Raskaushepatoosi

moi!



Mulla oli raskaushepatoosi, kun viime keväänä olin synnytin. Mulla oireet alkoi siinä rviikolla 33, ja ens alkuun sain kutinaan Ataraxia. Kutinoiden alkaessa otettiin verikokeita ja eka sappiarvo tais olla 11. Siitä se pikku hiljaa nousi, ja mut otettiin sisään päivystysosastolle kun sappiarvo oli 40, rv 35. Sen jälkeen sain myös Adursalia, alkuun 2 tabua päivässä, mutta arvot vain nousivat.... lopulta söin 6 tabua päivässä ja se alkoi vähän laskeakin arvoja, mut ei kuitenkaan niin paljon et oisin päässyt kotihoitoon. Multa otettiin sydänkäyrää kolme neljä kertaa päivässä.



Joutuessani osastolle, eivät lupailleet käynnistystä etukäteen. No myöhemmin sama lääkäri oli jo sitä mieltä, että ehkä pari viikkoa ennen la:ta voidaan harkita.... ja lopulta oli sitä mieltä, että kun 37 viikkoa täyttyy, niin aloitellaan käynnistys. Mulla oli aika kovat kutinat, öitä en saanut kunnolla nukuttua, eli olin aika puhki, se varmasti oli syynä, että suunniteltiin jo 37 viikon täytyttyä käynnistystä.



Mulla " kävi tuuri" , kun vaavi haluskin itse syntyä rv 37, ei ehditty käynnistää:) Ja synnytyksessä kaikki meni hyvin.



Okei, mulla oli ainakin ihan " hyvä" kokemus hepatoosista, vaikka jouduinkin oleen pari viikkoa sairaalassa ennen synnytystä. Onneks ei ollut mitään pakkolepoa kuitenkaan. Vähän arvelutti tuo lääkkeiden, lähinnä Adursalin syöminen noin isoina annoksina, mutta ei kai ne syöttäis sitä, jos siitä jotain vaaraa olis....



Kutina oli aika hurjaa välillä, ja raavin lähinnä jalkapohjia ja käsiä nahat verille.



Mustakin ois kiva kuulla minkälaisia kokemuksia muilla on hepatoosista, olen kuullut, että jollain ois paukahtanut sappiarvot yli sadan ja kahdenkin, et onko niissä lukemissa jo jokin vaara sikiölle?!



Tsemppiä toivoo merimanteli!!

Kahdessa raskaudessa kolmesta on raskaushepatoosi sairastettu. Ensimmäisellä kerralla en saanut mitään lääkitystä. Ei aavistustakaan miksi! Sairaalana oli silloin Keski-Suomen keskussairaala. Yöt menivät ihan pilalle kutinan vuoksi ja olinkin tosi väsynyt, kun lapsi syntyi. Käynnistettiin 37+3 viikolla. Sairastuin masennukseen ja syyksi laitan osittain tuon heti alussa olleen väsymyksen.



Synnytin kolmannen lapseni syyskuussa. Hepatoosi uusi ja pelkäsin kovasti. Uudessa kotikaupungissani asiaan suhtauduttiin eri lailla. Olin ihan hämmästynyt, kun kutinaan löytyi lääkettä eli Ataraxia. Sappiarvoja seurailtiin pari kertaa viikossa ja ultrassa käytiin aina samalla. Oireet alkoivat 36 viikolla. Käynnistyksestä lääkärit olivat eri mieltä ja lopulta kysyivät minun mielipidettä. En halunnut ottaa päätöstä itselleni. Lopulta käynnistivät kun 38 viikkoa oli täynnä. Osittain ehkä senkin vuoksi, kun lapsi oli aika pienikokoinen. Ei kylläkään liittynyt mitenkään hepatoosiin. Napavirtaukset oli aina huippuluokkaa. Lapsi vaan oli pieni.



Hepatoosista voi siis selvitä! Käynnistetyt synnytykset ovat mielestäni rajumpia kuin luomuna alkaneet.



Tsemppiä loppuodotukseen.

Kummallakin kerralla sappihappojen arvo kohosi 20 tienoille ja käynnistettiin n. rv 38; eka 38+3 ja toinen 37+6. Kutinaan miulla oli Ataraxia, jota en kuitenkaan syönyt kuin kerran, kun veti pään ihan tokkuraan vuorokaudeksi, jotenka päätin elää kutkan kanssa. Sappihappoja sitovana lääkkeenä oli Guarem-kuitua, joka toimikin melko hyvin, kunnes sapet läksivät taas nousuun ja määrättiin käynnistykseen.



Kutinahan on hankalaa, mutta itselle pahinta oli huoli vauvasta, mutta onneksi kaikki meni hyvin ja raskauksien tuloksena on kaksi tervettä tyttöä. Meidän suunnalla hepatoosiäitejä seurataan tosi hyvin polilla ja mie kävin viikottain labrassa ja käyrällä ja muutaman kerran myös lääkärillä, jolloin ultrattiin ja katsottiin, että vauva kasvaa.



Käynnistyksen suhteen taitaa olla eroja sairaanhoitopiirien välillä; meillä käynnistetään yleensä rv 38 tienoilla ja jos sappihapot kohoavat yli 20, niin joutuu osastolle tarkkailuun.



T: Monttu

...tuohon hepatoosiin, että tosiaan onneksi kaikki odotuksessa ja synnytyksessä meni hyvin, ja oli sairaalassa kuiteskin vauvan seurannan takia, mikä tietty on tärkeintä, eikä se oma kutina.



Tuosta, että vaihtelee eri sairaanhoitopiirien välillä, milloin käynnistetään, niin mun kokemuksen mukaan se vaihtelee jopa saman lääkärin omien fiilisten mukaan. Sama lääkäri mulla tilannetta arvioi koko sairaalassa olo ajan, ja ensin se ei ollut käynnistämässä lainkaan, ja sitten rviikolla 38, ja sitten vielä laski rimaa rviikolle 37.



Lääkärin mukaan hepatoosissa ei ole vaaraa, hänen sanoin " joskus sata vuotta sitten joku sikiö on kuollut siihen" ... no ei paljon lohduttanut siinä, mutta kun on sairaalassa valmiina niin apu ainaskin ois ollut lähellä, jos jotain ois sattunut. Täytyyä myöntää, et kyllä mä välillä skitsoilin ihan liikaakin liikelaskennan kanssa ja pyysin päästä käyrille jos en ollut tuntenut mielestäni tarpeeksi liikkeitä.



Se, mikä mua jäi vaivaan, oli synnytyksen jälkeinen hoito, eli ei mitään kontrollia. Kukaan ei ollut kiinnostunut mun hepatoosistani enää, eikä se kyllä vaivannutkaan millään tavoin. Mut siinä vaiheessa kun rupesin miettiin mitä ehkäisyä alkais käyttään, otin itse puheeksi hepatoosin. Terveydenhoitaja ois vaan määrännyt minipillerit kysymättä mitään. No sit vasta mun maksa-arvoja kontrolloitiin ja korkeallahan ne edelleen olivat (n.3kk synnytyksestä). En sitten saanutkaan minipillereitä ja lopulta vain kuparikierukka todettiin mahdolliseksi. Sit niitä maksa-arvoja alettiin seurata säännöllisesti ja vasta tän vuoden alussa olivat normalisoituneet, paitsi bilirupiiniarvo, joka on ja pysyy koholla. Mulla diagnosoitiin Gilbertin tauti, joka ei oikeestaan ole tauti ollenkaan, kun ei mitään hoitoakaan ole, eikä kyllä vaivaakaan mitenkään. En tiiä puhkesiko se raskauden aikana, vai onko aina ollut, mutta oireena siinä jatkuvasti korkealla pysyvä bilirubiiniarvo.



Jos raskaudun uudestaan, niin sitten maksa-arvojen kontrolli alkaa varmaankin heti.



merimantsu