alkuvaikeudet vauvan kanssa
Olen 4-kuukautisen tyttölapsen äiti ja hän on minulle ensimmäinen. Olen itkenyt 4 kuukauden aikana enemmän kuin koko elämäni aikana. En olisi koskaan kuvitellut tämän olevan näin vaikeaa. Vaikeudet alkoivat heti vauvan synnyttyä, tytöllä oli korkeat tulehdusarvot ja lonkkaluksaatio todettiin myös heti seuraavana päivänä. Lääkärit eivät tienneet tulehduksen syytä, mutta ne menivät itsellään ohi muutamassa päivässä ja lonkkalastaankin ajatus tottui ja jaksoin taas hymyillä ja uskoa tulevaan. Kotiin päästyämme asiat eivät kuitenkaan lähteneet sujumaan, tyttö huusi yötä päivää neljä päivää ja annoin periksi ja vein hänet lääkäriin, hänet otettiin uudelleen lastenosastolle ja tutkittiin, mutta mitään ei selvinnyt ja meidät laitettiin 4 päivän jälkeen kotiin. Tyttö vaan itki ja kannoin häntä koko ajan sylissäni ja yöuneni olivat noin 2 tuntia yössä. No ajattelin että ehkä tämä tästä lähtee kun kolme kuukautta on mennyt. Nyt on mennyt 4 kuukautta ja vatsavaivat jatkuvat , toinen korvatulehdus, tyttö ei suostu syömään ja paino laskee. Tyttöämme on pidetty sairaalassa jo kaksi viikkoa ja parempaa päivää ei ole vielä tullut. Lonkkaluksaatiokaan ei ole parantunut. Mistä saan voimaa tähän, olen vaan itkenyt viimeiset kaksi päivää ja en jaksa enää toivoa enkä uskoa. Kerokaa joku joka ehkä olet kokenut samaa että en ole ainut näiden asioiden kanssa.
Kommentit (6)
Puhu ensinnäkin neuvolassa asiasta, koska sinulla on mahdollista saada lastenhoitoapua. Valvominen ja huolehtiminen vievät voimasi ja tällä hetkellä tärkeintä olisi, että äiti jaksaa. Voiko isä ottaa vastuuta hoitamisesta/valvomisesta? Miten isovanhemmat, voisivatko he osallistua jollakin tavalla? Pyydä apua rohkeasti!!!
Kerron vain esimerkkinä omia kokemuksiani vatsavaivoista. Pojallamme oli alusta saakka vatsavaivoja ja häntä kanniskeltiin kaiket illat. Lisäksi söi rintaa öisin tosi usein, todennäköisesti lohdutukseksi vatsavaivoihin. Nelikuisena jouduttiin antamaan korviketta, koska itse sairastuin. Tämän jälkeen hän huusi viikkokausia suoraa huutoa kaiket yöt, eikä lastenlääkäri löytänyt mitään syytä. Poika ei myöskään suostunut syömään enää juuri rintaakaan, vaan raivosi jo muutaman sekunnin jälkeen rinnalla. Jossakin vaiheessa tajusin viedä pojan allergialääkärille, joka totesi suolioireisen maitoallergian. Sittemmin on paljastunut, että poikamme reagoi rintamaidon välityksellä lähes kaikille ruoka-aineille ja oireet olivat ja ovat edelleen lähinnä vatsakipuja (=yöhuutoa) ja ripulia, ihottumaa tulee vain harvoin. Ja kun ihottumaa ei juurikaan ole, useimpien lääkärien mielestä ei voi olla kyse allergiasta. Kasvu on ollut pysähtyneenä välillä kuukausia, koska ruoka ei imeydy lainkaan. Imetyksen jouduin lopettamaan, kun poika oli 6,5 kk, koska en voinut itse syödä juuri mitään. Mutta apteekin korvikkeelle siirtyminen vähensi yöhuutoja ja tiukalla eliminaatiodieetillä oireet pysyvät jotenkuten kurissa. Suolisto-ongelmat eivät valitettavasti poistu millään taikaiskulla, vaan niistä toipuminen vie kuukausia, jopa vuosia, ja yksikin antibioottikuuri tai vatsainfektio pahentaa tilannetta meillä taas kuukausiksi. Maitohappobakteerit voivat auttaa, mutta niistäkin voi tulla oireita eli sopivan valmisteen etsiminen vie aikaa:(
En tarkoita, että teillä olisi kyse allergiasta, mutta varmasti on kyse jonkinlaisista suoliston ongelmista ja oireethan ovat samantyyppiset. Joidenkin lääkärien mielestähän meidän poikamme ei ole lainkaan allerginen, vaan hänellä on suoliston kypsymättömyyttä. Poika on nyt vuoden ja edelleen sairaalareissut jatkuvat ja mitään diagnoosia ei ole allergian lisäksi:( Itse en ole vuoteen nukkunut kokonaista yötä pojan kanssa, mutta onneksi mieheni hoitaa poikaa yleensä yhden yön viikossa (viikonloppuna), jolloin nukun korvatulpat korvissa toisessa huoneessa. Ja yllättävää kyllä, valvomiseenkin alkaa jossakin vaiheessa tottua;)
Toivotan sinulle jaksamista, rohkeutta pyytää apua ja uskoa siihen, että joskus nuo vaivat vähenevät!
Hei oletko yriitänyt vaihtaa maitoa,vai imetätkö vielä?Ajattelin et jos annat korvikkeita,niin voipi olla et lapsellesi ei sovi just se merkki maitoa.Jännä kun olet lääkäris hypännyt ettei sieltä olla neuvottu kokeilemaan toista merkkiä maitoa esimerkiksi..Apteekista saa ovat kalliita mutta jos apu tulee ni pikku asia..Ja jos lääkäris käyttää ja puhuu asiasta voipi saada reseptin ja sit jos todetaan et kaupan maidot ei sovi niin saa kelalta korvauksia apteekin maidon ostoon,mutta pitää olla lääkärintodistukset...Nyt ekana neuvon et menet neuvolaan ja sanot et nyt et enää jaksa tätä rumpaa vaan nyt aletaan tutkia mikä täl lapsella voisi olla,ja se alotetaan maidon merkkiä vaihtamalla ja PISTE.Nykyään jos ei äiti osaa vaatia tai kysyä niin neuvolas ajatellaan et kaikki on hyvin,et avatkaapa äitit enempi suuta...Se jos kyselee tai ottaa selvää asioista ei tee sinusta yhtään huonompaa äitiä,vaan päinvastoin FIKSUN kun otat selvää....Ja kun sanot et paino vain laskee ni se ei kyllä ole normaalia,nyt kipin kapin HETI NEUVOLAAN,LAPSESI HUUTAA NÄLKÄÄ.....Ja jos mahapuruja tulee ei voi senkään takia kunnolla syödä vaik nälkä olisi....Nyt taas maalaisjärki käteen
Onpa sinulla ollut raskas alku vauvan kanssa. Toivottavasti pian löytyy vauvan itkuihin syy että pääsette myös nauttimaan vauva ajasta.
Vauvan huono painonnousu on saatava ensin kuntoon.
Syökö vauvasi rintaa vai pulloa? Ehkä vauvasi ei jostain syystä osaa imeä kunnolla? Tai hän ei osaa yhdistää imemistä siihen että vatsa täyttyy ja tulee mukavampi olo, vaan hän vain raivoaa kun yrität antaa maitoa. Oletko kokeillut huoliiko vauvasi maitoa kun hän vielä nukkuu?
Tai yritä syöttää vauvaasi erilaisissa paikoissa jotta hän syö ikään kuin huomaamattaan euratessaan ympäristöä. Meidän vauva ei alkuun syönyt vaikka hänellä oli selvästi nälkä. Vinkkejä löysin Anna Walghrenin(en ole sukunimestä) vauvakirjasta.
Onko tutkittu ettei ole elimellistä vikaa joka vaikeuttaa syömistä. Annetaanko vauvallesi ravinto sairaalassa pullosta vai onko hän nenämahaletkussa? Toivottovasti sairaalan henkilökunnasta löytyy joku joka osaa ja ehtii tukea sinua ja jonka kanssa voit jutella asioista.
Jos imetät karsi kokeeksi omasta ruokavaliosta pois kaikki maitotuotteet n. 2 viikon ajaksi (muista korvata kalsium 1000mg kalkkivalmistetta) tai vaihda vauvan korvike toiseen. Neuvottele asiasta lääkärin kanssa. Joskus suolisto-oireinen allergia voi ilmetä vatsakipuina, eikä syö tarpeeksi kerralla vaan yrittää helpottaa kipua vähän ja usein. Allergia saattaa vaikuttaa myös maidon imeytymiseen. Joidenkin mukaan korvatulehduskierre helpottaa kun luovutaan lehmänmaidosta, mutta asiasta ei ole kiistatonta näyttöä. Lienee kuitenkin kokeilemisen arvoinen asia.
Pyydä rohkeasti apua sukulaisilta / tuttavilta tai pyydä kodinhoitaja tms. teille että saat välillä myös itse hengähtää.
Lonkkaluksaatiosta en valitettavasti osaa oikein sanoa mitään.
Suuren suuri voimia antava halaus sinulle!!!
silloin alussa vatsavaivojen takia. Pojallamme oli lääkärin mielestä puoli vuotta koliikki, kun ei tutkinut mitään tarkemmin. Nyt pojan ollessa 11 kk diagnoosiksi on kevään aikana tullut refluksi eli ruoan takaisinvirtaus ruokatorveen ja se saa tuollaiset oireet aikaan. Kysy lääkäriltä, onko refluksia tutkittu. Refluksiin ei aina liity (esim. meillä) runsasta pulauttelua, vaan ruoka " seilaa" ruokatorvessa edestakaisin ja aiheuttaa polttavan tunteen. Eipä siinä varmaan silloin ruokakaan maita.
Toivon sinulle paljon voimia. Oma kokemukseni on kipeän lapsen kanssa se, että täytyy itse osata vaatia tutkimuksiin. Olen saanut taistella monessa paikassa saadaksemme hoitoa ja samalla huomannut olevani oikealla tiellä. Luota omaan vaistoosi lapsesi kanssa. Olet hänen hyvinvoinnin paras asiantuntija.
Itse olin tuossa vaiheessa myös aivan loppu. Lapsi oli huono nukkumaan, kitisi ja itki paljon, vatsa vaivasi usein. kantelimme häntä yötä päivää ja kaikki vaan sanoivat että lapset ovat sellaisia, et vaan ole tottunut vielä tähän. Neuvolasta sanottiin että koliikki, mutta itse tiesin jossain sisimmässäni että joku ei ole kohdallaan. Aloin jo hermostua kun 3kk maaginen koliikin raja alkoi olla ohi, sitten 4kk, sitten 5kk ja mitään olennaista ei tapahtunut. Kyllästyin ja vaadin päästä allergiatesteihin. Verikokeet eivät näyttaneet mitään, sitten lapselle kokeiltiin eri maitoja ( lopetin imetyksen 5kk iässä, kun lapsi vain kiemurteli tissillä ja sai heti vatsavaivoja ) ja vasta soijamito rauhoitti. Maito altistettiin ja diagnoosina maitoallergia. Elämänlaatu parani heti ja lapsi oli kuin eri ihminen. Perässä ovat seuranneet viljat ym ym mutta ihanaa kun ne ovat hallinnassa.
Sinulle suosittelisin, että puhut neuvolassa ja vaadit saada lisää tutkimuksia ( onko allergiat käyneet mielessäsi?). Pyydä ihmeessä apua lastenhoitoon jos vaan mahdollista. Itse sain pahimpina väsymyksen aikoina apuan lapsen isovanhemmilta. Sain nukkua muutaman yön putkeen heräämättä, kun muut hoitivat vauvaa( suosittelen korvatulppia jos et voi olla toisessa paikassa itse yötä). Auttaa kummasti. Minua helpotti myös kun sai vaan puhua jollekin. Neuvolakäynnit olivat hyviä vaikkei mitään konkreettista apua saanutkaan. Yritä jaksaa, kyllä se helpottaa! Voin vain kuvitella kuinka rankkaa sinulla on, mutta et varmasti ole ainut etkä yksin! Tsemppiä!
Onpa sinulla ollut raskas alku, tuollaista ei kyllä kenellekään soisi. Ihan ensimmäiseksi minulle tuli mieleen, että onko mahdolliset allergia-asiat käsitelty?? Koliikkikin voi joskus harvoin kestää pitkään, minulla on ystävä, jonka poika huusi 22 tuntia vuorokaudessa noin puoli vuotta. Sitten se loppui, mutta tämähän on äärimmäisen harvinaista. Eikö lääkärit osaa sanoa mitään, mistä voisi johtua? Onko kokeiltu kipulääkkeitä, onko niillä mitään vaikutusta?
En osaa oikein mitään sanoa, muistan oman esikoisen aikaan kun hän huuti koliikkiaan, mutta meillä huudettiin vaan aamusta iltaan, samoin seuraavan kohdalla, hänellä olikin maitoallergia sitten loppujen lopuksi. Meillä on vielä 2 muutakin maitoallergista ja tämä viimeinen myös ehkä muukin allerginen ja meillä on auttanut kun saatu ruokavalio sopivaksi. Ehkä kuitenkin teillä on jo mietitty nuo allergia-asiat.
JAKSAMISTA!!!!!