Jokainen lapsi on yksilö, siksi on välillä vaikea noudattaa suosituksia!

Ja oikeasti ymmärrän ja hyväksyn sen, että vanhemmatkin joskus kerta kaikkiaan vain väsyy, eikä jaksa tehdä kaikkea lapsen eteen! Jos tuntuu, että enää ei jaksa imettää vaan antaa maitoa pullosta tai sosetta purkista ei se ole niin väärin! Tällöinkin kyseessä on lapsen hyvinvointi - hyvinvoivat vanhemmat!



Tuli tarve kirjoittaa meidän kolmesta lapsesta, kun lueskelin tuolla alempana paheksuvia viestejä äideistä, jotka eivät suosituksia noudata. Esikoinen syntyi yli viisi vuotta sitten. Söi, söi, söi ja söi. Ja kasvoi, kasvoi, kasvoi ja kasvoi. Yöt oli yhtä heräilyä koko ajan noin kaksivuotiaaksi asti. Lapsi alkoi saamaan soseita kolmikuisena, koska kasvoi pelkällä rintamaidolla ihan liikaa.



Sitten syntyi keskimmäinen lapsi, yli kaksi vuotta sitten. Hänellä aloitettiin soseet myös jo kolmikuisena. Syy vain oli täysin toinen, lapsen paino ei rintamaidolla noussut juuri lainkaan. Ja samalla hän myös lopetti rinnan syönnin, kuin seinään. Yöt hän alkoi nukkumaan parikuisena läpeensä, ilman, että teimme asian hyväksi mitään.



Nyt nuorin lapsi on puolivuotias. Hän on näiden kahden lapsen sekoitus. Rintamaito maistuu edelleen ja pikkuhiljaa olemme alkaneet antamaan soseita. Kasvaa normaalisti ja on myös nukkunut yönsä läpeensä kaksikuisesta. Taaskaan ilman minkäänlaista meidän myötävaikutusta.



Meillä on kolme lasta, kaikki aivan erilaisia. Meillä suositukset eivät ole osuneet kuin yhden lapsen hoitoon imetyksen osalta.



Ja oikeasti haluan tässä vielä korostaa sitä, että ymmärrän äitejä, jotka alkavat antamaan alle puolivuotiaalle soseita ihan vain sen takia, kun itsestä tuntuu, että se on lapselle parasta. Tuskin kukaan on kuollut soseiden liian varhaiseen aloitukseen. Ei elämä aina ole niin vaikeaa mitä pitää kuvitella, eikä toisten aina tarvitse tehdä väärin, vaikka tekeekin eri tavalla kuin minä. Miksi ei vain voitaisi elää sovussa ja kannustaa toisia. Silloin kun se voisi olla paikallaan (onhan toki joskus aihettakin neuvoa, jopa tuomita) , eikä aina vain osoittaa syyttävällä sormella.