****SUURPERHEELLISET VIIKKO 43***

En osaa sanoin kuvata kuinka pahalta tuollainen uutinen tuntuu mutta vielä vähemmän osaan kuvitella miten se koskettaa teitä. Otan osaa suruunne.

tiesin jo alun alkaen, että viimeiset viikot ovat työläitä mutta Matildan uutisten jälkeen pidän taas mielessä kuinka onnellinen olenkaan.



Onneksi Niiloakselin patit ovat " terveitä" .. järkyttävä kokemus sekin. No ei ole pieni sinunkaan masusi, ei ;) Onko siellä varmasti vain yksi?



Luin Neronjan lomasta ja siivouksesta, tutulta tuntuu :) Hyvinkin pystyn samaistumaan tilanteeseen.

Meidän pikku-ukko ripuloi nyt antibiootin takia, maitohappobakteereista huolimatta. Takapuoli on palanut ja on varmasti ihan tuskallisen kipeä.

Vaikuttaakohan lääke kunnolla tuon ripulin takia?



Nyt kolmonen huutelee ja herättää kohta kuopuksen, täytyy rientää hätiin.



Neppis

Alkuun pahoittelut Matilda77lle....



Ai että rasittaa olla köyhä....ostettavaa olis vaikkas kuinka paljon ja joulukin lähenee ja tili ammottaa tyhjyyttään. No ei sentään, muttei siellä ole ylimääräistä. Kävin tänään kaupassa ostamassa viiemisetkin tarvikkeet vauvaa varten (vaippoja, tutteja, pullotutteja -en pysty imettämään ollenkaan-, korviketta...) ja ruokaostoksilla (jotka siis normaalin ruoanlisäksi sisältävät vaippoja kuopukselle ja soseita puuron kanssa syötäväksi ja ostinpa varalle purkkiruokiakin) ja sain kassalla todeta että moi lapsilisät-hei lapsilisät, kiva kun kävitte!! Ei paljon jääny laskujen jälkeen ja kauppaan meni nyt loputkin :/. Onneksi helpottaa vähän ensi kuussa kun työnantaja maksaa äippälomalta palkkaa...



Pää on muutenkin aika rasittunut...mies on TAAS päivän kalassa..toissa viikonloppunahan piti olla viimeiset kisat mutta vieläpä noita yhdet löyty tälle päivälle..liekö joku ite järjestäny kun ei muuta ollu :( HArmittaa vaan taas olla päivä yksin kolmen lapsen kanssa. Aamulla jo napisin että ei taida nyt isi tajuta kuinka paljon neljäs lapsi meidän elämää muuttaakaan...Tajuaa kuulema, mutten usko että ihan kokonaan tajuaa. Vihjailin vaan siinä sitten että " heti kun tuntuu että haluat olla neljän lapsen kanssa yksin niin voit järjestellä itselles menoja, koska se tarkoittaa sitä että minäkin voin sit järjestää..." Ei siis erottu aamulla kovin lempeissä ja hempeissä merkeissä. Ensi viikolla saa kyllä mokoma viedä isommat katsomaan sitä Rottatouillea...itsekin tekis mieli mutten viitsi lähteä kun tiedän ettei vauva kuitenkaan tykkäis kovista äänistä eika rakkoni kestä kahden tunnin istumista.



Yö meni tosi huonosti nukkuessa- liekö siksikin mamma äkeenä aamulla- mulla särkee lonkkaa. Harmittaa kun vauvan puolesta saisin nukkua niiin sit kusettaa alvariinsa tai särkee jotain hiton lonkkaa niin ettei voi nukkua. Lonkka on edelleen kipeä aina astuessa ja kohdun kannattimet salamoi taas siihen malliin että oksat pois. Liitoskivuistani en jaksa edes enää jauhaa.



Ja kuopus on löytänyt itsestään tahtoa, 1v uhma on rantautunut meille oikein kunnolla. Jos päivä mnee muuten kivasti niin viimeistään nukkumaan mennessä täytyy vielä kilarit ottaa.



Olipas taas positiivista tämä meikäläisen teksti....sorde. Menen syömään suklaata,jospa se siitä.



Minjuska ja Manteli 34+6 (jos laittas itselelen lohduksi vaikka näin päin: tj 5+1, näyttää paljon ,kivemmalta ;)

minjuskaa ymmärrän kyllä täysin! meillä mies tekee töitä melkein aina yrittäjän rytmillä kun toimii ja minä sitten luonnollisesti istun kotona neljän lapsen kanssa ensi vuonna viiden :o/

Täällä kans tili ammottaa tyhjyyttään ja joulu tulla jolkottaa.. Minusta on ihanaa kun tulee joulu mutta inhoan sitä materialistista puolta siinä. Ostamme itse aina 2 lahjaa per lapsi yksi pehmeä paketti ja yksi lelu. Naapurissa lapset saa aivan järjettömän määrän lahjoja. Tyyliin kaikki ostetaan mitä lahja listoista löytyy. Onneksi meidän lapset eivät ole vielä ainakaan huomanneet alkaa vinkua asiasta eivätkä koskaan kyllä ole pettyneet. Saa nähä kuinka käy tänä jouluna....



Onko muilla sukulaiset täysin välinpitämättömiä uuden vauvan suhteen? meillä molempien puolen suvut ovat täysin välinpitämättömiä. Olisi joskus kiva että joku kysyisi miten minä tai vauva voidaan vaikka se viides jo onkin. Taitavat olla kauhuissaan siitä kuka nämä neljä hoitaa kun synnytys alkaa... Vetävät varmaan pitkää tikkua ja tappelevat keskenään kuka joutuu siihen hommaan. Meidän lapset kun on ihan hirveitä.... anoppi aikoi tulla " jos ei muuta ole"

Yleensä en välitä tuollaisesta mutta jostain syystä nyt kaikki loukkaa tuplasti enemmän kuin normaali tilassa :o/ yöllä valvoessa monesti itku tulee kun on niin pahamieli toisten sanomisista :o( ja sitten ärsyttää kun ite on niin herkkis kun ei normaalisti ole... huoh!



Toivottavasti ensi viikko on hiukan positiivisempi!



Niiloakseli rv 20+6 (huomenna rakenne ultra)

en ainakaan bongannut meille vielä omaa pinoa joten päätinpä aloittaa päräyttää sit ite.



Neuvolassa on käyty tänään ja kaikki oli hyvin.

Viikot on 34+2, painoa on tullut koko aikana 2,3kg, pissat ja hempat ja paineet ihan kohdillaan ja kunnossa

sf-mitta oli laskenut 33sta 32teen, minkä olen kyllä huomannut muutenkin kun maha roikkuu ja hikka tuntuu periksessä saakka, kiva.



Kertoilin neuvolan tädille ajatuksistani että pitääköhän viikot paikkansa ja hän oli sitä mieltä että voi hyvinkin syntyä jo ennen laskettua aikaa, etenkin kun mulla on viime aikoina ollu supistuksia jotka tuntuu selän poltteluina ja tekee selvästi eritavalla painetta alapäähän kuin ennen. Ei oikein ole kipeitä ne supparit mutta tiukempia kuitenkin kuin ennen ja samalla tuntuu että vauvaa painaa alas. Ja jälleen sain kuulla että olkoonpa maha miten iso tahansa niin vauva ei ole suuren suuri, ei kuulema 3,5kg taaskaan ylity. ja rv 28 tehdyn ultran kasvuennustekin on 3,4-3,6kg, riittää mulle, on se silti suurin meidän lapsista. (2,9-3,2 välillä edelliset kolme)



Olen koettanu saada pikkuhiljaa vauvalle valmista: vaatteet on pesty, pinnasängyn patja tuuletettu ja imuroitu huolella ja päällinen pesty, pinniksen pohja nostettu...sairaalakassia alottelin pakkaamaan...saattaahan se olla että olen hurjasti ajoissa, mutta onpahan tehtynä.



Sukkapuikko on edelleen häpyliitoksessa ja liitos paukahtaa öisin kun kylkeä kääntää jopa niin kovaa että mieskin sen kuulee. Kuopuksen nostaminen ja kantaminen tekee jo pahaa, onneks se kävelee itsekin, mutta pitäähän sitä välillä nostaa ja kantaa silti. Ja kiva kiva, neiti on nyt löytänyt kiipeilemisen hurman ja minä kun olen ollut niin onnellinen kun ei ole kiipeily vielä kiinnostanut...



Neppis: täällä on myös se hiljaisuudessa nukkujakuopus...jos on ääntä niin ei nuku. Vaikka en todellakaan ole siihen opettanut, vauva-aikana jopa imuroin samassa huoneessa ja toinen vaan koisas mutta ehei puhettakaan nykyisin...puhelin on kaikkein pahin, sata varma herätys.



Sedis tais valitella että vauvan liikkeet sattuu; kyllä, sitä ne tekee täälläkin, vaikkei tämä edes kolistele kylkiluita, mulla ottaa tuonne alaosastoon, etenkin jos rakko on vähänkään täydempi.



Tämä mamma päätti ruveta itsekkääksi näin loppuraskaudesta: en suostunut ottamaan tänään ketään luokkakavereita vastaan vaan otan päiväunet neuvolareissun päälle, tulkoot joku muu päivä kun en ole väsyttänyt itseäni kävelyllä.



Nyt siis nukkumaan....(paitsi jos kuopuksen " äidin pää on tyynyllä" -tutka toimii, sit ei nukuta taaskaan.)



Minjuska ja Manteli 34+2

Oon hirveen laiska kirjottamaan. Mut nyt alkaa väsymys helpottamaan YES!! Torstaina olis neuvola jossa kuunnellaan ekaa kertaa sydänäänet. Eipähän ole milloinkaan mennyt näin myöhään 13 ja jotain....mie en ole tässä raskaudessa viikoja muistellut. Kaipa sitä kohta alkaa...



Sairastellut, lievää lämpöö ja kurkku kipe..ei ole ruoka maistunut. Vettä lipittänyt litratolkulla kun janottaa.

Keskimmäinen oli kanssa kipeenä, mies kipee. Esikoinen ja kuopus ei vielä...



Huomenna pitäis lähtee Jyväskylään. Maatalouskoneita ja mitähän muuta siellä oli?? Lapsille ainaski nähtävää ja miehelle...



Eija rv jotakin 13....

Meillä oli kone ihmeellisesti jumissa ja nyt vast pääsin kurkkimaan mitä muille kuuluu.. ja mitä minun vanhat silmäni näkivätkään... ??? Minjuska oli aloittanut pinon TÄNÄÄN! Missä kaikki luuraavat???



Mulla paukkuu nyt kans häpyliitos ja yöllä kyljen kääntäminen on järkyttävää. Olen yrittänyt eri keinoja, jotta sattuis vähemmän. Jalat tiukasti yhteen, peppu piukaksi ja hiioop.. käännös. Ei onnistu aina noin kepeästi ;)

Mä joudun kanssa nostelemaan tuota kuopusta vaik se on kyllä kävelly jo 10 kk iästä. Mut sillä on se uhmis ja menee minne tykkää. Tänään haettiin kolmosta päiväkodista ja päästiin ovesta ulos niin nuorin juoksi suoraan pihalla olevan uuden liukumäen päälle. Alastulossa otin kopin ja siitähän pikku-ukko riemastui, heittäytyi veltoksi ja potki kengät jaloista. Kiva kantaa 13 kg " kuollutta" painoa toisessa , yrittää kyykkiä kenkiä maasta ja pitää reppua toisessa kainalossa.

Sieltä tulin kotiin imuroimaan kun lupasin koululaisille tehdä sen niiden puolesta jotta saisivat heti koulun jälkeen luututa omien huoneidensa lattiat... Sen jälkeen poltteli minunkin selkää ihan tosissaan.



Kyllä Wilhelmin liikkeet tuntuvat välillä ihan kipeiltäkin. Varsinkin noi oikeanpuoleiset kylkiluut ovat vieläkin ihan arat. Ja sit kun kaveri pukkaa päänsä pissarakkoon, tulee sellaisia sähköiskun tyyppisiä vihlaisuja.



Kyllpäs oli taas rutinaa.. ja mä kun yritän nauttia tän viimeisen raskauden viimeisistä viikoista... joiden kyllä soisin tuntuvan hieman lyhyemmiltä.



Missä muuten luuraa Nordenskjold? Onkos kaikki hyvin?



Niiloakseli taisi jossain vaiheessa ihmetellä, että miten niin pienen mahan kanssa silti voi törmäillä.. Mä olen kanssa ihmetelly, että miksen yllä enää astiakaapin hyllyiltä ottamaan tavaraa ja miks poltin napani lättyjä paistaessa.. ja miten on niin hankala nyppiä kulmia vessan peilin edessä..-no, tänään oli vy 103- se selittää, että en pääse tarpeeks lähelle kaappia/peiliä ja sietää alkaa käyttää taaimmaisia levyjä paistohommissa ;))



Mukavaa alkanutta viikkoa muillekin äityköille..



Jees.. pääsen perjantaina kampaajalle ja luulenpa, että tää kuontalo lähtee ja kunnolla..



Neppis ja W 35+ jotain

Tunnin sain aamulla kulutettua neuvolassa ja kaikki oli ihan hyvin. Painoa tullut 5,6 kg ja tästähän se vasta alkaa, että tervetuloa vaan ne 20 raskauskiloa, jotka eivät todellakaan lähde itsestään imettämällä...



Viikot 23+5 ja paineet edelleen alhaiset, eli salmiakkia kuluu, että pystyssä pysytään. Hemppakin oli aika alhaalla.. sen sijaan sf-mitta 25 huiteli taas omalla käyrällään siellä yläpuolella kaikkien arvojen. Töissä ovat asiakkaat jo lähettämässä synnyttämään, eivätkä usko, että vähän yli puolen välin tässä vasta ollaan. Mutta kun on lyhyt ja notko selkä, niin kaikki on ulospäin.



Kovin kuulostivat tutuilta nuo vatsan kanssa törmäilyt. Mulla on tapana tunkea itseäni liian ahtaista väleistä ja jään sitten jumiin esim. kaupassa ihmisten ja hyllyjen väliin kiilatessani. Ja se on noloa se.... Ja meikkipussin siirsin jo eteisen peilin eteen, että säilyy näköyhteys turvonneeseen naamatauluun...



Ihanaa keskiraskautta siis elellään. Ensimmäiset suonenvedot tekee tuloaan ja välillä menee jo jalatkin alta ilman ennakkovaroitusta tietenkin. Ja huomasin huokailevani kuin vanhat mummot, kun keuhkoja painaa, eikä meinaa happi riittää.



Juttelin neuvolantädin kanssa rokotuksista ja päätin, että otatan kaikille lapsille sekä influenssa-, että vesirokkorokotukset. Mieskin saa mennä hakemaan vesirokkorokotteen, kun ei ole varma, onko sen sairastanut. Se kun on aikuiselle ihan vaarallinenkin. Onko kokemusta vesirokkorokotteesta lapsille??



Meillä on iltojen pimeneminen näkynyt oudolla tavalla. Lapset ovat nimittäin alkaneen herätä aina vain aikaisemmin. Nyt saadaan aamuherätys 5.30 - 6.00, eikä naurata ollenkaan... Seitsämään kun voitaisiin ihan hyvin nukkua. Mutta eipä mitään, vaan kuka tahansa herääkin, niin täysi meno päälle ja herätetään samalla kaikki muutkin. Vanhimmat nyt voisivat itsekseen jotakin puuhaillakin ja me vanhemmat voisimme nukkua ihan missä melussa tahansa. Mutta nuorin vaatii heti ateriapalveluita ja ellei puuro ole pöydässä hetimiten, alkaa operaatio keittiönhävitys tai ihan mikä tahansa terroriteko... Ja päikkäreitä ei meilläkään suostuta nukkumaan, kuin ihan täyden hiljaisuuden vallitessa, vaikka olen yrittänyt kohtalaista melutasoa ylläpitää.



Mutta pidetään pino etusivulla, ettei näin tarvitse sitä etsiä ja nostella. Mieskin kuuluu jo kuorsaavan tuolla, joten olisi kai aika kerrankin mennä nukkumaan edes ennen yhtä...



*Kitta75 ja masuvauva rv 23+6 jo..*

Kylläpä olitte ihanasti kertoilleet oloistanne, täällä vedet silmissä luen menemään =)



Kittalle vesirokkorokotteesta että ei ainakaan meidän ipanalle (1v)aiheuttanut yhtään mitään oireita, käsivarteen siis laitettiin. Pojulle ei kyllä muistaakseni ole tullut muistakaan mitään oireita tahi reaktioita...



Kovasti tsemppiä kaikille,



tosi-laiska-kirjoittaja



-Allu ja Pupu rv27+

Ensinnäkin onnittelut kaikille vauvansa saaneille, joita en vielä ole onnitellut!



Viime viikko oli syyslomaa ja luulin, että sitä sais rentoutua ja ladata akkuja, mutta kaikkea muuta. Oli oikea hulina viikko. Joka päivä oli menoa. Maanantaina olis pitänyt viime tippaan jäänyt alv laskea (en siinä hulinassa sit kuitenkaan ehtinyt), piti käydä ruokakaupassa, koko porukka pienintä vaille innostui käsitöistä ja neuvo ja auta siinä sitten jokaista jne. jne. Tiistaina piti sit tehdä se alv ja käyttää tyttöjä ratsastamassa. Keskiviikkona piti meidän yskäinen nelonen käyttää suolahuoneella, torstaina käytiin suolahuoneella ja lääkärissä (joka oli yhtä tyhjän kanssa, siitä vähän myöhemmin), perjantaina mentiin koko porukalla aamukahdeksaksi suolahuoneelle ja siitä matka jatkui serkkujen luo Kuopioon. Siellä kävin kiireellä keskustassa H&M:llä äitiysvaatteita katselemassa, kiireellä majapaikkaan ja kiireellä katraan kanssa teatteriin katsomaan Aladdin ja taikalamppu. Kaksi tyttöä oli serkkujen luona yötä ja me loput mentiin hotelliin. Seuraavana päivänä lähdettiinkin sitten kotia kohti ajelemaan puolen päivän jälkeen ja matkan varrella käytiin yhdessä kyläpaikassa. Maanantaina piti laittaa kouluunlähtijät kouluun ja yhdeksäksi joutua pienten kanssa suolahuoneelle. Kuopus oli tuolloin jo selvästi väsynyt jatkuvaan liikkeellä oloon. Itkeskeli suolahuoneella ja nukahti kaupassa ostoskärryyn.



Eilen piti olla meidän eka rauhallinen kotipäivä pitkästä aikaa, mutta miten kävikään. Yhdeksän jälkeen soitti miehen täti läheiseltä mökiltään, että voiko hän postinhakureissulla tulla käymään verenpainettaan mittauttamassa (minun piti siis pumpata se hänen mittarinsa). Sanoin tietenkin, että voi tulla. Eihän siinä muuten mitään, mutta meidän huusholli oli totaalisen sekaisin, joten ei muuta kuin ala hulluna järjestellä. Tosin kuopus teki heti kakat, josta osa meni lattiallekin ja ei muuta kuin vie koko tyttö suihkuun. Taas jatkoin siivoamista (kylmän viileästi vetelin harjalla rojuja nojatuolin taakse piiloon...), mutta eikö kuopus ala itkeä. Siinä vaiheessa meinasi kyllä jo itelläkin tulla itku, kun muutenkin olin väsynyt ja sit vielä meidän rauhallinen kotipäivä meni siivoamisen kanssa riehumiseksi ja sit kun en saanut edes siivota. Kuopus ei suostunut ottamaan muuta kuin vellin, joten sen voimalla laitoin sitten neidin ulos nukkumaan (edelleenkin oli selvästi normaalia väsyneempi, kai meidän rauhattomasta viikosta ja monena päivänä autossa nukutuista päikkäreistä). Siinä vaiheessa meidän 4-vuotias (ens kuun lopussa 5 v) alkoi ihmetellä rojukasaa nojatuolin takana ja sanoi, että hän voi ruveta nämä järjestelemään. Laittoi lelut koreihin, keräsi roskat pussiin ja lakaisi lattiaa ja voi kun tuli siistiä :-). Minä järjestelin keittiötä ja mehän ehdittiin saada oikein siistiä ennen kuin täti ehti paikalle. Kylläpä oli hyvä mieli sitten kuitenkin loppujen lopuksi. Ajattelinkin kyllä sen siivoamisen kanssa " riehuessa" , että ihan hyvä että on joku tulossa, niin tulee sitten oikeasti siivottua, ettei ainakaan mene tietokoneella istumiseksi. Mutta jospa meillä tänään olis sit sellainen ihan rauhallinen päivä, toivottavasti.



Piti vielä tuosta meidän 4-vuotiaan lääkärillä käynnistä kirjoittaa. Tytöllä oli vajaa vuosi sitten keuhkoputkentulehdus ja siitä lähtien aina, kun on tullut yskä, niin vetää hengityksen tosi ahtaalle. Meillä on Ventoline mikstuuraa, mutta ei siitä näytä olevan mitään apua. Lääkäri sanoi kontrollikäynnillä, että jos on kolme kertaa ollut kp-tulehdus, niin sitten aloitetaan astmatutkimukset. Yskistä ollaan kuitenkin kotikonstein selvitty. Viimeksi käydessäni neuvolassa mainitsin noista tytön yskistä ja th sanoi, että kannattaisi asia selvittää ennen eskaria. Meidän oma terveyskeskus lakkautettiin tänä syksynä, joten systeemit on menneet aivan uusiksi.



Nyt kun tytölle tuli taas yskä, vaikkei edellisestä ollut kauankaan ja hengitys meni tietty taas ahtaalle, varasin " uudelta" terveysasemalta lääkäriajan. Päätin, että NYT tämä tytön asia on saatava kyllä lähtemään eteenpäin, että meidän on päästävä astmatutkimuksiin ja saatava näin ensialkuun jotain tehokkaampaa hengitystä avaavaa lääkettä. Uusi omalääkärimme oli oikea kammotus. Ei antanut minun edes selostaa meidän asiaa, vaan keskeytti minut töykeästi monta kertaa. Kuunteli keuhkoja ja teki vaan kylmän viileästi diagnoosin keuhkoputken tulehdus ja siihen avuksi penisilliinikuuri. Sanoin, että eikö tässä pitäisi ajatella tulevaisuuttakin, koska seuraavan yskän tullessa hengitys on taas ahtaalla. Sanoi, että sillä tavalla ruvetaan ajattelemaan tulevaisuutta, että aletaan kokeilla eri yskänlääkkeitä, mikä niistä olisi paras ja kirjoitti Cocillana-reseptin (voi herra jestas sentään - mutta ei siinä vielä kaikki).



Kun kyseenalaistin lääkärin puheet (ihan ystävällisesti kuitenkin, mutta taas lääkäri hyvin töykeästi keskeytti puheeni), sanoi, että astmatutkimuksiin ei ole tarvetta, koska hengitys ei vingu ja rohina kuuluu vain toiselta puolelta keuhkoja. Kysyi, vieläkö oli muuta. Muistin sitten yhden asian, joka myös viittaisi siihen, että pitäis astmatutkimukset aloittaa, ja sanoin, että tytöllä on myös tosi kuiva iho. No miten reagoi tähän lääkäri. Kirjoitti meille Zyrtec-reseptin!!! Sanoi siinä kirjoittaessaan, että tämähän on kyllä oikeastaan enemmän nuhalääke, mutta kyllä sitäkin voi kokeilla. Että nyt teillä on kolme eri lääkettä, joita voitte kokeilla. Kyllä pisti vihaksi, kun päästiin ulos. Soitin välittömästi kahdelle eri yksityiselle lääkäriasemalle, jos olis saatu aika samalle päivälle, mutta ei ollut aikoja ja seuraavana päivänä meillä oli Kuopioon lähtö.



No, samana iltana laitoin tutulle, mukavalle, meidän entisen tk:n naislääkärille tekstiviestiä (hänen tyttärensä on meidän tytön kanssa samalla luokalla ja ovat kyläilleet toisissaan) ja kerroin ekasta käynnistämme uudella omalääkärillä. Siitä lähtikin sitten pyörät pyörimään. Lääkäri soitti minulle ja kertoi, että hän alkaa ottaa meidän neuvolassa vastaan kiireellisiä tapauksia että varaa hänelle sinne aika niin aloitetaan allergia- ja astmatutkimukset. Lisäksi hän soitti apteekkiin meille reseptin Ventoline-suihkeesta ja babyhalerista. Sain häneltä myös tiedon, että oma tk:mme aloittaakin todennäköisesti uudelleen ensi vuoden alussa, koska lakkautuspäätös oli tehty väärin perustein (ne on nuo päättäjät...). Sitä penisilliinikuuria en sitten hakenut ollenkaan ja tuolle kyseiselle lääkärille en kyllä mene kuin viimeisen pakon edessä!



Tällaisia kuulumisia meiltä. Tästä tais tulla oikein mega-megapitkä viesti. Hypätkää ihan reilusti yli, jos ette jaksa lukea.



Ai niin, omassa raskaudessa ei mitään ihmeellistä. Jaloissa suonikohjut on aika kammottavat (varsinkin toisessa), mutta muuten menee mukavasti. Ei mitään valittamista. Oliskohan mulla viikot nyt 25+3. Heti kun ei täällä vähään aikaa kirjoita, niin tuntuu, että menee viikoissa sekaisin ;-).



Mutta nyt muihin askareisiin. Hyvää viikonjatkoa kaikille!



neronja & viisikko

Tämä hyvä äiti on huudattanut kuopustaan viime perjantaista sakka (yöt nimittäin). minä kun ajattelin, että ok; on nuha ja yskä ja muutenkin tapaa heräillä usein. Viime yö oli kyllä kaiken huippu ja lähdin pienimmän kanssa päivystykseen ja kunnon tulehdus oli kummassakin korvassa. Elämänsä ensimmäinen sellainen!!

20 min välein nousin/yritin nousta poikaa rauhoittelemaan mut selkään sattui niin, että jalat eivät ottaneet alle. Sit kramppas kannatinsiteet oikealta puolelta niin ettei voinut kylkeä kääntää kun hiki kihosi otsalle ja yritin olla hengittämättä, että se kipu lakkais. (liitoskivut lisänä)

Ihan uskomatonta miten voi olla kipeä eikä saa nukuttuakaan. (ja isäntä kuorsaa ihan tyytyväisenä vieressä, no, miks se nousiskaan kun mä olen jo muutenkin valveilla.)

Pakko yrittää illalla taas lääkitä kunnolla niin poika kuin äitikin. Mä en kyllä oikeasti tiedä voiko mennä enää pahemmaksi..

Mä olen varma, että meille tulee koliikkivauva. Sellaista ei ole vielä taivaan kiitos ollut mutta kyllähän tää perheherkku jollain kruunataan. Ostinkin valmiiksi koliikkivauvan pullon, lainaksi sain rengasliinan ja se ihana taivaansininen hug-a-bub on vielä etsinnässä.



Taas tuli valitusta mutta mä en kyllä kohta enää jaksa mitenkään päin. Meillä on edessä vielä ne osastojaksot sun muut.. kun pysyis kasassa niiden ohi..



huokauksien huokaus..

neppis! ei se mun masu olekaan niin hirveän pieni! just mittasin niin vyötärönympärys oli 99cm!!! ja viikkoja vasta 20+2. Voi taivas mihin tässä vielä paisuu :o) ei ole ihme kun hiukan kiristää vatsa nahkaa ajoittain...



Neronjalla ollut hurja viikko! voimia sulle! joskus kun lataa lomalle odotuksia niin kaikki tuntuu menevän kuin pikakelauksella ja loma menikin ihan huomaamatta.

Meillä on loma viikko nyt menossa ja mulla on niin tylsää että kasvan kohta naavaa :o/ siis ei yhtään mitään järkevää tekemistä ja lapset kiljuu ja tappelee tietty koko ajan jostain kun ovat itsekkin niin tylsiintyneitä...

Meillä siis ei ole mitään ajatusta ollut koko lomasta eikä sekään ole oikein hyvä :o/



(.) vauva potkii jo ihan kiitettävästi. Joka ilta saa varmistuksen että hengissä ollaan ja joskus päivälläkin intoutuu mätkimään vatsa nahkaa :o)

hirveä huoli silti että onko kaikki ok. Ensi viikolla olisi rakenne ultra ja pelkään että löytävät jotain ikävää siellä. Kahdessa raskaudessa olen jäänyt siellä kiinni ettei kaikki ole ihan normaalia ollut. Eka puuttui tytöltä napanuorasta suoni ja sitten seurattiin ettei kasvu pysähdy sen takia ja edellisellä kerralla oli pojalla munuaisallas suurentunut ja sitä seurattiin syntymään asti ja kerran sen jälkeenkin.

sukupuoli kiinnostaa niin minua kuin miestäkin. Minä kyllä luulen tietäväni että poikahan sieltä tulee :o) ihan selkeä poika olo ja aina nämä mun olot on osuneet oikeaan.

nimetkin odottaa tulijaa oli se kumpi tahansa :o) 2 nimi ehdotusta per sukupuoli :o)



viime yönä näin unta että mulla meni lapsivedet tasan laskettunapäivänä mutta en päässyt unessa niin pitkälle että oisin nähnyt kumpi tuli lopulta. Mutta se tunnelma mikä synnytyssalissa on oli aivan selkeä siinä unessa. Onko se tunnelma muiden mielestä koukuttava? se sellainen kauhun sekainen jännitys kun odottaa että kohta tapahtuu ja siinä vieressä on valmiina vauvalle nuttua ja sänky :o) se tunnelma on minusta aivan ihana!!



Niiloakseli rv 20+2

Niiloakseli:

Mutta se tunnelma mikä synnytyssalissa on oli aivan selkeä siinä unessa. Onko se tunnelma muiden mielestä koukuttava? se sellainen kauhun sekainen jännitys kun odottaa että kohta tapahtuu ja siinä vieressä on valmiina vauvalle nuttua ja sänky :o) se tunnelma on minusta aivan ihana!!

Juu, siihen synnytyssalin tunnelmaan ja tapahtumiin tahtoo jäädä koukkuun. Mulla ei kyllä tosin viimeksi ainakaan ollut kauhun sekaista jännitystä. Jännitystä totta kai, mutta siinä vaiheessa kun käynnistys saatiin siihen pisteeseen, että kalvot kirjaimellisesti poksahti, niin mulla oli vaan mielessä positiivisena ajatus, että " ihanaa, tää on kohta ohi" . Ja nopeasti se pahin vaihe kyllä olikin ohi, kun ponnistusvaihe kesti vain 2 min (kuten edellisestäkin). Tosin siinä vaiheessa kun käynnistely oli menossa ja välillä supisteli, niin silloin kyllä kieltämättä vähän hirvitti, että mihin sitä tulikaan taas itsensä hommattua ;-).

Mä en ole tainnut nähdä koskaan synnytysunia. Nyt en niitä näe 100% varmasti, kun en ole oikein sisäistänyt vieläkään, että meille tulee vauva. Kyllä se kovasti tuolla masussa potkii ja mieleen tulee aina ajatus, että voiko olla totta, että meille on tulossa vauva ;-). Koskahan tämän ihan oikeasti sisäistää???

Niiloakseli, yrittäkäähän saada loma sujumaan ja jospas te vaikka keksisitte jotain pientä kivaa :-).

Neppis, toivottavasti teidän pikkuiselta pian korvatulehdus paranee. Meilläkin kuopus ollut nyt jo toista viikkoa räkäinen. Sillä on kahdesti ollut korvatulehdus ja mieleen vaan tulee ajatus, että ei kai taas. Tsemppiä muutenkin sulle olemiseen.

Kukas olikaan se, joka tässä joku aika sitten kirjoitti löytäneensä rinnastaan patin? Joko olet asiaan saanut selvyyden? Toivottavasti ei ollut muuta kuin väärä hälyytys!!!!

Täytyy alkaa pojalta kuulustella uskontoa, kun niillä on huomenna koe.

neronja rv 25+3 ellei muisti petä

Siitä on pitkä aika kun olen viimeksi kirjoittanut. On täytynyt odotella, että raskaus etenee ja olo rupeaa enemmän tuntumaan suurperheelliseltä :) Omassa voinnissa ei mitään kummempia. Pahoinvointi tuntuu helpottavan.

Meidän uhmaikäisen kanssa vääntö on välillä hurjaa. Se väsyttää. Ohihan se ajan kanssa menee, mutta pitkiltä nämä päivät tuntuvat.



Kitta: Meidän lapset ovat saaneet vesirokkorokotteen. Kuopus sai ilmaiseksi 1v kun osallistui rokotustutkimukseen ja lopulle pesueelle ostimme sen, koska sairautta ei meillä vielä ollut näkynyt. Oireita rokotteesta ei tullut kenellekkään. Lisäkimmokkeen rokottamiselle antoi myös tieto siitä, että jos vesirokkoa ei sairasta säästyy myös vuoruusulta.



Letti (12+6)

löysin patin rinnasta ja lääkäri vielä toisestakin kaksi lisää :o/ ultrattiin ja lääkäri totesi että mun kudos on luonnostaan tuollaista muhkuraista. Kontrolli ultra on ensi kuussa etteivät vaan ole alkaneet kasvaa tai muuttua muutenkaan. Se on kuulemma hyvä merkki jos ne on aristavat ne patit ja sitten jos ne muuttuu täysin kivuttomiksi niin pitää huolestua.

Kyllä siinä monta kertaa paniikki nousi pintaan kun odotin tuota ekaa ultraa ja olin juuri saanut tietää odottavani TAAS vauvaa :o)



Neppikselle telepaattisesti lähetän voimia vielä viimeisille viikoille. Meillä oli nelonen se joka koetteli meitä ihan kunnolla. Syntyi ensin etuajassa,joutui teholle ja kaiken huipuksi alkoi sairastaa korvia kuukauden iässä. 13 tulehdusta jouduimme kestämään kunnes saatiin putket ja elämä alkoi helpottaa kuopuksen täytettyä 1,5v. Kummasti heti alkoi myös vauvakuume nostaa päätään heti kun hiukan helpotti :o) Sitä ennen olin ihan varma että ei ikinä enää yhtään vauvaa tähän taloon mutta kuinkas kävi ;o)

Minä en kauaa suurperheellisten odottajien pinossa pysynyt =(

Meidän pieni enkelityttö syntyi 22.10 rv 19. Kuollut oli vajaa viikkoa aiemmin.



Suru ja ikävä on suuri, mutta täytyy jaksaa lastenkin takia.