Kahden lapsen äidit- oliko taapero/esikoinen yötä laitoksella toisen syntyessä?

Synnytin juuri...lähtö laitokselle tuli esikoisen 2v1kk nukkumaan menon jälkeen klo 22.30, ja hälytettiin sovitusti tytön kummitäti meille. Vauva syntyi puolelta öin, ja mieheni meni kotiin takaisin jo klo 3. Aamulla mieheni sai nukkua pitempään, kun kummitäti oli tytön kanssa.



Seuraavan yön esikoinen oli kotona isänsä kanssa, ja sitten kotiuduinkin jo supernopeasti vauvan ollessa 1½vrk ikäinen. Esikoinen näki vauvan siis ekan kerran heti synnytysyötä seuraavana päivänä. Ensikohtaaminen meni hyvin, kun annetettin kaikki huomio esikoiselle, ei vauvalle. Ja oltiin puhuttu moneen keraan, että äiti ei sitten ole kotona jne...



Eli meillä tämä nopea kotiutuminen toimi, kun sekä mä että vauva oltiin hyväkuntoisia, ja mies tekee kaiki kotityöt :) Käytiin sitten kolmantena päivänä polilla tarkistuttamassa vauva, koska kotiuduttiin niin pian.



Spiral , vauva 5vrk ja esikoinen 2v1kk

ja hienosti meni. Joku kirjoitti, ettei lapsi saisi sairaalassa ruokaa, mutta kyllä meillä ainakin oli siskolle oma tarjotin joka kerta.



Tämä pieni isosisko on kyllä aika rauhallinen tapaus. Meillä oli mukana leluja ja sisko nautti siitä, että mummot ja vaarit kävivät vierailemassa. Oltiin osastolla kaksi yötä ja se oli ihan sopiva aika koko porukalle. Jos olisimme olleet kauemmin, olisi esikoinen varmaan kyllästynyt.



Niin, tyttö oli synnytyksen ajan siskollani hoidossa. Vauva syntyi 9.40 ja sisko saapui laitokselle ilta seitsemältä. Oltiin saatu siinä hyvin levättyä ennen siskon tuloa.

Nukuttiin siellä koko perhe perhepedissä (kotona esikoisella on oma sänky, mutta sairaalassa erikoistilanne). Haikaranpesässä onkin ihanat ja leveät sängyt.



Tarkoitus oli synnytää polikliinisesti, mutta vuosin sen verran verta että jäimme suosiolla yhdeksi yöksi.



Äitini toi esikoisen paikalle illalla (synnytys siis illalla ohi). Ihasteltiin uutta vauvaa ja mentiin aika nopeasti nukkumaan. Seuraavana aamuna äiti haki esikoisen puolen päivän jälkeen ja me lähdettiin myöhemmin perästä kotiin.



Toimi tosi hyvin. Haikaranpesässä oli isommille lapsille leluja ja tavaraa. Ei oltu ainoa perhe jolla oli isommat lapåset mukana perhehuoneessa. Tietty omia leluja ja kirjoja olisi hyvä olla. Koko päivää en vilkasta taaperoa kyllä pitäisi huoneessa, eli jos ei ole mahdollistasaada mummia, kummia, ystävää tai vaikka palkattua luotettavaa hoitajaa viemään lasta leikkimään päivällä niin isän olisi ainakin hyvä lähteä isompien lasten kanssa puistoon. Siis tavallaan päivät (tai osan päivistä) hoidossa ja yöt mukana systeemi on monilla ollut hyvä.



MInäkin siis halusin pitää esikoisen lähellä (ei ollut ollut koskaan yökylässä) ja tietenkin siän tutustumassa uuteen lapseensa! Meille molemmille oli tärkeää, että juuri ekoina päivinä koko perhe on kasassa. Isä auttaa imetysmaratoneissa ja haluaa tietenkin myös olla lähellä uutta vastasyntynyttään!



Mustasukkaisuutta meillä ei ole ollut vielä (kuopus nyt 8 kk) kuin ihan tosi lieviä minuun kohdistuneita purkauksia alkuun. Toki esikoinen asiaa pohti, jutteli ja hoiti nukkeja ja sillä tavoin käsitteli. Toinen mustasukkaisuutta vähentävä tekijä meillä on, että imetän molempia kun esikoinen oli niin kovin pieni toisen tullessa. (Imetin siis läpi raskauden.)



Luulen, että mustasukkaisuus tulee kuvioihin (meillä) kun tuo kuopus alkaa kävellä ja " pilata" esikoisen leikkejä. Kyllähän se sisarusten väleihin " kuuluu" .

Missään vaiheessa tarkoitus ei ollut hakeutua perhehuoneeseen, vaan iskä oli synnytyksen jälkeen esikoisen kanssa kotosalla. Ystävät / mummi ja pappa auttoivat synntyksen ajan, joka onnekkaasti sattui päiväsaikaan. Seuraavana päivänä esikoinen tuli sitten iskän, mummin ja papan sekä sedän kanssa vauvaa katsomaan. Kuten myös seuraavan päivänä toisten vieraiden kanssa.



Rehellisesti voin sanoa, että vierailut olivat näiltä osin todella rasittavia. Esikoisemme on aikas eloisa tapaus ja vauvan alun ihastelun jälkeen hän olisi mieluusti tutustunut sairaalaan " lähemmin" . Eli iskä ei paljoa vauvan kanssa sairaalassa ehtinyt olemaan. En usko, että perhehuone olisi tässä muuttanut tilannetta rauhallisemmaksi. Itse asiassa luulen, että olisimme koko perhe olleet pikemminkin hermoromahduksen partaalla.



Nyt tämän kolmannen synnytyksen koittaessa toimimme kuten edelliselläkin kerralla. Eli hoitaja/t tulevat meille kotiin synnytyksen ajaksi ja sen jälkeen isä ottaa vetovastuun mun ja vauvan ollessa sairaalassa. Toki tulevat jälleen uutta sisarusta sinne tervehtimään, mutta luulempa etteivät vierailut tälläkään kertaa kovin pitkiksi muodostu :)



Esikoisen ja tosikoisen välit ovat minusta ihan normaalit, suuremmilta mustasukkaisuusdraamoilta on vältytty. Ihan normaalisti nuo nahistelevat keskenään, mutta mitä ilmeisimminkin ovat myös rakkaat toisilleen. Luulen kyllä, että tuo mustasukkaisuus riippuu lapsen luonteesta ja iästä aika paljon, ei niinkään siitä onko vanhempi/vanhemmat lapset olleet aivan ikialusta mukana vauvan synnyttyä...



T. MaalisPapu rv37+5

Sairaala, jossa olen synnyttänyt molemmat lapseni ei ole minkäänlaisia vierailuaikoja. Vieraita virtaa vähän väliä ja juuri kun on saanut itse unen päästä kiinni. Ruokaa tupataan koko ajan (kuka jaksaa syödä niiiin paljon??), tai hoitaja tai lääkäri tekee kierrosta. Siis aivan järkyttävää rumbaa! Muutenkin mulla oli esikoisen kanssa sellainen olo, että joka liikettä vahditaan, vessaankaan ei saa mennä yksin, puhumattakaan vaipan vaihdosta... Kotiin oli ihanan rentoa tulla!

Toisen synnytinkin polikliinisesti ja olin todella huojentunut, kun ei tarvinnut käydä sitä härdelliä läpi toista kertaa. Oma koti, missä on tutut paikat, tutut tavarat ja rauhallinen pehmeä ilmapiiri on taivas!

Emme ole kyllä asiaa miehen kanssa niin puhuneet, mutta itse olen asian ajatellut niin, että miehen äiti tulee tyttöä (1v9kk) katsomaan kun tulee lähtö kun asuu niin lähellä. Omat vanhempani tulevat sitten hoitamaan tyttöä kotiin siksi ajaksi kun olen sairaalassa vauvan kanssa, sillä mies on kumminkin töissä. Itse en kyllä edes haluaisi perhehuoneeseen, sillä sen ajan kun olen sairaalassa, saan huilata ennen kuin lähden kotia. Esikoiselle pitäisi kumminkin olla koko ajan tekemistä ja leikkiseuraa, eikä äidistä varmaan siihen olisi silloin. Mies olkoon kotona yöt tytön ja appivanhempien kanssa ja päivisin voi käydä sairaalassa tytön kanssa uutta sisarusta katsomassa.



Itse kanssa mietin tuota sisarkateutta, mutta kun tyttö on nyt jo niin kova hoitavaan leikkivauvojaan, niin luulen ettei pahempia kohtauksia tule. Tuo lahjaidea on varmaan hyvä juttu, täytyy käydä sellainen jo hyvissa ajoin hankkimassa, jonka vauva voi sitten " antaa" isosiskolleen..