Miten reagoitte, kun vieraat ihmiset tulevat vauvaanne liian lähelle?
Vauva on esimerkiksi naama menosuuntaan rintarepussa tai istuu sylissänne, mutta vieras tulee silti liian lähelle; kurottaa koskettelemaan, työntää naamansa vauvan naamaan kiinni ym.?
Haluan kasvattaa lapseni vahvaksi muiden ja omia rajoja kunnioittavaksi. Kärjistetysti sanottuna mietin, että jos antaa pienestä pitäen kaikkien halukkaiden tulla vauvaansa niin lähelle kuin heitä huvittaa, niin eikö pienelle tule väistämättä käsitys, että tämä on ihan oikein, näin saakin toimia vaikka tuntuu pahalta.
Vauvani (4,5 kk) on sosiaalisesti oikein utelias auringonpaiste. Ei siis ihme, että suurisilmäinen kanssaihminen on vetoavaa _katseltavaa_! Vauva on kuitenkin ihminen siinä missä aikuinenkin. Vaikuttaa jotenkin, että vauvaa pidetään enemmän leluna kuin koiranpentuja ikään. Ja äitinä tuntuu PAHALTA. Kuinka moni antaisi ventovieraan työntää naamansa omansa eteen tai kosketella jalkojaan tai käsiään? Mitä tapahtuisi jos joku näin yrittäisi? Tilannetta tulisi ehkä pohtia tästä näkökulmasta.
"Tyhmä" kysymys ehkä. Itse olen kokenut pienenä (ja vähän isompanakin) seksuaalista väkivaltaa. Pitkälle tästä syystä on jäänyt puolitiehen kyky puolustaa reviiriään HETI tilanteessa. JÄLKIKÄTEEN sitä vaan miettii mitä oikein tapahtui ja mitä olisi voinut tehdä. Nyt jos alan toimia tilanteessa, kuten katson vauvani parhaaksi eli suojelen pienen reviiriä tunkeutujilta, vaihtoehdot ovat melko huonot: kunnon mojaus (tuskinpa...), äkkinäinen selän kääntäminen tai hyökkäävän kommentin heittäminen (todennäköisimmin).
Kommentit (2)
vielä valotit taustaasi.
Mutta itse jättäisin ne ihmiset omaan arvoonsa jotka tunkeutuvat liian lähelle.
Itse en ole kokenut tällaista nyt toisen lapsen kanssa.
Esikoisen kanssa itseäni ahdisti suuresti että ihmiset tunkivat vauhdissa itsensä vaunujen sisään katsomaan mitä siellä on.
Monesti hermostuin tosi paljon ja sanoin miehelleni että laitan kohta bokseri vahtimme vaunuihin, siinähän mummot kurkkivat.
Mutta en tiedä reagoiko sitä herkemmin ensimmäisen kanssa ja huomasi kaiken. Koska minusta tuntuu nyt ettei mummot kurki enään vaunuihin tätä toista vauvaa :) Tai sitten ne muistaa mun murahdukset vielä :D :D
No ei vaineskaan.
Mutta helposti sitä on myös hormoonien ansiosta herkkä kaikelle ärsykkeelle ja leijona emonlailla suojelee pientään kaikelta.. Myös siltä mikä ei välttämättä ole oikea uhka.
Lapsi kyllä oppii vanhemmiten miten käyttäytyä. Eikä ulkopuolisten naaman lähelle työntäminen opeta vauvalle että näin voi tehdä. Hänestä on varmasti vain ihanaa että saa huomiota.
Vauva kun kasvaa niin ihmiset rauhoittuu myös:D Eli se vähenee.
Mutta vanhemmilta malli opitaan kuitenkin, ei vierailta ihmisiltä niinkään.
Kuuluu ehkä ennemmin tuonne Vauvat palstalle. Aattelin asiaa ennemmin terveysnäkökulmasta, niin suhjahti tänne...