Toinen lapsi iso (päälle 4600), kolmas tulossa... apua !
Ajattelin kysellä onko muilla ollut samanlaisia " kokemuksia" synnytyksestä ja lapsen suuresta painosta.
Eli ensimmäinen synnytys oli normaali koska lapsi oli pieni eli 3600 g. Toinen lapsemme syntyi myös normaalisti alateitse.
Synnytystapa-arviossa vkolla 37 oli lapsen painoksi arvioitu 3500 g jos syntyy laskettuna-aikana.
Lapsemme syntyi viikkoa ennen ja paino oli tosiaan huimat päälle 4600 g.
Pää oli todella pahasti jumissa, solisluu meni katki jonka seurauksena käsi oli kantositeessä vauvalla kolmisen viikkoa.
Minulle tuli myös pahat repeämät jonka seurauksena jouduin syömään vahvoja kipulääkkeitä.
Kätilö sanoi että hän ei voi uskoa kuinka näin pieneen vatsaan voi mahtua näin iso lapsi !
Myös neuvolan täti rauhoitteli aina että pieni ja näpsä lapsi on tulossa..
Itse synnytys oli tosiaan kamala ja mielestäni lapsen henki oli jo vaarassa myös.
Sillä hetkellä vannoin että meille ei enää tule lapsia mutta tässä sitä nyt ollaan, kolmas tulossa ja kamala pelko taas samanlaisesta väärintehdystä koko-arviosta.
Joten kyselenkin onko jollain samanlaisia kokemuksia ?
Pystyisinkö saamaan sektion tälläisessä tilanteessa. Neuvolassa asiaan ei juuri ole kiinitetty huomiota, ja tunnen olevani asian kanssa yksin. Arvioon pääsen taas vkolla 37 mutta mitä jos arvio ei pidä taas paikkaansa ?
Miten tälläisessa tilanteessa kannattaisi menetellä ??
Kommentit (14)
Ymmärrän hyvin pelkosi. Meillä ekassa raskaudessa meni myös aika pieleen tuo kokoarvio, mutta ei ihan noille luvuille päästy.
Pyydä neuvolasta lähete synnytyssairaalasi pelkopolille niin pääset käsittelemään aikaisemman synnytyksen kunnolla ja saatte synnytyspelkoon erikoistuneen kätilön kanssa käydä tulevaa synnytystä läpi ja, jos iskee totaalinen paniikki niin muista, että sinulla on oikeus myös sektioon.
Itselläni pelkopolilla käynti on auttanut tosi paljon ja pääsin myös kokoarvioon (tosin siis kokemusta senkin pieleen menemisestä ,kuten mainitsinkin).
Toivokaamme sutjakoita vauvoja ja sujuvia synnytyksiä!
Oletkin saanut mukavasti vastauksia asiaan, jota itsekin olen viime aikoina paljon joutunut pohtimaan odottaessani kolmatta.
Tituliinin kommentit olivat juuri sellaisia, mitä itsekin olisi tullut sinulle kertomaan.
Tämän alan asioihin perehtyneenä olen eri mieltä siitä, että sektio olisi automaattinen vaihtoehto tilanteessa, jossa on jo synnyttänyt ison lapsen. Sektion vaaroja ei usein tiedosteta vaan sitä pidetään automaattisesti toisena vaihtoehtona synnytyksen rinnalla. Kuitenkin jokaisen tulisi muistaa, että alatiesynnytys on ensisijainen keino saada lapsi maailmaan, sektio tulee kuvaan siinä tapauksessa jos äidin tai lapsen henki on uhattuna. Nykyään voi toki saada sektion todella synnytyspelkoinenkin.
Olen myös synnyttänyt 2 yli 4 kiloista lasta, toinen oli 4,5 kg ja todella vaikea synnytys joka päättyi imuvetoon. Nyt yritän sokeria ja rasvaa välttämällä vaikuttaa lapsen kokoon. Oma paino ei saisi nousta ainakaan yli 10 kiloa, mieluiten paljon vähemmän. Ylipainoa minulla ei ennestään ole ja aiemmin paino on noussut tuon 10 kiloa raskauksissa, joten tavoitteena minulla on nyt 6-7 kilon painonnousu. Sokerirasitus minulla on edessä, jotta nähdään onko sokeriaineenvaihdunnalla vaikutusta vauvan kokoon. Sitten olen ajatellut mennä keskustelemaan pelkopolille tulevasta synnytyksestä. Vauvan kokoa seurataan myös tarkemmin ja synnytys tarvittaessa käynnistetään aikaisemmin.
Kuten sanottu, painoarvio on vain arvio ja todella vaikea tehdä varsinkin käsikopelolla. Harvassa ovat hyvät painoarvion tekevät th:t ja klöt. Tuo 3,7 kiloa tuntuu olevan aika yleinen painoarvio.
Mutta kehoittaisin sinuakin vaatimaan pääsyä sokerirasitukseen, pelkopolille suunnittelemaan omaa synnytystä ja puhumaan edellisen synnytyksen kokemuksista. Lisäksi sinunkin kannattaisi tarkkailla syömisiäsi ja painonnousua. Pyydä neuvolasta hyvät ohjeet dieettiä varten. Se on ainakin varma ja hyvä keino pitää vauvankin painonnousu kurissa.
Synnytys meni hyvin mutta oli pitkä ja kivulias, kesto 18 tuntia. Toista raskautta seurattiin tarkasti eli kävin mm. sokerirasitustesteissä. Niissä ei ollut mitään. Samoin kokoarvioita tehtiin useammin muistaakseni äitipolilla kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa ja neljä päivää ennen laskettua aikaa. Viimeinen koko arvio oli 4200 g joten käynnistettiin viikoilla 39+5.
tuo vähäinen painonnousu lapsen kokoon.
Itse laskin neuvolakorteista painonnousuni molemmissa edellisissä raskauksissa. Viikoista 30 eteenpäin (milloin vauva kasvaa eniten) painonnousu oli suurempi ekassa odotuksessa missä pienempi 3600 gramman vauva. Toisessa odotuksessa taas jossa tämä " jättivauva" painonnousu oli jopa 3 kg vähemmän viikoista 30 eteenpäin loppuvaiheeseen.
Ja siskollani myös sama juttu..
Joillakin myös turvotus on suurta joten painonnousu on osaksi vettä joka on jäänyt kehoon. Itselläni ei ole sormukset mahtuneet milloin viimeksi ja sukista jää jo kunnon raidat nilkkoihin vaikka juon vettä vähintään 3 l päivässä.
Neuvolasta tarjottiin sokerirasitusta, tulos oli normaali joten täytyy kai vaan hyväksyä että minä saan isoja vauvoja ja täytyy jotenkin pukata tämä kolmas vielä maailmaan.
Pelkopolikin on varattuna ja katsotaan mitä nyt sanovat siellä sitten, jos vaikka suostuisivat käynnistämään jo hyvissä ajoin ennen LA:a.
Tottakai alatie synnytys on turvallisempi vaihtoehto mikäli EI tapahtu mitään komplikaatioita, esim pahoja repeämiä tai vauvan vammautumista jumissa olon seurauksena. Meidän vauva avasi ensimmäisen kerran silmät parin viikon jälkeen synnytyksestä jolloin silmävalkuaiset olivat veriset ja katkeilleita verisuonia oli paljon. Tämä kertoo jotain paineesta mikä lapsen päähän kohdistuu kun jumissa ollaan.
Luulen jokatapuksessa että paremmin oltaisiin selvitty jos oltaisiin tehty heti välilihanleikkaus eikä odoteltu repeämiä.
Koska ekassa synnytyksessä tehty välilihanleikkaus parani paljon paremmin kuin repeämät jotka paljastuivat pahemmiksi kuin heti arvioitiin. Joten tässä kolmannessa sanon että leikatkaa heti vaan kun parhaaksi näkevät.
Mulla kolmas syntyi viikoilla 41+2 oli 4420g ja vielä salissa kokenut kätilö kokeili mahan päältä et ois n 3700g. Synnytys tosin eteni vauhsdilla ja ongelmia ei tullut. Enkä myös repeytynyt. Neljäs olikin sitten taas pienempi eli 3840g tosin käynnistettiin viikoilla 38+5 hepatoosin takia.
Mullakin otettiin sokerin rasitus kokeet tällä neljännessä tuon edellisen ison koon takia. ja kävin taas synnytys tapa arviossa .
Eli sinullakin voi olla seuraava pienenpi kuin toi edellinen =)
mutta jatkanpa vielä tähän. Mulla myös tosi vaikea synnytys se esikon 4,6 kiloisen maailmaantulo. Yllätykseni oli suuri, kun tätä uutta vauvaa odottaessani menin synnytystapa-arvioon ja huomasin kuinka puutteellinen synnytyskertomus oli, eli kannattaa itse kertoa omin sanoin synnytystapa-arviossa synnytyksen kulku. Mulla oli kertomuksessa vain maininta imukuppisynnytyksestä, ei mitään siitä, että kolme kätilöä runttaa mahan päältä ja kaksi kiskoo imukuppia, niin että vauvan päänahka repeää ja vauva kiidätetään näkemättä suoraan teholle, jossa joutui toipumaan muutaman päivän jne. KUn kerroin tässä synnytystapa-arviossa, kuinka edellinen synnytys todellisuudessa meni, oli lääkärille heti selviö, että käynnistysaika varattiin viikolle 38+3, kun uusikin vauva oli iso.
Meilläkin painoarviot edellisessä raskaudessa oli ihan päin peetä, tämänkertaisessa piti paremmin paikkansa. Ja siis helppo synnytys nyt, kun oli noin 700 g pienempi ja selvästi erilainen ruumiinrakenne kuin edellisellä.
...vastauksista ja kommenteista, täytyy nyt vaan toivoa että toista samanalaista synnytystä ei tulisi. Olen ihmetellyt kokoarvioita että miksi niitä tehdään jos heitot on niin yleisiä. Luulisi nykytekniikalla onnistuvan tarkat mittaukset jo.
Mulla on kaksi isoa lasta, eka 4200g ja tok 4880g. Molemmat arvioitu ultralla kilon pienemmiksi. Ultra-arviot heittävät usein, kun vauva on yli nelikiloinen eli niihin en luottaisi. Pyydä raskauden aikana tehokas sokeriseuranta ja sektio.
toinen sitten jo 4620g. Molemmat syntyivät viikolla 39.
Kolmas lapsi syntyi myös rv 39 ja painoi 3960g. Neljäs rv 41+0 ja 4360g ja viides rv 40+1 ja 4100g.
Mulla on ollut lieviä häiriötä verensokerissa, ekass aja tokassa niitä ei seurattu. Mutta kolmessa viimeissä on ollut arvot koholla ja ruokavaliolla on hoidettu, ettei vauvan paino nousisi liian isoksi.
Mulla on kyllä synnytkset olleet kaikki helppoja, isoimmankin ponnistusvaihe kesti vaan 2 min.
Ultrassa arviot ovat menneet suurin piirtein ok. Tuon 4620g painavan kohdalla ei ollut kokoarviota ultralla, mutta neuvolan kätilö veikkasi 4500g.
Mutta kyllä isonkin vauvan synnytys voi mennä hyvin. Itse en ole mikään pitkä, vain 164cm.
Juuri tuolla " yllättävällä" tavalla eli kokoarviot ovat menneet reilusti pieleen. Eka oli n. 4200g ja toinen reilut 4700g. Minäkin olen itse suht pikkuinen eikä paino ole raskauksien aikana noussut mitenkään poikkeavasti. Nyt toisella kerralla sf-mittakin oli aina siinä keskiarvon tuntumassa, joskus pikkuisen yli, joskus alikin.
Toinen lapsemme syntyi rytinällä esikoiseen verrattuna. Ponnistin hänet kyykyssä lattialle. Asento on isojen lasten kohdalla hankala, kun omat luut eivät jotenkin suotuisasti nähtävästi jousta, mutta niin vain kätilöt saivat hänet kiskottua ulos ja vieläpä niin onnellisesti, ettei paikkoja mennyt vauvalta eikä minulta rikki yhtään. Johtopäätös tästä oli se, että olen tuolta sisältä todella tilava. Vauva mahtui kasvamaan siellä piilossa isoksi ja samoin lantioni on sillä tavalla avara, että isokin lapsi sieltä mahtui tulemaan ilman isoja ongelmia. Hurjaa touhuahan se ponnistaminen oli, mutta niin kai se aina, etenkin, kun mennään ilman lääkitystä.
Toinen johtopäätös kätilöillä oli se, että jos joskus raskaaksi vielä tulen, synnytystä tullaan seuraamaan tarkemmin ja synnytys käynnistetään, jos näyttää, että lapsi on kasvamassa liian suureksi. Osa kätilöistä sanoi, että nytkin olisi päädytty sektioon, jos lapsen koko olisi arvioitu oikein. Omaan kokooni suhteutettuna tuo oli heidän nähdäkseen ihan maksimikoko, millä alatiesynnytys voidaan viedä läpi ilman vaaraa.
Koska sinulla ilmeisesti on jo maksimikoko ylitetty, luulisi, että synnytyssairaalassa oltaisiin vielä enemmän varuillaan ja saman toistuminen pyrittäisiin välttämään kaikin keinoin. Keinoina näen juuri nuo tarkemmat sokeriseurannat ja tarvittaessa niihin liittyen dieetin, ylimääräiset kokoarviot ja sitten viime kädessä käynnistyksen tai sektion. Neuvoloihin on ainakin pääkaupunkiseudulla jaettu tänä vuonna uudet ohjeet, joissa painotetaan sitä, että kerran merkittävästi ison lapsen synnyttänyt vaatiin erityistä seurantaa myöhemmissä raskauksissa.
Jos omassa neuvolassa ei huolesi tule kuulluksi, ota ihmeessä yhteyttä hyvissä ajoin synnytyssairaalaan. Heillä on varmasti paras asiantuntemus siihen, miten nyt kannattaa edetä. Kukaan ei halua lapsesi syntyvän liian ahtaasta kanavasta. Kaikkien etu on se, että lapsen kokoa nyt tarkasti seurataan.
Ihan varmasti jokainen, jonka synnytyksessä on ollut jotakin erityistä, on seuraavissa raskauksissa ja synnytyksissä jollakin tasolla huolissaan tulevasta. Pahimmillaanhan pelko voi lamauttaa ihan täysin. Älä sinäkään jää huolehtimaan yksin, vaan etsi taho, joka jakaa huolesi ja auttaa sinua ja vauvaasi pääsemään turvallisesti eteenpäin kohti uutta elämää.
Terveisin Tituli
vastauksista, täytyy ottaa asia puheeksi neuvolassa uudelleen seuraavalla käynnillä, yksityiselle olen menossa seuraavaan kontrolliin ja täytyy tiedustella myös siellä mitä mieltä ovat asiasta.
Minulla eka lapsi oli ihan normikokoinen: 3950g, 52cm, py 34cm. Toinen lapsi olikin sitten ihan eri kaliiberia: 4800g, 55cm, py 39cm. Kolmas lapsi 4305g, 50cm, py 37cm.
Tuon ison punnersin maailmaan melko helposti, ilman mitään vaurioita, mutta tuo meidän kolmas lapsi olikin melkoisen hankala. Hän kun oli ilmeisesti tuosta 50cm varrestaan johtuen sellainen pullero vartaloltaan. Koin, että synnytin jalkapalloa. Lisäksi synnytys eteni vauhdilla eteenpäin, tauotonta supistusta 3h 20min ja lapsi oli ulkona. Mitään sektioita ei minulle ehdotettu, kun tiedettiin jo, että minusta on mahtunut isompikin lapsi ulos.
Elämäni kamalin kokemus, mutta olen silti menossa synnyttämään neljättä kertaa ensi keväänä, mikäli kaikki menee nappiin.
Isonkin lapsen saa ulos vaurioitta, mikäli lantiossa on tilaa. Kohdallasi lienee iso merkitys sillä, että olet jo aiemmin saanut ison lapsen.
Ehkäpä seuraava lapsi mahtuu paremmin ulos, mutta aiemmalle lapselle synnytyksessä aiheutuneet vauriot varmasti antavat aihetta vähintäänkin synnytystapa-arvioon tulevaa synnytystäsi ajatellen.
Ainakin minun kohdallani lasten koko vain kasvaa synnytyksestä toiseen. Tämä kolmas synnytykseni jouduttiin käynnistämään viikolla 37+4, ettei lapsi olisi kasvanut liikaa. Painoarviokin piti grammalleen paikkansa :) (kakkosen kohdalla tehty arvio heitti -500g synnytyspäivän aamuna)
Tsemppiä, ota asia puheeksi vielä uudelleen ja vaadi saada terkalta/lääkäriltä vastauksia sektiokysymykseen.
Kanelisokeri 11+1
kun olin menossa käynnistykseen38+3, sanoin siellä etten halua synnyttää koska tiedän vauvan olevan iso, lääkäri teki vielä kokoarvion ja sanoi että ei se ole kuin 4kg vauva, mutta pää on jo niin laskeutunut etten saa mitattua sitä... ja siitä sain lisää pokua, sanoin että minulle on vain yksi vaihtoehto, HALUAN SEKTION!! aikamme keskusteltua sain viikon päähän sektio ajan ja tyttö syntyi 39+3 4,5kg ja 50.5cm
oli tosi iso patukka!!! en varmasti ois saanu sitä tehtyä niin etteikö vauva olisi " rikkoontunut"
onneksi on olemassa sektio! ja kenenkäänhän ei ole pakko synnyttää alateitse jos se pelottaa!!!!
t: jeo ja tyty 2v
luulenpa että tuossa sinun tilanteessa otetaan vähän tarkempaan syyniin tuo vauvan paino. Onhan tuo kuitenkin aika huiman kokoinen vauveli.
Nuo koko arviot on kyllä aika kinkkisiä kun tuntuvat menevän pieleen aika usein. Sanot vain tiukasti neuvolassa ettet halua joutua samaan tilanteeseen enää.
Itse sanoin eka neuvolassa että synnytys pelottaa vaikka jo viides edessä :o) niin heti kysyi haluanko pelkopolille tai muuten käydä läpi asiaa ja olenkin neuvolassa jutellut ja olen saanut asian mukaista apua. Toivottavasti sinäkin saat.
Niiloakseli rv 21+0