Kuka synnytykseen mukaan?
Hei kaikki yksin lasta odottavat. Toki muidenkin kommentiti tervetulleita. Kenet aiotte ottaa synnytykseen mukaan?
Minun siskoni innokkaasti vaati olla se valittu jo heti alkuvaiheessa ja tulin sen hyväksyneeksi sen enempää miettimättä. Mitä lähemmäs laskettu aika on tullut sitä tunkeutuvampi siskoni on ollut ja varannut mm. omaan kotiinsa vaatteita ymym " meidän" vauvaa varten. Hänellä itsellään on neljä jo vähän isompaa lasta, minulle tämä on kauan odotettu esikoinen.
Koko synnytys ja odotus meinaa ajoittain muuttua ahdistukseksi siitä miten saan siskoani rajattua ja ymmärtämään että tämä on minun vauvani ja minun perheeni. Hän tulee olemaan todella rasittava ja hankala jos ilmoitan että en aiokaan ottaa häntä mukaan synnytykseen. Toisaalta tajuan että tämä on minun synnytykseni ja enemmin teen sen yksin kun mietin ahdistuneena miten siskoni " valtaa estradin" ja pilaa ensimmäiset hetket minun ja vauvani välillä.
Moni rakas ystäväni tulisi varmasti mielellään mukaan enkä ole edes ehtinyt ajatella kenet haluaisin, mutta tämän kirjoitettuani tajuan kyllä että siskoani en sinne kyllä mukaan voi ottaa.
Todella hölmöä tajuta miettivänsä tallaisia ja olen yrittänyt ajatella että se nyt vaan on sellainen höösä ja kyllä mä sen kestän, mutta ei se nyt ihan niin näköjään mene.
Kommentit (8)
mulla oli hyvä ystävä synnytyksessä mukana. Miettiessäni asiaa ennen synnytystä totesin äidin olevan " liian läheinen" ja täysi-ikäistä siskoa mulla ei silloin ollut, joten se ei ollut vaihtoehto. Ystävän mukaanotto oli siis luonnollista. Tosin pidin koko ajan sen varan, että saatan muuttaa mieltäni ja halutakin synnyttää ilman tukihenkilöä. Ystäväni ymmärsi olla liikaa tyrkyttämättä itseään ja mielipiteitään ja kaiken lisäksi omaksui roolinsa nimenomaan tukihenkilönä aivan loistavasti. Hyvin pitkälti tämän ystäväni ansiosta synnytin esikoiseni ilman kivunlievitystä, vaikka kyseessä oli käynnistetty synnytys.
Tee vaan, niin kuin sinusta tuntuu parhaalta ja älä mieti toisten tunteita, sinä ja vauva olette kuitenkin pääosassa. Synnytys/syntymä on sellainen asia, jonka edessä on oltava nöyrä ja sitä on tukihenkilönkin yritettävä olla.
ja aluski pelkäsin että hän alkaa siellä hössöttää ja nolaa minut, mutta kaikki meni tosi hyvin. Hänestä oli hyötyä juomien antamisessa ja muutenin oli kiva saada juttuseuraa.
Laskettu aikani on 26.1. (odotan lastani yksin) ja sain vasta maanantaina päätettyä kenet pyydän mukaani. " Tunnustelin" mielessäni miltä kukakin henkilö tuntuisi. En halunnut ketään hössöttäjää enkä sellaista kenestä ei ole mitään apua. Lopulta päädyn parhaaseen ystävääni, jonka mukaan tulemisesta minulla ei ole mitään negatiivisia tuntemuksia. Luotan, että hänestä on apua ja että hän tarvittaessa huolehtii sekä minusta että vauvasta. Hänellä itsellään on 3 lasta eikä hän todellakaan ole hössöttäjätyyppiä. Ainoa negatiivinen asia on, että hän asuu 3 tunnin matkan päässä. Pidin kuitenkin näitä tunnepuolen asioita tärkeämpinä. Äitiäni en olisi ikinä huolinut mukaan - pelkkä ajatuskin ällöttää. Ja vaikka keksin muitakin mahdollisia mukaan tulijoita, yritin valita sellaisen joka poistuu synnytyshuoneesta, jos niin haluan ja sellaisen, joka ei loukkaannu mistään mitä sanon siinä tilanteessa. Ole itsekäs. Älä ota mukaan sellaista henkilöä, joka arveluttaa jo etukäteen.
Toimin itse doulana ja minulla oli ensimmäisessä synnytyksessä mukana doula, joskus " ulkopuolinen" , ei siis kaveri tai sukulainen voipi olla parempi vaihtoehto. Itselleni se ainakin sopi aikoinaan mainiosti ja olen saanut olla tukemassa monia yksin synnyttäviä itsekin.
Meillä mies on aina ollut mukana ja siksi ehdotankin että otat mukaan jonkun johon luotat ja joka myös arvostaa sinua. Joku jolla on kokemusta sinusta myös pahoina hetkinä. Viimeisimmässä synnytyksessä minulla oli mukana mieheni lisäksi ääni kirja ja se osoittautui sillä kerralla hyväksi ajatusten pois viejäksi supistusten aikana kun samalla käytin ääntelytekniikkaa.
Minulla on kolme synnytystä takana ja varmasti tiedän ettei ne koskaan voi olla täysin samanlaisia, siksi todella kannattaisin että jatkat miettimistä jollekin mahdollisesti paremmalle vaihtoehdolle kuin sisaresi.
Juttelinkin jo yhden ystäväni kanssa ja heti tuntuu paljon mukavammalle miettiä ja suunnitella synnytystä.
Onneksi yöllä ahdistuksissani löysin todella hilpeän palstan isien kommenteista ja kommelluksista synnytyksissä, joka myös kevensi kovasti mieltä.
Onnellista odotusta ja mahdollisimman mukavaa synnytystä kaikille!
eli älä ota mukaan sellaista, jonka seurassa tunnet olosi hiukankin ahdistuneeksi. Oma sisko luulisi olevan parasta vaihtoehtoa, mutta jos ei siltä juuri nyt tunnu niin entä oma äitisi? Tai hyvä ystäväsi tai mahdollisesti joku jota olet ajatellut lapsesi kummiksi?
minulla oli ensimmäisessä raskaudessa oma ihana äitini mukana synnytyksessä, tukemassa ja pitämässä seuraa. minusta se on kyllä kultaakin kalliimpaa että joku on tsemppaamassa synnytyksessä, ja eihän tukihenkilön tarvitse välttämättä olla mukana kuin avautumis vaiheessa että saat loppumetrit ja ensimmäiset yhteiset hetket vauvan kanssa kokea ihan rauhassa.
tässä vain jotain mietteitä..