Kakkonen mietityttää...

Tottakai päätös kakkosen " hankkimisesta" on teidän eikä ketään voi syyttää itsekkääksi, jos jättää lapsien lukumäärän yhteen.



Itselleni sisaruksen tekeminen nyt 2,5-vuotiaalle esikoiselle oli itsestäänselvyys, sillä itse olen kasvanut kolmilapsisessa perheessä ja saanut sisaruksilta vuosien aikana paljon. Myös mies oli ehdottomasti useamman lapsen kannalla, vaikka hän on kasvanut perheessään ainoana lapsena. Halusi meistä ison perheen, missä riittää menoa ja meininkiä - nyt ja tulevaisuudessa.



Meillä on tällä hetkellä kaksi lasta ja nyt kun kuopus on kohta puolivuotias, on mukava seurata lasten keskinäistä suhdetta. Vaikka isoveli välillä " körmyyttää" pikkusiskoaan löytyy helliäkin hetkiä ja aina veli muistaa mainita, kuinka sisko on hänen " hyvä kaveri" .



Tottakai useasta lapsesta on aina huolta ja murhetta enemmän, mutta mitä tuttavapiiriin on uskomista, useamman lapsen kanssa pääsee helpommalla, kunhan vähän kasvavat. Ei aina tarvitse äidin tai isän osallistua leikkeihin, vaan saavat toisistansa seuraa. Ja tosiaan aikuisiällä ainakin itse osaan arvostaa sisarussuhteitani entistä korkeammalle. Samaan aikaan hyvä ystäväni on ainoana lapsena ollut useasti surullinen, kun hänen perheensä on niin pieni eikä hänellä niin läheisiä sukulaisia, kun sisko tai veli ovat minulle.

ja tässä sitä nyt ollaan. Nyt menossa rv 17 ja kakkonen tulee 3 vuoden ikäerolla mein poikaan. Mein oli kanssa vaikeaa päättää kakkosesta kun ajateltiin että yhteen jää kun yhen kanssa olis helpompi matkata yms.Sitten kävi vauvakuumepyrähdys ja päätettiin että ainoastaan yksi enää,että pitäähän se kaveri olla ja sitten mentiin.Päätöstä myös helpotti se että haluasin vielä jäädä kotiin esikoisen kanssa ja nyt kun toista jään hoitamaan 3 vuodeksi on esikoisen mahdollista olla kotona 6 vuotiaaksi.Mutta päätöksen teko oli hankalaa,koska niin vahvasti oltiin jo yksilapsisuuden puolella.Kuitenkin hyvä että vauvakuume iski koska uskon sisaruksen olevan opettavainen ja hyvä olemassa.Alussa oli enemmän pahoinvointia kun esikoisen kanssa ja oli sillei raskasta mutta nyt kun maha on jo iso japahoinvointi ei vaivaa niin kyllä olen iloinen päätöksestä.Meidän pojan uhmakin varmaan ehtii lievetä 3 vuoteen mennessä ja häntä on helpompi hoitaa.Hän pitää paljon pienistä vauvoista. Yritän parhaani mukaan että mustasukkaisuutta ei tulisi.Muutettiin nyt maalle niin täällä on vielä enemmän merkitystä sisaruksella.Jos päädytte yhteen lapseen vain niin muistakaa että silloin kavereita on oltava paljon paljon enemmän ja vanhemmilla on aika monta vuotta sellaista että lapsi tarvitsee vaan heitä leikkiseuraksi.Pikkusisarus hieman jossain vaiheessa helpottaa vanhempia vaikka aiheuttaa ainakin muutamaksi vuodeksi kaksinkertaisen urakan.Joten voin sanoa että ihme että odotan toista. Nykyään kaikki tuntuvat suosivan 3-4 lapsen perheitä mutta itselleni haluan vain pienen perheen jossa lapset saavta paljon huomiota ja mahtuvat molemmat samaan aikaan syliin.Ajattelin että onhan sitä kaksi kättä kuitenkin ja mies auttamassa jos tarve tulee.