pitääkin heti mennä kuumeilupuolelle rekrytoimaan että täälläkin pysyy porukkaa.. ;)



Ihana hermionen synnytyskertomus, olin täällä taas ihan tippalinssissä jo siinä kohtaa kun " mies piti kädestä kokoajan" , kyllä ne synnytykset on vaan niin kokettavia, aina syntyy uusi ihana ihminen kaiken sen raskaus ja synnytystyön palkintona.



pikku-juskan ultrakuulumiset kuulostivat ihanalta, eikö olekin ihanaa nähdä se oma vauveli siellä, kiva että kaikki oli hyvin ja onnea pikkuherran odotteluun!



hoyt yövuorossa, eikös se ole kovin rankkaa? oletko ihan äitiysloman lakuun asti yötöissäkin vai miten olet miettinyt? vai tilanteen mukaan? Kuulostaa jotenkin rankemmalta kuin tavallinen päivätyö varsinkin raskaana, mut ehkä jos on tottunut... ?



Meriheppa oli saanut pienia vaatteita hipellettäväksi, ihanaa se on. Ja äitiyspakkauskin kohta, se on aina ihanaa kans saada.

Mekin saatiin mun miehen siskolta etukäteen paljon pienia 50 senttisiä vaatteita ja ajattelin että nehän on niin pieniä ettei varmaan mene meidän vauvalle koskaan. Mutta Elli oli 47m ja 2900g syntyessään joten ne oli aluksi jopa isoja ja osa menee edelleen ;) hassua.

Mutta tosiaan vauvat voi olla niin erikokoisia syntyessään, mun tuttu sai viikko sitten vauvan joka oli syntyessään saman kokoinen kun elli nyt (55 cm ja 4800g) ja elli on kuitenkin kohta melkein 2 kk. Mutta lohdutukseksi kaikille joille saatta tulla iso vauva, niin tämä äiti kertoi, että synnytys meni oikein kivasti ja ei olis uskonut että oli niin iso, tuli niin helposti ulos.



Coltsfootin reippailu ja leivontapäivä kuulostaa ihanalta! ja nauti vaan hyvällä omallatunnolla hyvistä unista! :)



ahaa, elli-neiti heräilee, pitääkin mennä seurustelemaan sen kanssa...



Mutta nauttikaa masuistanne ja voikaa hyvin!



-iisa ja elli melkein 2kk

[color=#8B008B]Juska oli käynyt ultrassa katsomassa herra Möttiäistä!!! :) Kivaa!



Hoyt kyseli voiko raskaana saada puudutusta hampilääkärissä, mun tietojen mukaan kyllä. Itse kuitenkin päädyin kärvistelemään ilman ja se meni yllättävän hyvin!



Merihepan kaverille on nyt sitten vaatteita iso kasa ja vakuutuskin kuosissa! :) Mekin otettiin se vakuutus ja ajattelin kyllä niin että mieluummin otetaan se vakuutus varmuuden vuoksi.. Kaverillakin se olisi ollut tarpeen kun heidän pojalla on ollut kovasti ihon kanssa ongelmia.



Coltsfoot se on touhunnut ilmeisesti koko päivän.. Järjestellyt tavaroita, tiskannut, pyykännyt jne. Se on kyllä kiva nähdä sitten omien kätten tulos! :)



Ninca pääsee sit painoarvioultraan vähän niin kuin työpaikkaetuna! :) TOSI KIVA! Karvaturrit on kyllä melkeistä niitä parhaimpia lohduttajia silloin kun iskee itketys tai muuten vaan morkkis.. Niin ilmeisesti sullekin oli sitten tullut vähän parempi mieli kun toinen heistä käpertyi kainaloon..



Viivin onnimöttösellä se eräpäivä sen kun lähenee.. :) Ja jaksat puuhastella vielä. Toivottavasti mussakin on vielä virtaa muutaman vkon päästä..



ISO KIITOS HERMIONELLE SYNNYTYSKERTOMUKSESTA! :) Niitä on aina ihanan kamala lukea..



Kesis ¿ minäpä hyvinkin kirjoitin siitä sormusten puhdistettavaksi viemisestä.. ;) En miehen. Heh. Se on kyllä ihan sisäsiisti.. hah hah haa.. Sain mäkin aika hyvän hekotuskohtauksen nyt kun luin sun tekstin ja oikeesti mietin mitä olinkaan kirjoittanut.. LOL



Viipulilla ja Piksulla kaikki hyvin neuvolassa! Sun täytyy Viipuli alkaa neuvottelemaan Piksun kanssa siitä lasketusta ajasta.. Hyvissä ajoin, niin jospa se Piksu jo äitiään tottelisi.. :)



Kiva kun Iisa kävi kurkkimassa meitä! Ja sanomatalossa sit nähdään.. :)



Hoidoissa meni mukavasti! Ei tullut yhtään huono olo. Olin kyllä sellasessa puoli-istuvassa asennossa koko ajan.. Ja kyllä oli NIIN MUKAVAA hemmottelua! :))) Sitten on käyty miehen kanssa kauppareissut yms ja pyykkikone just lopettelee.. Hauveli käytettiin lenkillä ja kohta sisko sen hakee jo pois hoidosta. Sitten me karataan leffaan! Suunnitelmissa ois nähdä Dreamgirls.. Toivottavasti on hyvää musaa. :) Viimeksi käytiin katsomassa kunnon actionpätkä ja Tiitiäinen heilui ihan vimmatusti masussa aina kun oli kova meteli ja pauke.. Ehkä on parempi mennä tällä kertaa katsomaan joku vähän ¿rauhallisempi¿..



Huomiseen! Voikaa paksusti!



Mammis[/color]

No tuosta otsikon positiivisesta sävystä (huutomerkki ja kaikki) voi varmaan päätellä, että kaikki oli tämän päiväisessä ultrassa juuri niin kuin pitikin. Sydän sykki tuhatta ja sataa, mitään muuta siitä ultran suhrusta en sitten ottanutkaan selvää. Pituus oli 1,04 cm, mikä vastaa viikkoja 7+0 (nyt siis 7+1). Helpottunut on olo, ja nyt aion alkaa nauttia tästä raskaudestani, sikäli kun tältä jatkuvalta syömiseltä ja pahoinvoinnilta kykenen...



Pikaisesti siis tällaiset uutiset, nyt täytyy vielä vähän tehdä töitä huomista varten, kun tämä päivä meni aikalailla harakoille...

Kyllä elämä voi olla kiireistä, kun mies on lomalla. =) Päivät menee kauheata vauhtia kun kerrankin yhdessä aikaa käydä hoitamassa asioita. Tänään mm. saatiin niin hyvä tarjous autosta, että huomenna ehkäpä menemme tekemään kaupat....



Ja mikä mukavaa, eilen kun kotiuduttiin myöhään yöllä, löytyi alkuviikon postien joukosta postin ilmoitus äitiyspakkauksesta. Haettiin se tänään ja ilta mennytkin ihmetellessä paketin sisältöä.



Eilinen pitkä päivä autossa ja kyläillessä teki olon tosi hankalaksi. Selkäkivut oli tänään koko päivän riesana samoin kuin supistelutkin. Ja välillä on sellainen tosi vahva painon/paineen tunne alavatsalla. Voisikohan tuo vauva jo nyt painautua alaspäin?



Huomenna on päivällä neuvola. Palailen sitten kertomaan kuulumisia. Paino ainakin on noussut...



Täällä oli hyviä ultrakuulumisia Biancolla ja Juskalla (toivottavasti muistin oikein). Nyt vaan hyvillä mielin jatkamaan masun kasvattelua.



Nyt minä lämmitän kauratyynyn ja kömmin odottelemaan unta.



Hyvää yötä, iida-linnea 32+6