Kahden lapsen äidit- oliko taapero/esikoinen yötä laitoksella toisen syntyessä?

Mustisoireita tuli vasta myähemmin, eivätkä nekään olleet mitenkään raastavia.



Iskä ja esikoinen tulivat meitä hakemaan sairaalasta ja huomioin sitten esikoista parhaan ajanjakokykyni mukaan spesiaalisti.



Yhtään ei harmita, ettemme päässeet kakkosen kanssa perhehuoneeseen. Esikoinen vierasti tietenkin sairaalaa kun kävi meitä katsomassa. En kyllä ymmärrä miten olisimme nukkuneet yhtään samassa huoneessa.. no vauva tietenkin olisi nukkunut hyvin!



Meille tämä sopi hyvin enkä koe että olisimme menettäneet mitään herkkiä hetkiä perheyhteydessämme mihinkään suuntaan. Tässä on nyt sitten ehditty samassa sängyssä nukkua ihan riittävästi synnäriltä kotiutumisen jälkeen ;)

Esikoinen näki vauvan heti synnytyksen jälkeen ja yhdessä lähdimme muutaman tunnin jälkeen kotiin. Ikinä ei ole ollut mitään mustasukkaisuuksia.

Samaa asiaa pohdittiin vuosi sitten. En niinkään edes halunnut esikoista (tuolloin 2v) mukaan sairaalaan mutta meillä ei ole isovanhempia eikä sukulaisiakaan 500km säteellä, joten hoitajan hommaaminen oli jo haaste.



Tuttavaperheen kanssa lopulta sovittiin, että he ottavat pojan hoitoon mutta en olisi halunnut pojan joutuvan yöllä hoitoon (ja ilman vanhempiaan). Ongelma ratkesi itsestään, kun synnytys alkoi päivällä ja illalla isi kävinkin jo hakemassa pojan hoidosta omaan kotiin nukkumaan. Tulivat sitten seuraavana päivänä aamupäivällä katsomaan äitiä ja vauvaa. Esikoinen oli hiukan mustis, ei oikein viihtynyt sairaalassakaan (käytävillä olisi kyllä ollut kiva juoksennella...). Joten olivat isin kanssa pääasiassa kotosalla ja tulivat sitten meitä hakemaan sairaalasta. Yksi yö oltiin kaikki kotona (eikä kukaan saanut nukuttua hyvin) mutta sitten jouduin vauvan kanssa takaisin osastolle valohoitoon bilirubiiniarvojen takia. Tuo sairaalaan takaisin joutuminen oli esikoiselle kova paikka, kun äiti jo tuli kotiin ja sitten piti mennä takaisin...



En olisi varmaan jaksanut esikoisen touhuamista siellä sairaalassa... Oli kiva vain syödä ja " levätä" , vaikka esikoista olikin kovasti ikävä. Itse ainakin viihdyin myös ns. tavallisessa huoneessa, ainakin sattui olemaan kivoja huonekavereita. En olisi edes halunnut perhehuonetta, koska silloin esikoisen olisi pitänyt olla hoidossa.



Meillä vauva toi isoveikalle mieleisen lelun lahjaksi ja vieläkin poika muistaa sen. Ainakin se oli hyvä alku sisarusten suhteelle... Ainoan mustasukkaisuus kohtauksen poika sai sairaalassa, kun näki minun imettävän vauvaa. Mutta sen jälkeen ei mitään ongelmia ole ollut, mitään kauheaa mustasukkaisuutta ei ole tähän päivään mennessä ollut. Nyt kuopus on 1v ja selvästi alkaa tulla sisarusten välille kilpailua, ei niinkään mustasukkaisuutta.

ja isommat lapset (sillon 5v8kk ja 1v8kk) olivat ekan yön kotona missä mummi hoiti, tokan yön isäkin oli sitten tietty kotona.



Lapset näkivät vauvan heti aamulla kun heräsivät. Taapero oli ihan ihana, totesi että vauva nukkuu ja vauvalla on nenä. Ja kävi antamassa pusun. Meillä on mennyt tosi hyvin, mustasukkaisuutta on ollut äärimmäisen vähän ja nyt pienet jo leikkii keskenään =)

Ja meillä ainakin jo pelkät vilkkaan 2-vuotiaan vierailut olivat aika rasittavia, kun ei halunnut pysyä huoneessa vaan mieluiten juosta käytävällä. Ja ääntäkin lähti kovasti, niin etten muiden osastolla olleiden vuoksi ottanut lasta edes vierailulle muuten kuin virallisena vierailuaikana (vaikka oma perhe saisi tietysti olla muutenkin paikalla).

Luulen, että tuttu mummola oli lapselle paljon parempi paikka, kuin sairaalan osasto, jota ei ole tarkoitettu taaperoille.

Synnytys alkoi yöllä ja mieheni sisko tuli poikaa yöksi hoitamaan. Seuraavana päivänä remmiin astui äitini ja he tulivat pojan kanssa meitä katsomaan sairaalaan. Olimme siellä perhehuoneessa eli mies oli koko ajan sairaalassa. Kun poika tuli mummin kanssa sairaalaan, oli ensimmäinen kysymys " Missä vauva on?" ja poika halusi vauvan heti syliinsä. Silitteli ja pussaili siskoaan, eikä ollut yhtään mustasukkainen. Poika oli sairaalassa pari tuntia ja se oli ihan tarpeeksi... Oli aika rankkaa, kun poika olisi halunnut käydä käytävillä juoksemassa ja paineli huoneessa kaikia mahdollisi nappeja, heti kun aikuisen silmä vältti. Lähtivät sitten mummin kanssa takaisin kotiin ja seuraavana päivänä tulimmekin miehen ja vauvan kanssa kotiin.



Mulle oli tosi tärkeää, etää mies oli sairaalassa mukana, mutta se oli hyvä, että poika oli kotona. Mies on ollut nyt isyyslomalla ja esikoinen on saanut paljon huomiota. Ehkä siitä johtuen mustasukkaisuutta ei ole juurikaan esiintynyt. Saa nähdä, miten käy, kun mies lähtee 2 viikon päästä töihin.

Veimme esikoisen ensiksi mummulaan ja sitten ajoimme omalla autolla (siis mies ajoi ja minä kärvistelin vieressä) 150 km päähän sairaalaan. Tulin kolmen päivän päästä kotiin ja vasta silloin esikoinen näki kuopuksen. En halunnut sairaalaan katsomaan, koska lähdön hetki olisi lapselle ollut liian kova paikka (2v). Kaikki on mennyt hyvin eikä mustasukkaisuutta ole varmaan tavallista emempää.

En ollut ollut tuntia pitempää esikoisesta erossa ja olin ihan kauhuissani kun kuulin, että emme saa perhehuonetta. Synnytyksen ajan (kesti vain kolme tuntia), tuttu sukulainen oli pojan kanssa leikkimässä ja suurimman osan ajasta oli nukkunut päiväunia. Heti kun tyttö syntyi, isä haki esikoinen häntä katsomaan. Isä ja poika kävivät kahdesti päivässä laitoksella meitä katsomassa ja hyvin oli mennyt molemmissa päissä. Poika ei ollut pahemmin ikävöinyt mitä nyt pulkassa istuessaan oli parin kilsan lenkin aikana koko ajan toistellut " äiti,äit,äti" ..." Nyyh...

sillä tästä asiasta meillä väitellään tällä hetkellä. Minulle on ehdottoman tärkeää, että esikoinen yöpyisi perhehuoneessa kanssamme vauvan synnyttyä, mies on asiasta toista mieltä. Haluaisin ehdottomasti perhehuoneeseen, mutta tuntuisi aika raa' alta, että mies olisi kanssani siellä ja esikoinen useamman yön hoidossa. Meillä on tarkoituksena, että isovanhemmat tulevat meille kotiin poikaa hoitamaan, kun lähdemme synnyttämään, mutta ihanaa olisi, jos poika voisi sitten jossakin vaiheessa liittyä seuraamme. Pitäisi vain saada tuo mieskin innostumaan asiasta.

Meidän esikoinen oli 1v9kk, kun pikkuveli syntyi. Harkitsin aluksi perhehuonetta, mutta harkinta loppui lyhyeen, kun kuulin, että sinne pitäisi tuoda lapselle omat sapuskat. Niinpä minun äitini tuli meille lapsenvahdiksi synnytyksen ajaksi ja heti kun oli mahdollista, isä lähti kotiin hoitamaan esikkoa. Isä ja esikko tulivat joka pv käymään ja poika oli lähinnä hämillään, että missäs se äiti oikein on. Hermot sillä olis menny sairaalassa, kun on hieman vilkkaampaa lajia...

Toisaalta oli tosi mukavaa olla sairaalassa ihan kahden vauvan kanssa, sai nukkua rauhassa kun siltä tuntui; synnytys ei ollut ihan helpoimmasta päästä ja olin aika kipeä pari pv sen jälkeen. Isän ja pojan suhteen kannalta oli todella hyvä, että saivat olla pari pv kahdestaan ja tehdä poikien juttuja; kun kotiuduimme sain olla rauhassa vauvan kanssa kun poika pyysi isää leikkimään, vaihtamaan vaippaa jne!

Jos synnytys olisi venynyt vielä tuostakin, niin mies olisi sitten lähtenyt kesken kaiken kotiin. Sen olin päättänyt jo etukäteen, että esikoinen (1,5v) ei joudu olemaan yötä " vieraassa" paikassa.



Oli ihan kiva viettää pari yötä kaksin vauvan kanssa ; ) Ekana yönä vauva joutui vieläpä vauvalaan sokeriseurannan takia, joten tunsin itseni todella hyödyttömäksi.



Perhehuone voi olla taaperosta erittäin tylsä paikka, joten ehkä kannattaisi enemmän suunnitella sitä, että itse lepää ne päivän tai pari kunnolla sairaalassa ja kotona jaksaa sitten huomioida sitä esikoistakin.

kummallisissa vaatteissa. Toisenkin kerran tuli piipahtaan sairaalaan (muistaakseni) ja silloin uskalsi tulla jopa äidin syliin.



Nyt isompana noi sairaalakuvat ovat olleet mieluisia kummallekin lapselle ; ) Vaikka silloin tilanteet eivät olleet mitään ihmeellisiä.

Poitsu oli mummolassa synnytyksen ajan (sopivasti sattui virka-aikaan), isi haki iltapäivällä pojan sairaalaan vauvaa katsomaan. Sairaalassa poika ei ollut moksiskaan vauvasta, kotona katsoi sitten ihan ihmeissään ja on edelleen vihainen, kun vauva itkee (vauva nyt 5 vkoa). Isi on nyt ihan pop, ja paljon poitsu joutuu isin kanssa olemaankin, kun vauva roikkuu rinnalla illat.



Me mietittiin myös perhehuonetta, mutta esikoinen olisi turhautunut sairaalassa oloon. Minusta oli kiva olla pari päivää vauvan kanssa kaksistaan, ja huonekavereiden kanssa (kolmen hengen huone, kaikilla toinen lapsi ja vielä esikot saman ikäisiä) oli kiva tarinoida.

Ja iskälle teki erittäin hyvää olla pojan kanssa pari päivää kotona. Myönsi itsekin, ettei 1v 8kk kanssa jouda paljon lepäilemään ja huomasi, että kämppä ei pysy itsestään siistinä :)



Tihveröinen poitsu 1v 8kk ja pikku-neiti 5 vko

Olin yksin synnyttämässä, ja pyrin olemaan mahdollisimman ripeä =) Yhteensä synnytysreissuun meni 20 tuntia, joten ei ollut pitkä aika isommalle olla erossa äidistä. Ja oli huomattavasti mukavampi synnyttää ja olla yksin, kun ei ollut ketään höösäämässä... Kun tulimme kotiin, uusi pikkusisko nukkuikin ylpeän isosiskon masun päällä päiväunet, pääsivät heti tutustumaan lähekkäin =)

kun toinen syntyi. Meillä oli perhehuone, mutta alunperinkään emme aikoneet isosiskoa sinne ottaa mukaan koko ajaksi: sekä oman levon että isosiskon ajankulun takia. Isosisko oli mummon kanssa kotona ja kävivät sit pari kertaa meitä sairaalassa katsomassa (oltiin siellä 4vrk, sektio). Halusimme perhehuoneen - oli myös esikolla aikanaan- ja isälle yhtäläisen aloituksen vauvan kanssa kuin äidillä. + meillä sit oli sektiot molemmista, joten isästä oli paljon apua äidillekin. Isosisko sai touhuta täysillä mummon kanssa, hänelle olisi aika tullut pitkäksi sairaalassa (kuten tuli jo vierailulla helposti). Vierailuilla minä olin isosiskon kanssa mahd.paljon ja vaavi oli sit mummon ja isän kanssa lähinnä. Kotiin tultiin niin, että isosisko ja mummo oli kotona odottamassa ja olivat keittäneet meille kahvit. Minä lähdin isosiskon kanssa heti ulos kun vauva taas nukahti unillensa, näin isosiskon elämä sai jatkua ' normaalina' vauvasta huolimatta - muutoksia ehti tulla sit myöhemminkin.

Meilläkin on ajankohtaista lähiviikkojen aikana, riippuen siitä onko perhehuoneita vapaana. Alustavasti olemme toivoneet, että saisimme miehen kanssa olla eka yön perhehuoneessa, jatkosta on sitten vähän kiistaa että tuodaanko 2v. esikoinen mukaan vai ei. Olen ajatellut sen niin, että mikäli itse jaksan, millainen sitten olo onkaan. Esikoinen on kyllä aikasemminkin ollut minusta erossa, myös meistä molemmista (loppuvuodesta viimeksi yhden viikonlopun), ja rakastaa molempia isovanhempiaan joten sen pitäisi sujua hyvin. Eri asia sitten, jos/kun käy katsomassa sairaalassa minua ja vauvaa ja pitääkin lähteä isin kanssa kotiin.



Tällä hetkellä alan kallistua sille kannalle, että olemme eka yön perhehuoneessa jos sellainen löytyy, sitten muutan 2-hengen huoneeseen vauvan kanssa ja mies saa mennä kotiin. Sekin tuntuu luksukselta kun esikoisen syntymän aikoihin 3-hengen huone oli ainoa vaihtoehto (mikäli kämppis on ok).



eikkuli 35´2

Meillä ei ole ajankohtaista, mutta toivottavasti jossain vaiheessa on...



Eli eikö kukaan ole ollut koko perheen voimin perhehuoneessa? Muistaisin Haikaranpesässä nähneeni kyllä isompiakin lapsia mukana, mutta en tiedä, olivatko siellä yöpymässä. Lähinnä mietin tuota, että miten se taapero nukkuu yönsä, jos vauva itkee kovasti.

meillä ei 3 ensimmäisen lapsen syntyessä olisi edes ollut mahdollisuutta perhehuoneeseen. Mutta vaikka olisi ollutkin, en olisi sitä huolinut. Sairaalassa olo on minua ja vauvaa varten, isää on aina tarvittu enemmän kotona. 4. lapsen kohdalla olisi perhehuone ollut mahdollinen, mutta olin siellä yksin, vauvan kanssa. Samasta syystä.

joten synnytyksen ajan (aamuyöllä) esikoinen nukkui autuaan tietämättömänä kotona omassa sängyssä mummin ja vaarin hoivissa.



Aamupäivällä mies tuli kotiin esikon luo ja minä siirryin vauvan kanssa 2 hengen tavalliseen huoneeseen osastolle. Mietimme pitkään ottaako vai ei perhehuonetta, mutta meille oli paras ratkaisu se, että valitsemme tavallisen huoneen.



Itselleni ei olisi tullut mieleenkään jättää esikoista yksin isovanhemmille moneksi päiväksi samalla kun miehen kanssa " käymme hakemassa uuden vauvan sairaalasta" .



Minusta olisi myös väärin vilkasta 2,5-vuotiasta kohtaan kahlita hänetkin sairaalahuoneeseen pariksi päiväksi. Ihan oikeastihan poika ei todellakaan ko. elettä olisi osannut arvostaa tippaakaan. Olisi vaan kiukutellut ja marissut kun ei pääse ulos eikä saa juosta ja leikkiä.



Toisaalta olisi myös muita synnyttäneitä kohtaan väärin, jos olisimme ottaneet pojan sairaalaan huutamaan ja juoksentelemaa. Valitettavasti näitäkin tapauksia osastollamme oli. Vauvan lumoissa olevat vanhemmat eivät jaksaneet viihdyttää esikoista perhehuoneessa hiljaisesti (kuten siis pitäisi jos esikon mukaan ottaa) vaan päästivät lapsen juoksentelemaan käytävälle, kiljumaan ja kurkistelemaan muihin huoneisiin jopa iltakahdeksan jälkeen - ja itse pysyivät omassa huoneessaan vauvan kanssa. Hoitajien ilmeistä näki mitä mieltä he tapauksista olivat...



Meidän valintamme toimi oikein kivasti. Isällä ja isosisaruksillahana on rajoittamattomat vierailuajat eli he voivat lähestulkoon asua sairaalassa (jos haluavat) mennen vain yöksi kotiin. Toisaalta oma 2 hlön huoneeni oli mukavan rauhallinen ja huonekaveri mukava. Tätähän ei tietenkään koskaan voida taata...

haikaranpesän hoitajat kyllä antoivat ymmärtää ettei se aina ole paras vaihtoehto edes lapselle saati sitten äidille, joka tarvii lepoa, että isommat on mukana sairaalassa. Taaperot on/pärjää kyllä usein helpomminkin hoidossa kun vanhemmat luulee! Mutta kukin toki tyylillään mun puolesta - voihan sitä sit vaikka palata jo kotiinkin vauvan kanssa vaikka heti seuraavana päivänä jos kaikki on kunnossa, eihän siellä sairaalassa tarvi maata ja makuuttaa koko perhettä jos yhdessä halutaan olla ja vauvalla kaikki on kunnossa ja äidillä että liikkumiset ja muut sujuu... ;-))). Kuten edellä on kerrottu vaikka poliklikkasynnytyksistä. Hienolta kuulostaa kelle sit sopiikaan.