Te joilla 2 tai enemmän lapsia, miten miehet osallistuu?

Lapset nyt 2v, 5v ja 7v. Kolmannen ollessa vauva en oikein osannut jättää kaikkia kolmea miehelle, itse hän ehkä olisi sanonut pärjäävänsä mut minusta tuntui ettei miehen kädet riittäny.



Auttaisiko teillä jos sanoisit miehelle ystävällisesti, että molemmat on myös hänen lapsiaan, ja sinunkin pitää pärjätä kahden kanssa, joten miehenkin on syytä opetella. Ja jätät vaan sen kauppareissun ajaksi lapset kotiin, mies kyllä huomaa pärjäävänsä kun uskaltaa yrittää.



Kerro myös ettei se aina ole sinullekaan helppoa, vaan tilanteita tulee kun ei kädet tahdo riittää.



Hienoa että miehesi kuitenkin osallistuu, tiedän monia joilla mies ei puuttuisi edes sen esikoisen iltapuuhiin...

Olen yrittänytkin sille " ystävällisesti kertoa" etten minä sen ihmeellisempi ole vanhempana kuin sekään. Ei mulla ole mitään taikakeinoja joilla molemat pysyisi koko päivän tyytyväisenä. En minäkään jaksa, saati tykkää kuunnella kun poika päiväunilta herätessään 30 min huutaa suoraa huutoa (joka olisi jo toisen aloituksen paikka) mutta kun pakko on niin täytyy vaan laittaa itsensä niin pois päältä että sen jaksaa ja kestää. Kyllä päivässä on monia hetkiä kun toinen huutaa kun toiselle täytyy vaihtaa vaippaa. Joskus joudun jopa syöttämään tytön seisaalleen kun muuten poika tunkee syliin tai satuttaa tyttöä. Tai täytyy toisella kädellä syöttää tyttöä, toisella poikaa. Molempien kanssa täytyy leikkiä, tämä mieheltä unohtuu, ei tunnu muistavan miten pieni poika oikeastaan on.



Kyllä mä uskon että se pärjäisi jos yrittäisi. Ja jos sekin osaisi ottaa asenteen että ei se lapsi rikki mene jos vähän joutuu itkemään. Eniten huolestuttaa se että miehellä menee hermo niin pienestä. Ei ennen mennyt, en tiedä mikä sillä on, mutta joku ja sitä yritän selvittää, tarvisko se jotain ulkopuolista apua ja mitä sellaista (itsellä kokemusta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, vaikuttaa tutulta siis).



Lauantaina mies joutuu jäämään lasten kanssa yksin koko päiväksi, saapi nähdä sitten miten menee (mutta miten sen saisi uskomaan ettei mulla mene varmasti juurikaan sen paremmin silloin kun se on töissä?)

Mutta pakko jäädäkin. Meillä on sellainen tilanne, että miehen työpäivät ovat pitkiä ja suurimman osan viikonlopuistakin töissä joten sanomattakin selvää, että jää lasten kanssa esim. kotiin jos haluan lähteä käymään jossakin.



Teen siis kotona aivan kaiken muun, poikkeuksena miehen vapaapäivät, silloin ruoan laittaa mies ja osallistuu enemmän lasten hoitoon. Mutta en koskaan jätä näille vapaapäiville/vapaa-ajalle mitään siivouksia tai muita kotiaskareita, vaan hoidan ne aina lasten kanssa miehen ollessa töissä, että saadaan viettää ne arvokkaat vapaapäivät ilman arkisia aherruksia.



Mutta tosiaan, kyllä meillä mies ymmärtää todella hyvin ja jää mielellään lasten kanssa. Ehkä ihan vauva-aikana vierasti kun ei omasta mielestään osannut hoitaa. Senkin ymmärrän, ainakin meillä kun ei kummatkaan lapsista osanneet pullosta juoda eikä huolinut tuttia oli äidin tissi korvaamaton ja iso lohtu. Hieman epävarman isin sylissä, itkukin tuli herkemmin ja mies meni ehkä neuvottomaksi.



Meillä tosiaan on jo hiukan isommat lapset ja aika omatoimisia molemmat joten niiden kanssa on helppo jäädäkin kotiin tai käydä jossain. Mutta teillä on vielä aika pienet naperot. Meillä ainakin lasten vauva-aikana hermot oli kireällä harva se päivä valvomisien ja kitinöiden takia ja väsymys sai tiuskimaan myös lapsille. Myös erilaiset ongelmat työpaikalla huomaan heti kun mieheni on kireä ja tiuskii lapsille turhan herkästi, silloin tivaan yleensä niin kauan, että selviää mitä on tapahtunut ja tilanne selkeästi laukeaa! Juttele miehesi kanssa, kyllä sinun pitää voida jättää lapset heidän isälleen, että itse pääset tuulettumaan.

meilläkin hoitaa mielellään juuri kahta vanhempaa (3 ja 4v) ja vauvan hoito jää enimmäkseen mulle (4kk). Vaikka esikoista hoiti siinä missä minäkin, niin toisesta lapsesta lähtien on mieluummin ottanut aina päävastuun vanhemmista lapsista ja minulle jää aikaa vauvan kanssa olemiseen. Tässä tietysti vauvalle isi jää vieraammaksi, ja isän onkin hankalampaa hoitaa vauvaa.. Meillä mies selkeästi pitää enemmän vanhmpien lasten hoitamisesta ja niiden kanssa touhuamisesta ja vauvan kanssa tuntee olevansa välillä keinoton (tissit äidillä). Ymmärrän sen hyvin, vaikka välillä olisi kiva saada enemmänkin vapaata vauvasta. Mutta kyllä jätän miestä kolmen kanssa yksin - ovathan se senkin lapsia, ja varmasti pärjää niiden kanssa, on myös itse halukas jäämään. mm. kaksi iltaa olen ollut tuulettumassa, niin että mies koko illan kolmen kanssa ja on hoitanut homman hyvin.



Jätä ihmeessä vain hoitoon molemmat ja usko miehesi kykyihin!

mies vain paranee lasten myötä =))



Eli tosi kivasti on mukana, esikoisen vauva-aikaan olisin kaivannut tosi paljon enemmän tukea ja apua mutta nyt menee mainiosti. Me oikeen keskusteltiin asiasta yks ilta ja mies sano että hän vaan rakastuu perheeseensä enemmän ja enemmän koko ajan eikä esim baari-illat houkuttele yhtään. Hän on kyllä joka vuosi jonkun viikon yksin kotona (me ollaan isovanhemmilla Suomessa) ja onkin sanonut että se riittää vallan mainiosti hänen ns juhlimiseen. Kerran viikossa käy omassa harrastuksessa ja sitten tietysti töissä missä saa vähän " lapsitaukoa" .



Eli mies usein viikonloppusin ottaa kaikki lapset alas aamupalalle jne ja antaa mun nukkua. Jos sanon että haluan mennä johonkin niin voi hyvin jättää lapset hänelle eikä hän koskaan tuhahatele mitään vaan mielellään tekee tämän. Nyt kun kuopuskin on jo sen verran iso, en enää imetä jne niin mies onkin kysellyt että onko mulle ok jos hän menee omien vanhempiensa luo Ruotisiin joskus lasten kanssa. Kyllä todellakin on =))



Kotitöissä mies on huono mutta ruokaa tykkää tehdä. Vaan ei sitä voi kaikkea saada ja tuhat kertaa paremmin minulle sopii mies joka rakastaa olla lastensa kanssa ja on sitten vähän huonompi siivoamaan jne.

Moi, Tuulina! Meilläkin on 3kk tyttö ja 2v4kk esikoinen. Esikoinen oli vauvana tosi rauhallinen, ja mieskin sai onnistumisen kokemuksia esikon kanssa, kun pystyi rauhoittamaan hänet (ilman tissiä ;).



Mustakin tuntui, että tämä toinen lapsi jää paljon vähemmälle isänsä huomion suhteen. Otin asian puheeksi. Kuopus oli alussa itkuinen, ja mies koki, ettei pärjää vauvan kanssa ja että hänellä menee hermot siihen itkuun tosi nopeasti....Sitten vaan vähitellen jätin häntä kaksin vauvan kanssa, ja lähdin esikoisen kanssa esim. kauppaan. Eli hän sai rauhassa hoitaa vauvaa.



Tein selväksi, että myös minä kaipaan omaa aikaa silloin tällöin, ja kun kuopus suostuu myös juomaan pullosta, niin mies kyllä voi hoitaa häntä. Yritän järjestää omat menot viikonlopulle, koska meillä ainakin illat on hankalampia lasten hoidon suhteen kuin aamu ja päivä. Vauva on tyytyväisempi aamupäivällä ja päivällä kuin illalla.



Tsemppiä teille, ihan varmana isän sydän sulaa myös kuopukselle ajan kanssa. Ja myös isä tarvitsee omaa aikaa!

Alkuun kun toinenkin syntyi ja minä jäin kotiin, hoiti mies enimmäkseenisosiskoa ja minä vauvaa. Kotityöt hoitui mukavasti periaatteella kumpi ehtii. Vauva oli -ja tämä kuopus on edelleen äidin tyttö eli vauvana kelpasi hoitamaan vain äiti, huusi heti jos äiti oli pois (vaikka vain suihkussa) joten äiti sit hoiti ja vaihtoi vaipat jne. Eli ei ollut miehen vika. Isosiskosta tuli tässä vaiheessa viimeistään isin tyttö.

Nyt kun kuopuksen kanssa on jo helpompaa ja hän suostuu isinkin hoidettavaksi (tosin valitsee aina äidin ja esim. väsyneenä haluaa vain äidin) on peruskotityöt sisällä enemmän äidin heiniä/vastuulla ainakin, sillä isä käy tietty töissä ja minä olen vielä kotona. Toki mies osallistuu mahdollisuuksien mukaan. Ehkä minua eniten harmittaa se, että ' minä määrään' eli hommat tulee tehdyksi kotona, kun minä muistutan ja määrittelen koska käydään kaupassa ja mitä tuodaan, nyt siivotaan jne. Eli toivoisin tässä suhteessa oma-aloitteisuutta mieheltä, mutta tietty kun minä olen kotona, on minulla taju näistä asioista enemmän. Mutta lastenhoitoon mies siis osallistuu mielestäni tosi hyvin - hän esim. nukuttaa lapset ja hoitaa heitä öisin, sen mitä nyt vielä tarvitsevat. Viikonloppuaamut jaetaan yleensä puoliksi eli toinen saa jäädä nukkumaan ja toinen laittaa lapsille aamiaisen.

että tuossa alkuvaiheessa (vauvavaihe) miesten on usein vaikeampi olla vauvan kanssa ihan fyysisestikin, ja kun äidillä on tietty etulyöntiasema kun on koko päivän lasten kanssa,niin äiti helpommin määrittelee miten se vaippa on hyvin tai mitkä vaatteet laitetaan ja miesten itsetunto ei kasva... samoin kun toinen tulee taloon kestää miehellä usein aikansa enemmän kuin äidillä tottua siihen miten tulla yhtäaikaa kahden kanssa toimeen, varsinkin jos vauva on itkuinen/hankala ei mies saa positiivista palautetta järinkään niinä vähäisinä hetkinään, joina lasta hoitaa. Joten anna hänelle aikaa ja mahdollisuuksia tottua kahteen lapseen, jätä reilusti vaan kotiin mies ja kaksi lasta kauppareissun ajaksi, kyllä se mies tottuu siihenkin. Ja vauva. On raskasta olla kiinni toimessa koko päivä - muistan kokemuksesta tuon vaiheen. Mutta onneksi sekin menee ohi, vaikka juuri nyt se ei lohduta.

Lapset ovat siis 10 v, 6 v ja 1v 4 kk. Nuorimmaisen synnyttyä mies sai uuden työn ja entistä pitemmät työpäivät alkoivat. Olen siis hoitanut kuopuksen aika lailla yksikseni ja tehnyt myös kotityöt. Kotona ollessaan mies tekee ruuan (eli lähinnä viikonloppuisin). Siivous hoidetaan yhdessä, koska en jaksa/ viitsi tehdä sitä yksin. Lauantaiaamuisin mies jää nukkumaan ja minä herään lasten kanssa; sunnuntaiaamuna toisin päin. Nyt kun imetysvaihe on ohitettu, mies pystyy hoitamaan kuopustakin enemmän, jos vain sattuu olemaan kotona, mitä ei tuhkatiheään tapahdu. Mutta ei haittaa, koska uudesta työstä saa suht hyvää palkkaa, jonka turvin voin olla toistaiseksi kotona. Olisi vielä tuplasti raskaampaa, jos joutuisin töihin rahanpuutteen takia ja pitäisi kuskata lapset kouluun/ hoitoon ja pärjätä omassa palkkatyössä.

Ap:n tilanne on tietysti erilainen, koska on kaksi pientä. Jaksuja!

Esikoinen oli 3v ja 1kk kun kuopus syntyi. Mies on osallistunut aina kotihommiin ja lastenhoitoon, mutta kolmannen vauvan hoito jäi aika paljon minun vastuulle. Isommatkin olivat niin pieniä, että kädet oli täynnä jo niidenkin kanssa, ehkä siksi. Kolmas vauvamme oli myös paljon vaativampi tapus ja vain äiti kelpasi pienenä. Kuopuksen ollessa vuoden ikäinen aloimme vasta olemaan aika tasavertaiset hoitajat...vauvan mielestä.



Myös yöherääminen oli selvasti vaikeampaa miehellä kolmannen kohdalla kuin isompien. Ja tappeluitahan siitä usein seurasi...



Onneksi eka vuosi meni nopeasti ja nyt paljon helpompaa...

Meillä on 3 lasta ja mies osallistuu lastenhoitoon hyvin.

On pitkiä päiviä töissä (klo8-19), mutta illat ja muu vapaa-aika on pyhitetty perheelle.

Hoitaa esim iltapuuhat tasavertaisesti minun kanssani.

Normaalisti teen viikottaisen ruokaostoskierrokseni arki-iltana, niinä iltoina mies hoitaa katraan nukkumaan, koska olen kotona yleensä n klo21, jos pääsen lähtemään vasta klo19 aikoihin.



Niin kauan kun vauva on ollut tissillä (n8kk) hän on kulkenut mukanani kaikkialle, ellen ole päässyt livahtaamaan päiväuniaikaan (esim viikonloput).



Ensimmäisen kerran mieheni jäi kolmen lapsen kanssa viikonlopuksi kotiin kun lapset olivat 10kk, 2v10 ja 4v6kk. Hyvin oli mennyt, pärjäämistä en kyllä tippaakaan epäillyt!



Kakkosen kanssa oli aikanaan " ongelmana" äitiriippuvuus, n8kk- 1v ei suostunut esim iltapuuroa ottamaan mieheltä. Silloin mies mieluummin pyysi minua ottamaan kakkosen mukaan, koska lapsi saattoi karjua koko ajan kun olin poissa. Mies kertoi, että tunsi itsensä todella hyödyttömäksi tälläisessä tilanteessa kun mikään muu ei auttanut kuin äidin ilmestyminen näköpiiriin.. Todellakin ymmärrettävää! Onneksi vaihe meni ohi, koska oli minustakin äärettömän stressaavaa ja rasittavaa, kun ei päässyt koskaan mihinkään ilman lasta.



Kotitöitä mieheni ei juurikaan tee, koska ei ole " koskaan" kotona. Viikonloppusin antaa minun nukkua aamulla pidempään/ päiväunet jos väsyttää. Vastavuoroisesti hän saa nukkumavuoroja.



Meillä ei todellakaan olisi kuin 1 lapsi, jos mieheni ei osallistuisi lastenhoitoon. Minusta molempien kuuluu hoitaa oma osansa, tekee sen sitten missä muodossa tahansa.



Toivottavasti ap:n mies " rohkaistuu" ottamaan hoitovastuuta myös kuopuksesta! Ehkä aluksi voisit kokeilla lyhyempiä poissaoloaikoja ja kun mies huomaa, että pärjää ihan hyvin ja saa lisää itseluottamusta, voisi jäädä lasten kanssa kotiin pidemmäksikin ajaksi.



Tsemppiä! Tiedän kyllä tunteen: haluaisi olla hetken yksin ilman lapsia, mutta takaraivossa painaa huoli muun perheen pärjäämisestä... nauti siinä sitten omasta ajasta :-\



Mrs-Mrs + 3 lasta + Nelonen rv 24