Naapurin kakara saa kaiken mitä pyytää

lapsesi kuullen. Mitä ihmeen selittämistä siinä sitä paitsi on? Joillakin on enemmän, joillakin vähemmän. Ei meidän lapset ainakaan koskaan edes oleta, että tavaraa on jotenkin tasalukumäärä kaikilla. Miksi itse otat niin hirveästi pulttia muiden asioista?

Vierailija:

Meidän lapsi katsoo aina silmät pyöreänä kun kakaralla on joka päivä jotain uutta. AINA ostavat sille jotain kun käyvät kaupassa. Isoja tavaroita, pieniä tavaroita. Kakaran huone pursuaa tavaraa, tai siis muutama huone...täynnä! Onko tää ihan normaalia nykyään vai mikä siinä on? Oma lapsi ihmettelee kun kakara saa aina uutta, ja miettii miksei hänkin. Miten selittää lapselle ettei hän silti ole huonompi?

on meidän perhe ja meillä ja heillä on heidän perheen tavat.



Lapsilla on sisäänrakennettu tarve tuntea oma perhe hyväksi ja järkeväksi ja lapsi oppii pitämään tärkeänä ja oikeana sitä mitä vanhemmat tekevät, ei sitä mitä vanhemmat sanovat.



Tietenkin isompi lapsi testaa, kinuu ja inttää, mutta sitten voit sanoa, että teidän perheessä lahoja saa harvoin, koska toivottuna ne tuntuvat mukavammilta tai jonkun muun argumentin.



Ei varmaan kannata naapurin tapoja lapselle ääneen paheuksua, mutta lapsi kyllä vähitellen tajuaa pointin.

Meillä nyt vaan sattuu olemaan mahdollista rahallisesti ostaa mitä kaupasta saa, jotenka miksipä emme ostaisi?



Meidän " kakara" sattuu olemaan isovanhempiensa ainokainen, joten siinä on yksi syy.

Lapsemme on maailman ihanin ja rakastetuin ja odotetuin meille, joten haluamme vain parasta hänelle, lisäksi olet varmasti huomannut, että meillä on muutkin perusasiat kunnossa.

Eli emme osta materiaalilla aikaa lapseltamme tms. mihin yleensä helposti viitataan.

Teidän perhe tekee niinkuin parhaaksi katsoo ja meidän perhe niinkuin parhaaksi näkee, eikö vain.

pettymyksensietokykyä eikä suojella aina niiltä! Siitä saa eväitä elämään. Ei aina voi saada mitä haluaa, periaatteella. Muuten lapsella on kova koulu edessään sitten kun sen huomaa.

Ja miettii näitä aineellisia juttuja vasta sen jälkeen.

kun on pilallehemmoteltu.

Varmaan naapurissa ihmetellään, että miten tossa perheessä on äidin paikalla tollanen harppu ja sinä kutsutkin itseäsi äidiksi...

Ja saa kieltämättä paljon kaikkea, mutta ei nyt sentään ihan kaikkea mitä pyytää. Ja tuskin se teidän " naapurin kakarakaan" kaikkea haluamaansa saa, vaikka siltä voi näyttää...



Ihanaa silti, että toisilla on suloisia lapsia, ja toisilla pelkkiä " naapurin kakaroita..." =D

naapurin lapsi tulee meille aina hemmotellusti esittelemään " mäpä sain tällaisen, mut sä et saa leikkiä nyt tällä, sillä tä on mun uus!" ja aiheuttaa mielipahaa minun lapselle. Olen alkanut tuntea lievää vastenmielisyyttä tämän pikkuprinsessan käytöksestä joten siitä nimi. :(



Netissä sitä on aina vähän ..kärkäs tms.

Lisäksi sängyssä prinsessakatokset, kristallikruunut, pianot, kaikki...

Vierailija:

naapurin lapsi tulee meille aina hemmotellusti esittelemään " mäpä sain tällaisen, mut sä et saa leikkiä nyt tällä, sillä tä on mun uus!" ja aiheuttaa mielipahaa minun lapselle.

Monet aikuiset muuten toimivat ihan samoin, joskin hienotunteisemmin, muka. Ostetaan uutta autoa, kännykkää ja ties mitä kotiteatteria. Tai vielä parempi, kehutaan pienituloisemmalle sillä kuinka appiukko halusi ostaa heille uuden tietokoneen vaikka heh-heh, entinenkään ei ole edes vuoden vanha. Tuttavaan otetaan yhteyttä puolen vuoden tauon jälkeen vain siksi että saisi letkautettua vaivihkaa sille kahden lapsen yh:lle kuinka mukavasti sattuikaan kun juuri talviloman aikaan satuttiin saamaan edullinen matka Floridaan, koko perhe vain reilut viisi tonnia...

Ja mihin tällä pyritään? Herättämään kateutta, herättämään ihmetystä ja ikävä kyllä myös mielipahaa.

Mieti, ap... Olet aivan varmasti syyllistynyt joskus samaan, jos et juuri nyt niin lapsena.

Ja tämä ei siis tarkoita että puoltaisin kyseistä käytöstä, mutta jotenkin se on vaan juurtunut suurimpaan osaan ihmisiä.

Ihme kateutta. Olisi sinullakin ap parempi olla, jos keskittyisit ihan vain omaan elämääsi, etkä katkerana ja kateellisina vahtaisi, mitä naapurit ostavat.

Mä ymmärrän ap:ta, meillä ihan samanlainen tilanne.

Vaikeinta tuntuu juuri olevan selittää lapselle, miksei meillä niitä leluja löydy joka kauppakassista. Lapsen maailma kun on aika paljon mustavalkoisempi kuin aikuisten, ja uusien tavaroiden saamista ja rakkauden määrän muunlaista osoitusta on vaikea selittää pienelle lapselle (meidän laspi on tottunut saamaan vanhempiensa huomiota ja syliä yms, joten ei nää siinä mitään " erikoista" , mutta kokee lelujen saamisen mahdottoman mukavana (sen harvinaisluontoisuuden takia)).



Lasten EI tarvitse saada kaikkea. Ja meillä ei ole rahasta kiinni tämä päätös, vaan periaatteesta. Meillä myös leluilla leikitään enemmän ja pidempään, ja " hieno" lelu pysyy lapsen mielestä mielenkiintoisena huomattavasti kauemmin kuin naapurissa, jossa kaikki menettää merkityksensä kun uutta tulee ovista ja ikkunoista.



Ja se on taivaan tosi, että vanhemmat tekevät siinä suuren karhunpalveluksen lapselleen, jos eivät valmista tätä pettymyksen tunteisiin jo lapsena. Aikuisena kuin tuo elämä ei tuppaa aina menemään käsikirjoituksen mukaan, ja jos ensimmäisen pettymyksen kokee aikuisena kun esim. parisuhde katkeaa, voi siitä seurata aikamoinen kriisi (kokemusta on!)

vaikka näkisivät jossain muualla jotain! Ihme juttu tää että muka aina haluaisivat saman tien!

Me asutaan pientalo alueella, ja tapaamme naapureita jatkuvasti esim pihalla leikkiessä. Naapurin lapsi siis näyttää heti autosta noustuaan että " katsos mitä sain kaupasta" siis kun ajavat pihaansa.

Muutenkin näemme paljon toisiamme, lapset kun ovat miltei saman ikäiset.



Ei meilläkään " kinuta" vaan lapi vaan ihmettelee kuinka toinen oli taas saanut uuden auton (toki läpi paistaa se että tahtoisi kyllä itsekin saada uusia leluja yhtä tiuhaan).

Ja kuka täällä on väittänyt että sen lapsen vanhemmat olisi syyttömiä tilanteeseen ja lapsi syypää??



Tietenkin se on vanhempien vika, haloo!!

si ankeaa.

tavaroillaan tarkoituksenaan saada me muut kateelliseksi itselleen. Ilmeisesti lapsiparka ei saanut tarpeeksi huomiota kotoaan ja yritti päteä omistuksillaan. Meistä tyttö oli ärsyttävä, emmekä halunneet leikkiä hänen kanssaan. Syynä ei ollut kateus uusista tavaroista, vaan tytön asenne ja suhtautuminen meihin muihin lapsiin. Nykyisin hän taitaa olla yhtä itsetuntovaurioinen ja onneton ihminen kuin lapsena, liekö kunnon ystäviä koskaan saanutkaan.



Vieläkään minua ei häiritse itseäni varakkaammat ystävät, jos asenne vain on oikea. Leuhkiminen ja itsetärkeily on rasittavaa, perustui se varallisuuseroihin tai mihin muuhun tahansa.

ja simputitte häntä. Ja nautitte nyt kun simputuksenne takia hänelle jäi pysyvät vammat. Varmaan vanhempanne jo kotona opettivat, että tuota rikkaampaa perhettä saa ja pitääkin kiusata.



Uskomatonta miten pikkusieluista porukkaa täällä on!