Saako ruokapöydässä leikkiä?

Tarkoituksena pitää asiat asioina ja mahdollisimman yksinkertaisina. Jos eivät malta syödä, voi yrittää rauhoittaa juttelemalla. Jos taas oikeasti ei maistu, niin seuraavalla kerralla sitten. Lapset nyt 6 v ja 2,5 v. Kumpikin alkoi syödä itse vajaa 1-vuotiaana, aika siististi on sujunut.

...että meillä ei saa leikkiä ruokapöydässä, koska neiti on lähes aina ollut hyvä syömään. Olen kuitenkin kavereilla nähnyt lapsia, jotka eivät malta keskittyä syömiseen muuten kuin juuri jonkun pikkupoyöriteltävän (lusikka, purkinkansi tms) avulla. Ei kai se vaarallista ole. En kyllä minäkään syöttäisi lasta television ääressä - ellei sitten kaikki muut keinot olisi osoittautuneet hyödyttömiksi. Ei pidä koskaan sanoa, " ei koskaan" . :)

mutta meillä ei myöskään ole paino-ongelmia ollut. Eli jos on alipaino-ongelma, on mielestäni kaikki keinot sallittuja ihan toisella tavalla kun lapsilla,jotka kasvaa ihan normaalisti. Itse asiassa meidän esikko on pienikokoinen, eikä hänkään saa leikkiä tai katsella telkkaria syödessään, mutta ei niin aikuisetkaan.

Vauvana kun ei ruoka maittanut, niin leikkikaluna oli lähinnä ruokapurkin kansi. Muuten olen luottanut siihen, että lapsi syö kun on nälkä ja osaa oman syömämääräänsä myös ilmaista.

vauvalle olen usein antanut toisen lusikan omaan käteen syömisen ajaksi ja joskus ehkä jonkun lelunkin. mutta jos ruoka ei maita niin antaa olla, ei lähdetä pöristelylinjalle tai muuten ylenmäärin temppuilemaan.



isommat lapset saavat ottaa lelun mukaan pöytään mutta sen täytyy olla nätisti siinä lautasen vieressä. jos syöminen meinaa unohtua ja homma menee pelkäksi leikkimiseksi niin otan lelun pois tai sitten saa lähteä pöydästä pois leikkimään.

Hän on niitä niin laihoja ja hoikkia tyttöjä, joille se ruoka ei ole koskaan oikein meinannut kelvata. Syöty on tv:n ääressä ja lukemisen ääressä ja lusikkaa pyöritellen ja vaikka miten perin pöristellen. Ikää nyt 2.5 vuotta ja välillä ruoka maittaa hyvinkin helposti ja sukkelaan ilman mitään temppuja, stiten taas pyöritellään lautasella ja leikitään ruoalla ja vaikka mitä temppuja. Ja syömisen aloittamiseenkin temput jos toisetkin on keksitty yhä välillä. Nykyään tosin, kun yhden lusikallisen saa suuhun asti, niin sitten se loppuruoka menee vauhdilla, ilman mitään temppuja, jos on mennäkseen. Että kyllä se huono syömärikin oppii syömään ilman temppuiluja ja sirkuksia pikkuhiljaa, ei se pilalle mene siitä... ja huumoria pitää olla elämässä, aikuisetkin pelleilee meillä ruokapöydässä.. ravintolassa ja " virallisissa" kyläilyissä osataan silti käyttäytyä etiketin mukaisesti, mitä nyt lapset aina vähän sotkee ja murustaa, mutta ei siellä mitään " sirkuksia" tarvita sentään...

Varsinainen tahallinen sotkeminen on aina ollut kielletty meilläkin, vahinkoja aina käy ja uhmaikäinen välillä viskoo ruokalautasia ja kuppeja pitkin seiniä jos on vääränkokoisia porkkanoita lautasella...



Toisen vauvamme kanssa näyttää olevan helpompaa (ikää tulee 8kk) ja hän syö kuin linnunpoika suu ammollaan kaiken, ilman temppujakin.

Välillä kyllä pitää toista lusikkaa tms. vähän pyöritellä samaan aikaan kädessä. Mutta samanlaista sirkusta ei tarvita toistaiseksi ainakaan, ja painokäyräkin on sieltä toisesta äärilaidasta. :)

Tuo nyt riippuu lapsen iasta. Meilla esikoisen kanssa syotiin aluksi telkkarin edessa (ikaa n 7 kk), koska muuten ei ruoka mennyt alas ollenkaan. Olen kylla periaatteessa sita mielta, etta ruokailu ei ole sirkus, mutta pienien kanssa kaikki on sallittua. Eri asia on jos esim 3-vuotias haluaa kaikki lelut ja romppeet ruokapoytaan. Nuoremmalle viihteeksi riitti meilla muiden lasnaolo ja yhteinen ruoka-aika. Vauvaikaiset kuitenkin syovat usein eri aikaan kuin muu perhe.



Nyt meilla on aika ehdoton saanto, ettei telkkari ole paalla kun syodaan eika ruokapoytaan tuoda leluja.

on kaksi poikaa 1v ja 5v, esikoinen on aina ollut hyvä syömään, oli helppo sanoa, että meillä ei leikitä pöydässä. Lukea saa jos ei ole muita syömässä, silloin kun koko perhe syö yhdessä ei lueta pöydässä (aamiainen on poikkeus). Kuopus taas ei ole koskaan syönyt hyvin, aivan sama vaikka äiti hyppisi päällään pöydällä (tätä ei ole vielä kokeiltu ;)) ja olen huomannut, jos tavaraa kantaa kori tolkulla, ei ainakaan syö, piltti purkin kantta katsoo tai leikkii vesi tms, pullolla, joskus annan oman hedelmän tms käteen. Itse syömistä koitin>tulos poika lappoi puolet rahkasta pöydälle, ja laittoi lusikan suuhun, kun oli huolellisesti tarkistanut, että siinä ei ole rahkaa ;) ei syö vielä itse, yllättäen.



Mareila+Pojat

Telkkarin eteen en vauvaa vie, esikoinen saa joskus viikonloppuisin syödä siinä, jos on esim. pitsaa tai hampurilaisia ja joskus koko perhe katsotaan yhdessä lasten elokuva ja syödään telkkarin edessä (kuopus nukkuu tällöin tai touhuaa omiaan)

Mielestäni siihen kannattaisi pyrkiä, ettei leikittäisi ruokapöydässä, mutta joissain tapauksissa se voi olla parempi, kuin tehdä ruokailemisesta isoa juttua ja taistelua. Olen antanut toisen lusikan lapselle käteen, jota voi tutkia ja harjotella syömistä, kun syötän häntä. Joskus olen antanut ottaa jonkin pienen lelun katseltavaksi, kun syömisestä on tullut hankalaa, mutta pääsääntöisesti meillä ei leikitä ruokapöydässä. Ei leluilla saati ruoalla, mutta syömisen täytyy olla mukava rauhallinen hetki. Itsellä vilkas pikkupoika..

Ilman leikkimistä meillä tuskin syötäisiin kovinkaan paljon ja sitten kun lapsi tottuu pieniin ruoka-annoksiin ja nälkään tai odottamaan vaan sitä ruokaa mistä tykkää, niin kierre on valmis. Tämän tyylin opin, kun esikoisen kanssa jouduimme lastenlääkärille ja tutkimuksiin kun lapsi oli liian laiha ja tippui käyriltä. Silloin lapsi oli saatava syömään ja pakkosyöttäminenkään ei ollut kovin kivaa.



Nyt nuorimman 1v1v kanssa ei tarvita leluja yms. jos lapsi saa leikkiä ruoalla, sitähän se itse syöminen tämän ikäisellä on (siis tutustutaan ruokaan, miltä se näyttää, tuntuu ja maistuu), ohessa vain menee ruokaa suuhun. Tätä lasta ei saa syöttää, vaan hänen on saatava syödä itse, tosin samainen lapsi on hyvin kiinnostunut tekemään kaikkea itse, harjoittelee pukemistakin jatkuvasti. Taitaa olla enemmän intoa harjoitella syömistä kuin että tykkäisi syödä. Hyvin tuo syökin- lusikkakin menee oikein päin suuhun, mutta sitten on ruokaa yli metrin päässä syöttötuolistakin, kun lusikasta innoissaan lentää ja osa ruoasta litsattuna pöytään. Eli sotku on ihan älytön, mutta ruokailu sujuu. Vaan todella löysien ruokien, kuten jugurtti, kanssa pyrin syöttämään ja tällöin on lelut käytössä. Niistäkin pyritään eroon sitten kun lapsi osaa itse syödä tuon löysänkin ruoan tai sitten äiti kestää sen lopullisen sotkun...



Ja vaikka meillä on leikitty taaperoikäisten kanssa syödessä, niin kyllä nuo osaavat nyt 4-6v syödä nätisti ja ilman leikkimistä. Pöytätapoja on riittävästi ja ongelmia muualla ei ole tullut. Tosin edelleenkään eivät ole järin kiinnostuneita ruoasta ja syövät vain juuri ja juuri henkensä pitimiksi, mutta tämän ikäisille voi selittää että pitää syödä ja miksi. Nämä isommat jo ymmärtävät kuitenkin jo puhetta ja heille muistutus siitä että pitää syödä (vaikka ruoasta ei niin tykkäisikään) jo auttaa.

Niin, tähän kyselyyn minun on helppo vastata, että ei saa leikkiä, koska tyttö on ollut aina hyvä syömään ja kiinnostunut ruuasta (äitinsä tyttö ;-)).



Tässä ketjussa ei onneksi ollut mitään ilkeitä vastauksia, koska joissain asioissa on helppo tuomita toisten tavat toimia, jos itsellä siinä kohdassa kaikki on helppoa. Tunnen nimittäin tapauksen, jossa lapsi kasvukäyrällä miinus sata tai jotain ja ruoka ei maistu sitten millään. Siinä kohdassa varmasti äiti tekee sen seitsemät temput että saisi lapsen syömään jotain.

Meillä ei ole saanut tuoda leluja ruokapöytään eikä siinä ole luettu tai katsottu tv:tä (ennen kuin isojen lasten kanssa, jos hyvä ohjelma on ollut kesken juuri kun ruoka valmistuu). Mutta meillä on kyllä lennätetty lusikka-lentokoneita, tehty perunamuusista tulivuori, leikattu kurkku ukon muotoon ja syöty niiltä jalat, ja kädet ja pää... Olen perustellut tämän sillä, että lapsen huomio pysyy kuitenkin ruoassa ja syömisessä sen sijaan, että häntä yritettäisiin " harhauttaa" syömään, ja se hauskuus mitä pöydässä on, liittyy siis sekin ruokailuun. Eikä tuosta näytä olleen mitään haitaa jatkon kannalta, vaan ihan hyvin osaavat nyt isompina käyttäytyä ruokapöydässä. Varsinaisten pöytätapojen yms. opettelun aikahan koittaa kuitenkin vasta, kun lapset ovat jo niin isoja, että lusikka-lentokoneet ei tepsi kuitenkaan :-)

tähän asti on saatu poika keskittymään ruokailuun antamalla kirja, jonka sivuja kääntelee ja samalla suu aukeaa ruualle ihan huomaamatta... Jos kirjaa tms ei olisi, poika ryhtyy temppuilemaan eikä syömisestä tule oikein mitään. Jos on tosi kova nälkä, syö kyllä ilman harhautuksia.



Nyt kun kundi on alkanut kiinnostua lusikasta, näyttäisi välillä riittävän se oma lusikka jolla tökkiä ruokaa samalla kun äiti syöttää. Suuhun ei kundi vielä lusikkaansa vie. Jahka oppii syömään itse, lähtevät kirjat tms ruokapöydästä - se olisi tarkoitus, totetus jää nähtäväksi... Ennen tosin meillä oli paljon enemmän leluja ruokapöydässä, nyt on vähitellen päästy siihen yhteen/ruokailu.



Ruokapöytä on meillä olohuoneessa, joten iltapuuro menee usein simpsoneita katsellen -ikävä kyllä mutta en viitsi ottaa stressiä asiasta...

mutta puurot ei mene alas ellei lueta jotain lehteä ( mainoslelulehdet suosikkeja ). Lapsi on kohta 2 v. ja hän syö yleensä itse ruoat, mutta puuro vissiin kyllästyttää, kun se menee vain syöttämällä. Olen antanut selata kuvia ja samalla ite syötän, muuten ei söisi niin hyvin. Lapsi on tosin allerginen ja olen tarkka ruoka-asioissa, että saisi riittävästi ja monipuolisesti kaikkea. Ja itsekin miehen kanssa toisinaan luetaan ruokapöydässä (paitsi jos on koko perhe koolla), niin miten voisin kieltää sen lapselta. Sen verran rajaan että oikeita kirjoja ei pöytään tuoda ettei ne sotkeudu, vain mainoslelulehdet ym käy. Tämä on meidän valinta ja olemme tyytyväisiä tähän.

Kuten joku jo sanoikin; vaatimukset kovenee iän myötä ;) Meidän esikoinen on hoikka ja nirso tyttö, ja kyllä siihen asti kunnes hän oppi itse syömään, oli leluja syödessä näprättävänä. Eli uskon, että lapsi oppi pöytätavoille, vaikka vuosikkaana saisikin leluja eteensä!



Nyt kun tyttö on 2v4kk, niin hän syö itse samaan aikaan kuin me vanhemmat, eikä syöminen ole enää niin iso ohjelmanumero, eikä leluja saatuoda pöytään. Joskus jopa syötetään, jos ruokaa on mennyt huonosti. Ja tosiaan hipoo -20 painokäyrää.