Mieheni sisko mustasukkainen vauvastamme...
hei, onko toisilla kokemuksia mustasukkaisuudesta vauvaa kohtaan. siis olen huomannut mieheni siskon olevan mustis meidän vauvasta heidän äidilleen, eli siis mun anopille!!! huomaan sen siitä miten mieheni sisko käyttäytyy kun hänen äitinsä eli siis mun anoppi pitää lastani sylissään, sisko siis luo totisia ja lähes murhaavia katseita vauvaani. ei lirkuttele eikä juttele vauvalle niin kuin yleensä naiset ja varsinkin äidit juttelevat. miehen siskolla itsellään kaksi poikaa, noin 3- ja 6- vuotiaat, jotka ainoat pienet lapset heidän suvussaan tällä hetkellä, ennen siis meidän vauvaa. ja saaneet siis täyden huomion hänen vanhemmiltaan. ja nyt huomiota jakamassa suloinen pieni hymypoika;) ja vielä rauhallinen, eipä itkeskele niin kuin hänen poikansa ovat itkeneet ja huutaneet...
siis esimerkiksi jouluna miehen sisko piti vauvaani sylissään. siis makuutti käsivarsillaan kuin jotain nukkea!! tai puupölkkyä! ei tehnyt elettäkään kun vauva ilmoitti olevansa tyytymätön siis hieman kitisi, ei vaihtanut asentoa, ei jutellut pehmeästi kysellen vauvalta että mikäs nyt on huonosti niin kuin nyt tavallisesti äidit tekevät on sitten oma tai vieras vaavi. katsoi vain tuimasti ja ynseästi. riensin kyllä vauvani apuun ja otin tylysti syliini hänen sylistään. järkyttävää lapsellista käyttäytymistä! kysyin tätä mieheltäni että onko hän huomannut samaa ei ollut, tai sitten suojeli siskoaan. no enpä nyt muutenkaan pidä mieheni siskosta, ärsyttävä tapaus kaiken kaikkiaan joten eipä paljon haittaa, lähinnä huvittaa ja naurattaa hänen käytöksensä.
onko muilla vastaavia kokemuksia, vai olenko ainoa... mielenkiinnolla odotan... :)
Kommentit (2)
Kaikki ei vaan oo kovin äidillisiä toisten lapsia kohtaan. Voin tunnustaa, etten itsekään hirveästi pidä toisten lapsista, vaikka oisivat kuinka läheisiä. Syytä en osaa sanoa, niin vain on. Oma lapsi on meille kaikki kaikessa, äärettömän rakas ja hänen kanssa lepertelen, höpötän, kutittelen ja touhuan huvikseni tuntikausia joka päivä, aivan ihanaa! Toisten lapset ei vain herätä positiivisia tuntemuksia, itku ja kitinä saa ärsytyskynnyksen nousemaan ja voin myöntää mulkoilevani rumasti... Enkä siis ole kade tms, en vain ole äidillinen persoona ja tiedän sen itsekin vallan hyvin.
Miehesi siskon käyttäytymisestä, että ehkä hän ei ole niin äidillinen, kuin me muut. Jotkut vaan ei ole. Vai mitenkä hän on omien lapsiensa kanssa?
Tuskin miehesi sanoi sitä suojellakseen siskoaan, ei vaan huomannut sitä niin kuin sinä, äitinä huomasit.
Ja voihan se olla, että hän tosiaan on kateellinen lapsestanne. Tai sitten hänellä sattuu olemaan jotain muuta mielessä...
Tsemppiä ja koita jaksaa ja älä välitä siitä naisesta!!
Kaisa