Jouluinen tyttö syntyi

Meille syntyi sektiolla tyttö 2.12. Painoa pienellä 2570g ja pituutta 47cm.



Meillä todettiin siis jo rv37 vauva pienikokoiseksi ja myös se ettei vauva enää kasvanut. Joten koetettiin ensin käynnistellä kolmeen eri otteeseen, mutta koska mitään ei alkanut tapahtumaan, tehtiin sitten suunniteltu sektio. Sektio meni hyvin, vaikkakin pelotti ihan mielettömästi. Hoitohenkilökunta oli todella ihanaa ja auttavaista, ottivat äärettömän hyvin huomioon mun jännityksen. Erityisesti oma kätilö joka mut valmisteli koko operaatioon sekä leikkaava lääkäri. Sain epiduraalipuudutuksen, jota ei meinattu millään saada osumaan kohdilleen. Tuntu aika ilkeältä kun sitä laitettiin, ja piti koettaa vain pitää selkä kaarella ja liikkumatta. Pitivät musta kyllä tiukasti kiinni ettei siinä enää karkuun olisi päässytkään. :)



Koko homma oli alussa vähän hösväämistä, joku pisti kanyylin käteen, yksi törkkäsi korvaan jonkun anturin ja rinnuksille ja verenpainetta otettiin.. 8-) Huh huh, aika moista pyöritystä siis. Kunnes päästiin alkuun ja mieskin pääsi saliin. Sinne kun ei saa tulla edes oma kätilö ennen puudutuksen laittoa, joten sen ajan olin syystäkin enempi paniikissa kun oli niin outoa sakkia ympärillä. Olin niin jännittynyt että heti pillahdin kyyneliin kun mies tuli vierelle, se sitten tunnollisesti pyyhki kyyneliä mun kasvoilta ja jutteli. Mä höpisin koko ajan että tuntuu tältä ja tältä, kuuluuhan se asiaan. :) *kun pelotti sitten niin mielettömästi että jostain syystä yllättäen alankin tuntemaan kipua kesken operaation..Huvittavaa, mutta minkäs sitä pelolleen voi*



Jännä juttu kun ei tunne kipua mutta tuntee kaikki kosketukset ja sen mitä lääkäri teki. Aika erikoista todellakin. Tuntu että kestää ikuisuuden ennen kuin päästään siihen asti että vauvaa voidaan nostaa mahasta pois. Mutta ei siinä oikeasti mennyt kuin 15min, ihtestä vain tuntui että IKUISUUS.. :) Vauvasta ei meinattu saada kunnolla otetta ja joutuivat aika ronskisti painamaan mua mahasta että vauva saatiin ulos. Kesti hetken kun keuhkoja putsattiin, mutta sitten se märän kuuloinen rääkäisy pääsi. Tuntu tosi epätodelliselta, että meidän vauva itkee.. Sain nähdä tytön hetkisen, ja isi otti kuvaa sinertävästä huutavasta nyytistä ja hölmön näköisestä itkuisestä äidistä.. :' ) Mies ja kätilö menivät pesemään vauvaa ja mä sain rauhottavan lääkkeen joka vei mut auvoiseen olotilaan. Olin ihan taivaissa. :) mielessä oli vauva ja olo oli hyvin rento, enkä välittänyt lainkaan mistään mitä ympärillä tapahtui. Taisin nukahtaakin, koska havahduin kun mua vietiin heräämöön.. Siellä sain sitten kipulääkettä ja hyvä hoito jatkui. Mä olin kyllä silloin siinä mielentilassa että olisin rakastanut kaikki ihan puhki kun niiiin oli ihana olla. Leikannut lääkäri tuli katsomaan ja kävi sitten kysymässä mun puolesta vauvan painoa.



Syy pienikokoisuuteen oli pieni istukka joka oli myös kalkkeutunut, ohkanen napanuora joka oli tytön raajojen ympärille kiertynyt. Napanuora virtaukset oli liian korkeat kun niitä seurailtiin samalla kun vauvan painoa.. Muutaman kerran käynnistyspäivänä vauvan sydänäänet yllättäen laskivat, mikä johtui suurella todennäköisyydellä siitä että napanuora oli raajojen ympärillä. Lapsivesikin oli vihertävää, joten hyvä että leikkaisivat. Loppujen lopuksi ei tiedä miten olisi käynyt muuten.



Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Nyt on 6vrk sektiosta ja olo on jo suht. normaali. Väsymys on maata kaatava ja mielialat menee vuoristorataa, mutta haava ei kovasti enää vaivaa. Särkylääkettä joutuu vielä vähän ottamaan, mutta enempi vain siksi että haavaa kirveltää ja vähän jomottaa kun se on niin tuolla alavatsamakkaran alla.. :) Mulle tehtiin viilto siis vaakaan.



Mutta semmoinen synnytys täällä. :) Ei mennyt ihan normaaliin tapaan, mutta kuten lääkärin kanssa juteltiin, ehkä ensi kerralla pääsen kokemaan sen toisen version. Se on lääkärin mukaan ihan toista maata, uskon sen. ;) Mutta ei jäänyt kuitenkaan mitään pelkoa sektiosta.



Quarra ja Isi sekä pikkuneiti 6vrk