1v ja 5 kk -uhmaako?
Tyttö on tässä vaiheessa. Kaikki alkoi 2 kuukautta sitten, aivan tyhjästä!
Neiti on ollut tarhassa 9kk-13kk, jonka jälkeen minulle tuli mahdollisuus jäädä kotiin lapsen kanssa. Sitten kotona alkoi äidin koettelu, kaikkea pitää saada ja kun kaikkea ei voi saada äidin lempeistä kielloista huolimatta, kun itku purskahtaa. Tai sanon vain " kulta, syödään välipalaa ja lähdetään pulkkailemaan ulos" -tulee itku. Tai kun tämä itku on " jäänyt päälle" , eivät mitkään minun yritykset (sylittely, rauhallinen puhuminen, leikkiin kehottaminen) auta, itku vain yltyy ja ei ota loppuakseen.
Yleensä tätä rumbaa käydään aamupäivällä 10-11 välillä, ja pitkin päivää pienien koettelemusten kautta, kuten jos jokin ei onnistu niin kuin hän haluaisi ja ehkä illalla, kun hän alkaa olemaan väsynyt. Tyttö on tosin aika tempperamenttinen, joten osa menee tämän piikkiin.
Olen lukenut vauvakirjoista, että tämä olisi eräänlaista uhmaa ja omien rajojen etsimistä. Tätä on vain kestänyt jo 2 kk ja alkaa olemaan keinot ja kärsivällisyys hieman vähissä. Ymmärrän täysin, että tämä on osa lapsen kehitystä ja nyt vaaditaan reilusti kärsivällisyyttä. Kertaakaan en ole sortunut huutamaan lapselleni, olen vain lähtenyt pois huoneesta, kun tunutuu että ei enää jaksa kuunnella itkua.
Kertokaa kiltit omia keinojanne ja kokemuksianne tästä vaiheesta. Kuinka olette selvinneet? Kaunako teillä on kestänyt tälläistä?
Poika 1v4kk. Itkupotkuraivareita tulee aina välillä. Ei auta mikään. Useimmiten tulee väsyneenä. ja sit ei mikään kelpaa. Heittäytyy ihan spagetiksi jos yritän syliin ottaa ja itkee vaan naama punaisena. Ei onneksi tapahdu montaa kertaa päivässä. Hoidossa ei kuulemma tee tätä lainkaan eikä isälleen. Veikkaan että se on sitä että äitiä on niin helppo koetella, annan ehkä helpoiten periksi ja " hyysään" eniten. Ja osittain varmaan myös sitä että on hoksannut ettei hoito olekaan väliaikaista, nyt on ollut pphoidossa 5kk.
Joskus saan rauhoittumaan kun tutkitaan yhdessä jotain ei-lelua eli esim oikeaa kirjaa (pahvikirjat tylsiä?) tai äidin puhelinta tai jotain muuta yleensä kiellettyä, vaikka jotain vispilää keittiöstä. On niin mielenkiintoista että unohtaa että piti itkeä ja raivota.