Odotus,synnytys ja sen jälkeinen elämä...
Tuli mieleen tuosta keskustelusta kun nännit kipeinä imetyksestä.Mullakin oli sama vaiva ja monta muutakin mistä kukaan ei puhunut mitään ja kun sai nuo kaikki vaiheet käydä epätietoisena läpi luullen että olen ainoa ja lopulta olin vihaa täynnä kun kukaan ei kertonut odottaessa,että:
On normaalia että häpyhuuliin voi tulla suonikohjuja raskauden aikana.Arvatkaapa vain kuinka itkin ja olin varma että nyt on joku kasvain tai jotakin ja varasin heti neuvolaan " kriisi" ajan että pääsen puhumaan kuinka erikoinen olen.Selvisikin että se on normaalia,huh.Nyt odottajan oppaassa asiasta jo kerrotaan.aiemmin ei missään.Kun otin asian puheeksi muiden äitien kanssa niin selvisi että se tosiaan on normaalia.Kukaan ei ollut vaan asiasta puhunut.
On normaalia että synnytyksen jälkeen kun sitten pitäisi alkaa onni ja autuus rakkaanpienen nyytin kanssa tuottaa sitten tuo imetys ongelmia toisille enemmän kuin toisille.Minä imetin rinnat ruvella ja kun menin suihkuun ruvet suli ja veret valui...
Lopuksi onnistuin rintakumilla ja pian myös ihan " luomusti" ,on myös normaalia että siitä ei sittenkään nauti.Toisen kanssa jo osasin nauttia.
On normaalia että jälkisupistukset ovat KAMALAT.Mulla ekan kanssa sattui (rupisten rintojen lisäksi)mahaan ihan huolella ja tokan kanssa SATTUI enemmän..mitenköhän tämän uudentulokkaan.
On myös hyvinkin normaalia että saa mojovat peräpukamat synnytyksessä.Ekan kanssa ne tulivat ja tokan kanssa VIELÄ suurempana ja kipeämpänä.Nyt ostan kunnon pelastusrenkaan jonka päällä sitten vauvan jälkeen pystyn istumaan.Tokan kanssa en voinut pitkään aikaan edes istuskella.
On myöskin normaalia että synnytyksen jälkeen pissalla käynti sujuu vain suihkun kanssa ja eka kakka (no...se on omalukunsa)
Olin todella luullut olevani epänormaali kun KUKAAN ei noista asioista puhunut(enkä asu metsässä).Mutta onneksi kaikki olikin normaalia:)
p.s Kaikesta huolimatta on mukava olla taas raskaana ja mennä synnyttämään ja saada vauva...Pitäisköhän mun tallentaa tuo edellinen:)
Tää on naisen elämää.
Kommentit (9)
On normaalia että esikoisen synnyttänyt kokee monta ihmeellistä asiaa mistä ei ole tullut puhuttua/kuultua kenenkään kanssa.
Minulla nousi maito rintoihin synnytyksen jälkeen heti ja imetys meni kivasti mutta kotona kun oltiin oli pakko kysyä ystävältä että onko normaalia että rintoihin sattuu kokoajan niin peijakkaasti.....se ei tuntunut ollenkaan mukavalta (rintani olivat kuin kaksi kiveä).
Ystäväni kertoi sen menevän ohi muutaman viikon päästä jolloin rinnat ovat " tasoittuneet" maidontuotannosta.
Huh, kun helpotuin että tämä oli normaalia.
Ja kaksi viikkoa synnytyksestä rintani " parantui" .
Tämä koettelemus on taas edessä mutta kyllä pikku nyytin takia sitä kannattaa kärsiä....
Tähän voisin lisätä sen,että ku sain esikoisen v.95 puhuttiin vaan jälkeisten synnyttämisestä.Kukaan ei ollut kertonut että se on suht iso istukka joka sieltä tulee ulos.Mun korvaan jälkeiset kuulosti joltain loppu sotkulta/silpulta.
Eikä plums...isolta n 500g istukalta.
eikä kukaan kertonut että välilihaleikkaus haava voi olla niin kipeä ettei nauti vauvan hoidosta ei yhtään ekana kuukautena kun koskee koko ajan, eikä että tikit voi revetä jolloin suihkuttaminenki ja pissaaminen saa tajun lähtemään, saatika seksiä harrastamaan moniiin kuukausiin....hui kun muisteleeki noita....!!!
tai ettei niitä rintoja tarvii ihan kipeiksi imettää vaan heti rintakumi käyttöön kun tuskaa tekee...siitä ehtii myöhemmin vierottaa jos haluaa...
myöskin se että hormoonit heittää todella paljon synnytyksen jälkee ja eka viikko voi olla vaan pelkkää itkua ilman syytä...
on se veren määrä (alapäästä) synnytyksen jälkeen ja että sitä aina vaan riittää viikko tolkulla.. Ja että yöside on turhaa kamaa, ja kunnon Tena sen olla pitää..
Itse kieltämättä yllätyin myönteisesti monenlaisista jutuista odotukseen ja synnytykseen liittyen. Mm. se, että oma olo oli aika " menevä" vielä raskauden lopussakin ja, että synnytyksen viime hetket saattaisivat olla myös lähes kivuttomia tai että se pissaaminen synnytyksen jälkeen voisi onnistua myös ilman ongelmia ja kauhuntunteita ;). Sehän siinä tietty oli, että se oli kyllä jo kovaa vauhtia tulossa jo siinä vaiheessa, kun housuja laski alas... muutama eka viikko oli kyllä aika jännittävää aikaa... :D. Mä olin myös jotenkin odottanut, että olisin ihan törkeän kipeä monta viikkoa synnytyksen jälkeen. Mutta oli ihan omituista, ettei sitten mitään jatkuvia kipuja tuntunutkaan siellä, missä niitä oli kuvitellut olevan (kun kerran kaikki mahdollinen tuolla alhaalla on venynyt ja paukkunut...). Välilihan leikkaushaava oli toki kipeä, inhottavan kipeä pari ekaa viikkoa.
Mistä ei ollut mitään hajua, vaikka toki sitä yritti jotenkin kuvitella etukäteen, kuinka raskasta vauvan kanssa olisi alussa - ja kyllä sitten vielä muutaman kuukauden jälkeenkin. Että esim. silloin alussa oli makuuhuoneen ja vauvan vankina, kun imetyssessioissa meni helposti yli tunti. Ja kun ei se ihan pikkuinen vauva välttämättä halua olla missään muualla kuin sylissä hereillä ollessaan... ja uutena äitinä sitä tietysti ei montaa sekuntia kestänyt vauvan itkua kuunnella ja oli sitten ihan hysteerisenä aina hyysäämässä niin, että itse tuskin vessaan päivän aikana ehti. Syömisistä, suihkussa käymisestä ym. puhumattakaan.
Ja joo, imetys sattuu. Multa ei tullut maitoakaan kunnolla ennen kuin ehkä 10 päivän jälkeen. Ekan parin viikon aikana ehdin kyllä manata sata kertaa, että minähän en imetä kuin kaksi kuukautta, jos tämä tämmöistä tuskaa on. Sitä itkettiin kyllä monta kertaa... Tästäkin asioista kirjoissa mainitaan tyyliin " rinnanpäät saattavat mennä rikki tai ärtyä.." :D. Meidän tissitakiainen ainakin imi kuin viimeistä päivää ihan koko ajan, tietty ihan nälissään oppi siihen, että tissistä ei päästetä irti ihan pian. Hui kamala niitä ekoja imaisuja! :-/ Ja sit tuli niitä päiviä, kun tuntui, että kaikki maitotiehyet irtoaisivat vauvan imiessä. Kummasti ne vaan menivät ohi. Varmaan jotain tehoimukausia sitten...
Meidän esikoinen on 7 kk, ja yhä olen sellaisissa tuntemuksissa, että eipä meille varmaankaan enää toista haluta. Minulle tämä vauva-arki on ollut niin raskasta. 4 kuukauden jatkuva yölevottomuus (heräilemistä joka ainoa yö n. 2 tunnin välein) syö kyllä naista tehokkaasti. Onhan se ihana pieni ihminen, mutta koville se ottaa :). Eipä sitä tietysti voi ajatellakaan, että uuden ihmisen synnyttäminen ja kasvattaminen voisi helppoa olla - ollaan me vaan kuitenkin semmoisia pakkauksia, että vaivaa on jokaisessa vaiheessa.
Mii- ja Vili 7 kk
Ja ketään ei kertonut että ei se maha mihinkään häviä :D Kesti jonkin aikaan ennen kuin pystyi vetämään tavalliset housut jalkaan... noh tää turvarengas on sitten oma juttu....
Ja nää eritteet yms. jälkivuotoa viikkotolkulla, maidon tahrimat vaatteet, pulautukset.... Likaisissa vaatteissa saa kulkea pitkään :) ensin ne maidot ja pulautukset rinnuksilla, varsinkin kyläreissuilla ja näin myöhemmin taaperon pyyhkimät räät somistavat olkapäitä tai tahraisten käsien jäljet housun lahkeissa....
Lisäksi vauvasta ei kerrottu että on NORMAALIA että vastasyntyneet itkevät paljon. Lisäksi on NORMAALIA että vauva haluaa olla vain ja ainoastaan sylissä noin ensimmäiset pari kuukautta. Tämä on normaalia koska vauvan tärkein aisti tuolloin on tunto- ja hajuaisti. Vasta kun näkö on kehittynyt riittäväsi alkaa vauva viihtymään esim sitterissä edes sen aikaan kun äiti käy pissillä ;) Ylistys kantoliinojen keksijöille!
Nyt kolmatta odottaessa tietää jo tulevan, mutta kun olisi tiennyt nämä jo esikoisen kohdalla....
-vanttu rv30-
Paitsi että olin ajatellut kaiken sinne synnytykseen saakka. Mutta laskettu aika meni ja mikään muu ei sitten mennytkään. Sit oltiin sellaisella valkoisella alueella karttaa. Imetys oli vaikeaa aluksi. Yöheräämiset eivät. Mulla soi nämä neuvolaopuksen ohjeet korvissa:" Tee yösyötöstä ystävä" =tuskin heräsin, " Vauva tyhjentää rinnan viidessä minuutissa" = mitään maratontissityksiä, viisi minuuttia puoltansa ja sitten pois.
Ihmeellisesti asioita ja tekemisiä tuli takaraivosta, mutta ei kuitenkaan äidinrakkautta ja yhteyttä vauvaan. Ne heräs sitten kun lapsi oli 4 kk. Vielä laitoksella, kun vauva alkoi parkumaan, kuvittelin, että joku muu vastaa sen huutoon, esim. valokuvaaja :-)
...siitä veri määrästä, joka synnytyksen jälkeen tuli. Synnytysvalmennuksessa oli vaan puhuttu itse synnytyksestä, mutten ollut tajunnu, et valun 6 viikkoa ja että se TENA on todella tarpeen! Samoin kauhistuin sitä pissaamista, pissaa ei tullu ainakaan 2 vrk ja sitten kätilö anto jonkun lääkkeen jonka olisi pitänyt auttaa, ei auttanu. Vessassa juoksin kokoajan kun hätä oli, mut mitään ei tullu ulos..
Ja elokuussa edessä toinen synnytys, tosin nyt kun aloin näitä mietimään, niin taidan jättää väliin...vaan eipä taida enää onnistua
ns 18+1
... että kaikki nämä asiat (tai monet näistä ainakin) unohtuvat aika nopeasti ja sitten sitä nauttii taas uusista ihanuuksista ja pikku karmeuksista. Eli ihanaa tämä äitiyden onni ja autuus.
Ja odotahan, kun lapset ovat murkkuiässä! Naapuri sanoi, että pieniltä tuntuvat silloin kaikki vauva-ajan ongelmat!
Mutta eletään tässä hetkessä!
apinaemo, neljättä masuasukkia odottava