Tää on ihan älytön juttu; mutta mua ärsyttää kovasti
että lapseni lähisukulainen höpöttää joka kerta enkeleistä ja jumalasta lapselle, kun he tapaavat. Sitten lapsi kysyy kotona noista asioista ihan ihme juttuja. En ole itse uskossa, lapsi kyllä käy srk-kerhossa ja siellä on mun mielestä ihan ok, että kerhotäti kertoon noista asioista. Nyt tämä sukulainen on minulle vihainen, kun lapsi oudoksuu noita hänen juttujaan. Huvittavaa on, että hän ei tuputa uskonta muille omien sanojensa mukaan, mutta kuitenkin lapselle puhuu ties mitä ja lapsi on ihan huuli pyöreenä, ikää kohta 4 v.
Kommentit (8)
Heti eli tällä sekunnilla soitat seurakunnan kansliaan, esität asiasi ja puutut siihen. Meinasi mennä aamukaffet väärään kurkkuun!
Lapset eivät ole valmiita tuollaisille jutuille. Aikuistakin ahdistaa. Lapsilla ei ole vielä prosessointikyky niin valmis, että kestäisivät tuollaisia juttuja. Samantien voisi vaikka uhkailla kiirastulella ja saatanalla.
Meillä oli yksin- ja yhteishuoltajien olohuoneessa tapaus, joka ei suostunut viemään 3 v 5 kk tyttöä lasten puolelle kun puhuimme insestistä. Asiaan puututtiin voimakkaalla kädellä, koska lapset ahdistuvat, mutta kapasiteetti käsitellä ahdistusta puuttuu.
Tsemppiä. Luultavasti muut äidit pelästyivät myös, kerätkää vaikka adressi?
Välillä ne puhuvat aivan kuin kaikki olisi aikuisia.
Kerran yksi esitelmöi varmasti 15 min afrikkalaisista lapsista, kuinka niiden vatsat oli pullistuneet nälästä ja näytti kuvia valkokankaalla samaisesta asiata. Lapset oli katsoivat ihan ihmeissään. Ja lopuksi vielä mainittiin, tilinumero, mihin voi lahjoittaa rahaa ja puhuttiin kummiudesta, että voisi ottaa kummilapsen nälänhätä-alueelta.Tottakai nää on tärkeitä juttuja, nälänhätä, sairaudet, kouluja ja vettä yms pitää saada noille paikoille koko ajan ja auttaa pitää, mutta kyllä noi tarinat pitäisi olla sadunomaisia, vaikka karu totuus onkin tuo. Sillä tarinalla kyllä yritettiin vedota aikuisiin, ja kuitenkin tuo on lasten kerho. Eihän ne lapset sitä rahaa anna, vaan vanhemmat.
Mummuni kertoi myös samantyyppisiä juttuja kauheasti Jumalasta ja raamatusta... kunnes yht' äkkiä Jumalaa ei ollutkaan. Minua pienenä ahdisti kauheasti. Voiko sukulaista yrittää olla päästämättä lapsen lähelle?
Pahinta oli kun ekaluokkalaisena Jumalaa ei enää ollutkaan, ja mummu siitä kertoi minulle. Koulu meinasi mennä penkin alle, kun en enää tiennyt mihin uskoa. Jos ope kertoo Jumalasta, jota ei ole olemassakaan, miksi sitten ope olisi oikeassa matikassa tai bilsassa.
Minusta tuo on henkistä väkivaltaa. Ei lapsen kapasiteetti vielä kestä. Onneksi meidän suku suurimmalta osalta on eronnut kirkosta.
Tuuliina, tuo on ihan sairasta. Olisiko joku järkevä ihminen seurakunnassa, vaikka se toinen täti, jolle kertoisit.
Itselläni on mukavia lapsuusmuistoja pyhäkoulusta, se oli pienellä paikkakunnalla kerhotoimintaa, jossa tapasi muita lapsia (olin perhepäivähoidossa), laulettiin ja kerrottiin tarinoita, jotka oli varmaan jostain Ikuisista kertomuksista, ihan lapsille tarkoitettuja.
Olen miettinyt vähän samaa kuin ap, meillä mummi kertoo lapselle (2v) enkeleistä jne. Itse emme ole puhuneet uskonasioista. Saa nähdä, koska lapsi alkaa kyselemään.
kun elämänkatsomukset kohtaavat ja lapsi on liian pieni ymmärtämään miksi yksi puhuu yhtä ja toinen toista. Itse olemme uskossa ja suurin osa lähipiiriämme myös joten lapsemme kohtaa luonnolliseti paljon Raamattuun ja uskoon liittyviä asioita. Me emme ole törmänneet tuonkaltaisiin ylilyönteihin mitä edellä on kerrottu, mutta minusta nuo ovat tilanteita jotka eivät ole olleet oikeissa foorumeissa eli Suomeksi kerhon " tädeillä" ei ole ollut kykyä soveltaa alku-hetkeä ikäryhmälle sopivaksi. Se on surullista ja itsekkin varmasti tuollaisessa tilanteessa puuttuisin asiaan. Uskonasiat ovat isoja juttuja ja väärin kerrottuna saattavt aiheuttaa paljon turhaa päänvaivaa pienille ihmisille. Raamatussa on monia mukavia kertomuksia myös perheen pienimmille, joten ei luulisi olevan mahdotonta pitää hetkeä niistä. Saatavilla on paljon kivoja, lyhyitä, lastekirjoja mukavista kertomuksista joita ihan pienetkin jaksavat kuunnella ja ne opettavat hyviä arvoja elämästä jne. Kannattaa jutella kerhon vetäjien tai seurakunnan lapsityönohjaajan kanssa, joka on kerhotätien pomo.
Olen itse myös pitänyt pyhäkoulua ja tiedän että sopivien kertomusten jne hetken suunnitteleminen ei ole aina helppoa varsinkin jos lapsiryhmän ikähaitari on iso, mutta jos se alkaa tuntua mahdottomalta, niin varmaan itse siirtyisin muuhun hommaan.
Koska minulla on ns päinvastainen tilanne kun ap:llä niin en osaa oikein tuohon neuvoa, mutta itse tietysti suojelen lastani ns " vastapuolen edustajilta" eli emme katso telkkarista noita, velho tms juttuja jne. Koska itselleni usko on tärkeä asia, en osaa puoluettomasti ajatella että miksi enkeleistä kertominen olisi kauhean paha asia tässä maailmassa jossa on ympärillä vaikka minkälaista lapselle sopimatonta saastaa, mutta sen ymmärrän että asioista voi kertoa todella monella tavalla ja myös lapselle sopimattomalla tavalla. Näin tulee tietysti ahdistavia tilanteita jollaisia joku tuossa pinossa muisteli omasta lapsuudestaan. Varmaankin itse vastaavassa tilanteessa (ap) juttelisin sukulaisen kanssa ja kertoisin miksi tilanne on kaikkien kannalta hankala. Ja jos et kaikkea hegellistä vastusta (käytte kerhossa) niin voithan sanoa että minkätyyppisistä asioista kertominen ja millä tavalla on sinusta ok. Ehkä näin tilanne voisi rauhoittua, en tiedä.
Aurinkoista kesää kaikille!
en halua hänen juttelevan noita asioita ?
Mua ahdistaa, kun kerrankin näin, että hän suputti lapsen korvaan jotain noita juttuja. Täytyy olla kait vain näkemättä häntä. Ongelmana on se, että hän lisäksi väitttää, että hänelle kuuluu myös lapsen kasvatus ja nimen omaan henkinen kasvatus. Mitä enemmän mä ajattelen tota asiaa, sitä enemmän ottaa päähän.
kiitos kaikille vastaajille ja komentoijille. Hyvä kuulla, että en ole asiassa ihan väärässä.
Ada
lapselle pitäisi kertoa näistä asioista lapsen ikätason huomioiden eikä missään nimessä pelottelevaan sävyyn. Itse pidän myös pyhäkoulua alle kouluikäisille ja pidän tärkeänä että mietin tarkkaan etukäteen miten kunkin aiheen lapsille esitän. Toki pyhäkoulussamme käy vain uskovien ihmisten lapsia joten siinä mielessä kertomukset eivät ole heille outoja tai hämmentäviä vaan ihan kotoakin tuttua asiaa pääosin.
Näiden kauhukertomusten kertojat eivät kyllä ole oikeassa paikassa juttujaan kertomassa!
Kuitenkin toivon että uskonnottomatkin vanhemmat puhuisivat näistä lapselle rakentavaan sävyyn eivätkä myöskään estäisi lasta uskomasta Jumalaan koska lapsenusko on voimakkaasti turvaa antavaa. Jos sukulainen selittää lapselle Jumalasta jne. niin vanhempi voi sanoa että näin hän uskoo, mutta kaikki eivät usko samoihin asioihin.
Itselleni usko on elämän tärkein asia ja täyttä totta, mutta itsekin inhoan kaikkea lasten pelottelua ja järkyttämistä uskonasioilla tai muillakaan. Eihän kristinusko aikuisellekaan pidä olla mitään tuomiopäivän julistusta ja pelottelua vaan armoa, turvaa ja rauhaa.
ollaan pojan (1v7kk) kanssa käyty tänä keväänä seurakunnan avoimessa kerhossa ja siellä on aina alussa pieni " hartaus" . Lauletaan joku lasten virsi, kerhotäti kertoo tarinan ja rukoillaan. Toinen täti on ok, mutta toinen kertoo ihan kamalia juttuja välillä. Viimeisin ja pahin mitä minä kuulin meni lyhennettynä suunnilleen näin:
" Pieni 6v William poika asui amerikassa, tässä on sen koulu (täti nostaa pöydälle pahvista taitellun koulun ja nukke pojan, ajattelin että nyt tulee joku koulu teurastus juttu, no ei ihan...). Williamin äiti on ateisti eikä tahdo että pojalle opetetaan uskontoa koulussa. Äiti tekee lakialoitteen.... ja saa aikaan lain että uskontoa ei saa opettaa kouluissa eikä rukoilla eikä mitään uskontoon viittaavaa harjoittaa. Äiti on amerikan vapaa-ajattelijoiden johtaja ja kun William on aikuinen, äiti katoaa. Äidin epäillään varastaneen järjestön kassan mutta myöhemmin äiti löydetään erämaasta RYÖSTÖMURHATTUNA (!!!) ja äidin ruumista on häpäisty monella tavalla niin kuin nyt vanhemman naisen ruumista vain voi. Williamilla on kuitenkin sisäinen palo jumalan luo ja isona hänestä tulee babtistievankelista ja hän ajattelee että jos silloin kuusi vuotiaana olisi tiennyt mitä äiti sai aikaan (laki) niin olisi kyllä estänyt sen" .
Siis tällaisia juttuja meidän kerho täti kertoo lapsille! Lapset on iältään ihan vauvasta n. 5 vuotiaaseen. Aion soittaa seurakuntaan ja valittaa, ei tällaista voi lapsille kertoa. Jumaliste, mitä se täti oikein ajattelee? Olisi tietty pitänyt protestoida ja sanoa ääneen jo kerhossa, mutta olin niin hölmistynyt etten osannut sanoa mitään.