2 lasta ja siisteysintoileva äiti - huono yhdistelmä, miten parantaa tilannetta?

Minä tykkään siististä kodista ja meillä on siistiä, vaikka lapset sotkevatkin. Siivoan jälkiä, mutta en koe, että se on lapsilta pois. Kun syövät, panen astiat syönnin jäljiltä suoraan tiskikoneeseen, pyyhin pöydän. Ei siihen mene montaakaan minuuttia, melkein siinä ajassa, kun lapset pesevät syönnin jälkeen naamaa, käsiä. Kun leikkivät jollain esim. junaradalla niin leikin jälkeen se pannaan pois ja otetaan uusi lelu. Siinä leikkimisen ohessa, laitan tarpeettomia leluja pois. Jos kaaosta syntyy niin iltasella "yhdessä" kerätään lelut laatikoihin. 1,10v on innostunut, mutta ei kovinkaan tuloksellinen, 4v ei ole kovin innostunut, mutta aina jotain siivoaa. Mutta mielestäni olen silloinkin lapsieni kanssa ja keskityn heihin. Minusta ei voi karkeasti jakaa aikaa kotitöihin ja lapsiin keskittymiseen. Tai siis itse en näe sitä ongelmana enkä koe asiaa vaikeana. Pitäähän lasten kasvaa kotitöihin ja nähdä niitä. Samaan aikaan voi lapselle jutella, antaa piirtää keittiön pöydällä jne. Mutta siis minun ohjenuorani on siivota sitä mukaa kuin sotkua tulee muuten on kaaos valloilla.

eli kun toisella kädellä leikin autoilla, niin toisella kädellä kerään muita leluja pois. Ja syömisen jälkeen heti siivoan pöydän ja lattian.



Mutta silti....sotkua syntyy. Meillä taitaa olla tosi aktiivisia lapsia. Tosin ehkä pitäisi enemmän opettaa lapsia siivoamaan jälkiä eikä antaa lasten olettaa, että äiti tekee kaiken. Tuntuu vain, että kun yhden paikan siivoaa, on sillä aikaa toinen paikka jo mullin mallin ja kun siirryn uutta paikkaa siivoamaan, on ensin siivottu paikka jo hyrskyn myrskyn.

Tosin ehkä pitäisi enemmän opettaa lapsia siivoamaan jälkiä eikä antaa lasten olettaa, että äiti tekee kaiken.

Tao ihmeessä tätä asiaa NYT, kun lapset ovat vielä pieniä ja on taottavaa! Puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä... Olen itse lähes pakkoneuroottisen siistin äidin lapsi (siisteysinto ja tahranpelko rajoittavat edelleen nyt 75v äitini elämää ja so. myös oloa lapsenlasten kanssa...) ja tätä nykyä olen lopettanut siivoamisen liki kokonaan. ;o) No, en nyt sentään, mutta siinä olen juuri tehnyt suuren, SUUREN virheen, että etenkin kahden vanhimman ollessa vielä pieniä, olin (äitinikin peruja?) tarkempi ja valitettavasti jopa niin tarkka, että minun "täytyi" tehdä kaikki itse... Tai ei tietenkään täytytnyt, mutta niin vain tuli tehtyä. Nyt minulla on yksi murkku, yksi pian esimurkku ja yksi eskarilainen, joiden sotkuja ja jälkiä siivoan täysin uupuneena ja kyllästyneenä koko tilanteeseen... Okei, itse olen vieläpä yh, eli kollektiivisesta otteestakaan puolison kanssa ei ole apua. Edellytän *teoriassa* pojilta osallistumista, mutta koska ovat kasvaneet paljolti siihen, että "mutsi tekee", niin lopputuloksena on jatkuva, kammottava, oloputon lahjonnan, uhkailun ja kiristyksen suo... :-( Ja lopputuloksena kuitenkin minusta turhan vähän villoja.

Oletkin varmasti viisaampi kuin minä, mutta siltikin kaikella ystävyydellä varoitan, että ota lapset NYT mukaan siihen arjen siisteyteen - et tule katumaan!! ;-) Kuten toinenkin vastaaja (sori, nikki unohtui) tekee, jo alle 2v:lle voi aivan mainiosti opettaa, että leikin päätyttyä leluta pannaan pois ennen kuin uusi leikki alkaa. Niin tehdään päiväkodissakin ja hyvin sujuu. Sitten tietysti toinen hyvä vinkki on se, että jos siisteys toisaalta menee vähän liialliseksi lapsiperheen standardeja ajatellen, niin vähän voi oppia toisaalta myös löysäämään ja tekemään huonommin. :-)

1. opettele ottamaan iisimmin - siedä epäjärjestystä ympärilläsi. Teet elämäsi + perheesi elämä siedettävämmäksi.

En tarkoita että et siivoaisi jne. mutta anna muidenkin asua asuntoanne kuin sinä itse omine normeinesi. Helpottaa kummasti kun opettelee vähän siivottomammaksi. Eli ei ota stressiä koko ajan. (Kokemusta on!)

2. vähennä tavaraa ympäriltä - menee vähemmän sekaisin.

Pistä lelulaatikot kaappiin ja eri päivinä eri laatikot esille, on kerralla vähemmän siivottavaa ja sotkettavaa. Ja lelut tuntuu uusilta. Parempi kun on kerralla laatikollinen leluja sotkettavana ja leikittävänä kuin 5 laatikollista odottamassa tutkimista... pieni lapsi usein vain tutkii mitä uutta tuolla olisi tarjolla eikä oikein pysähdy leikkimään. Anna tutkia kunnolla sitä yhtä laatikkoa ajan kanssa - kun ei ole uusi näköpiirissä odottamassa tutkimista.

Omat vinkkini ovat säännöllinen ulkoilu. Kun vaan ilmat sallivat niin mahd. paljon ulos. Lapset purkavat energiaa pihaleikkeihin ja aikaa jää vähemmän tavaroiden levittelylle. Muutenkin leikit sisällä sujuvat ulkoilun jälkeen rauhallisemmin.



Vähemmän tavaraa esille. itsekkin harrastan " tavaroiden jemmaamista ". Tavarat ovat omissa laatikoissaan, joita helppo ottaa esille muutama kerrallaan. Eivät ole kaikki sikinsokin lattioilla. Itseäni stressaa välillä se ( minun neuroosini ) kun lelut ovat sekaisin laatikoissaan. Itse haluan että esim. legot ovat omassa kannellisessa laatikossaan ja eläimet omassaan.



Ja tiskit koneeseen heti ruokailun jälkeen ja pöydät puhtaiksi. Pesukone pyörii päivittäin. Imurointi ei vie kun muutaman minuutin ja se täytyy tehdä päivittäin myös. Inhoan jos jalkapohjiin tarttuu roskia!



Ovien ja ovenpielien pyyhkiminen jää liian vähälle vaikka sormenjäljet häiritseekin. Lavuaarit täytyy pyyhkäistä päivittäin, sekään ei vie kun hetken.



Ollaan muuttamassa väliaikaisesti 35 neliöä nykyistä pienempään asuntoon rakentamisen ajaksi. Tavaraa täytyy hävittää ihan urakalla, että saadaan jonkinmoinen järjestys aikaan :)



Onneksi mies ymmärtää että kaikkien on mukavampi olla kun ympäristö on siistinpi ja vaimo tyytyväinen. Ei tarvitse yksin huolehtia siivouksesta.

Mulla 3 lasta ja pieni kämppä. olen tosi neuroottinen etenkin murujen, hiekan ja tavaroiden suhteen. pöytä- tai lattiapinnoilla ei saisi olla mitään ylimääräistä. elämä käy tosi raskaaksi kun koko ajan ylläpitää siisteyttä. epäjärjestys saa aikaan voimakasta ahdistusta. kyllä tämä tekee elämästä stressaavampaa, enkä ole mitään todellista ratkaisua löytänyt. em. kikkakolmoset ovat jo käytössä eli pöytä korjataan tietysti heti, tavaraa vähän, jatkuvaa ylläpitoa...



hyvä puoli tässä on se ettei ole koskaan mitään tuntikausien siivousmaratoneja kun kaikki on kok ajan tip top. kadehdin ihmisiä, joissa epäjärjestys ei saa aikaan ahdistusta. ja siis vieraillessani ystävieni luona epäjärjestys ei ahista YHTÄÄN!!! vain oma huuusholli.



mutta joku siedätyssysteemi vois olla, ideoita??

Taidan ottaa vinkit käyttööni. Leluista lähtee huomenna osa kaappiin ja silloin alkaa myös lasten koulutus.



Minäkin kadehdin ihmisiä, jotka pystyvät elämään tyytyväisinä epäjärjestyksen keskellä. Ja minullekin vain oman kodin mahd. epäjärjestys tuottaa ahdistusta, ei muiden. Kummallista:)

Minullakin on taapero ja leikki-ikäinen ja siitä huolimatta tahtoisin, että kotona olisi suht siistiä... Stressiähän siitä tulee, varsinkin kun mieskin on paljon töissä eikä siksi paljon ehdi osallistua kodinhoitoon.



Eli siis olen yrittänyt keksiä kikkoja, joilla helpotan arkea.



1. Pidän sotkupäiviä. Joinain päivinä vain yksinkertaisesti päätän, että tänään en anna sotkujen häiritä tai en ainakaan puutu niihin vaan keskityn lapsiin. Tuollaisinakin päivinä tietysti hoitelen pakollisia eli pesen tiskiä ja pyykkiä, mutta en järjestele koko ajan tai esim. imuroi. Seuraavana päivänä sitten teen enemmän ja hyvällä omatunnolla, koska olen edellisenä päivänä keskittynyt lapsiin.



2. Olen alkanut sanoa lapsille, että siivoaminen on tärkeää, että kotona olisi kiva olla kaikilla. Tällä yritän selittää, miksi äiti puuhaa eikä leiki koko ajan. Olen myös selittänyt, että tiskejä on laitettava ja pyykkejä pestävä, että olisi puhtaita vaatteita ja astioita. Lapset (tai siis ainakin se isompi) ovat alkaneet ymmärtää paremmin siivoamista.



3. Otan lapset mukaan. Sanon esimerkiksi, että nyt äiti imuroi ja että mukaan saa tulla tai sitten voi puuhailla omiaan. Leikki-ikäinen usein valitsee siivoamisen. Hän tykkää myös esim. petivaatteiden puistelusta ja pölyjen pyyhkimisestä. Siivoaminenkin voi olla yhdessäoloa ja samalla lapsi tuntee itsensä tärkeäksi!

Muakin ahdistaa sotku ja epäjärjestys, kotona on kiva olla kun on siistiä. Lapset levittelee leluja lastenhuoneista olkkariin, pienin vie keittiön laatikoista kamaa pitkin taloa jne...ihan sitä tavallista. Meillä toimii monien jo mainittujen kikkojen lisäksi tällaiset jutut:



Mulla on "välivarastoja" melkein joka huoneessa. Joku kiva kori tai laatikko, jonka saa vaikka pöydän alle tai hyllyyn piiloon. Heittelen sinne väärissä paikoissa ajelehtivat tavarat ja sitten kun välivarasto on täynnä, laitelen ne kerralla takaisin omille paikoilleen. Helpottaa tosi paljon kun lelut ja muut kamat saa nopeasti pöydiltä ja lattioilta pois ajelehtimasta.



Lapset ehdottomasti keräävät omat lelunsa ja sotkunsa pois illalla, sitä ennen ei ala iltasatu. Lelut laatikkoon, likaiset vaatteet pyykkikoriin, jne.



Kehun ja kiitän lapsia aina kun osallistuvat kykyjensä mukaan siivoamiseen!!

Mulla on "välivarastoja" melkein joka huoneessa. Joku kiva kori tai laatikko, jonka saa vaikka pöydän alle tai hyllyyn piiloon. Heittelen sinne väärissä paikoissa ajelehtivat tavarat ja sitten kun välivarasto on täynnä, laitelen ne kerralla takaisin omille paikoilleen.

Ja tuli vielä mieleeni, että miksipä ei niitä "välivarastotavaroitakin" voisi laitella lasten kanssa yhdessä paikoilleen varaston täytyttyä? Tulisi vieläkin konkreettisemmaksi se, että kaikilla tavaroilla on paikkansa. Ehkä näin teettekin?

Leikki-ikäisellä voi olla meneillään joku tosi kiva mielikuvitusjuttu, joka jatkuu seuraavana päivänä ja vielä seuraavanakin. On tosi kurja, jos siinä välissä pitää aina kerätä lelut pois eikä leikki saa jatkua. Nämä mielikuvitusleikit edistävät kehitystäkin.



On tietenkin eri asia kerätä iltaisin pois joka paikkaan kertynyttä roinaa, mutta majat, nukkien teekutsut ja autojen parkkitalot pitää antaa jäädä vielä seuraavaan päivään.



Itseäni ahdistaa mennä sellaisten ihmisten kotiin, joissa on neuroottisen siistiä. Tuntuu, ettei omien lastenkaan voi oikein antaa siellä leikkiä. Ei meilläkään kaaoksessa eletä, mutta otetaan rennosti.

Hyviä neuvoja jo olikin pinossa, mutta näkökulmaa voisi tuoda myös se, että miettii kodin "uusin silmin" ja ennenkaikkea jokaista perheenjäsentä ajatellen. Olen lastentarhanopettaja ja ehdottomasti sitä mieltä, että myös koti on kaikkien perheenjäsenten koti ja lasten leikkiä tulee kotona kunnioittaa.



Tuo leikkien /lelujen esillepano on yksi oleellinen juttu. Lapsella on hyvä olla aina tarjolla leikin eri osa-alueita tukevia leluja tai välineitä, mutta niitä on hyvä vaihdella. Rakentelua varten voi välillä olla esillä legot, välillä puupalikat, välillä junarata jne. ja taas roolileikkinä on välillä kotileikki, toisinaan lääkärileikki, sitten vaihdetaan kauppaleikiksi. Samalla kun leikki ja välineet hiotaan kuntoon niin mietitään, minne mahdollistetaan ko. leikki. Kotileikille voi tehdä jonkun nurkkauksen, missä on nuken sänky, hella, tms. ja leikki koetetaan pitää ko. nurkassa. Toki lapset liikkuu, mutta kun kodin jakaa pienempiin osiin niin sitä tilaa on lapsenkin helpompi hallita -ja siivota. Rakenteluleikille on oma paikkansa ja jos lapsi vielä haluaa leikkiä jatkaa myöhemmin, rakennelmat tulisi saada säilyttää. Pitkäjänteinen rakentelu-urakka ei taatusti motivoi lasta, jos palkintona on se, että äiti jyrää koko teoksen nurin siivouksiensa alta. Askarteluvälineet, värit ja paperit meillä nostetaan aina keittiön pöydälle pois pienten ulottumattomista ja korjataan pois joko kokonaan tai sitten sivummalle, jos ei vielä tulleet valmiiksi.



Näin kotiin, jos vaan tilojen puitteissa on mahdollista, tehdään ne alueet, joilla lapset saavat olla ilman että joku koko ajan siivoaa. Voin vaan kuvitella, miten itseäni nyppisi, jos joku tulisi työpäytääni siivoamaan kesken työpäiväni ja laittaisi pois paperit, jotka olen hetkeksi vain jättänyt pöydän reunalle käsistäni. Homma on vielä kesken, ei niihin saa koskea :)



Kannattaa myös kiinnittää muutenkin huomiota lelujen ja välineiden jatkumoon ja yhteensovitteluun. Kaikki yksittäiset hilavitkuttimet ovat hankalia siivota ja niillä ei oikeasti tee yhtään mitään. Esim. kun kummeilta ja mummeilta toivoo aina lahjaksi vaikka Brion junarataa tai legoja tai nukelle varusteita, niin jo olemassaolevat leikit täydentyvät uusilla varusteilla, eikä aina tule jotain uutta, erillistä saati turhaa. Uskon, että se lalukorien kumoonkippaaminen on osittain sitäkin, että kun yhtene koriin on sullottu 30 yhteensopimatonta leikkivälinettä niin lapsi ei vain kykene ottamaan päälimmäistä vaan haluaa nähdä kaikki vaihtoehdot. Niinpä yksi laatikko-yksi kokonaisuus toimivat paremmin.



SItten vielä tuosta rytmityksestä. Meillä toimii jokapäiväiset siivoukset tietyssä rytmissä ja isommat siivoukset sen mukaan, miten on tlossa vieraita. Aamupäivällä kun lähden lasten kanssa ulos, laitan pesukoneet pyörimään (vaikkei koneita saisi jättää itekseen pyörimään). Puoliltapäivin hoidan pyykkirumbaa eteenpäin. Keittiön siivoan aina vasta miehen kotiuduttuaja lähdettyä lasten kera pihalle, eli iltaruoan jälkeen. Toki pientä viilausta teen pitkin päivää, mutta isompi keittiön raivaus tapahtuu illalla. Kun lapset on iltakylvyissä ja mies hoitaa heidänpesut, imuroin eteiset ja keittiön sekä olohuoneen. Kerta-pari viikossa, yleensä siis vieraita edeltävänä päivänä, imuroin koko talon. Vessoja ja pesutiloja voi hinkata aina ohimennen ja laittaa miehenkin asialle :) Iltaisin siivotaan lasten kera ne lelut ja leikit, joilla ei enää jatketa leikkiä seuraavana päivänä. Jo 2-vuotiaammekin tietää, mitkä lelut kuuluvat mihinkin laatikkoon. Tiptop ei tietenkään tarvitse jäljen olla, pääasia että osallistuvat omalla panoksellaan siistimiseen. En ole mikään siivousfriikki, mutta äitini on, ja muistan lapsuudestani juuri sen jatkuvan siivoamisen ja leikkien korjaamisen. Koetan nyt omieni kohdalla ajatella, että siivoaminen ja siisteys ovat tärkeitä juttuja, mutta sitä ei tarvitse olla tekemässä koko ajan.



Pumpuli kera 4veen, 3veen, 2 veen ja kohta vauvakin taas talossa

Joaxa: tottakai ymmärrän tuon leikkien jatkumon tärkeyden, mutta pointtini oli se, etten OSAA OTTAA RENNOSTI:-) Jos olohuoneen lattialla on legoleikki kesken, alkaa se illalla viimeistään ahistaa ja huomaan korjaavani sitä pois. toki joskus pakotan itseni sietämään. mutta esim. keittiön pöytä on pyhä paikka, siinä ei siedä mitään keskeneräistä, esim. askarteluroipetta tms...se on kuurattava heti käytön jälkeen tai ahdistuskäyrä hypähtää sfääreihin.



pumpuli: systeemisi olisi ihanteellinen ja tekisin niin nyt, jos aloittaisin alusta lasten kanssa. mutta kun sitä roipetta on jo kertynyt ja huoneen säilytysjärjestelmät ovat mitä ovat, on elettävä näin.



sitä paitsi: ihanteellinen, suosittelemasi leikkiympäristö, vaatisi tosi hulppeat tilat. meillä lapset jakavat alle 10 neliön lastenhuoneen (jossa kerrossänky), joten mitään tuonkaltaista ei voi toteuttaa...eli köyhällä ei tuohon varaa.

Esim. normaalissa päiväkotiryhmän tiloissa on neliöitä kaksion verran ja lapsia parhaimmillaan 21. On hetkiä, jolloin ryhmää ei voi jakaa vaan jokaisella on löydyttävä tila ja leikki olemassaolevista tiloista.



Jos ajatellaan, että teillä on 10 neliötä tilaa leikkihuoneessa, jossa kerrossänky, niin tilaa on tuossakin huoneessa jo monelle leikille. LAita seinälle vaikka muropaketista kyhätty postilaatikko ja anna paperia ja kynät, niin lapsillasi on postileikki. Lasten iästä riippuen voi mukana antaa leimasimen tms. Jos teillä on lastenpöytä, voi siihen tehdä pienen postitoimiston. Tilaa menee neliö tai kaksi.



Kerrossänky on oiva majaleikkipaikka, kun tarjolla on joktut rönttälakanat tai peittoja. Mikä sen kivempaa kuin piiloutua yläsängystä roikkuvan lakanan taakse. Meillä kerrossänky on tällä hetkellä merirosvolaivana.



Keskilattialle voi tehdä tilan rakentelulle, tai jos mahdollista, vaikka jonnekin seinustalle. Kotileikkinukrkkaus vie tilaa pari neliötä, jos ajatellaan, että se käsittää vaikka nyt hellan ja nukensängyn.



Saavatko lapset leikkiä muualla kuin omassa huoneessaan? Se varmaan on oleellinen kysymys ratkaistavaksi, jos miettii tiloja leikille. Lapset rakastavat pieniä, katseilta piilossa olevia leikkipaikkoja, ja lasten iästä riippuen niitä voi tehdä vaikka nojatuolin ja seinän väliin tai äidin ja isän sängyn päälle päiväsaikaan. Omasta lapsuudestani muistan, että hauskinta oli leikkiä vanhempien vaatekaapissa, siinä jossa on tupoaovet ja rekissä vaatteita. Äiti nosti vaatteet aina leikin ajaksi vanhempieni sängylle ja minä laitoin ovet yhteen kolmion mallisesti, en siis kokonaan kiinni vaan niin, että olin kuitenkin katseilta piilossa. Paljonhan on kiinni siitä, miten paljon leikille ja mielikuvitukselle antaa mahdollisuuksia. Ei siis neliöitä tai varallisuudesta.

Itse olen rennosti ottaja ja aloin lukea tätä saadakseni siisteysintoilijoilta vinkkejä siitä, miten huushollin saisi pidettyä vähän enemmän järjestyksessä :D Oivallisia vinkkejä kaikilta kiitos! Meillä kyllä tiskit ja pyykit pyörivät päivittäin, mutta leluja taitaa olla aivan liikaa... Heti huomisaamuna varastoon osa! Ja postilaatikkoon pitää teipata "ei mainoksia eikä ilmaisjakeluja"-teksti, sillä postia tulee joka päivä sylillinen - lasten riepoteltavaksi.

Itse en vaadi täydellistä siisteyttä, voin esim. käydä nukkumaan, vaikka keittiönpöydällä olisikin tavaraa, tiskipöydällä astioita ja lattialla kirjoja.

(Silti kannatan jonkinlaista järjestystä sekä etenkin puhtautta. Siivoan säännöllisesti pienimuotisen viikkosiivouksen, jotta koti ei pääse karmeaan kuntoon. Lisäksi yritän päivittäin tehdä jotain pientä. )



Tärkein vinkki: tavara minimiin. Koti voi olla viihtyisä, vaikka se olisi avara ja pitäisi sisällään vain vähän tavaraa. Käyn säännöllisesti läpi lasten huoneen kaapit, ja roudaan kylmästi varastoon lelut, joilla lapset eivät tunnu leikkivän. Se on sillä hetkellä kurjaa, mutta mitään haittaa siitä ei ole ollut. Pikemminkin lasten leikit sujuvat paremmin, kun löytävät helposti haluamansa lelut.



Myös muun kodin tavarat on hyvä käydä läpi. Turha roina pois. Eteisen kaapeissa on turha pitää kymmentä pipoa, joista viisi lapset aina kuljettavat ympäri taloa.



Relamaankin voi oppia. Olin itse huomattavan paljon siistimpi ennen lapsia. En vain halua, että lapseni joutuvat kärsimään äidin siivousinnosta. Lapsuudenkodissani se siisteys oli aivan ylikorostunut. Äiti kulki jatkuvasti rätti kädessä. Ei ole kiva. Mitä siitä, jos matolla on tahra. Ei se maata kaada.

Meillä on ihan suht koht siisti koti, mutta meillä lapset saavat silti sotkeakin. Olen ollut aikaisemmin todella siisteysintoilija, mutta miehen tultua kuvioihin oli otetta jo hieman hellitettävä ja nyt lasten myötä entisestään.



Meillä pitää iltaisin olla lastenhuoneen lattia puhdas leluista samoin olohuoneen, ja tämä vain siksi, ettei yöllä kompastu leluihin, jos pitää yöllä liikkua. Mutta sotkua tulee eniten silloin kun tämä äiti innostuu tekemään lapsille majaa tai sormiväreilemään tai leipomaan lasten kanssa.



Keittiöpöydällä on nytkin astioita, mutta en vain jaksa tänään tyhjentää tiskikonetta, joten ne laitan sitten aamulla koneeseen, kun lapset vielä nukkuvat. Samoin laitan aamulla pesukoneen pyörimään heti kun herään, jotta on sitten käynyt kun lähdetään viemään esikoista kerhoon. Kuivumaan laitan pyykit vasta kun tullaan tuolta kerhosta (koska ollaan kuopuksen kanssa asioilla sen kolme tuntia).



Meillä siivoan aina silloin kun on hyvä tilaisuus tai se huvittaa. Imuroidaan noin 1-2 krt. viikossa, lattia pestään silloin kun se alkaa näyttämään likaiselta ja nyppimään minua (mies kun ei sellaista edes huomaa).

Vieraita kun tulee, niin raivaan nojatuoleissa roikkuvat vaatteet kaappeihin/likakoppaan. Muuten ne ovat nojatuoleissa niin kauan kuin minä innostun siivoamaan (no ei viikkoa pidempään).



Pölyjen pyyhinnässä esikoinen on mielellään mukana pölyhuiskun kanssa, mutta nekin pyyhitään ehkä kerran viikkoon.



Ja siivousinoilijen järkytykseksi meillä voi peilikaappien ovissa olla lasten sormenjäljet kuukaudenkin ajan.



Eli siis meillä siivota silloin kuin tätä äitiä huvittaa ja kun päiväohjelma lasten kanssa antaa myöden. Ja silti meillä on niin siistiä, että kehtaa yllätysvieraatkin päästää sisään.