****SYYS SISSIT lokakuun toisena!!****

täällä sitä pikkuhiljaa heräillään.. 8)

Ei supistele ikävä kyllä yhtään. Ne sunnuntaiset supistukset oli jotain liian hyvää ollakseen totta..

Onneksi nää päivät kuluu vauhdilla, siitä isommat lapset pitää huolen.



Onnea Huldiolle pojasta!!!!!! Määkin olen " joutunut" ottaan sitä Laxoberonia mutta ei ole mulla tehonnut..



Outs@, onko sun LAta siirretty myöhemmäksi? Katsoin esittelyistä kerran ja ihan niinkuin muistaisin että sulla oli aikaisemmin La siellä.

Mun aikaa on siirretty alkuraskaudessa 8 päivällä eteenpäin ja siksi ajattelinki/toivoinkin että vauva ois syntynyt ajallaan.. Mutta nyt oon varma että kirjoittelen korvalleni täällä ens viikolla.. 8) 8) 8)



No mutta, palailen taas. Kokeillaan me jäljellä olevat (onko meitä muita vielä) pitää pinoa korkealla! 8)

Mukavaa päivää kaikille.. Vähiin käy nämä meidän odotuspäivät ennekuin loppuu kokonaan..



Fiia ja rv 40+3

Täällä sitä harjoitellaan arkea kera peikkotukkaisen neitokaisen. Joka kyllä pisti tämän perheen kuviot uuteen uskoon :P No niin pitääkin.



Neiti syntyi siis lauantain puolella (rv 41+2). Kävimme perjantai iltana jo kertaalleen synnärillä, jolloin tilanne oli 1cm auki ja kanava hävinnyt. Supistukset tuli silloin liian harvakseltaan ja meitä kehotettiin kotia odottelemaan. Siinä ne supistukset vain voimistui ja klo 2 herättelin miehen että nyt mennään, heti. Tilanne oli edennyt yllättävän nopeasti - olin auki jo 6cm. Jihuu ja äippä vielä jaksoi hymyillä ja vitsailla. Salissa sitten kokeilin ilokaasua ja lämpötyynyä selkään, oli kuulemma " neljän ruuhka" synnärillä - eikä edes lääkäri kerennyt tulla antamaan puudutteita (olin toivonut spinaalia). No avautuminen 10cm kävi kuitenkin nopeasti, klo 5 olin täysin auki, mutta vauva ei ollut laskeutunut (samoin kävi esikoisen kanssa). Jouduin siitä syystä väkisin ponnistamaan aina supistusten tahtiin, jotta vauva saataisiin alas ja syntymään! Vihdoin laskeutuikin ja varsinainen ponnistusvaihe pääsi käyntiin, virallista ponnistusaikaa en vielä tiedä. Oisko tunnin kestänyt. Tiukassa oli ja lähellä ettei taas turvauduttu imukuppiin(!). Selvittiin kuitenkin, pieni repeämä tuli koska tyttö tuli käsi poskella. Episiotomiaa ei tehty.



Kaikkien yllätykseksi neiti olikin sen 3820g ja 51cm - Meidän muka pieni vauva ;D Hohhoh, kyllä pyöri silmät päässä kun mittailtiin. Ja kätilö punnitsi kahteen kertaan, kun ei meinannut itsekään uskoa.



Tälläistä. Palautuminen on käynyt nopeasti, muutama tikki ei ole häirinnyt elämää ollenkaan. Aluksi olin aika väsynyt, parin päivän supistusten takia voimat ihan loppu.. Mutta kyllä se siitä helpotti, kun piti huolen että syö hyvin ja lepää :) Nukkuminen on ihan toinen asia, sitä sitten harvemmin ;) Eilen kotiuduttiin, mutten malttanut availla konetta. Maitoa on riittänyt hyvin, tuollaiselle isollekkin pimulle - Tavoitettiin syntymäpaino jo kotiinlähtö päivänä!



Ketäs täällä puolella on vielä kasassa?! Typykkäkö pääsi myös vauvan hakuun.. Täytyy tässä päivän mittaan lukasta vanhoja juttuja.



Palaillaan ja tsemppiä kaikille!!!!! :D



Dumle - ja peikkotyttö - sekä kiristävät tissit kuumakääre hauteessa :P

Taas täällä! :) Saatiinhan sitä sitten dumleltakin niitä vauva uutisia. Onnea vain kovasti " pienestä" tytöstä.



Oli kovin alas pino jo valahtanut. Luulin jo, että kaikki on lähtenyt hakemaan sitä omaansa, mutta löytyihän se sitten kuitenkin tuolta alhaalta.



Poika nukkuu ja neiti kiukuttelee. Haluaisi laittaa vaipan itelleen, mutta ei vain tahdo uskoa, että ei vauvan vaipat mahdu 4,5v... :D Kyllä tämä elämä vain on mukavaa.



Tissit on taas niin täynnä maitoa, että ei uskoisi, että toissa päivänä sain antaa lisukkeeksi korviketta...



Mutta koska nyt on pikkusen siivottu ja tiski ja pyykkikoneet on pyörimässä ja puhtaat viikattu, tosin silittäminen vielä on tekemättä, mutta kuitenkin taidan mennä pikkusen kahvia laittaan, että ehdin hörppään pari kupillista ennen kuin jätkä herää.



Koittakaahan jaksaa. SUPPAREITA!!!



vm78 & pesue

Onnea Dumle! Ihana kuulla vauva uutisia! Sitä niin malttamattomana odottaa jo oman vauvan näkemistä. Muuten Dumle, minkälaista henkilökuntaa sairaalassa oli synnytyksesi aikana? Ja oliko hienot, uudet tilat? Ü



Kyllä täällä on vain hiljaista.. Taitaa loput sissit olla synnyttämässä.. Minä vain täällä kulutan aikaa. Ü



Palaillaan!

Fiia

Zco on kuulolla edelleen, eli kotosalla. Mutta nyt on alkanut sentään tapahtumaan jotain! Yö meni tunnistettavien, mutta erittäin siedettävien supistusten kanssa, samaa on jatkunut aamupäivällä - tosin harvakseltaan, mutta silti. Limatulpasta tai vesistä ei toistaiseksi havaintoakaan...



Olemattomien yöunien takia olen sitten " nukkunut" puoleenpäivään asti...ja mies pörrää huolehtivasti ympärillä. Meinaan ulkovaatteet kiskaista vielä niskaan ja lähteä pankkiasioille kävellen.



Ja vaikka nää tästä laantuiskin, niin JEE, jotain on silti ilmassa.

No pääsinpä minäkin pitkästä aikaa koneen ääreen. Perjantaina lähdin neuvolaan aamupäivällä ja siltä reissulta palasin eilen iltapäivällä. Verenpaine oli korkealla ja aamulla mielestäni lirahteli vähän lapsivettä. Niinpä lähettivät minut päivystykseen ja siellä lääkäri sanoi että ei muuta kun kalvot puhki ja synnyttämään. Kirjoittelen myöhemmin tarkemmin mutta nyt tuntuu että tissit poksahtaa jos ei tuo luomurintapumppu kohta heräile tai sit pitää turvautua koneelliseen että saa vähän tyhjemmiksi. Me siis saimme kauan ja hartaasti toivotun pojan pe-iltana klo 22. Painoa oli 3795g ja pituutta 51,5 senttiä. Kaikki meni ok ja voimme hyvin. Onnitttelut dumlelle ja muille vauvallisille! oonaiina

Onnea kaikille nyytin saaneille..täällä vielä ootellaan,ei ole ollut mitään tuntemuksia .eilen ajoin autollakin pikkumatkan vaan ei auttanut sekään.haravoimaan ei voi mennä kun vettä satanu monta päivää.

jatkamma oottelua..päivänjatkoja=)

Toisilla alkaa jo tapahtumaan ja toiset ovat kotiutuneet jo nyyttien kanssa , ONNEA VAIN KAIKILLE!!!



Minäpä se jatkan arjen pyörittämistä ja vastailen puhelimeen uteliaille että ehkä sitten ensiviikolla,kyllä ilmoittelen sitten. Ja sama toistuu seuraavana päivänä aina!Olenkin miettinyt että pistäisin puhelimen kiinni ja avaisin vasta kun vauva on punnerrettu maailmaan....

Ei siis mitään tuntoja täällä suunnalla!



Kuinka monta massunkantajaa meitä on vielä jäljellä?

Sinä sit kuitenkin odottelit minua :)

Meidän neiti tosiaan ponkaisi maailmaan myös lauantaina 29.9 klo 17.36. Mitat 4260 g ja 54 cm, pipo 35 cm. Supparit alkoivat lauantaina aamusta ja kun alkoi tulla mukana myös vähän verta totesin että tänään tulee lähtö. Oltiin kuitenkin tytön kanssa vielä ulkosallakin aamupäivällä ja vitsailin äitikavereille etten irvistele heille vaan tekee jo hiukan kipeää.. Odoteltiin sitten tytön päiväunet ja sitten oli ihan pakko lähteä Jorviin. Olimme siellä neljän jälkeen, sisäänkirjautuminen oli papereiden mukaan klo 16.22. Pelkkää ilokaasua ehdin saada ja kokemus oli aikamoinen- kipeää teki mutta tulos on ihana! Lapsivedet meni vasta kun likkaa aloin ponnistamaan 17.25 ja tummakutrinen tyttö syntyi 17.36. Tosi nopiaan siis lopulta tuli. Kaksi tikkiä laitettiin, korjattin lähinnä esikoisesta tulleen leikkauksen jälkiä nätimmäksi. Olo on mitä mainioin vaikka vuosin kuin seula. Tänään vasta pääsimme kotiin kun 2 vrk pitää olla ikää ja se tuli täyteen eilen illalla eikä illalla ole lääkärikierrosta kotiuttamassa. Nautin siis Jorvin antimista oikein 3 yötä.

Nyt on ihanaa olla kotona, esikoinen hoitaa vähän liiankin innokkaasti vauvaa ja minä vaan istun ja tuijotan aarteitani.

Tsemppiä teille lopuillle listalaisille, lueskelen väliin jääneet jutut kunhan tästä tokenen.

t: Typykkä ja HermanniHelmiJuulia 3 vrk

Dumlea ja oonaiinaa onnittelin jo tuolla vauva-puolella, mutta nyt myös typykälle lämpimät onnittelut! Kiva kuulla, että kaikki on mennyt sujuvasti ja sukkelaan! Tervetuloa tuonne toiselle planeetalle!!!



Me voitais ainakin treffata jossain välissä ihan lähipuistoissa!



apinaemo pesueineen

Toivottavasti siis!



Onnea kaikille vauvan saaneille! Hyvin kuulostivat synnytyksetkin menneen, hyvä, hyvä!



Tänään on koko päivän vaan pyörinyt huominen käynnistys päässä... Oon kyllä ottanut tosi laiskasti koko päivän, makoillut sohvalla ja kattonut frendejä...=) " Kerään voimia" ... Pää on kyllä ihan tyhjä, ei oikein jaksa keskittyä mihinkään...



Katos, Outs@n kanssa ollaan samasta pitäjästä=) Jaakkolassa asutaan (vielä) kaksistaan avomiehen kanssa.



Mulla lyö kyllä nyt niin tyhjää, että parempi varmaan siirtyä takas tonne sohvalle=) Jos ne aamulla käskee mun odottaa ne pari tuntia, niin tuun tänne sit kertoo vielä viime hetken fiiliksiä... Muussa tapauksessa -toivottakaa onnea matkaan!!!



Poklo ja Papu, joka vaan viihtyy ja viihtyy masussa, huomenna viihtynyt 42 viikkoa!!!

Oonaiina ja Typykkä vauvoista. Ihana kuulla ihania uutisia!!



Tsemppiä Poklo! Pian pitkä odotus päättyy vihdoin!!!!



Onkohan Outs@ mahdollisesti päässyt jo nyytin hakuun?



Onneksi täällä on kuiyenkin vielä muutama pitämässä seuraa.. 8) Zcolla oli sama laskettu aika kun mulla mutta mites muilla jäljellä olevilla mahakkailla on viikkoja ja päiviä koossa?



palaillaan taas!! 8)



Fiia

Tulihan ne odotetut uutiset sieltä ;) Vähän kadena niitä täällä luetaan...



Fiia, älä huoli. Minä en täältä taida ihan heti pois lähteä ;)) Jonkin verran tänään kyllä suppaillu mutta ei todellakaan tarpeeksi!! Eli se siitä sitten..

Niin ja sitä mun LA:ta tosiaan siirrettin. Taitaa siellä esittelyssä tosiaan olla se vanha. No, haitanneeko tuo enää mitään!! =)



Zco:lle tsemppiä! Taitaa lähtö olla pian käsillä :)



Montakos meitä tosiaan enää täällä keikkuu?? Olisko 5 tai 6?

Poklokin meidän huomenna jättää.. No hyvä että hän pääsee vihdoin nyytin hakuun :)



Ettei vaan Poklo oltais naapureita?? ;)

Mut käyppä vielä ilmoitamassa itsestäsi ennenkuin menet Kättärille!!



Mut nyt pitää mennä nukkumaan, ainakin yrittää =)



Hyvää yötä!!



outs@

Nopeasti koitin viimeisimpiä viestejä lukea ja totesin, että taidettiin Dumlen kanssa saada nyytit lähes samaan aikaan. Meillä tyttö syntyi lauantai-aamuna klo 6.29. Synnytys oli tosi nopea. Heräsin kahden jälkeen kotona lapsivesien menoon. Siinä vaiheessa ei ollut supistuksia eikä mitään kipuja ja miehelle mietinkin, että kannattaakohan vielä pyytää esikoiselle hoitajaa, josko ensin odotettaisiin supisteluja. Soittelin sairaalaankin ja sanoivat että olisi hyvä tulla viimeistään aamulla. Mies oli sitä mieltä että esikoisen hoitaja soitetaan paikalle saman tein, kun tiesimme että tulo kestäisi noin kolme varttia. Siinä sitten hieman ihmeissämme pakkasimme sairaalakassia ja söin vielä hieman viiliä ajatellen, että mikäli synnytys venyy kovinkin pitkäksi niin ei sitten energiat lopu kesken. Esikoisen hoitajan saapuessa lähdimme pikkuhiljaa kohti sairaalaa, supistuksia tuli siinä vaiheessa, mutta eivät olleet vielä kovinkaan kipeitä. Sairaalaan saavuimme neljän jälkeen ja kätilö totesi kohdunsuun olevan vasta 2cm auki ja kaulaakin jäljellä vielä noin 1cm. Niinpä sitten arvelimme, että vielä jonkin aikaa kestää. Mies ehti torkahtaakin noin 20 minuuttia ja itse ajattelin, että täytyy näitä supistuksia jonkin aikaa kestää. Kipeytyivät sitten tosi nopeasti ja herättelin miestä kun tuntui, että olivat niin kipeitä, että alkaa tulla sellainen vähän " horkkainen" olo. Soitimme kätilön paikalle ja pyysin, että saisin jotakin kivunlievitystä. Oma kätilömme oli toisessa salissa käymässä ja sijainen, joka tuli paikalle pyysi, että odottaisimme omaa kätilöämme, mutta näki kai sitten tuskaisesta naamastani, että ehkä on syytä tarkistaa kohdunsuun tilanne. Hän sitten hämmästyneenä totesi, että se on noin 8cm auki ja että lapsi varmaan syntyisi pian. Itselleni tuli tässä vaiheessa hieman tuskainen tunne kun tajusin, että spinaali- tai epiduraalipuudutuksia ei enää voitaisi antaa. Kätilö lupasi kuitenkin pyytää lääkärin ja katsottaisiinko saataisiinko kohdunsuuta puudutettua, lääkärin tullessa hän totesi yrittävänsä, mutta kohdunsuu oli jo osittain hävinnyt ja niinpä puudutetta saatiin enää toiselle puolelle. Kätilö sitten ehdotti ilokaasua, jota en koskaan aiemmin ollut kokeillut. Sitä sitten ehdin hetken kokeilla, kun ponnistamisen tunne tuli. Tyttö tuli maailmaan vajaan kymmenen minuutin ponnistamisella, yllättävän helposti, vaikkakin tuo 10 minuuttia tuntui ponnistusvaiheessa pitkältä ja kivuliaalta. Muutamalla tikillä korjattiin repeämä, joka kätilön mielestä oli tosi pieni. Muutenkin olotila oli tosi hyvä, kun synnytys oli niin lyhyt (kokonaiskestoksi laskettiin noin 3 tuntia).

Toipuminen on ollut nopeaa, kotiin pääsimme maanantaina vauvan lääkärintarkastuksen jälkeen ja nyt olotila on jo tosi hyvä. Tosi ihanalta tuntui päästä kotiin nukkumaan. Itse olin tosi huono nukkuja sairaalassa. Tyttö oli syntyessään 3,7kg ja pituutta oli 51cm. On alusta asti ollut hyvä syömään, nyt itselläni maito noussut edellisyönä, joten tämä päivä mennyt hieman tuota imetystä tasatessa ja lämpimässä suihkussa, mutta nyt pikkuhiljaa helpottamassa.

Kaiken kaikkiaan tämä vauva-arki tuntuu kyllä ihanalta. Tyttöä voisi vain katsella ja nauttia ihanasta vauvan tuoksusta ja ilmeistä. Esikoinenkin on toistaiseksi ollut vain ylpeä isoveljen roolistaan. Haluaisi vain pitää pikkusiskoa sylissä, äiti ei saisi ollenkaan auttaa (isoveli 3v), joten hieman on ollut neuvottelemista asiasta ;) Tyttö on toistaiseksi ollut erittäin helppo, syö ja nukkuu, välillä hieman katselee ja ihmettelee ja kuuntelee isoveljen äänekästä menoa. On kai jo mahassa tottunut, kun ei juuri kovistakaan äänistä pelästy ;)



Kaikille vauvautuneille onnea, en valitettavasti vielä ehtinyt lukea väliinjääneitä päiviä, Poklolle tsemppiä käynnistykseen ja supistuksia kaikille vielä vauvaansa odottaville. Kyllä se päivä tulee ihan pian, kun nyytin saa kainaloon, itsellekin tuli kyllä sitten lopulta ihan yllättäen;)



Onnellinen Unikko ja tyttö 4pv