Toimitaanko synnytyksessä AINA äidin sanoman mukaan?

Siinä vaiheessa kun hätä on suuri ei todellakaan kuunnella tokkuraista äitiä, vaan toimitaan..



Itseäni ei kakkosen synnytyksessä kuunneltu ollenkaan, vaikka olin ilokaasuissa, muistan kaiken.

Pyysin spinaalia:sain epiduraalin..

Halusin ponnistaa jakkaralla:ponnistin jalat tukien päällä..

Halusin ennen ponnistusvaihetta ilokaasua kun epiduraali ei viimeiseen hetkeen enää vaikuttanut: ja en todellakaan saanut..



tosin kätilöni oli semmoinen sadisti, kuin jostain keskitysleiriltä että eipä se mun toiveita paljon muutenkaan kuunnellut..Mutta että aika pieni osa oli siinä elokuvassa meikäläisellä.



T: jamio ja pojat 3 ja 1,5 v

Mun käsittääkseni äidin toiveita pyritään kuuntelemaan, mutta eiköhän kätilöt tee kuitenkin pakon edessä aina lapsen edun parhaaksi?

Voithan puhua jonkun synnärin kätilön kanssa aiheesta etukäteen ja kertoa miten viimeksi meni ja mitä pelkäät. Kätilö kirjaa tiedot sinusta ylös ja seuraavan synnytyksen aikana nämä tiedot ovat sitten kaikkien kätilöiden käytettävissä.

Kyllä äitiä kuunnellaan niin kauan kuin mahdollista.Luotan siihen että kätilö on niin ammattilainen, että hän huomaa milloin äiti on niin kipushokissa, ettei enää ymmärrä omaa tai vauvan parasta. Jos vauvan tai äidin henki on vaarassa, niin hätäsektio tehdään äidin vastalauseista välittämättä. Kannattaa mennä sairaalaan synnärin tutustumiskäynnille(oletan että kaikissa sairaaloissa tämä järjestetään) ja kysyä asiaa suoraan synnytyssairaalan kätilöltä, niin oma mielesi rauhoittuu. Itselläni on pelkästään hyviä kokemuksia(3) synnytyksistä ja kätilöistä, vaikkakin ensimmäinen kätilö oli melko tomera...ja hyvä niin; sujui synnytys helposti kun ammatti-ihminen kertoi mitä piti tehdä.

Näin minusta pitäisi olla ja inhottaa kun lukee tapauksia joissa tällainen fiilis ei ole jäänyt. Itse olen onnellisessa asemassa sillä asun pääkaupunkiseudulla ja kummatkin raskauteni (no tämä toinen 4 viikon päässä h-hetkestä) ovat menneet oppikirjojen mukaan ja jälleen kuten 1. kerralla olen menossa Kätilöopiston hairakanpesään. Haikaranpesä on erityinen synnytysosasto hyvin voivimme äideille joilla ei mitään ihmeellistä raskauden aikana ja odotettavissa siis normaali synnytys. Siellä jokainen synnyttäjä laatii synnytyssuunnitelman ts. keskustelee kätilön kanssa kaikista synnytykseen liittyvistä asioista. On sääli ettei tämä ole käytöntö kaikkialla sillä siitä on suunnattomasti apua. Kysyvät kantaasi kivunlievitykseen, pelkoihin, toiveisiin, synnytysasentoihin ja moneen muuhun oleelliseen asiaan. Ja tämän kaiken käyt läpi hyvissä ajoin (itse kävin juuri) ennen synnytystä ja paperi arkistoidaan ja kun h-hetki koittaa he todella lukevat paperin ja tietävät jo minkälainen äiti on esim. kivun kanssa sulkeutuva vai kantaa ottava. Jokaisella on mahdollisuus päästä synnytyssairaalaansa tutustumaan joten kysyisin siellä voiko joku kätilö jutella asioista ja helpottaa oloa. On mieletöntä jos synnytyksen kanssa joutuu vielä miettimään/pelkäämään kätilöä.



Ensimmäisessä synntyksessäni olin positiivisesti yllättynyt kuinka rauhallinen kokemus syntymä voi olla. Meillä oli ihana kätilö joka kyllä piti hommat hanskassa vaikka ottikin meidän huomioon kyllä hän sanoi kun hänen mielestään jotain piti tehdä. Ja haikaranpesässä oletusarvona onkin että koko synnytys on vuoroinpuhelua jos et itse pysty toimimaan niin toivottavasti miehesi on vieressäsi minulla ainkin oli turvallinen tunne kun tiesin että viimeistään hän ottaa kantaa ja vieraan kätiön lisäksi on ihanaa jos on joku tuttu vieressä.



Tsemppiä raskauteen ja keskustele vaikka nyt jo neuvolassakin tästä asiasta pääasia on, että pystyt sitten aikanaan keskittymään vain synnytykseen ja kätiön osaavissa käsissä se on kyllä paljon helpompaa kun yksin.

Olipas tutun kuuloista nuo Jamion kokemukset. Minä pyysin kohdunkaulanpuudutuksen, sain epiduraalin (joka ei auttanut!) vastusteluista huolimatta. Halusin ponnistaa jakkaralla (ja sainkin kokeilla yhden työnnön verran, sitten pitikin siirtyä tuoliin ja jalat jalustoille kattoa kohti, jossa sain ähistä puolitoista tuntia kun en osannut kohdistaa ponnistusta alapäähän vaan se tuntui menevän varpaisiin.



Itse koin, että synnytyksestäni piti tehdä mahdollisimman helppoa kätilölle. Miksi pitäisi kuunnella kipeän äidin valitusta, laitetaan epiduraali ettei valita! Miksi pitäisi kykkiä lattialla, kun voi istua selkä suorana kun äiti on maailman epämukavimmassa synnytysasennossa jalat kattoa kohti!



Usko kätilöitä kohtaan ei kuitenkaan mennyt näistä epämukavista kokemuksista huolimatta. Toivon että ensi kerralla kohdalle sopii inhimillisempi ihminen ja osaanpahan ainakin jo itse sanoa mitä haluan!