pahasti eroahdistuneita?
onko kohtalon tovereita, joiden lapsella tosi paha eroahdistus?
meillä siis mä en pääse irti lapsesta kuin syöttötilantees,ei suostu leikkii ite edes niin et mä oisin lähel, paitsi joskus hyvinä päivinä. heti kun yritä laittaa maahan alkaa hirvee huuto ja sitä riittää, kunnes pääsee takas sylii.
vois kai sitä enemmänkin huudattaa, mutta mulla napsahtaa hermot sellasesta ' joutavasta' rääkymisestä ja sitte ei taas ole kivaa lapsella eikä mulla.
mul on täl hetkel oma aika nollissa, en pysty tekee mitää kotitöitä, koska en kestä sitä huutoa, jos sattuu olee hereil, ja nyt on vieläpä vähentäny päiväunitervettaan. eilen tein ruokaa kuulosuojaimet päässä ja tyttö roikku lahkees ja huusi. tää on siis ihan hirveetä, voimat loppuu.
meneekö tällanen megamaalinenriippuvuus ohi edes joskus, onko toivoa?
muita jotka ei osaa/pysty tehdä mitää kotihommia lapsen takia?
niin ja meidän tyttö ei kyllä koko ikänänsä ole viihtynyt itekseen.
Kommentit (2)
Mulla tyttö viikkoa vaille 8kk. Yöt on todella rikkonaisia, koska todellakin vähänväliä pitää tarkistaa onko äiti lähellä, huoh! Ja jos illalla / yöllä herättyään isi menee rauhoittelemaan niin huuto menee hysteeriseksi. Viimeyönä menin hakemaan Panadolia ja isi jäi tytön kanssa, niin perässä piti tulla keittiöön kun tuli niin kova hätä!
Päivät on hieman helpompia, onneksi ( minulla kotona myös 2,5v tyttö ). Silti täytyy pysytellä näköpiirissä lähes aina. Välillä ( kuten nyt ) viihtyy hetken seuraten siskon touhuja. Esikoinen ei aikoinaan päästänyt yksin edes vessaan.
Iltaa kohti sitten takertuu minuun enempi. Esim. iltapuuroa ei syö isiltä. Menee täysin huudoksi.
Onneksi tämäkin on ohimenevä vaihe! Kantoliinasta tai -repusta on varmasti apua. Minulla ei vain vauva viihdy kummassakaan.
Heissan,
Meillä ihan samanlaista. Tyttö ei ole koskaan viihtynyt kovin hyvin itsekseen ja kävi läpi valtaisan vierastamisjakson noin 7 kk ikäisenä. Silloin en saanut todellakaan poistua näköpiiristä, edes piipahtamaan veskiin. Lattialle laskiessakin heti alkoi uikutus syliin. Kukaan muu ei saanut koskea, mitä nyt isä ja siskot.
Nyt tuo pahin vierastaminen on ohi ja antaa jo vieraiden tulla lähelle. Vieraiden syliin ei kuitenkaan kovin mielellään mene. Samoihin aikoihin eroahdistus alkoi meillä ilmetä myös yöllä, kun tunnin parin välein pitää edelleen tarkistaa, onko äiti lähellä. Eli vikisee ja itkeskelee, kunnes käyn hyssyttelemässä hiljaiseksi. Yöt ovat siis todella katkonaisia.
Nyt uusin vaihe, kun tyttö on 10 kk on se, että leikkii hyväntuulisena ja kiltisti isänsä ja siskojensa kanssa. Kun tulen huoneeseen alkaa vikinä: syliin pitää päästä. Tai sitten ihan armoton pahanteko: kaappeja auki, tavaroita hyllyiltä jne.. ja joka välissä katsoo minuun miten reagoin. Jos kiellän, alkaa itku. Siis selkeästi koettelee omia (ja minun) rajoja. Joskus ei voi kun nauraa, kun alkaa ihan mahdottomaksi minulle vaikka olisi ollut yhtä aurinkoa vain hetkeä aiemmin.
Huh huh! Koita jaksaa, meitä varmasti muitakin vai..?
Belllis ja tyttö 10 kk