Tuskaista nukkumaanmenemistä taaperon kanssa!

ja välillä on vieläkin nyt poika on 2v8kk! taitaa kuulua tuohon ikään

mekin ensin koetimme samaa eli aina kun tuli pois sängystä veimme takaisin..mutta kyllästyimme(kun tekee 50 kertaa ei enää naurata!)

nykyään jos tulee pois sängystä viemme muutaman kerran takaisin sänkyyn mutta sen jälkeenjos tulee pois sängystä annamme olla pojan hereillä n.puolituntia ja kokeilemme uudestaan joko rauhottuisi sänkyyn..tämä on ainakin meillä toiminut

sinä puolentunnin aikana emme anna pojan leikkiä vaan otamme hänet sohvalle ja luen kirjaa tai laulamme.



kannattaa kokeilla!

mukavaa kevättä!

kannattaa lukea.

Tiivistäen vinkit: iltarutiinit, ja sitten rauhoittumista, päivän läpikäymistä taaperon kanssa n. 2v tienoilta, ja iltasatu tms. Ja jos riehutaan ennen nukkumaan menoa, se pitäs pystyä rauhoittamaan jotenkin. Ja tietty pitää varmistaa, että ei oo mikään todellinen hätä (nälkä, kipeä, tms).



Ja istua vieressä, pois meno ja unikoulu on pahasta, lasta siis ei pidä jättää itkemään.. meillä sekin tosin on kokeiltu vauvan syntymän tienoilla parina yönä kun mikään ei auttanut ja voimavarat oli ihan vähissä.. ja ei tullut kuin paha mieli kaikille.. :( Pikkuhiljaa, kun lapsi tottuu siihen,että aikuinen istuu vieressä loppuun asti, niin sitä voi vähän aikaisemmin ja vähän aikaisemmin lähteä pois siitä, ja meillä nyt on saavutettu sekin piste hyvin nopsaan että ei tarvii kuin peitellä ja sanoa hyvää yötä, ja se on saavutus. :) Ja on aina öitä kun tulee takapakkia rajusti, mutta sellaista se on lasten kanssa, aina arvaamatonta.



Meillä toimii parhaiten rauhoituskeinona 2v3kk kanssa nykyisin sauna/kylpy/suihku ja sitä ennen tai päälle siinä välissä iltasatua, ja iltamaitoa, ja sit ollaankin jo ihan simahtaneita. Mutta 1.5-vuotiaan tienoilta ne hulinat alkoi... ja päikkäritkin yritti jättää jo 1-vuotiaana pois, ja nyt 2-vuotiaana vihdoin annettiin periksi ja näin se toimii meillä. Muuten kukuttaisi puoleenyöhön ja ylikin jos päikkärit joku päivä joskus satunnaisesti vetäiseekin vaikkapa rattaissa tai autossa...



Osittain sitäkin on ollut, että taapero ei vaan ole osannut nukahtaa ja on halunnut riekkua ja kokeilla, että kuinka monta satua se äiti jaksaa lukea tai kuinka pitkään saa riehua... ja valvoisi vaikka kuinka. Mutta jotenkin sitä on nyt oppinut matkan varrella tunnistamaan omasta lapsestaan ne merkit, kun uni todella jo maistuu, ja rauhoitus onnistuu.

Pinnasänky on monesti lapselle hyvin tärkeä ja turvallinen paikka. Se on tuttu pitkältä ajalta. Uuteen sänkyyn siirtyminen on lapselle osaltaan pieni sokki. On ymmärrettävää, että alkuun ongelmia tulee. Toisaalta mikä kiire siirtää taaperoa pois pinna sängystä tavalliseen.

Omani on ensi viikolla 1 ja 6kk enkä aio pitää kiirettä. Siirrytään sitten tavalliseen kun aika on kypsä. Ajattelen siirron onnistuvan vähän paremmin sitten kun lapsi on vanhempi ja asiasta voideen hänelle kertoa siten, että ymmärtää.



meillä on samassa huoneessa myös tavallinen sänky johon tyttö saa tutustua rauhassa. Siinä voidaan lepäillä vaikka pinnasängyssä nukuttaisiinkin.



Näin meillä:)





Toivottavasti löydätte oman tapanne saada taaperonne rauhallisesti untenmaille.



Jaksamista iltoihin

Itsele herää kysmys, että oletteko kokeilleet olla siinä vierellä rauhoittamassa lasta että nukahtaa? Esim hyräillä tai vaan sistua hiljaa?

Meillä poika 1,5v on nukkunut aina omassa sängyssä omassa huoneessa ja muutamia poikkeuksia lukuunottamatta nukhtanut aina itsekseen kun on viey sänkyyn. Mutta nyt vajaan kuukauden ajan hän ei enää haluakkaan nukahtaa yksin vaan itkee lohduttomasti ja kun mennään viereelle nukahtaa hetkessä. Hän nukkuu vielä pinnasängyssä, mutta sama voisi toimia teilläkin. Se on varmaan muutos entiseen niinkuin meilläkin, mutta jos sillä vältätte tuon älyttömän pelin olisko se sen arvoista?? Saattaa olla että jo jonkin ajan puluttua jää sinne kiltisti itsekseenkin.

Me on ajateltu ottaa tavallinen sänky käyttöön tuossa 2v tienoilla tai jälkeen samoista syistä kun jo ed mainittiin. Voidaan jutella asiasta ja sen ikäistä lasta voi jo paremmin vaatia pysymään vuoteessaan kun alle 2v joka ei vielä samaan tapaan pysty käsittelemään asioita vaan tekee yhdestä jos toisesta asiasta mukavan leikin.



Tsemppiä!

Meidän tyttö on tosin aina ollut " nukutettava malli" , mutta se nukutus sessio venyi alkuun sellaiseksi 45 min. kestäväksi kamppailuksi, kun yritti kammeta pois. Tämä kesti viikon verran.

Minä istun siinä vieressä sen aikaa, että nukahtaa. Ensin laulan unilaulun ja sen jälkeen hyräilen vähän aikaa, kunnes tyttö nukahtaa. Nykyään tähän ei mene enää onneksi vain 5-10 min.

Iltaunille käyminen on jostain syystä vaikeampaa ja silloin pitää odotella, että tyttö on unessa. Mutta päiväunille, kun käy voi paikalta liueta nopeammin ja tyttö jää itsekseen nukahtamaan, kunhan on tarpeeksi rauhallinen.

Ehkä se pikkuhiljaa oppii itsekseen nukahtamaan.

siirsimme tytön 1v8kk iässä pinniksestä tavalliseen sänkyyn - ja alkoi kauhea touhuilu. Pari iltaa sitä kun olin katsellut, kysyin haluaako hän nukkua vielä pinnasängyssä. Ja tyttö tahtoi - hain takaisin (oli toisessa huoneessa vielä kasaamatta) ja tyttö nukahti silloin minuutissa! Isompi sänky jäi huoneeseen odottamaan sitä kun itse sinne haluaa - 1v10 kk halusi sinne päiväunille ensin, sit parin päivän päästä jo yöunille. Eli sai siirtyä kun itse tahtoi. Pinnikseen nukahti itsekseen, mutta tavalliseen sänkyyn siirtyessä meni varmaan pari kuukautta niin, että aikuisen piti istua hiljakseen huoneessa, kunnes tyttö nukahti (minuutti-20min yleensä) sit sai jäädä sekin tapa eli alkoi jäädä sadun, unilaulun ja rukouksen jälkeen sänkyynsä itse nukahtamaan.

Siirsimme lapsen noinkin ajoissa pois pinniksestä, kun ajattelimme että on hyvästi aikaa totutella ennenkuin pikkusisarus syntyy ja vie pinnasängyn. Muutama kuukausi pitempään olisi tietysti voitu odottaa, mutta kun alku meni niin hyvin, niin kuukauden päästä siirsimmekin pinniksen kasaanpurettuna kellariin. Kun tämä juoksenteluhan alkoi nyt vasta, parin kk:n jälkeen. Emme siis voi enää takaisin siirtää pinnikseen, ja olisiko siinä enää järkeäkään, kun näin kauan on kuitenkin nukuttu tuossa uudessa.



meillä siis muksu ei koskaan itke sängyssään, viihtyy siinä tosi hyvin ja nukkuu koko yön sitten kun nukahtaa. Mutta se, että pitää nukkumaanmenoa jonkinlaisena leikkinä niin.....



Adeleinin kysymykseen vastaus :) Vieressä istuminen ei auta, koska silloin tyttö istuu ja juttelee vaan. Jatkuva porina käy, vaikka kovasti väsynyt olisikin. Ei ole tottunut vieressäistumiseen, koska on ennen tätä ollut niin loistava nukahtamaan itsekseen, ihan pienestä vauvasta. Emme edes halua häntä totuttaa siihen, että joku istuu vieressä.



Iltatoimet on aina samat ja rutiininomaiset, tytön leikit iltaisin on muutenkin tosi rauhallisia, koska ON tosi väsynyt. Eli meillä ei juoksennella eikä riehuta, vaan illat on juuri tuota kirjan lueskelua, iltamaito juodaan joka ilta samallatapaa hämärässä huoneessa, pestään hampaat ja mennään nukkumaan. Tai siis yritetään ;)



Mietin tuossa, että voisko kyse olla, ettei halua enää nukkua päiväunia, mutta juuri viime viikolla jäi päikkärit nukkumatta ja silloin nukahti kuuden aikaan oman huoneensa lattialle....ja kukkui sitten puoli yhteen asti yöllä. Että selkeästi on tarvetta niille päikkäreille vielä.



Lisää vinkkejä otan kiitollisena vielä vastaan, jos löytyisi se " kuningasidea" ;)

Meillä on hitusen sama tilanne paitsi, että pojan (1 v 4 kk) sänky on meidän sängyn vieressä eikä omassa huoneessa. Poika on myöskin tottunut siihen, että joku on läsnä, kun hän nukahtaa. Perusongelma on kuitenkin sama: illalla on niiiiiiiin älyttömän hauska kiivetä omaan sänkyyn ja pois ja hyppiä äidin ja isän sängyssä (pinnasänky jouduttiin laittamaan pois, kun poika alkoi vetämään ihan täydet paniikit aina iltaisin, kun joutui sänkyynsä - ei aavistustakaan miksi). Ja kaikki rauhoittamisyritykset on vaan osa kivaa leikkiä. Luulisin, että teilläkin on sama juttu eli kun lapsi on keksinyt, että sängystä pääsee itse pois, niin sitä pitää sitten treenata ja hauskaa on.



Ratkaisuna meillä on (tällä hetkellä) se, että iltaisin luetaan hämärässä huoneessa sylitellen pojalle satua. Poika nimittäin rakastaa kirjoja eikä jättäisi satuhetkeä mistään hinnasta pois, jos sitä tarjotaan. Uneen asti ei lueta vaan sen verran aikaa, että poika ehtii rauhoittua ja huomata, että on väsy. Ja lukijan pitää tietysti yrittää kuulostaa niin unettavalta kuin mahdollista, aina vaan enemmän loppua kohti :o) Sitten kun väsy alkaa painaa kunnolla, kipataan poika sänkyyn ja toivotaan parasta. Eilen kesti 2 minuuttia nukahtamiseen ja satuja luettiin sitä ennen n. 20 minuuttia (ei kuvakirjaa muuten, vaan jotain tylsempää).



Jos siis lapsella on joku rauhoittava kiinnostuksen kohde kuten lukeminen tai vaikka musiikin kuuntelu, niin näillä voisi yrittää rauhoittaa lasta. Ylimääräisen energian purkaminen riehumalla väsyttää kyllä, mutta ei ainakaan meillä edistä nukahtamista mitenkään. Rauhoittaminen on ainoa keino.



Tsemppiä! Kun valvot iltaisin miljoonaa juoksevan tenavan kanssa, niin muista, ettet ole ainoa... ;o)

Laitoimme pojille kerrossängyt syksyllä, syys-lokakuussa noin. Ja siitä asti ja edelleen ihan sama meininki kuin teilläkin. Päikkäreille varsinkin saa jopa kaksi tuntia viedä takaisin sänkyyn, iltaisin hieman vähempi aika riittää. JOSKUS nukahtaa jopa kerralla mutta en ole keksinyt mikä silloin olisi ollut toisin kun onnistu niin helposti nukahtaminen. Välillä on kyllä aika toivoton olo! Ja tätä on nyt tosiaan kestänyt noin 5 kk. poika on kohta 1v11kk, toivottavasti joskus loppuis.

Olen miettinyt pärjäiskö ilman päiväunia mutta ei, iltaisin meillä on superkiukkunen poika jos ei nuku päivällä...



Otetaan juokseminen kuntoilun kannalta =) Laitetaan askelmittari vyötärölle ja katotaan kuinka paljon tulee liikuttua ihan huomaamatta =)



Tsemppiä ja voimia!