Pääseekö kenenkään noin 1.5 - 2.5 v lapsi kiipeämään itse pois (korkealaitaisesta) matkasängystä?

Eli meillä ainakin tuli ongelmaksi kevyen matkasängyn kanssa, että taapero yrittää kiivetä (ei silloin ehkä olisi vielä päässyt, mutta kova yritys...) ja kun koko painon saa laitaa vasten, sänky keikkaa. Tämän voi tietysti estää, jos kiilaa sängyn jotenkin huonekalujen väliin, mutta aika hankalaa pidemmän päälle? Tuo matkasänky oli joku italialainen, olisiko ollut Graco, litteäksi taittuva malli.



Aiheen vierestä sielä, että meillä taas taaperon nukkumaanmeno rauhoittui, kun siirtyi lastensänkyyn 1,5-vuotiaana. Myös unipussi rauhoitti.

Mut nukkuu siinä huonosti kun reunat kahisee.



Meillä on nukuttu tavallisessa sängyssä jo vuoden verran ilman ongelmia. Jos teillä lapsi käy nyt itsekseen pinnasängyssä nukkumaan, niin uskon että sama on mahdollista myös tavallisessa sängyssä jos olette sinnikkäitä.



Meidän poika ei ensin olis hyväksyny tavallista sänkyä millään vaan itki ja huusi kun ehdottikin sänkyyn menoa. Lopulta oli pakkotilanne vastassa kun pinnasänky oli luvattu muualle. Purin pojan kanssa yhdessä pinnasängyn (ressukka yritti maata siinä vielä kun lattialla oli pelkkä pohja..) ja sitten selitin, että nyt hänen sänky on isojen poikien sänky eikä muuta vaihtoehtoa ole. Ensimmäisille unille käyminen oli melko tuskaa, mut päätin toimia niin kuin pinnasänkyynkin unien laiton kanssa. Eli unisatu ja sänkyyn..



Poika yritti tunnin ajan monta kertaa minuutissa tulla sängystä pois. Välillä itki ja välillä nauroi, aina kun ehdin huoneesta pois niin oli ovella perässä. Kannoin takaisin sänkyyn ja sama uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Olin joskus lukenu, et vanhempi jos jaksaa yhden kerran enemmän kuin lapsi, niin siihen loppuu temppuilu ja olin päättäny olla sen yhden kerran sinnikkäämpi ja kantaa takaisin. Lopulta poika nukahti - ja sen jälkeen ei ole ollu MITÄÄN ongelmia. Itse asiassa " sängystä ei tulla itse pois" iskostui niin hyvin mieleen, että poika ei tule herättyäänkään itse pois vaan huutelee sängystä :o)



Jossain vaiheessa se on teilläkin edessä isompien sänkyyn siirtyminen, mut ei se tosiaan välttämättä tiedä sen ongelmallisempaa nukkumaaan käymistä, jos jaksatte alussa olla päättäväisiä ja määrätietoisia.

meillä oppi itse asiassa reissussa ensin kiipeämään pois matkasängystä ja sen seurauksena keksi, että kotonakin voi pinnasängystä kiivetä - joten turvallisinta oli siirtyä oikeaan sänkyyn.

Varsinkin, jos matkasängyssä on paksu patja ei reuna ole enää niin korkea.

Muuten en usko, että tyttö pysyisi sängyssä, vaan tulisi sängystä pois kymmeniä kertoja illassa. On sen verran voimakastahtoinen, vilkas ja tällä hetkellä rakastaa pakoon juoksemista... siinähän meillä olisi mukava iltaleikki :-/ Esikoinen oli 1.5v, kun tuli laidan yli ja sen jälkeen illat olivat yhtä piinaa reilun vuoden. Kovapäisenä tapauksena hän itsepintaisesti yritti ja yritti pois sängystä, vaikka sisukkaasti palautimme hänet sinne. Lopulta toisella vanhemmalla meni yli tunti illassa nukuttamiseen ... siihen en haluaisi enää ryhtyä, koska iltamme ovat nykyään niin helppoja. Molemmat lapset sänkyyn, iltasadut ja rukouksen ja siinä se!



Uskon, että vähän vanhempana siirtyminen pikkusänkyyn voisi olla vähän helpompaa... silloin voisi olla jo hieman enemmän ymmärrystä :-) ?! Meille on parin kuukauden päästä tulossa vauva, joten senkään takia en haluaisi ruveta tässä vaiheessa minkäänlaiseen iltarumbaan.



Nyt pinnasägyn vieressä on patja kiipeily-yritysten varalta.