1,5-vee lääkärineuvolasta

Kunhan vain lääkäri kyseli, että mitä poika osaa yms. Ei sen kummempaa =)

ei tehty tarvinnut temppuilla. On neuvolakohtaista mitä touhutaan.

>Puolitoistavuotias lapsi neuvolassa

>Lastenneuvolaopas

>1.6.2004Sosiaali- ja terveysministeriö

>

>

>Puolitoistavuotiaan lapsen perheelle järjestetään sekä terveydenhoitajan

>että

>lääkärin tapaaminen, joihin kumpaankin varataan riittävästi aikaa.

>Terveydenhoitajan vastuulla on ensisijaisesti terveysneuvonta. Lääkäri

>vastaa

>ensisijaisesti sairauksien seulonnasta ja ottaa kokonaisvastuun lapsen

>terveydentilan arvioinnista. Hän suunnittelee yhdessä terveydenhoitajan ja

>perheen kanssa lapsen terveysseurannan. Terveydenhoitajan henkilökohtaisen

>tapaamisen osittaisena vaihtoehtona voi olla ryhmäneuvolakäynti, jossa on

>hyvä

>mahdollisuus toteuttaa neuvontaa keskustellen. Ryhmäneuvolassa perheet

>saavat

>myös vertaismielipiteitä kasvatuskysymyksistä. Tässä ikävaiheessa on

>tärkeää

>kertoa lapsen normaalista tahtomisikävaiheesta, ja keskustella siihen

>suhtautumisesta.

>Terveen puolitoistavuotiaan lapsen kehitysvaihe. Lapsi osaa jo kävellä. Hän

>kurkistelee, kurottelee, kiipeilee ja tutkii, heittelee ja rikkoo esineitä.

>Lapsi alkaa osoittaa omaa tahtoa: hän haluaa syödä itse, pukea itse, viedä

>lautasensa itse jne. Vanhemmalla on nyt hyvin tärkeä rooli rohkaisijana ja

>kannustajana, mutta myös turvallisena ja johdonmukaisena rajojen

>asettajana.

>Jos lapsi jatkuvasti saa tahtomisellaan siirtää vanhemman asettamia rajoja

>ja

>sääntöjä, lapsen sisäinen turvallisuuden tunne voi jäädä kehittymättä.

>Elämän

>ei silti pidä olla pelkkää kieltämistä ja käskemistä; lapsen täytyy saada

>kokea

>olevansa rakastettu, arvostettu ja ihailtu omana itsenään. Tämänikäinen

>lapsi

>lähtee yleensä hyvin mukaan uuteen toimintaan, mikäli hän kokee olonsa

>turvalliseksi. Lapsi on jo oppinut sanan ja esineen yhteyden, ja hänellä on

>yleensä merkityksellisiä sanoja, joita hän osaa käyttää oikeissa

>asiayhteyksissä. Potalla käymistä voidaan tässä iässä yksilöllisesti

>harkiten

>alkaa opetella. Siitä huolimatta ei pidä odottaa, että lapsi vielä oppisi

>kuivaksi. Normaali lapsi sairastaa tässä iässä 5-10 jonkinasteista

>hengitys-

>tai suolistoinfektiota vuodessa.

>Terveysneuvonnan keskeisimpiä aihealueita on vanhemmille usein yllätyksenä

>tuleva lapsen voimakas oman tahdon kehittymisen vaihe. Sen kohtaaminen ja

>hyväksyminen lapsen normaaliin kehittymiseen kuuluvaksi on tärkeää sekä

>lapsen

>itse- ja tunnesäätelyn että lapsen pettymysten sietokyvyn kehittymisen

>kannalta.

>Vanhempien kasvatuslinjat voivat olla valtakulttuurista poikkeavia. Kaikki

>vanhemmat eivät välttämättä tietoisesti pohdi omia kasvatuslinjojaan ja

>tapojaan, ellei heitä siihen johdateta. Isän ja äidin käsitykset lapsen

>kasvatustavoista voivat olla varsin erisuuntaiset, ja tästä on voinut

>seurata

>jännitteitä. Terveydenhoitajan tärkeä tehtävä on myötävaikuttaa siihen,

>että

>vanhempien kasvatuslinjat tulevat yhteisesti sovituiksi, ja varmistaa että

>vanhemmat tietävät ruumiillisen kurituksen olevan haitallista ja Suomen

>lain

>mukaan rikos.

>Vanhemmilla pitää lisäksi olla tilaisuus kertoa yksilöllisistä huolistaan

>koskien esimerkiksi parisuhdevaikeuksia, lapsen kehitystä tai sairastelua

>tai

>konkreettisia ruokailu-, käytös- tai unipulmia.

>Lääkärin tekemään terveystarkastukseen kuuluu lapsen kasvun ja kehityksen

>arvioinnin lisäksi vanhempien mahdollisten huolenaiheiden tunnistaminen.

>Aikaa

>on oltava riittävästi, jotta lapsi ehdittäisiin tutkia kunnolla ja sen

>ohella

>keskustella esimerkiksi lapsen kasvatusongelmista tai sairastelusta. Ks. lisäksi Yksivuotias lapsi neuvolassa 1.

>1,5 vuoden ikäiseltä lapselta tutkitaan

>

> painon ja päänympäryksen kehitys

>vuorovaikutukselliseen kontaktiin: syliin hakeutuminen, katsekontaktin

>ottaminen

>tuotto: yleensä lapsella on mielekkäästi käytettyjä sanoja

>ymmärtäminen: lapsi osoittaa nimettyjä esineitä (kuvat) ja toimii lyhyiden

>kehotusten mukaan

>käyttö syömiseen ja ruoan pureskelu (anamnestisesti)

>yläetuhampaiden puhtaus (jos hampaat ovat plakin peittämät, lapsi

>lähetetään

>suun terveydenhuoltoon)

>puhkeaminen (jollei yhtään hammasta ole näkyvissä, lapsi lähetetään suun

>terveydenhuoltoon)

>palikan pinoaminen (ongelmat voivat liittyä lihastonukseen, silmien ja

>käden

>yhteistyön vaikeuksiin tai jäljittelytaitojen vajavuuksiin)

>mielekäs käsittely

>uudesta lelusta

>vastavuoroiseen (pallo- tai " ota-anna" -) leikkiin

>ä seuraaminen ja karsastus: liikutetaan esinettä ylös, alas ja sivuille

>

>irschbergin testi

>peittokoe, ainakin niille lapsille, joiden lähisuvussa on esiintynyt

>toiminnallista heikkonäköisyyttä tai karsastusta

>

>ävelee ilman tukea

>nouseminen ilman tukea, kun lapsi esim. nostaa palloa lattialta

>liikehdintä, istuma-asento, lihastonus: huomaa erityisesti asymmetriat,

>näön

>käytön ongelmista johtuva tortikollis

> sydänäänet, vatsa, reisivaltimopulssit, kivekset, vulva, tärykalvot (ks.

>luku

>Kuulon ja näön seulonnat 2)

>Ruoka-aineallergiat ovat tässä iässä väistymässä. Kannattaa varmistaa

>vanhemmilta, että dieetti on asianmukaisessa seurannassa. On tavallista,

>että

>eliminaatiodieetit jäävät tarpeettoman pitkään " päälle" . Tarvittaessa

>tehdään

>dieettien purkuohjelma.

>Pojat oppivat puhumaan keskimäärin hieman myöhemmin kuin tytöt. Siksi tässä

>iässä mielekkäiden sanojen tai sanojen yritysten puuttuminen pojilla ei ole

>niin huolestuttavaa kuin tytöillä. Mikäli lapsen kuulo, kontaktikyky ja

>puheen

>ymmärtäminen (esim. " Vie pallo äidille" ) ovat ikätasoisia, voidaan

>ensimmäisiä

>sanoja jäädä odottamaan ja tarkistaa tilanne kahden vuoden iässä. Vanhempia

>on

>hyvä ohjata lapsen kanssa leikkimiseen ja juttelemiseen sekä jaettuun

>tarkkaavaisuuteen (esim. aikuinen lähtee mukaan keskustelemaan asiasta tai

>esineestä, johon lapsi osoittaa kiinnostusta). Jos lapsella on

>puolitoistavuotiaana aktiivisessa käytössä vain muutama sana, on

>aiheellista

>tiedustella, onko suvussa luki-, oppimis- tai keskittymisvaikeuksia. Jos

>näitä

>on lähisuvussa, voi perhe hyötyä myös puheterapeutin ohjauksesta. Lapsi,

>jolla

>epäillään kuullun puheen (ohjeet, kysymykset, arjesta tutut nimikkeet)

>ymmärtämisvaikeutta, tulisi ohjata puheterapeutin tutkimuksiin.

>Puheen kehityksen ongelmat voivat olla ensioireita erityisestä kielen

>oppimisvaikeudesta (dysfasia), kuulovammaisuudesta, kehitysvammaisuudesta,

>autistimista tai muista kontaktiongelmista, motorisista häiriöistä

>(dyspraksia,

>puheliikkeiden ohjailuvaikeus), deprivaatiosta ja perheen sisäisistä

>vuorovaikutusongelmista sekä monikulttuuristen lasten monimutkaisista

>psykososiaalisista ongelmista. Suvussa esiintyvät kielen omaksumisen ja

>tarkkaavaisuuden häiriöt sekä luki- ja oppimisvaikeudet ovat aihe kielen ja

>kommunikaation kehityksen tavallista tarkempaan seurantaan. Puheterapeutin

>apua

>kannattaa pyytää herkästi. Epäilyttävissä tapauksissa voidaan yhä käyttää

>Varhaisen kommunikaation ja kielenkehityksen arviointimenetelmää (Lyytinen

>1999).

>Ongelmat mielekkäässä esineiden käsittelyssä voivat liittyä puheen

>kuulemiseen

>tai ymmärtämiseen, silmän ja käden yhteistyöhön, älylliseen

>kehitysvammaisuuteen jne. On siis selvää, että jokaista löydöstä tulee

>arvioida

>kokonaisuuteen suhteuttaen. Näön tutkimiseen kiinnitetään erityistä

>huomiota,

>mikäli sisaruksilla tai vanhemmilla on ollut toiminnallista

>heikkonäköisyyttä

>tai karsastusta.

>Kivekset voivat retentoitua missä iässä tahansa ennen puberteettia, joten

>kivesten palpaatio kuuluu jokaiseen neuvolalääkärin tutkimukseen.

>

>Artikkelin tunnus: lno00066 (010.100)

>© 2005 Sosiaali- ja terveysministeriö

ja Aurinkoista kevättä kailille!

Meillä myös ensi viikolla tämä neuvola edessä. Ihan mielenkiinnosta kysyn, että kuinka monella em. " suositus" on toteutunut? Meillä kun ainakin ennen on tupanneet käynnit olemaan kovin lyhyitä...