*KEVÄT-toiveiden touhut vko 10*

Onkos Ronja ja Noel treffeillä? Ihan kateeks käy et tikru ja ronja näkee noelin. Kiitos ihanista kuvista kandi.



Sain pojan nukkuun omaan sänkyyn. On nyt nukkunut muutamat unet siinä. musta tuntuu et musta puuttuu jotain tai et unohdan koko pojan jos se ei oo koko ajan mussa kiinni. Oli kyllä ihmeellistä kun sai juotua kupin teetäkin kun poika malttoi nukkus pois sylistä. Kyllä sitä vaan itse nukkuu paremmin kun poika ei oo vieressä, ei tartte koko ajan olla niin varuillaan. Poika on sellanen taistoturrikka tissillä että meikäläiselle meinaa epätoivo iskeä. Täytyy aina tapella ennen kuin suostuu syömään. Poika syö kolmen tunnin välein ja mun olo käy tukalaksi siinä ajassa, pakko on pumpata maitoa välillä pois kun muuten kivistää tissejä niin vietävästi. Tiedän ettei pitäis kun se vaan lisää maidon tulos mut pakko on kun ei sitä muuten pysty oleen.



Ihme homma et vaikka synnytys olikin niin rankka kokemus niin jotenkin sitä on haikee olo et se on nyt ohi. Oli se kyllä aika vahva kokemus henkisesti etenkin. Miten sulla kandi ehti synnytys etenee ennen sektioo? Mä oon kyllä ihan kateellinen että sulla on alakerta ehjänä, mulla on jotenkin kauhee suru siitä et alapää meni ihan tohjoks. Mulle tuli vaan pienet repeämät, mutta silti miettii et palaako nuo paikat koskaan ennalleen.



hitto tää kone jumittaa koko ajan pakko lopettaa.



surullinensiili ja pikku taistoturrikka 6vrk

Kai se tänään oli, kun Tikru ja Kandi tapaavat muitten enskojen kans. Ehkä heillä on ollu pitkä päivä. Varmaan hauska verrata Ronjaa ja Noelia, kun ovat niin saman ikäsiä. Miten teillä sujui reissu treffeille?



Tekeekö Minks siellä paljon kotitöitä vauvanhoidon ohella, kun vähän kiireisenä pitää? Vai ehtiiköhän siinä hirveesti yksin ollessa vaipanvaihdon ja syöttöjen välillä?



Kyllä ne näköjään on ihanan pieniä juttuja, mitä kerkee itte yksin tekemään, jos vauva on pois sylistä niin kuin Siili sanoi siitä teekupposen juomisesta ;) No Siilillä onkin vasta kyllä ihan ekat päivät lähteneet käyntiin vauvan kans kotona, joten se on pitkälti ihan vaan totuttelua puolin ja toisin. Musta tuntuu, että tää " oman ajan äitiysloma" on menny jo ihan kauheen nopeesti, mutta sentään sitä pystyy keskittyy johonkin projektiin ihan pitempiaikasesti. Tapailee kavereita, tekee ruokaa tai surauttelee ompelukoneella hartiat lytyssä niin kauan, että ne kerkee menee huomaamatta ihan jumiin. Tohon hartiajumiin sain muuten ainakin imetystä varten helpotusta, kun työkaverini lahjoitti mulle juuri vanhan imetystyynynsä :)



Btw, ERITTÄIN hyvä nimi Siilin pojalle tulossa! Naseva ja miehekäs, mutta sopii myös pikkupojuille.



Kävely oli tänään jo tosi hidasta. Lyllersin päivällä kauppaan, joka on ihan lähietäisyydellä, mutta enpä tuota muutaman minuutin matkaa pitempää lenkkiä enää viitti tehdäkään, niin paljon toi Vempula painaa.



-Simmuruinen, 39+4 ja Vempuruinen

Nyt on treffailtu! Olipas ihanaa nähdä tikrua ja ronjaa livenä! :) Ja mä puolestani haikailin tikrulle, että epistä kun se pääsee pian näkemään pienen siilinpoikasen livenä enkä mä pääse..! No, olikin jo puhe että tulen kyllä Tampereelle ihan pian treffeille, kun se junailu Noelin kanssa onnistui tänäänkin niin hyvin. Niin ja se mun opiskelijalippu Kerava-Hämeenlinna maksoi 4,10e! Ei paha.



Siili, mun tilanne oli jo ihan edistynyt silloin kun menin sairaalaan näytille. Lapsivettä tihkui, ja sen lisäksi mä olin jo 3cm auki eikä kanavaa ollut kuin max. puoli senttiä. Käynnistykseksi olisi riittänyt kalvojen puhkaisu. Käyrille ei piirtynyt suuria supistuksia, mutta kun aamulla käveltiin junalta kättärille, niin koko maha oli ihan kiveä. Eli veikkaan ettei mulle välttis olisi tullutkaan ihan infernaalisia supistuksia. Tai no, sitähän sanotaan et kalvojen puhkaisu tekee erityisen kipeäksi...



Otan osaa sen kipeän alapään johdosta! Sitä ongelmaa mulla ei tosiaan ole. Vaikka voin sanoa että kyllä mullakin jotenkin kaikki roikkuu, vaikka ehjänä onkin :) Varmaan onkin niin, että tuollainen huolella tehty ja paikattu sektiohaava voi parantua paljon paremmin kuin pahasti (ja arvaamatta) revennyt alapää. Vaikka eihän teistä kukaan ihan hirveitä repeämiä tainnut saada..?



Nyt muihin juttuihin, masentavaa puhua tuollaisesta ;)



Itse asiassa ei taida tulla enempää juttua, koska mun pitää mennä laittaan pyykit narulle. Ja sitten juomaan kaakaota kermavaahdon kera, ja sitten nukkumaan. Päivän herkkuhetki odottaa :) Kun jäi se jälkkärikin syömättä tänään Rossossa... Muut tilaili jälkkäreitä, niin mulla oli vielä puolet pizzasta jäljellä... Noel ei halunnut että äiti söi.



Heipsan kaikille!



Kandi & Noel 10vk+

juu, eilen treffailtiin:) ja kyllä vertailtiin pään pitämistä, syömistä nukkumista jne:) ehdottomasti kandi tulette joskus pojan kanssa treelle niin treffataan toive-porukalla:)



aloitan sillä masentavimmalla. eli alapään repeämisellä. muahan ommeltiin reilu tunti sen synnytyksen jälkeen " täällä on vielä tälläinen onkalo" " oho, tohonkin täytyy tikit laittaa" " haluisitko että puudutetaan vielä kun tätä ommeltavaa on?" tikkien piti lähteä parissa viikossa, ja kyllä lääkärikin jälkitarkastuksessa sano paikkojen olevan ok. mut niin vaan löydettiin ;) eilen miehen kaa tuolta joku arpi tai rupi tms joka tuntui todella epämukavalta ja alkoi vuotaa kun siihen jotain osu:( eli tauko jatkuu edelleen:(:(:(



siili: nyt kun poika on vielä nuin pieni ja nukkuu paljon niin koita nauttia niistä hetkistä kun nukkuu. eli lepäile itsekses tai tee jotain muuta, ei mene kuin pari viikkoa kun poika alkaa aktiivisemmaks, ja silloin varmaan todellakin kaipaa syliä jne koko ajan. poju pitää itseään osana sua, vaikka ette kiinni toisissanne koko aika oliskaan;)



simmu: meidänkin reissu sujui ihan hienosti. ronja nukkui aamulla kotona pari tuntia, sitten pari tuntia mennessä ja siellä ja vielä kolme tuntia kun sieltä lähdettiin. ja tietty oli hereillä siitä hetkestä kun äiti sai salaattilautasen eteensä siihen hetkeen kun äiti sai jälkkärin syötyä:)



ronjakin tossa heräilee. eli tämä tällä erää:)



tikru ja ronja 2kk+

Jee! Meidän äiti on kysellyt " joko, joko" jo pari viikkoa, kun mä olin kuulemma kääntynyt tasan 2kk iässä. No, nyt se Noelkin vetäisi selälleen hienosti tänä aamuna, eikä ollut moksiskaan. Ihmetteli vaan miten maisemat vaihtui yhtäkkiä :)



Ei se enää niin pieni ja avuton ole, kun jo saa itseään liikutettua noin hienosti! Nyyh... Ei vais, musta on ihanaa kun vauva kasvaa taaperoksi. Sitten siitä vasta iloa onkin (ja surua, kun se kopsauttelee päätään ja putoilee paikoista ja syö syömäkelvottomia juttuja...)!



Nyt pitää mennä, tää oli vain pikapostaus.





Kandi & Noel 2,5kk

Nyt alkaa jännitään söpösimmun puolesta! Koskahan jotain alkaa tapahtua? Ootko jo kärsimätön vai vieläkö pystyt nauttiin viimeisistä hetkistä itsekseen? Kohta ei paljon itteensä enää tarvikkaan miettiä :)



Kiva että teillä meni treffit hyvin kandi ja tikru! Tollanen matka pienen kanssa on kuitenkin aika suoritus itsekseen. Tottahan ne vauvat sen aavistaa että äitin pitäis syödä ja ovat virkeitä sen hetken :) Otat kandi sitten tänään takaisin sen jälkkärin väliin jäämisen :)



Sullahan oli kandi synnytys jo melko pitkällä kun menitte sairaalaan. Saitko sä sit jotain mikä pysäytti sen etenemisen vai kuinka ne uskalsi odottaa sen sektion kanssa iltaan? Se on kyllä onni et sulla se leikkaushaava parani niin hyvin, just luin juttua sektiosta ja mietin et aika hurja viilto tuohon mahaan tulee. Niin ja onnittelut Noelin kääntymisestä!! Mun pitikin kysellä et missä vaiheessa ne alkaa sellaista tehdä, eikös siitä lähde se kehitymisen kiivastuminen, kohta se jo ryömii :) Onhan se haikeeta et vauva kasvaa mut kyllä mä luulen et se taapero aika tosiaan antaa aika paljon, mä ainakin odotan sitä innolla.



Poika heräs, onneks isi meni katsomaan. Nukkui taas melkein kolmisen tuntia, ehdin itekin nukkua yli tunnin, käydä suihkussa ja syödä. on se vaan kiltti ja helppo lapsi :) (kohta alkaa kuitenkin kolmen kuukauden jatkuva huuto...)



surullinensiili ja Aaro 1 vk

eipä tapahdu täällä mahassa mitään kauheen ihmeellistä. Taas oli yks päivä fiilis, että menkat tulee, mut eipä se estäny ees liikkumista tai normaalia touhuamista. Paikat kai siis pehmenee, mut kai mä oon sit sellanen tapaus, että yli menee. En yhtään haluais mihinkään käynnistykseen, joten perjantaista eteenpäin olis vauva koska vaan tervetullut ihan ittestään! Siihen mennessä saan heitettyä jotain turhia paperipinoja roskikseen; löysin kauheet kasat eilen jotain opiskeluaikasia muistiinpanoja, joista en itekään saanu mitään selvää ;( Sekalaisista mapittamattomista valokuvista yms. puhumattakaan... Eli Siili, tavallaan nautin rauhallisista omista hetkistä ja esim. ruoanlaitosta, mut en sitten jos se menee kauheesti yli. Ja odottavassa moodissa ollaan miehen kanssa, kun nyt ollaan ruvettu aamulla ottaan vakkarikeskusteluksi, tapahtuiko yöllä mitään asioita edistävää ja aina sitä vaan normaalissa tilassa herää.



Tieto lisää kovaa vauhtia tuskaa. Oon lukenu nyt ihan liiaksi jo noita muita juttuja palstalla synnytyksen ikävistä seurauksista niin kuin jälkisuppareiden tuntemuksista, imetysongelmista ja niin kuin tiedätte siitä " huippukunnossa" olevasta alapäästä... Sitten pelottaa, ettei se mun syntyvä lapsi ookaan terve; joskus aina lukee, kun vauva onkin menehtyny heti synnytyksen jälkeen tai jo kohdussa. Tiedän elävästä elämästäkin yhen tuttavan tuttavan tapauksen, jossa laskettuna päivänä oli huomattu liikkeiden loppuvan ja tyttö joutui synnyttämään kuolleen lapsen. Enpä uskaltanu kauheesti puhua tuosta ennen Siilin synnytystä...



Mutta teillä on ihanat terveet mukelot kotona :) Siilinkin poju oli kuvissa niin pieni ja sulonen!! Että vähästäkin sitä rakkauden tunne pian tulee, vaikka vähän oliskin aluks hämmentynyt. Mä tunnistan Aarossa Siiliä kasvojen alaosassa, suussa ja leuassa ehkä, mutta täytyy siinä isiäkin olla ;)



Noelkin oli jo kääntänyt ite maisemat toisinpäin, hienoa! Toisaalta vielä aika kiva vaihe, kun kehitystä rupee liikkeissä tapahtuun, mut ei tartte vielä vahtia juurikaan perässä, mihin se ryömii...



Anoppikin on tuossa lisännyt yhteydenottojaan, kun odottaa viestiä koko ajan siitä, että me ollaan lähössä sairaalaan (lupasimme viestittää jo lähtöhetkellä). Kyselee, mitä se vois vielä hankkia vauvalle, enkä mä nyt enää kehtaa sanoo muuta kuin että odotellaan ensin mitä sukupuolta se on, jotta värivalinnat on helpompia... Anoppilassa halutaan kuulemma sit hankkia se vauvamuistokirja, kiva juttu :)



Menee nyt niin omanapaiseen pohdiskeluun tää tila, joten nyt saumoja taas muillekin kirjoittaa...



-Söpösimmu, 39+6 ultran mukaan (tai neuvola merkkais sen 39+5)

Vielä vaan Simmu kärvistelee! Tai no, eihän tuo sun kirjoittamasi perusteella vielä kauheata kärvistelyä ole. Hyvin tunnut malttavan. Ja niinhän se kannattaakin asennoitua, että esikoinen menee usein yli. Puhuinkin Tikrulle siellä treffeillä että mulla oli silloin vika sunnuntai ennen Noelin syntymää sellainen olo, että alkavalla viikolla syntyy. Oli kroppa jo niin valmis, tosiaankin sellainen ¿kypsä hedelmä¿ ¿olo 



Voi että kun tuolla enskapuolella yksi jo plussasi uudestaan! Tuli ihan kamalan haikea olo, vaikken varsinaisesti sitä raskausaikaa niin paljon rakastanutkaan. Tai siis, ei mulla ole mahaa ikävä. Mutta on ikävä niitä ultria, kun näki sen pienen ekaa/tokaa/kolmatta kertaa, ja mietiskeli että siellä se nyt kasvaa. Ja ennen kaikkea mulla on kauhea kaipuu päästä kokemaan se synnyttämään meno uudestaan, vähän positiivisemmassa valossa. Mä olin kyllä vielä ihan toiveikas kun niitä rytmihäiriöitä piirtyi käyrälle, mutta sen sektion jälkeen sitten alkoi tulla huoli pienestä. Tavallaan se synnytystä seurannut viikko pyyhki pois kaikki ne hyvät muistot. Päällimmäisenä on vaan mielessä se mieletön suru ja epätoivo Noelin tilasta.



Mietinkin tässä, että kuinkahan kauan muistan Noelin syntymästä vain ne huonot kokemukset? Milloinkohan ne alkaa väistyä, ja se lapsen saamisen ihanuus puskea enemmän pintaan? Kun yleensähän aina ajan kanssa sitä unohtaa ne huonot kokemukset ja keskittyy hyviin. Mutta kun mä vieläkin itken joka päivä kun mietin sitä sairaala-aikaa. Vaikka se loppujen lopuksi oli lyhyt aika, ja vaikka kaikki meni niin hyvin. Pahinta siinä oli se, että multa vietiin vauva pois ennen kuin olin saanut edes tutustua siihen. Siinä hormonimyrskyssä se Noelin poissaolo oli paljon kamalampi ajatus kuin se, että sillä on sydämessä kriittinen vika.



Monet tuon tilanteen kokeneet ovat sanoneet, että olisi vain tehnyt mieli napata vauva syliinsä ja lähteä karkuun. Mulla oli ihan sama fiilis. Oli kauheaa yrittää olla rationaalinen ja ajatella että Noelin on pakko saada hoitoa, kun olisin vain halunnut olla sen kanssa omassa kodissa. Meillä oli vielä sellainen nuorehko mieslääkäri, joka sanoi mulle siinä sydänultran päätteeksi, että ¿äidin on nyt vaan huolehdittava ensisijaisesti itsestään eikä vauvasta¿. Niin varmaan, mutta siinä tilassa äidinvaisto käskee huolehtimaan vauvasta, duh!



Huh, tulipas vuodatusta. Piti vaan saada nämä asiat ulos, kun miehen kanssa en oikein pysty asiasta puhumaan. Me puhuttiin siitä silloin joulun jälkeen niin paljon, että asia on ikään kuin loppuun käsitelty. Ja neuvolassa olen käynyt vain kerran ilman miestä, ja silloin oli kauhea kiire. En ehtinyt sielläkään jutella. Pitää ehkä yrittää ensi kerralla muistaa puhua tästä, vaikken mä nyt mitenkään masentuneeksi tunnekaan oloani. Ihan positiivinen asenne on muuten.



Noel herää varmaan tunnin päästä, joten mun ¿nettitunti¿ on ohi ;) Huomenna lähdetään sinne Keski-Suomeen, mutta tulen varmaan vielä Noelin päiväunien aikaan palstailemaan. Me lähdetään vasta illemmalla ajamaan, kunhan mies pääsee töistä.



Kandi & Noel 11vk

Söpösimmu: Mä en hätkähdä onneksi enää noista kuollut-vauva jutuista. Mun serkkupoika on syntynyt kuolleena, joten sekin vaihtoehto oli tiedossa. Siis en tarkoita et olis jotenkin todennäköisempää et suvussa on ollu niin vois itelle käydä samalla lailla vaan siis että sekin on aina mahdollista. Mutta jos kaikille peloille antaa vallan niin ei kyllä osaa nauttia massusta ja sen asukista. Mulla oli paljon kaikkia huolia raskausaikana varsinkin just lapsen terveyteen liittyen ja varsinkin loppu aikana ne korostu. Kai sitä ajatteli sitäkin et näin pitkälle on päästy niin miten hirveeltä se olis jos vauva kuoliskin tässä vaiheessa tai jotain muuta tulis. Mä myös mietin sitä et miten synnytys voi mennä pieleen, mut sitten kun se tosissaan alko niin sitä luotti ihan sumeesti siihen et hyvinhän tää tietysti menee. Tais kipu turruttaa järjen ja hävittää pelot. Kätilökin totes et tais alkaa epiduraali vaikuttaa kun meikäläinen alkoi kyselemään et koska ja miten tästä tulee lasku  Niitä synnytyksen jälkeisiä vaivoja ei kannata murehtia. Ne unohtuu sitä mukaan kun ne paranee. Mulla rohtui nännit ja oli tosi kipeet kun poika alkoi imeä, mutta nyt ei enää tarvitse edes rasvaa laittaa ja nännit on ihan hyvässä kunnossa. Jälkisupistukset loppui mulla jo sairaalassa ja niihin saa särkylääkettä kuten myös siihen jos alapäätä tikataan ja sitä särkee. Meikäläinen veteli melkoista satsia särkylääkkeitä sairaalassa ja kotonakin vielä jokusen päivän. Nyt alkaa oleen alakerta sellainen että ei enää jomota. Siellä sairaalassa annetaan yleensä kaksi panadolia ja yksi burana, kun ottaa tällasen setin niin auttaa paremmin eikä tartte ottaa niin usein. Jos ei oo mitään allergioita lääkkeiden suhteen niin kannattaa näitä varata jo ennakkoon kotiin. Meillä mies joutu hakeen meikäläiselle panadolit kun tultiin kotiin. Siinä alussa se vaan tuntu niin ikävältä kun oli väsynyt ja jotenkin ulalla ja sitten vielä tissit oli kipeet ja alapäätä särki. Oli sellanen olo et enkö mä nyt sais olla rauhassa sen synnytyksen jälkeen. Nyt kun on viikko menny niin alkaa vaivat katoon. Toi on muuten inhottava tunne kun miettii nukkumaan mennessä et jokohan ens yönä jotain alkaa tapahtuun ja sit herääkin aamulla ja ei mitään. Mulla oli kyllä jännä tilanne kun kaikki tapahtui päiväs aikaan ja poika vielä syntyikin saman päivän aikana. Eihän teidän Vempulalla ole vielä periaatteessa aikakaan tulla, vielähän sillä on lupa viihtyä siellä masun lämmössä jonkun aikaa. Sitä vaan tulee kärsimättömäksi kun sanotaan et jo 38 viikolta vauva voi syntyä koska vaan.



kandi: Ihan hyvä et saat purettua tuntojasi. Mä uskon et noi asiat pyörii mielessä ja varmasti tulevat esiin seuraavankin raskauden aikana. Kyllä ne synkät ajatukset varmaan helpottaa kun saat puhuttua ne kunnolla pois painamasta mieltä. Niitä kelaa aina vaan jos ei saa purettua ja se kerta puhuminen ei aina riitä, ainakaan mulla. Mulla nyt on synnytyksestä aika positiiviset muistot mut silti sitä haluis käydä läpi ja puhua siitä miehen kanssa, mun mies kyllästy niihin juttuihin parissa päivässä. Tuli tosi haikee olo kun itselle olis ollu tärkeetä saada kelata uudestaan ja uudestaan niitä juttuja ja toinen totee et eikö tää oo jo loppuun käsitelty asia. Voishan noita puhua neuvolassakin mut mies olis kuitenkin se joka oli paikan päällä ja henkisesti tukena niin sen kanssa olis kivempi jutellakin asiasta.



Meillä kävi tänään neuvolantäti. Oli aika hätänen käynti. Mä odotin et olisivat edes hetkeks istuneet ja jutelleet asioita mut kyllä aika lennosta sai kysellä sen mitä siinä tohinassa muisti. Katsoi pojan pikaisesti ja totesi että kaikki on kunnossa. Poika on nyt syönyt melkein kuuden tunnin välein joten huomenna mennään neuvolaan punnitukseen. Olihan se mukava nukkua kuus tuntia yöllä pukeen mutta aika pitkä väli se on noin pienelle olla syömättä. Terkka kyllä sano et se on ihan normaalia et välillä nukkuu niin pitkiä pätkiä mut sit pitäis välillä syödä tiheemmin. Me annettiin pojalle tutti pari päivää sitten ja mä jo olin kauheissa tunnon tuskissa et nyt pojan syöminen meni sen takia ihan sekasin. Terkka kyllä sano et ei se siitä voi johtua. Toivottavasti poika nyt alkais syömään vähän useammin. Minksin poika syö jatkuvasti, eikös Noelkin ole aika kova syömään, ja tää yks ei huoli ruokaa sitten millään, kohden ei koskaan.



surullinensiili ja taistoturrikka 8 vrk

eilinen päivä meni taas hujauksessa. tavattiin kavereita siperiassa ronjan kaa. aamulla neiti nukkui kolmen tunnin päikkikset ja sitten pienempiä pätkiä vielä päivän mittaan. nyt hän on taas tuolla takapihalla jo koisimassa.



toissailtana koin ihan oudon tunteen, sellaisen positiivisen. kun kattelin tyttöä ja sen silmiä. ennen on tuntunut että kattoo vaan vauvan silmiä, jotka ei kohdistu jne, mut nyt tuntu ihan kun ois ihmistä kattonut silmiin:) eli ihan kun siellä liikkuis jotain niitten silmien takana:)



kandi: me yritettiin eilen treenata tota kääntyilyä, harjoitukset jatkuu:) vuodata rauhassa tänne vaan! varmasti olette miehenkin kanssa asioista niin paljon puhuneet, että tuntuu jo jankkaukselta? ja ehkä tänne pystyy miettiin erilaisia juttuja kun kotona?



simmulla ois sit tänään ultran mukaan THE PÄIVÄ:) oishan tää naistenpäivä vaikkapa tytölle hyvä päivä syntyä:) jännittää ihan että jääkö meidän neiti ainoaksi kevättoive-tytöksi. kyllä sitä kummasti tuolla loppupuolella alkaa ajatteleen synnytystä jne kun tietää ettei niin kauaa enää voi " vältellä" .



siili: meilläkin neuvolantäti jossain vaiheessa puhui että hän tulee sitten käymään kotona, mut eipä ole näkynyt. tosin näistä meidän kunnan säästöistä just tällä puolella on ollut aika paljon puhetta aamulehdessäkin. meidän piri silloin alussa syöttää ronjaa sen neljän tunnin välein, kun ei meinannut kasvaa. mut parin viikon iästä eteenpäin sanoivat neuvolassa että antaa nukkua jos nukuttaa, kun oli silloin saanut sen lähtöpainonsa kiinni.



toivottavasti minksin kyläilyt on sujunut hyvin:)



tikru kera 2 kuukauden ja viikon ikäise neidon

Poika nukkuu vihdoin muualla kun sylissä. Täytyy varmaan laittaa tee vesi lämpeen jos vaikka sais kerrankin sen teen juotua ennen kuin poika herää. Mä en uskalla poika sylissä juuri teetä juoda tai sit pitää maidolla tehdä haaleeks jos jysäri on sellanen on pakko teetä saada just.



Söpösimmu, mikä tilanne? Heti jos et oo viestiä laittanu niin miettii et missäköhän menet, mutta älä ota tätä painostuksena! Mua ainakin ahdisti se et kaikki aina kyseli et joko. Ihan kun se olis ollu musta kiinni et koska se laps tulee ulos. Olis kyllä ollu ihan oikein kaikille utelioille et olis sen pari viikkoo menny yli. Teidänkin Vempula tulee kun on tullakseen ja hyvä niin niin on sitten valmis tähän maailmaan. Meidän poika oli aika vaisu ekat pari päivää ja mietin heti et tuliko liian aikaisin, aina ne on valmiimpia mitä pidemmälle ovat massussa. Tuli taas muuten mieleen et kannattaa hommata kotiinkin luumuja jos niistä vaan mitenkään tykkää. Mulla on ainakin toi alakerta sellasessa kunnossa et ei tee mieli kauheen kovaa kakkaa päkistellä vaikka muuten onkin parantunut hyvin. Mä oon pistelly niitä vauvanmössö luumusoseita, alkaa kyllä vähitellen tuleen korvista...



Missä välissä te vaihdatte vauvalle vaipan? Meillä poika kakkaa usein syönnin jälkeen mutta on sitten niin unessa etten millään raskis herättää kun sit taas virkistyy ja ei meinaa millään nukahtaa. Ennen syömistä on taas vähän turha vaihtaa. Paras olis kun vois syönnin välissä vaihtaa niin et kakkais mut ei meinaa oikein ajotus osua yksiin.



Käytiin tänään siellä neuvolassa vaa' alla. Painoo oli nyt 3135 g, sairaalasta lähdettäessä oli 3010 g eli hyvin on paino noussu vaikka pelkäsin ettei syö tarpeeks. Otti kyllä eilen sitten kiinni tota syömistä ja söi kolmen tunnin välein. Käytiin pojan kanssa kaupassakin vaunujen kanssa. Hyvin meni ja aika mahtava fiilis lykkiä vauvaa. Kurjaa oli vaan et kun tultiin sisälle ja kuorin pojan niin tietty heräs ja oli taas kiukkunen kun kesken unien revittiin ylös.



Koska te kävitte synnytyksen jälkeen ekaa kertaa saunassa? Mun piti kysyä sitä terkalta mutta enhän mä muistanu. Mä en kyllä tykkää saunoo jos kauheesti on vuotoa mut sekin tuntuu nyt olevan kohtuullista. Tosin meillä ei omaa saunaa ole et enpä tiedä milloin olis mahdollisuuskaan nauttia moisesta ylellisyydesta. Terkka sano eilen et jälkivuoto voi kestää 7-8 viikkoo, mä todella toivon että ei kestä! Käski ennen jälkitarkastusta joka on ens kuun puolessa välissä miettiin et haluunko kierukan et siellä on lääkäri joka vois sen samalla laittaa. Mä vauhkosin eilen miehelle etten varmaan huoli sitä, se vaan sano et ei sun sitä ole pakko ottaa, mutta kun terkka puhu siitä ihan siihen tyyliin et hyvä olis. Mä en kyllä sitä ota, pilleritkin on parempi vaihtoehto. Tää on ihan hassua et pitäis miettiä ehkäsy asioita, justhan siitä on luovuttu, vuosi sitten...



siili ja Aaro 9 vrk

Eipä nyt sit taida syntyä naistenpäivän kunniaksi meille vauvaa. Jos se sit vaikka on se mun aavistama poika... Ei se mitään, vaikka kysellään, en mä pidä sitä yhtään painostavana. Se kyllä jännittää, että jos kauheen pitkäks menee, niin sitten siitä kasvaa kauhee möhkäle! Millastahan on ensisynnyttäjän vääntää sieltä sellanen yli 4-kilonen järkäle... Voi olla Siili, ettei se ihan alun velttous teiän vauvalla johtunu siitä, että se tuli eräpäivää aikasemmin. Viikkoo ennen la:ta pitäis vauvan olla kyllä jo ihan kypsä maailmaan, eli ei siinä varmaan mitään hätää.



Kandi: Joo pura vaan tänne niitä synnytys- ja sairaala-ajatuksia. Ei haittaa, vaikka tulee samaa juttua uudestaankin. Muuten sitä vaan uteliaana kysyisin, että kuinka vanha sen enskan lapsi on, joka plussasi jo uudelleen?



Tikru: Onnea Ronjan katseenkohdistamisen kokemuksesta! Koska muuten se silmien väri rupee oleen sellanen, miksikä se sitten pysyvästi jää? Alukshan se voi olla jotain ihan muuta väriä.



Siili: No hyvä, ettet hätkähdä kaikkia näitä ikäviä synnytysjuttuja. Se on vaan kyllä suru, että sun serkkusi sillon ei päässy elävänä maailmaan. No, nythän voin sit kertoo senkin yhen jutun, minkä kuulin, että kerran yhellä tutun tutulla vauva synty autoon, kun ne oli matkalla synnytyssairaalaan! Että kaikkea mäkin tässä kelaan mielessäni... No, se oli kyllä niitten kolmas lapsi, että vanhemmat tiesi kyllä jo vähän mitä tehdä. Onneks oli sairaalakassissa pyyhe mukana ja sitten jotenkin suojattuna vaavi saatiin sairaalaan, jota lähellä ne jo oli ja hoidon jälkeen kaikki meni niillä tosi hyvin, eli huonosti ei se tarina päättyny. Mutta tuli vaan kuulemma äkkiä se tarve ponnistaa ja kolmannen kohdalla paikat ilmeisesti on helpommin auki. Tuskin tollasta ensisynnyttäjille käy ja ei paljon muillekaan.



Hauskaa, kun Siililläkin oli aivot jo skarppina :) sairaalassa, kun kyseli, että koska tästä tulee lasku :D Niin ja olitte jo vaunuilla kaupassakin, vau! Aaroko sitten ihan nukku rauhassa ulkona sen matkan ja vasta kotona heräs? Minä oon heittäny tänään kaks lenkkiä vaunuilla - nimittäin eteisestä keittiön kautta olkkariin ja - sama uudestaan!



-Simmuska, 40+0

Mies lähti treeneihin ja poika nukkuu, oon ihan varma et kohta kuuluu kiljasu kun istahdin tähän koneelle. Kyllä tuo poikanen ainakin aavistaa jos äitillä on jotain muuta tekeillä, se teen keitto on varma tapa saada poika herään tai ainakin huutaan syliin nukkuun.



Söpösimmu: Teillä on kans niin lyhyt matka sairaalaan et tuskin ehtii matkalle syntyä. Ja ensisynnyttäjänä sitä tuskin viitsii kotona kovin pitkälle kärvistellä kun ei tiedä miten tilanne kehittyy. Mä taisin olla aika pitkään kotona kun ne synnytysvastaanotolla ihmetteli miten oon kivun kanssa selvinny siihen asti. Selvisin ihan hyvin pelkällä lämpöpussilla ja sairaalassakin aika hyvin siihen saakka kunnes kalvot puhkastiin, sit vasta alko sellanen kipu jota ei enää voinu hallita. Mä oon vähän kateellinen sulle et sulla on vielä synnytys edessä. Olihan se aika rankka kokemus kipuineen, mutta tosi hieno kokemus kaikkineen. Ei siis kannata huoli siitä kivusta ja muusta, mahtava kokemus on sullakin edessä. Kai se on luonto hoitanu niin et haluu kokee sen uudestaan :) Tosin haluun kyllä nauttia kropastani hetken ennen kuin annan sen taas toisen käyttöön. Mä näin viime yönä unta että meille tuli toinen 11 kk ikäerolla siis vuoden sisään tuli toinen, toivottavasti ei ollu enne uni. Tuskin kannattaa huolia siitä vauvan koostakaan, toisilla menee synnytys ihan hyvin vaikka on vauva nelikiloinen ja toisilla voi jo kolmikiloinen tuottaa ongelmia. Eikös teillä katsottu ultralla neuvolassa että mahtuu tulemaan? Hyvin se menee luotat vaan itseesi!



Poika nukkui hyvin kun käytiin kaupassa. Vähän kyllä jänskäsin et mitä jos herää mut kävin niin haipakkaan ettei ehtiny edes inahtaan. Meiltä kävelee Citymarketille sellasen kymmenisen minuuttia. Tänään käytiin pikaiseen Ideaparkissa, oltiin varmaan puolituntia. Oli pakko käydä ostaan imetyspaita ja pojalle asu haalarin alle kun alkaa villanuttu oleen vähän liikaa. Meillä on muuten 56 senttiset vaatteetkin vielä niin isoja että ihan turha toivo yrittää niitä pitää. Pojalla on jalat aina samassa lahkeessa, vaikka laittais sukat niin potkii ne pois ja jalat on taas samassa puntissa. Meillä nuo 50 senttiset vaatteet ei tosiaan oo ollu turha ostos.



Tikru: Varmasti hieno tunne kun katse alkaa kohdistumaan. Se on jotenkin turhauttavaa kun vauva katsoo päin mutta näkee että ei vielä ole mitään kontaktia. Tylsää et neuvolan täti ei tullutkaan teillä käymään jos moista kuitenkin lupaili. Oli se kyllä helpompi et tulivat sieltä päin käymään, kun eilen jouduttiin menemään sinne niin olipas hankalaa olla ajoissa, eipä vauvan kanssa niin vaan lähdetäkään, meidän poika kun ei käskystä syö.



Mä meinasin jo illalla tulla tänne vuodattaan imetys epätoivoani. Poika on melkein aina hereillä vähintään tunnin ennen kuin suostuu syömään. Jos laittaa tissille tulee vaan kauhee huuto ja saattaa vähän lussuttaa tissiä mutta ei syö kunnolla. Eihän se päiväsaikaan mitään kun ehtii poikaa viihdyttää mutta kun tekee sen myös yöllä. Viime yönäkin valvoin puoli toista tuntia ennen kuin sain pojan syömään. Se on henkisesti tosi raastavaa kun poika vaan raivoo tissillä eikä syö. Mies opetti pojan pomppiin jumppapallolla, siis vauva sylissä ja sit pompitaan. Sillä rauhoittuu kyllä tehokkaasti, mutta arvatkaa vaan kun mä joudun sen tekeen, ei ihan löydy vaadittavaa lihaskuntoo pitkiin pomputteluihin alapään kestävyydestä huolimattakaan. Yöllä en kyllä suostu pomputteleen. Onneks poika ei kauheesti huuda yöllä, killittelis vaan mut mä haluisin nukkua, ei meinaa uni tulla enää kun on pari tuntia valvonut. Aamulehti on kyllä joka yö otettu hereillä vastaan. Mä jo meinasin et lopetan imetyksen kokonaan ja syötetään kokonaan pullosta. Poika syö kyllä tosi hyvin sitten kun syö mutta siihen pääseminen on niin tuskan takana välillä et meikäläinen on ihan itkun partaalla joka kerta.



Pitihän se arvata, mietin et josko vielä teet ehtisin keittää ja eikös tuolta alkanu tuhinaa kuulua... :)



siili ja taistoturrikka 10vrk

Tämän kirjoitin torstaina wordiin, en vain ehtinyt lähettää. Voi olla jo ¿vanhentunutta¿ kommenttia:



Pitäiskö meidän siirtyä kokonaan s.postiin kirjottamaan kun mulla on mennyt hermo näiden koneiden kanssa. Palstalle ku vastaa niin missään vaiheessa ei teksti tallennu ja mulla on nyt jo kaks kertaa peräjälkeen teksti hävinnyt kun koitan sitä kopioida ctrl + c toiminnolla. Koko teksti katoaa ja tilalle tulee vain c. Eli näppis ei oo ottanu ctrl:ää ollenkaan. Kivat kivat. Ihanku tässä ois aikaa moneen kertaan samaa kirjoittaa!!



Pikaisesti pitää sanoa kaikille jotain.



Kandi: Tänne vaan kaikki surut ja murheet! Me jaksetaan kuunnella, ja se mikä itseltä tuntuu pitkältä omanapa-löpinältä ei meidän mielestä ole pitkä. Sä oot kokenu surua meitä muita enemmän ja se pitää saada sisältä purettua pois. Miehet ei jaksa kuunnella, ei minunkaan. Niille synnytys on ollutta ja mennyttä. Niin ja on sitä odotusajan ikävää täälläkin. Haikea olo, kun poika on nyt poissa mahasta, sitä ihastelee tuota kääröä ja miettii, että kohta se on jo iso ja lähtee kokonaan pois äidin luota. Mutta onpas teillä Noel nopea edistymään! Liekö alkuajan vaikeudet tehneet sen, että poika kehittyy nyt niin nopsaan? Ei meillä mistään vatsalta selälleen kääntymisestä ole tietoakaan! Ei kyllä paljon olla vatsallaan poikaa pidettykään kun ei tykkää siitä.



Simmu: Kiva ettet ole vielä hermostunut! Nautiskele vaan. Vaikka poika olisi virallisesti yliaikainen niin ei elämä kellon mukaan mene! Me mennään. Ja kuten siilikin sanoi niin turha jälkisuppareita on murehtia! Mulla ainakin olivat niin laimeita että ei mitään väliä! Rinnanpäät oli mulla se kipupiste, ei mitkään supparit.



Tikru: Kyläilyt menneet ok. Paljon paljon olen oppinut pojasta kyläilyjen kautta! Pitänee ajan kanssa kertoa! Kerralla katsos liikaa uutta tullut ja jo opitut rutiinit menneet vähän uusiksi niin poika siitä ollut hermostunut. Tässä iässä on vissiin tosi tärkeää ettei muuta kerralla liikaa. Esim jos ympäristö muuttuu niin ihmiset ei sais samalla muuttua. Eikä ainakaan se, joka nukuttaa. Nukkuumaan meno on herkkä asia. Meillä ainakin on aika herkkähipiäinen poika. Huusi eilen illalla suoraa huutoa PITKÄÄN ja anoppilan väki oli jo ihan kauhuissaan mikä sillä on. Itku rauhoittui käninäksi vasta mun sylissä. Sitten käskin sammuttaa kaikki valot ja kävelin poika tiukasti itseäni vasten pitkin käytävää eestakasin laulaen tuttuja lauluja. Siihen torkahti. Juttelin vielä kauan (ajasta ei tietoa) ja luulin jo pojan nukkuvan, mutta ei. Sylistä kun laskin alkoi huuto uudestaan. Koko illan pidin sitten sylissä ja muiden syli ei kelvannut kuin minun. Ja itku oli niin lohdutonta että vieläkin sydäntä särkee..



-Minks

No niin. Vihdoin tässä. Täytyy sanoa, ettei tällanen muutaman päivän mummolavierailu ole mulle lepoloma. Ei o paljon ehtinyt hengähtää tai siltä ainakin tuntuu. Koko ajanhan tässä on pojan kanssa ollut, kuuloetäisyydellä ainakin. Yhdet alle tunnin päiväunet olen ottanut koko aikana, yöunien ollessa ne katkonaiset 7h joten kroonista univelkaa varmaan on. Päivällä vaan tuntuu olevan ni paljon ohjelmaa enkä mä kehtaa sängyssä makoilla vieraissa. Ja kaikki ne kommentit " Onko pesukoneessa vielä pyykit?" ja " Onpas tätä tavaraa" (makkarissa) tuntuu niin pahalta että eihän tässä lunkisti voi ottaa. Yritän suorittaa täälläkin, vaikka levätä pitäisi. Kun poika on poissa mun sylistä, teen kaikkea muuta.



Rankalta tämä äitiys tuntuu. Joskin myös tosi palkitsevalta ja osaan kyllä iloita Santusta. Mutta jatkuvaa " pitäs tehdä tuota ja tuota, muttei ehdi" -ristiriitaa on päivät täynnä.



Santtu on kyllä ihana. Nyt tuntee hänenkin paremmin, kun on nähnyt kui käyttäytyy vieraissa. Juttelee tosi paljon! Ja hymyilee rutkasti! Meikällä sillmät valuu vettä liikutuksesta kun jutellaan Santun kanssa. Ihan selkeästi hän vastaa kun mä sanon yksinkertaisia aa ja oo äänteitä ja pärinöitä :) Katsoo suuta tarkkaan että kui sitä ääntä muodostetaan. Ja rakastaa vaipanvaihtoa ja pukemista! Sitä että häneen kosketaan ja ollaan vain hänen kanssaan eikä puoliksi vaan pidetä sylissä niin et huomio on toisaalla. Nauraa heti kun katse kääntyy häneen.



Siili kysyi vaipanvaihdosta. Meillä ei o mitään sääntöä millo vaihdetaan. Joskus ennen syöttöä mikäli ei huuda ja jos taas huutaa niin tissi suuhun. Niinhän se on, että vaipanvaihtoon herää ja se on kurjaa jos ois muuten nukkunut. Sen takia yöllä meillä monesti valskaa vaippa kun ei o jaksanu sitä silloin vaihtaa. Tuo yövalvominen kuulosti tutulta. Tuon ikäisillä ei ole rytmiä. Eivät erota yötä ja päivää ja et yöllä pitäs nukkua. Yöllä valvominen on tuskaa. Ei voi sanoa sulle muuta ku et vastaavaa on koettu täälläkin. 6vko meni ennenku yö erottui selkeästi päivästä. Itkeekö poika sillo yöllä ku valvoo? Jos se tosiaan on vaan sitä et haluaa valvoa ja seurustella! Silloin on ymmärrettävää ettei ruoka maita ja nukuta. Mitään ei oo siis vialla, alku vaan on tuollaista yökukkumista masussa jo siihen oppineen vauvan kanssa.



Tavataanko ensi viikolla jollain porukalla? Odotan jo teidän tapaamista ja etenkin Aaron näkemistä :) Jakselkaahan kaikki!



-Minki ja aina vaan ihanampi Santtu-

Nyt pukkasi sitten maitotiehyen tukoksen :( Kuumetta on 37.9 ja tissi on ihan pirun kipeä. Ei siinä mitään kovaa kipeetä pattia tunnu mut kyllä nää oireet muuten siihen viittais... Kiva juttu kun hoito ohjeissa on et imetä tiheään, mites imetät kun ei tuo poika syö väkisin ja syöntivälit on parhaimmillaan melkein kahdeksaa tuntia. Pumpulla ei taas musta saa kovin hyvin rintaa tyhjäks. Toivottavasti ei äityis rintatulehdukseksi, täytyy jotain vippas konsteja yrittää. Täytyy kyllä sanoo et syö miestä tämmönen.



Minks: Hyvä et teillä on reissu menny mukavasti pienistä vastoinkäymisistä huolimatta. On varmasti aika palkitseva fiilis kun vaan äiti kelpaa, vaikka uskon et jos jatkuvasti vaan huutaa niin voi käydä itselle tosi raskaaksi. Voi että mä odotan tota aikaa kun poika alkaa ottaa kontaktia, varmasti tulee lapsi vielä läheisemmäks kun saa tavallaan fyysisen kontaktin lisäks sen henkisenkin. Hyvä että meidän yökukkumiset on tuttuja muillekin. Ei tuo poika niin hirveästi huuda yöllä, mieluusti vaan killittelis ja olis sylissä. Viime yönä annoin pojalle julmasti tutin kun känisi muttei tissi kelvannut ja sitten nukkuikin vielä neljä tuntia kun rauhoittui tuttiin. Mä en kyllä käsitä miten sä jaksat jos Santtu herää 3-5 kertaa yössä! Kuinka pitkiä ne sessiot on vai syökö poika vaan ja jatkaa uniaan? Mä oon saanu tähän mennessä nukkua oikeestaan aina vähintään 3 h putkeen ja siks jaksaakin aika hyvin. Mä tuskailen edelleen sen vaipan vaihdon kanssa. Aina kun poika on syönyt tulee kakka ja poika nukahtaa, mutta ei oo kiva et sit kakka kuivuu takapuoleen ja poika joutuu nukkuun likasella vaipalla unensa, tosin ei sitä kyllä tunnu moinen haittaavan.



Onko Söpösimmu vielä linjoilla? Ootko uskaltanu vielä lähteä kaupoille tai kyläileen? Jaksatko muuten kuinka? Onko sulla turvotus lisääntyny? Voimia viime metreille, se on hassu tunne kun ajattelee et maksimissaan kaksi viikkoa jäljellä ja vauva on varmasti sylissä.



Olis mukava tavata kaikki kynnelle kykenevät. Mä en kyllä vielä uskalla tuon poikasen kanssa lähteä pois kotoa joten olisko teillä halukkuutta tulla meille päin? Meillä on keskiviikkona neuvola mutta muuten käy koska vaan.



siili ja aaro 11 vrk

Voi että! Muistatko kun mä varoin noita tukoksia ja rintatulehdusta ihan hysteerisesti? Vähänki ku kissat päästin ulos tms. niin piti olla takki päällä ja ulkona aina se rinnanlämmitin. Mua peloteltiin sekä neuvolassa että sairaalassa tuosta tulehduksesta ja siksi olin tarkkana. Vetoa ei saa olla yhtään! Mut tuo on kyllä vaikeaa jos poika ei syö tarpeeksi tiuhaan ja tukos johtuu siitä. Tuo alku viel on sellasta aikaa ettei tuotanto ole tasaantunut vastaamaan lapsen kulutusta eli sulla on ylituotantoa. Täs vaihees sitä ei ole enää. Rinnoissa on maitoa just sopivasti omalle vauvalle ja hänen ruokailutahdilleen. Kuume kuulosti pahalta. Yritä nyt saada sillä pumpulla tyhjemmäksi! Ja oletko koittanu syöttää eri asennoissa jotta rinta tyhjenee myös hankalasta paikasta kainalon alta? Mä syötin alussa myös sillai nurinpäin kainalon alta eli niin et pojan alaleuka on kainalon puolella ja sieltä siis tyhjenee parhaiten. Ja lämpö tekis nyt hyvää! Villapaitaa päälle, saunaan jos mahdollista ja kaikenlaista toppausta liiveihin! Sit vaan soittoa neuvolaan ja lääkäriaika jos ei omat keinot tepsi.



Joo nähdään vaan ensi viikolla! Maanantaina ei ehkä vielä jaksa, kun tullaan sunnuntai-iltana reissusta. Mutta jo tiistaina käy meille! Ehdittäs mahdollisesti nähdä viel simmukin, vai kuinka? Uskallatko enää poistua kotoa? ;)



Yösyötöistä: Santtu syö nopsaan (5min) hirveällä imulla. Sitten jatkaa yöunia tyytyväisenä. Meillä menee yöt tosi hyvin. Ei rasita mua kauheesti kun ei tartte lähtee pinnasänkyyn kanniskeleen ku Santtu nukkuu vieressä. Se tartteeko yöllä nousta sängystä merkkaa sillo unipöppyrässä yllättävän paljon :) Vaipanvaihto yöllä tuntuu ylivoimaiselta, mutta olen yrittänyt vääntäytyä väkisin siihen, koska muuten saa herätä seittemältä patja märkänä. Pitääkö teidän muiden vaihtaa yöllä vaippaa? Kyllähän sitä tietty joskus kaipais yhtäjaksoisia yöunia.. Huomaa vaan, että päivällä haukotuttaa ihan sikana eikä niin jaksa seurustella ihmisten kanssa. Muutaku Santun :)



-Minki ja Santtu

linjoilla ollaan. Vähän kotitöitä teen ja löysin jostain muovikassista meiän häistä vielä lippusia ja lappusia sekä rekvisiittaa, enkä tiedä, mihin ne täällä kaappikaaoksessa tunkis...



Kandikos vielä on reissussa? Niinhän se oli joo. Entä Tikru?



Surullinensiili: No voi kääk tuon tulehduksen kanssa. Mä en oikein osaa muuta auttaa kuin että kai se vois helpottaa tilannetta, jos vaan yrittäis tursottaa pumpulla sieltä jotain pois. Se on varmaan tosi tuskasta kylläkin :( Niin, ja löysin sen sängynpehmusteiden kankaan (ja kanttinauhat ym.) Ideaparkin Eurokankaasta, kun sieltä menin sitten myyjän avustuksella hakemaan sitä vinkkaamaasi tikkikangasvanua. Sitä oli helppo ommella.



Minks: Tietyllä tavalla aika rankkakin reissu noin pienen kanssa teillä ollu, kun yrittää saada Santtua nukkumaan jne. Mut toisaalta nauti nyt siitä nää vuodet, kun sun syli pojalle kelpaa :) Ja onhan se kiva päästä näyttämään suloista tummaa pojua sukulaisille!



Mulla on vähän vaihdellu tää olotila näinä päivinä. Hetken aikaa, varsinkin eilen mulla rupes oleen jo jotenkin tuskanen fiilis. Selkää särki eniten mitä ikinä ja tuntu, että se heijasteli mahankin puolelle - jotenkin jo valmistauduin henkisesti näkemään itteni sairaalassa. Ei ne kai kuitenkaan suppareita ollu ja kun menin saunaan rentoutuun, niin tuntemukset hävis. Ja viime yön nukuin hyvin ja nyt oon ollu niin hyvässä kunnossa, ettei taas yhtään mitään vikaa. Tein hitaan ja lyhyen mut ihan kivan kävelynkin taas. Että jos tämänpäiväinen fiilis olis ens viikollakin, voisin hyvin nähdä teitä, mut vähän sillä varauksella lupailen, että voin joutua lähtemään synnyttäänkin yhtä hyvin ;) Turvotusta on edelleen, mut verenpaineet oli kyl aika alhaset neuvolassa viimeks. Mut kattellaan!



-S-simmu, 40+2 ja Vempula

heippa hei:)



kyllä me ollaan ihan kotosalla oltu, mut kirjoittelu on jäänyt vähemmälle. on tän viikon aikana tapahtunut hirvittävä (tai siis IHANA) muutos meidän tytössä. vielä viikko sitten ei väenvängälläkään viihtynyt vatsallaan, mutta nyt viihtyy siinä jo mainiosti. ollaan tällä viikolla jumppailtu aika paljon tuota kääntyilyä ja muuta. ja niinhän se neiti tänään sitten aamulla ilmeisesti omaksi yllätyksekseenkin kääntyi vatsalta selälleen (sattui käsikin oleen silleen hyvin ettei haitannut kääntymistä) toista kertaa ei onnistunut, mutta kova yritys on peppua heittää. ja tuo tosiaan kävi jumppamatolla ilman apua, ei ees sängyllä:) muutenkin on kovasti alkanut seurusteleen ja jutteleen yms:) ihana tyttö!



silleenkin ollut meillä erilainen viikko että olen ollut neidin kanssa 24/7 paitti sen mitä torstaina nyrkkeilyssä kävin, eli 2 ja puol tuntii olin poissa. eli mun porukat olleet reissussa:) mut hyvin on meillä mennyt. treffejä vaan keräilin tälle viikolle, ihan just sen takia kun tiesin millanen viikko tästä tulee. eli ma käytiin hämeenlinnassa, ke treella treffeillä ja eilen moikkaan yhtä mammaa täällä nokialla.



nyt oikeestaan joka toinen yö on herätty kaks kertaa, ja joka toinen kerran. mutta sekin on ihan ok, kun neiti on alkanut nukkuun kahdet pitemmät päikkärit, jolloin myös mä ainakin hetkeks torkahdan.



mut josko se omanapaisuudesta, sitten kommentoimaan.



vaipanvaihdosta: yöllä kurkkaan monesti vaippaan silloin kun haen tytön sängystään. muuten vaihdan vaipan yleensä ennen ruokaa. pienempänä ronjakin aina kakkas ruokaillessaan, mut ei oikeestaan enää. kakka-vaipat yritän kyllä vaihtaa suht nopeasti toimituksen jälkeen.



mulle ainakin kävis toi palstalta s-postiin siirtyminen. näkis aina helpommin että onko joku kirjoittanut, ei tartte palstaa vahtia:)



ja tiistaina meille kyllä varmaan treffitkin kävis.



siili: hyvin on poika kasvanut:) saunomisesta: sairaallassa sanottiin mulle et parin viikon päästä voi käydä kotona saunassa, mut missään yleisemmissä ei kannata käydä ennen kuin jälkivuoto loppuu, koska on tulehdusriski. oiskohan me käyty jossain kuukauden tienoilla ekaa kertaa, kun mua ei napannut ees kotona vuotelevana käydä saunomassa. kyllä se poju vielä siihen tissittelyynkin tottuu, mut noi rintaraivarit on kyllä suht yleisiä, toivottavasti menis pian ohi. toivottavasti ei tosiaan rintatulehduksesk asti kehity:(



simmu: meillä ainakin ois toiveena ettei silmien väri vaihdu, kun meillä molemmilla siniset silmät:) onko teillä tosiaan katottu neuvolassa että vauveli mahtuu tuleen? mä oisin toivonut et ois ennalta katottu, mut ei kun ei:( mut on tosiaan sitä aina parempi jos saat öisin nyt ennen synnytystä nukuttua, vaikka varmaan tulee sekin tunne et " eikö vieläkään???) mut nyt keräilet voimia siihen toimintaan:) ja lupaudu sääkin vaan treffeille, vai vielä parempi; treffataanko teillä, sillähän se siilinkin homma alkoi kun oltiin sinne ryntäämässä:):):) no, jos nyt siilille kuitenkin mennään:)



minks: mä oon huomannut kans ettei saa nukuttaja vaihtua:) eli sen kerran kun mun on pitänyt iltaruoka hoitaa niin sehän meni puol yhteentoista, kun yleensä tyttö on yöunilla viimestään ysiltä. saa nähdä miten käy ens viikolla kun miehellä bileet hesassa... ja eikös vaan tunnu tosi palkitsevalta kun se pikkuihminen selkeesti alkaa tunnistaan äitin ja isin ja kommunikoimaan meidän kaa? on se vaan IHANAA:)



ja juu, kandi tosiaan on siellä reissussa. mut taitaa palailla jo huomenna?



mut nyt katteleen loput emma-gaalasta. palataan taas.



tikru ja ronksu 2kk ja 10 päivää

Ollaan vielä täällä reissussa, ja tullaan varmaan vasta maanantaiaamuna. Oli aika pyöritystä tänään kun oli ne nimiäiset! Lähemmäs 50 vierasta, ja tietty kaikki pukkas paikalle samaan aikaan vaikka oltiin sovittu et porrastetaan.



Ja oon taas kyllä aika täynnä anopin mummoilua! Se on niin päällekäyvä, vaikka hyvää tarkoittaakin! Huomenna mennään vielä sinne yöksi, eli lisää samaa tiedossa.



Mutta saatiin ihan hirveästi lahjoja! Toisalta, oli niitä vieraitakin. Nyt onn 140e lahjakortti Stockalle odottamassa. Oikein kutkuttelee, että mitäs me sillä Noelille ostetaan... :) Lahjakortti on oikeastaan aika kätevä lahja vauvalle jolla on jo lähes kaikkea!



Nyt pitää mennä nukkumaan. Mies on kavereiden kanssa baarissa, tulee vasta tunnin päästä. Kello on niin paljon et vapautan pikkusiskon vauvanhoidosta ja otan Noelin " nukkumaan" viereen.



Kandi