Mies pukee lapsen = kolmas maailmansota
Hei
Kaipaisin vertaistukea ja vinkkejä meidän jokapäiväiseen ulkoilua edeltävään pukemisrumbaan. Miehen ollessa kotona toimimme siten, että se pukee lapsen, kumpi saa jäädä sisälle yksin. Ulos lapsen kanssa menevä pukee siis vain itsensä sillä välin, kun toinen vanhempi pukee lapsen. Tämä toimiikin oikein hyvin miehen mennessä ulos, koska saan luonnollisesti lapsen puettua nopeasti ja ilman hirvittävää huutoa.
Miehen pukiessa lasta hommassa menee ainakin 20 minuuttia, jonka aikana mies poistuu ainakin kolme kertaa hakkaamaan päätä seinään (välillä ihan kirjaimellisestikin), ja vaatteet lentävät pitkin huonetta, kun isi purkaa paineita. Ipanakaan ei käyttäydy isänsä pukiessa yhtä sovinnollisesti kuin äidin kanssa, vaan pyrkii heti pois sylistä. Ei ihmekään, kun isillä on jo valmiiksi pinna niin tiukalla, että sen varmasti aistii vähän hitaampikin ;)
Mies on nyt siinä pisteessä, ettei suostu enää pukemaan lasta ulos. Onko minulla muuta vaihtoehtoa kuin myöntyä? Itsestäni tuntuu, että kyllä lapsi tottuisi puettavaksi, jos isi ja äiti rauhallisesti toimien tekisivät selväksi, ettei ole vaihtoehtoja. Mutta kun isän ääni kohoaa jo ensimmäisen villasukan jälkeen, niin lapsikin kyllä huomaa, että nyt kannattaa protestoida pukijan vaihtumisen toivossa. Pelkään vain, että jos alan hoitaa itse kaikki pukemiset, kohta mies sälyttää samaan syyhyn vedoten muitakin " ikäviä" lastenhoitovelvollisuuksia minulle, kuten kakkavaipan vaihdon, lääkkeiden antamisen, kylvyn jälkeisen rasvaamisoperaation...
Olenko nyt ihan turhan tiukkapipoinen, jos toivon myös isän pukevan lapsen? Pitäisikö vaan antaa periksi, ettei tarvitsisi kuunnella lapsen itkua? Asiahan ei ole mikään maailmankaikkeuden merkittävin, mutta meillä se kuumentaa tunteita ylivoimaisesti eniten.
Kandi & itsepäinen poika 1v3kk
Kommentit (9)
Mä oon myös sitä mieltä, että kyllä isänkin on hyvä vaan oppia hillitsemään tunteensa ja osallistua mukisematta kodin hommiin ja lastenhoitoon. Ei lasten kanssa oleminen tarkoita pelkästään sitä, että voi alkaa karhunpainia olohuoneessa ja hassutella yhdessä. On niitä tylsempiäkin juttuja, jotka pitää vaan hoitaa. Meilläkin isi on se, joka ekana menettää hermonsa, mutta oon vaan sit todennut miehelle tyynesti, että sen kannattaisi varmaan vähän rauhoittua ja miettiä, minkälaisena esikuvana haluaa toimia lapselleen. Vaikea opettaa lapselle itsehillintää, kun tosiaan isi paiskoo vieressä epätoivoisen villasukkia! ;)
Tsemppiä, kyllä se siitä! Meilläkin pukemisesta on tullut taistelua, joten kuulunee tähän ikään.
-Q-
Hyvä vinkki oli toi, että mene itse ulos tai vähintään toiseen huoneeseen. Miehelle voi tulla suorituspaineita sun katseen edessä;) ja lapsikin kokeilee, että jospa saisin äidin reagoimaan...:) Tuon ikäisen lapsen kanssa saa olla myös tarkkana retoriikastaan. Välttäkää sanomasta " mitä jos isä nyt pukisi...pukeeko isi sinut...tulisitko tänne niin isä pukee...mitä jos isä pukee ja sitten menet äidin kanssa ulos...laitettaisko nyt nää sukat..." -tyyppisiä lauseita. Lapsi luulee, että häneltä OIKEASTI kysytään, ja ilmaisee sitten vastalauseensa, ja hämmentyy sitten, kun hänen mielipidettään ei kuunneltukaan. Ilmoitusluonteiset asiat kannattaa todellakin vain puhtaasti ilmoittaa:)
Minä myös menisin ulos odottamaan että isä saa vaatteet päälle lapselle. Ehkä vähän isommalla (jos ei ole aivan pakko mennä pihalle) voi antaa vaihtoehdon että puet nätisti ja lähdet äidin kanssa ulos tai sitten äiti lähtee yksin ja jäät isin kanssa kotiin. Äidin kanssa pääset leikkimäään pihalle/puistoon isin kanssa saat leikkiä yksi kun isä katsoo telkkaria tms.
Uskon että jos nyt annat periksi miehelle tai lapselle niin sillä tiellä ei loppua löydy.
Meillä minulla palaa pinna herkemmin eteenkin illalla kun kaikki lapset kiukkuaa ja edelleen pitäisi revetä jokaista(viittä) hoitamaan. Yleensä totean jo ajoissa miehelle että nyt on sun vuoro hoitaa lapset muuten karjun kohta pää punaisena. Mies sitten hoitaa lapset nukkumaan vaihtelevalla menestyksellä. Silti minun sana painaa perheessämme eniten kun ilmoitan tiukasti että asia on nyt näin eikä mukinoita niin lapset eivät asiasta enää rutise. Miehen kanssa vänkäävät asioista tunti tolkulla vaikka tuokin pitää aina päänsä.
Onnea pään pitämiseen tiukkana ja kylmänä.
nuttu
... meillä kans näin eli miehen kanssa poika (1v7kk) osaa näyttää kaikista parhaimmat " Spagettimies" -esityksensä, jolloin käämit palavat molemmilta kun poika luikertelee pois vaatteiden laitosta, vaikka oikeesti päälle tarvii täällä laittaa vain T-paita ja shortsit ja illalla tietty yökkäri!
Itse poistun aina huoneesta kun mies pukee, mutta ainakaan toistaiseksi homma ei ole helpottunut...
En sinuna kyllä lähtisi miehen vuoroina lasta pukemaan, muutoin voi käydä tosissaan niin että huomaat pian tekeväsi kaikki miehenkin hommat =/
Tsemppiä vain ja mene tosissaan vaikka pihalle odottelemaan, jospa lapsi ja mieskin sitten hokaisi että kannattaa saada ne vaatteet nopsaan päälle kun äitikin meni jo ulos ;)
Tsemppiä,
-Allu
älä anna periksi. käske isukin laulaa pukiessa sitä sormilaulua, silleen että kun laittaa villasukkaa laulaa missä on kultsin varpaat... jne... ei mee itelläkään hermo niin herkästi :)
meil mies myös jo valmiiksi kireä, kun alkaa pukemiset lasten kanssa. varsinkin kun pienemmälle (vajaa 2v) täytyy laittaa vaatteet, niin hoh hoh. hän ei sentään päätä hakkaa seinään, vaikka usein on kyllä sen näköinen että mieli tekis. ongelmana meillä on se, ettei hanskat ja sukat mene paikoilleen. ja peukalon paikalle saaminen....minä poistun useimmiten ulos odottelemaan isomman kanssa, että tulevat valmiiksi. mies harvoin kotona ja olen sitä mieltä että hän saa kyllä kantaa kortensa kekoon (vai kuin se menee) kun on kotona.
Meillä myös 1v kohta3kk tyttö ja esikko on..
Ylipäänsä kaiken pukemisen/riisumisen syhteen on meillä niin, että mä teen sitä huomattavasti enemmän/useammin kuin isänsä. Tästä taas johtuu se _käsittääkseni_ että mun läsnäollessa ei tytsi oikein tahdo sulattaa isänsä pukemisia/riisumisia varsinkaan kun kestävät paljon kauemmin kuin mun tekeminä...
Meillä myös mies inhoo ulkovaatteiden pukemista kun " pitää laittaa niin monta kerrosta päällekkäin ja on ahdasta" joopa joo, elämä on.
Eli peesaan edellisiä neuvojia: pukekoot keskenään niin ei huuda sun perään. Neuvomalla miestäsi saat vaan kaiken ihan sekaisin, kun ei se kuitenkaan pue samalla tavalla kuin sä (todettu jo meillä *hih*).
OK, kaikista asioista ei tartte tehdä periaatekysymyksiä, mutta mun mielestäni lapsi ei päätä, kuka hänet pukee. Isälle homma voi olla kurja, mutta sellaista elämä lapsen kanssa joskus on.
Meillä on ollut tapana sanoa lapselle, että nyt tämä homma tehdään, aina ei voi valita tai että tehdään mukavasti tai kurjasti. Joskus voi yrittää leikin varjolla saada asioita tapahtumaan, mutta noin pientä voi olla vaikea " huiputtaa" . Ja sitten toimeen!
Hei
Auttaisiko se, ettet jää tappelua kuuntelemaan, vaan menet itse jo ulos? Voisi naperollekin tulla kiire saada vaatteet päälle, jotta pääse äidin kanssa pihalle.
Minusta viimeinen ja kurjin vaihtoehto on antaa miehelle periksi (ja lapselle). :) ONNNANNAA