Tuleeko vauvoilla rytmi litsestään tai onnistuisiko sitä jotenkin kehittämään?

elef:

Reilun 2kk ikäinen vauva, joka nyt jo ehkä erottaa päivän yöstä, mutta ei kovin selvästi sitäkään. Nukkuu päivälläkin runsaasti, mutta ei vähemmän pitkiä konkreetisia päiväunia (joskus turvakaukalossa, kantoliinassa tai isänsä mahan päällä, mutta ei ikinä sängyssä, ja sylistä pois siirtäessä herää). /--/ Eli vuorokaudessa ei nuku lapsi vähän, mutta rytmi puuttu täysin, uni on lyhyissä pätkissä ja herää melkein aina kun sylistä pois laitan.

Esikoisella ilmestyi rytmi vasta 7kk iässä. Nyt mietin, onko lapseni vaan molammat sellaiset, tai teenkö itse jotain väärin? Miten saatte lapsenne nukkumaan yhtenäistä unta (pariakin tuntia) sängyssä?

## Mulla molemmat lapset olleet myös ns. pätkänukkujia. Etenkin päivisin. Puolen tunnin yhtäjaksoiset päikkärit olivat meillä enemmän sääntö kuin poikkeus :) Pelastus kummankin kanssa oli kantoliina. Siinä vaikka nukkuivat ensin puolisen tuntia, sain liikkumalla jatkamaan uniaan. Kuopuksen sain joskus jopa siirrettyä liinasta sänkyyn jatkamaan uniaan.

Yöunet sujuivat ilman hulinoita, vaikka kummatkin havahtuivat syömään verrattain useasti. Itseäni helpotti se, etten katsonut kelloa. Lisäksi nukuimme perhepedissä (nukumme vieläkin), jolloin vauvan havahtuessa ja rinnalle pyrkiessä itse jatkoin nukkumista pienen havahtumisen jälkeen.

## Eipä tuota rytmiä voi varmaan kauheasti muokata, vaan luonnekysymys tuo lienee. Paras neuvo, minkä minä aikoinaan sain, oli sopeutua vauvan rytmiin niin hyvin, kuin taisin. Siten sain itsekin levättyä parhaiten :)

Olen tavallaan itsekin sitä mieltä ollut, että liioin tarka rytmi vaan häiritsee elämää. Esikoisen kanssa en ollut yhtään huolissaan asiasta, vaikka hän nukkui n.5x 20-30min päiväunia (eikä suostunut kantoliinaankaan). Mutta nyt kun esikoinen vasta 2v ja vauva koko ajan joko syömässä, sylissä tai kantoliinassa, jää aikaa olla oikeasti esikoisen kanssa hyvin vähän. Hänkin haluaisi syliin ja ulos, mutta kun koko hänen elämänsä tapahtuu vauvan ehdoilla ei ole se oikeudenmukaista. Jos vauva nukkuisi vaikka yhdet parin tunnin unet sängyssä tai vaunuissa (eikä tekisi sitä esikoisen päiväunien aikana) olisi mulla joku päivä aika esikoisen kanssa oikeasti puuhata. Nyt oli aluksi isovanhempia kylässä auttamassa (asuvat kaikki kaukana) ja sitten isyysloma joten pärjättiin, mutta nyt aloitti mies työt ja kevällä hänellä tulossa myös pitkiä päiviä, joten vähän huolestutta tilanne.

Yöunet nukutaan meilläkin enimmäkseen perhepedissä.

ja syntyvät ilman " rytmitajua" . Joten en odottelisi vauvan alkavan päivärytmiä vetämään. Esikoisen kanssa aloitimme vauvan mukaan imettämisen. Itsestään vaavi sitten nukkuikin jo 4 vkon iässä klo 24-06, mutta kaikki vauvat ei todellakaan löydä rytmiä itse. Itse ajattelen, että olimme todella onnekkaita, kun noin " helpon" vauvan saimme.



Tuossa iässä syödään vielä n. 2,5-3 tunnin välein. Siitä siis rytmiä ja rutiinia sumplimaan. Tietenkin jos haluat mennä vauvan mukaan ja perustelet, etei luonnonkansoillakaan ole kelloja ja mitään imetysrytmiä, niin se on teidän perheen valinta.



Itse aion kesällä tulevalle vauvalle aloittaa päivärutiinit heti eka viikosta asti, kun maito on noussut ja imetys lähtenyt käyntiin. Ohjeeksi otan E.A.S.Y. eli eating, activity, sleeping, you time. Suomeksi: ruokailu, aktiiviaikaa, nukkuminen, äidin omaa aikaa. ELi pienet imee kauemmin, ja aktiiviaika on aika lyhyt. Isompi vauva imee jo nopeammin massun täyteen, ja jaksaa olla valveilla pitempään. En kuitenkaan halua opettaa, että aina rinnalle nukahdetaan, joten pieni seurustelu ja vaipanvaihto siihen väliin. Sitten nukkumaan, omaan koppaan ja ilman imetyksiä, kanteluita, heilutuksia ja autoajeluita. Mitä pienemmän opettaa nukahtamaan itse, sitä helpommalla pääsee, " minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa" . Ainakin kaksien unien haluan olevan pari tuntisia. Vauvankin voi opettaa nukkumaan tarpeeksi pitkään, ei ne 20 minuutin pikaunet ole pitemmän päälle mikään hyvä juttu. Normaali unisykli on 45 min, ja ei sekään ole riittävä levon kannalta. Ja, kuten sanoit, ei jää aikaa sitten itselle tai esikoiselle. Ja mitä teet, kun vauva nukkuu 20 min. ja sit herää? Syötätkö (taas)? Leikkiikö vauva? Itkeekö?



Parikuukautisen voi omaan sänkyyn taputtelemalla ja rauhoittelemalla pimeässä huoneessa saada taas nukahtamaan (ei siis sylissä). Ei kannata ensimmäisestä piipahduksesta juosta vauvaa " pelastamaan" , vaan katsoa rauhoittuuko takaisin uneen itsekseen. Ja toisalta, jos vauva herää 20 min. jälkeen nälkäisenä, täytyy miettiä, että nukahtiko vauva rinnalle liian aikaisin, ilman rasvaista takamaitoa, ja ei sen takia jaksa nukkua pitempään.



Tässä vähän sekavassa kirjoituksessani siis olen sitä mieltä, että

-vauvat ei itsekseen rytmiä löydä

-auttaa äitin muutakin elämää kun vauvalla on selkeä päivärutiini

-kellon kanssa ei vauvaa voi hoitaa, mutta 3-tunnin nyrkkisääntö alle 4-kuukautisella helpottaa (4 tuntia yli 4 kk:lla).

-opettele lukemaan vauvaasi, tämä on väsyitku, tämä on nälkää, nyt on masu kipeä... Rutiinien kanssa tämä helpottaa arkea tosi paljon.



Mitä mieltä olet? :)

että yöllä ei tietenkään ole mitään aktiiviaikaa, takaisin uneen vaan imettämisen jälkeen. Iltatankkaukset voivat auttaa vauvaa nukkumaan yöllä pitempiä pätkiä: imetä kello 18, 20 ja sit nukkuvan vauvan vielä klo 22 (tai vaihtoehtoisesti 17, 19, 21). Eli illalla siis parin tunnin välein sen kolmen tunnin sijaan, juuri sen vuoksi, että vauva saa tankattua yöksi masun täyteen.



Onhan se vauvan mukaan meneminen ja täysin ilman kelloa oleva vauvanhoito kiva kuuloista ja niin mekin aloitimme esikoisen kanssa, mutta se kun vaan on niiiiin paljon vaikemapaa kun vauva kasvaa! Rutiinit siis kunniaan! Ja huomaa, en siis puhu aikataulusta eli minuutintarkasta kellon katsomisesta...

Voihan sitä yrittää, mutta... 2-kuiselta ei kannattane hurjaa kehitystä odottaa, 4-kuisella sitä vastoin on jo toivoa. Mutta rytmittömyydestä ei pidä syyttää itseään, se on myös luonnekysymys.



Mä olisin vaikka päälläni seissyt, jos se olisi auttanut. Rytmitettiin päivää ruokailuilla, ulkoilulla, oli selkeät rutiinit jne., mutta rytmistä voitiin puhua ehkä sitten, kun tyttö oli n. 10 kk. Omaan sänkyyn hän kyllä koliikin loputtua nukahti suht helposti.



Ihan joka inahdukseen ei kannata reagoida. Toisaalta meidän likallamme unisykli oli sellainen, että aina 45 minuutin kuluttua nukahtamisesta hän havahtui ja silloin kannatti olla äkkiä paikalla, jotta sai tytön siliteltyä takaisin uneen.

Eli meillä on yritetty lapsille saada säännölliset rytmit jo n. kuukauden ikäisestä lähtien ja tosi hyvin on rytmit aina muotoutuneetkin. Eli alkuun seurailin ja laskeskelin kuinka paljon lapsi jaksaa olla hereillä yhtäjaksoisesti ja kuinka kauan taas vastaavasti nukkuu yhteensä vuorokaudessa. Nukuttamiset on aina menneet vain ja ainoastaan niin että päiväunet nukutaan ulkona rattaissa ja yöunet omassa sängyssä. Ei muita variaatioita. Sänkyyn/rattaisiin laitan aina sunnilleen samaan aikaan joka pvä ja samanlaisilla rutiineilla. Kyläilyt ym. menot pyritään aina järjestämään lasten nukkumisien mukaan. Ja jos olen esim. päiväunet laskenut niin että vauva nukkuu vaikkapa kaksi tuntia yhtämittaan, niin en ota vauvaa ylös ainakaan heti ensimmäisistä inahduksista. Eli jos vauva vaikka tunnin jälkeen huutelee heräilemisen merkkejä, niin yritän vain hyssytellä rattaita tai antaa vaikka hieman lisää maitoa että lapsi nukahtaisi takaisin. Tietysti jos vauva on ihan virkeä ja suoraan näkee ettei varmastiu nukahda enää uudestaan , niin sitten otan vauvan ylös. Ja jos tämä kuvio toistuu useampana päivänä , niin yritän suunnitella rytmiä " järkevämmäksi" . Vauva kyllä itse muodostaa rytminsä, mutta vanhemman tulee siinä ohjata lasta ja pitää tarkasti kiinni mm. nukkumaanmenoajoista jolloin vauvakin hyvin nopeasti saa rytmistä kiinni. Ja jotkut vauvat eivät nuku päiväunia kuin pieniä hetkiä kerrallaan, mutta nekin hetket voi rytmittää, eli pitää kiinni siitä että nukkumiset tapahtuvat joka päivä samaan aikaan. Ja jos vauva meinaa nukahtaa esim. syliin tai johonkin " väärään" paikaan , niin kannattaa juuri ennen nukahtamista siirtää lapsi oikeaan sänkyyn nukkumaan, jolloin hän herää samasta paikasta mihin on nukahtanutkin. (= turvallisuuden tunne) Toivottavasti näistä olisi jotain apua. Päivät ovat huomattavasti helpompia kun on selkeä rytmi. Nyt vaan " lukujärjestystä" suunnittelemaan. ;)

T. 7

aion kokeilla sitä EASY juttua. Siitä olen kuitenkin eri mieltä, että se on vikani, että esikoinen ei nukunut kun ne 20-30min unipätkät päivällä. Yritettiin kyllä vaikka mitä, mutta siitä ei tullut mitään ennen kuin 7kk iässä äkkiä n. viikossa muodostuivat kahdet normaalit pitkät päiväunet ihan itsestään.

Mutta kai sitä kannattaa yritä jotain ruttiineja saataa aikaan. Huomenna rupean pitämään kirjanpitoa vauvan epäsäännöllisestä päivästä ja katsotaan, löytyykö joku säännöllisyys.



Kiitos vielä kerran, se antoi ajatuksia ja intoa paneutua!

Faith! Kirjoituksesi kuulosti oikein järkevältä. Nyt kysyisinkin onko sinulla ollut joku kirja tuosta Easy-menetelmästä? Yritimme samantapaista systeemiä ekalla lapsella, mikä osin onnistuikin, mutta kun olin kuullut systeemistä vain tällä tavalla kuulopuheena niin kaipailin kovasti myös kirjaa, jossa olisi ollut tarkempia ohjeita " ongelmatilanteita" varten. Nyt on toinen vauva tulossa ja olisi entistäkin tärkeämpi saada vauva jotenkin muun perheen rytmiin. Eli kerro (jos tiedät) mistä saisi lisää tietoa systeemin toteuttamisesta.

Jota aina ilolla mainostan, koska se vaan on niin älyttömän hyvä :) Vinkit toimii.



Kirjailija on englantilaissyntyinen Tracy Hogg. Koulutukseltaan sairaanhoitaja ja imetysohjaaja, mutta jolla on erityinen kysy osata lukea vauvoja ja vauvojen viestejä. Niinpä hän sai asiakkailtaan nimen Babywhisperer eli vauvakuiskaaja. Itse luin Tracyn viimeisimmän kirjan englanniksi (Babywhisperer gives you all answers - by teaching you how to ask the right questions ... muistaakseni...on nyt lainassa joten en voi tarkistaa). Suomeksi olen nähnyt yhden kirjan....olikohan se " Opettele tulkitsemaan vauvaasi" ...jokin tuon tyylinen. Löytyy esim. Suomalaisen kirjakaupan hakusivuilta nimellä Tracy Hogg (co-author Melinda Blau). Oli ainakin kun viimeksi katsoin, loppuunmyyty, mutta voi muista liikkeistä löytää. Tämän kirjan ostaisin jokaiselle odottavalle äidille. Tracyllä on ohjeita syömisestä, nukkumisesta ja muusta elämästä ihan taaperoihin asti.



Sitten en takoittanut ap sinua syyllistää siitä, että vauvasi ei nuku pitempiä unia kuin 20 minuuttia! Syyllisyyttä on äideillä ihan omasta takaa tarpeeksi, joten älä ota minun kirjoituksiani syytöksenä. Kirjoitin vain yleisesti, en ajatellut erityisesti sinua.



Vinkkeinä voin kirjoittaa, miten saada vauva nukkumaan pitempään:

-Opettele lukemaan vauvasi väsysignaaleja. Useimmilla se on haukotus, jotkut vauvat alkavat kitisemään, heiluttelemään käsiä kontrolloimattomasti, hieromaan silmiä, kiskomaan korviaan...Kun näet ensimmäiset väsymyksen merkit, on aika toimia!

-Aloita nyt jo tietyt rutiinit ennen unia, sekä päiväunille, että yöunille. Kyllä, vauva on vielä pieni, mutta jos toimit aina samalla tavalla, hän oppii yhdistämään tietyt toiminnot nukkumaanmenon kanssa. Hämärrä huone, laita rauhallista musiikkia tai hyräile hiljaa. Vietä pieni hiljainen hetki vauva sylissäsi, rauhoittuen. Älä katsele vauvaa silmiin (se stimuloi), pikemminkin voit kääntää hänet olkapäätäsi vasten, jotta hän pääsee rauhoittumaan. Vauva voi " nytkähtää" rentoutuessaan ja melkein nukahtaa. Nyt on aika laittaa vaavi omaan sänkyyn (kuiskaa hänelle " äiti laittaa sut nyt omaan sänkyyn nukkumaan" ), ja jättää sinne nukahtamaan. Jos vauva itkee, rauhoittele silittämällä, kuiskaamalla hyssss, hysss...



On tärkeää, että vauva pääsee nukkumaan heti kun osoittaa väsymystä, yliväsynyt vauva nukahtaa huonosti, nukkuu pätkittäisesti ja ei lepää kunnolla. Ja sit tosiaan tuon 45 min. kohdalla vauva voi tarvia takaisin uneen silittelyä, mutta vähitellen hän oppii itsekin nukahtamaan uudelleen vaikka kävisi vähän hereillä.



Ja ulkona vaunuissa monet vauvat nukkuvat pitempään kuin sisällä.



Tämä nukahtaminen ja tarpeksi pitkään nukkuminen oli meillä kovin työ, kun aloimme rutiineja opettelemaan esikoisen ollessa JO 8kk :) Siksi haluan seuraavalla aloittaa jo ihan pienestä.

Halusin hänet jo esikoisen vauva aikana opettamaan miten vauva nukutetaan kun toinen huusi pää punaisena heti kun tämän laski sylistä. Ja nyt voisin taas kutsua hänet käymään kun nro 2 näyttää olevan samaa sorttia. Eli heti kun lasken vauvan sylistä (rattaisiin, sänkyyn, sitteriin) alkaa kova huuto. Ihan sama onko hereillä, puoli unessa vai unessa (viimeisessä vaihtoehdossa alkaa itkeä ehkä vasta hetken päästä). Ja siinä ei mitkään suhistelut tai taputtelut jeesaa eikä tuollaista pienen pientä viitsi kauheasti huudattaa...



Haluan vain tällä sanoa että älkää oikeasti kuvitelko että kaikki vauvat olisi samanlaisia ja että oikeenlaisilla otteilla kaikki vauvat menevät nätisti nukkumaan. Tosin, kannattaahan sitä silti aina yrittää. Niin yritän minäkin vaikka näytän olevan kahden varsin kovan temperamentin omaavan lapsen äiti.

jos Suomessakin olisi tuollainen henkilö, joka oikeesti ymmärtää vauvoja ja käy vanhempia neuvomassa. Mutta kirjastakin oli apua.



Mua ihan kiinnostaa tuo greenin kirjoitus, että kuinka vanha vauva on? Nukkuko ikinä missään muualla kuin sylissä? Istutko siis vauvan kanssa sen ajan kun hän nukkuu? Onko alusta asti ollut näin?



En siis yritä tuputtaa neuvoja, mutta minusta nää kaikki vauva-asiat voi olla niin streassaavia äideille, että jos neuvoista on apua, olen tyytyväinen.



Esim. tuossa green sun vauvan tapauksessa (en nyt yhtään tiedä kuinka vanha vauvasi on jne.) tekisin niin, että kun vauva on syötetty, vähän aikaa ollut aktiivinen ja alkaa näyttään väsyneeltä, tekisin nuo rauhoittumisrutiinit. Sit kun on aika laittaa sänkyyn, niin sinne vaan. Jäisin sängyn vierelle seuraamaan. Sit jos vauva itkee, niin alle nelikuisen ottaisin syliin. Ja heti kun itku loppuu, niin takaisin sänkyyn. Ja jos itkee taas, syliin (enintään n. 5 min., että rauhoittuu), ja taas takaisin sänkyyn. Tätä jatkaisin niin kauan, että vauva sit uuvahtaa sänkyynsä. Itkee, syliin rauhoittumaan ja heti kun itku loppuu, niin omaan sänkyyn. Ja jos itkee, mutta taistele sylissä pitämistä vastaan, niin silloin alas, mutta takaisin syliin jos itku ei lopu.

Pointsina on siis, että vauvaa ei jätetä yksin itkemään (rikkoo luottamuksen ja iso EI-EI Tracyn ohjeissa :) vaan että vanhempi on siinä vierellä, rauhoittaa sylissä ja o p e t t a a lasta nukahtamaan omaan sänkyyn. Se voi olla tosi kova homma, ja kuulostaa, että sun vauvalla on luonne, joka jaksaa huutaa korkealta ja kovaa jos mieltä näyttää :) Sekin on OK, eri luonteet on otettava huomioon, mutta vauvoihin pätee johdonmukaisuus.

Tässä siis johdonmukaisesti näytät lapselle, että omassa sängyssä nukkuminen on ok, ja äiti on vierellä...rauhallisesti puhuminen ja itsevarmuutta huokuminen kertoo lapsellekkin, että ei tässä ole mitään vaaraa. Tää vaatii pitkää pinnaa äidiltä, ja parasta onkin, jos isä ja äiti voi ottaa nukutusvuorot, eli äiti tekee tänään, isä huomenna...



Jos vauva on jätetty yksin huutamaan sänkyyn (en nyt sano, että olisit, mutta esimerkkinä), vauvalla voi olla niin paha sänkykammo, että ei edes kannata sinne sit yrittää. Siinä auttaa uuden paikan hakeminen...



Kovaa työtähän se on, mutta lopussa kiitos seisoo. Tracy kirjoittikin, että monesti vanhemmat luovuttaa liian aikaisin (15 min. tai yksien unien) jälkeen, ja sit sanoo, että hyvältä kuulostaa, mutta MEIDÄN lapsella ei toiminut. Mutta hän sanoi, että jos hänen neuvoja toteuttaa uskollisesti, yksikään tapaus ei ole jäänyt toivottomaksi. Ja Tracylla oli siis kokemusta yli tuhannesta vauvasta...meillähän parhaimmillakin on kokemusta vain muutamasta.



Nämä ohjeet on ihan ystävällisessä mielessä annettu, ja jos jaksat niitä yrittää ja ne toimii, tule kertomaan! Ja jos ei toimi, niin kerro sekin...:)



Nää unijutut on nimittäin pienten lasten vanhempien ilona ja haasteena monien vuosien ajan...joten hetken kovan työn palkintona on ihanan helpot nukuttamiset...niin kuin meillä nyt.

...meni ihan päin honkia kun yritin itse muistella.



Eli englanninkieliset kirjat:



Secrets Of The Baby Whisperer: How To Calm, Connect, And Communicate With Your Baby



The Baby Whisperer Solves All Your Problems: Sleeping, Feeding, and Behavior--Beyond the Basics from Infancy Through Toddlerhood



Ainakin amozon.comilta saa tilattua, jos englanninkielellä luet.



Suomeksi:

Tekijät

Blau, Melinda (Kirjailija)

Hogg, Tracy (Kirjailija)



Kustantaja ja painovuosi

OTAVA KUSTANNUSOSAKEYHTIÖ 2002



Sarja

Hyvä elämä



Alkuteoksen nimi

Secrets of the baby whisperer



Tuotteen tiedot

Nidottu, 328 s.

nidottu, pehmeäkantinen



Kieli

suomi



ISBN

951117312X



Kirjastoluokka

381



Hinta

24,70



Saatavuus

Loppuunmyyty

Siis kirjan nimi suomeksi on: Opi kuuntelemaan vauvaasi



Ehkä se nyt sitten tuli selväksi :) kun unohtui tuosta edellisestä

... Faith kirjojen nimistä. Täytyy lähteä metsästämään.

Faith_:

jos Suomessakin olisi tuollainen henkilö, joka oikeesti ymmärtää vauvoja ja käy vanhempia neuvomassa. Mutta kirjastakin oli apua.

## Itse asiassa Suomessa on eräs, joka oikeasti ymmärtää vauvoja, mutta ei enää tee kotikäyntejä. Tämä ihminen on Ritva Kuusisto :)

Hän ei myöskään ole niin raju " opeissaan" kuin aiemmin mainittu Hogg.

Ja Tracylla oli siis kokemusta yli tuhannesta vauvasta...meillähän parhaimmillakin on kokemusta vain muutamasta.

## Tosi hienoa, että jotkut ovat hyötyneet näistä Hoggin neuvoista. Eräällä listalla lähdettiin selvittämään tämän ihmisen taustoja ja saatiin selville, että hän valehtelee aika monessa kohtaa, mitä itseensä tulee. Omat lapsensa hän mm. jätti kotimaahansa Britteihin lähtiessään Jenkkeihin tekemään bisnestä vauvoilla. Hän myös ilmoittaa toimineensa sairaanhoitajana eräässä jenkkiläisessä sairaalassa, missä tämä tieto kiistetään jyrkästi. Ihan sokeasti ei siis kannata kaikkea lukemaansa uskoa :)

## Itse olen erittäin skeptinen tämän Tracy Hoggin EASY-ohjelman suhteen. On toki vauvoja, jotka siihen taipuvat helpostikin, mutta sitten on myös niitä vauvoja, jotka ovat temperamentiltaan paljonkin erilaisia, ja jonkin tietyn " ohjelman" läpivieminen ehkä jääräpäisestikin voi aiheuttaa vauvalle erinäisiä psyykkisiä ongelmia. Onneksi kukin vanhempi on yleensä se oman vauvansa paras asiantuntija, ja usein osaa tehdä juuri ne oikeat päätökset koskien vauvan ja koko perheen elämää ja hyvinvointia :)

kiinnostuneena luin ja mietin asioita. Ja onko se Tracy huijari tai ei, yritän kuitankin kokeilla. Luulisin, että se todellakaan kaikille vauvoille ei toimi, mutta ne jolla huudoissaan puuttuu täysin kontakti maailmaan on kuitankin varsin harvat tapaukset.



Useinhan on ongelmat vanhempien itse aiheuttamia. Miksi muuten on usein esikoiset huonommat nukkumaan kuin seuraavat lapset (älkää nyt sanokaa te, joilla oli juuri kakkonen tai kolmonen huono nukkumaan, että niin ei ole, puhun yleisesti). Itsekin osaan nyt jälkeenpäin nähdä useita seikkoja, jotka saattoivat aiheuttaa esikoiseni katkonaiset unet. Siis lyhyihin päiväuniin ja rytmittomaan päivään en löydä mistään selitettä, olin kuitenkin aika paljon lukenut ja päivällä käyttäydyin suht järkevästi. Mutta tytön yöunet muuttuivat n.6kk iässä todella huonoiksi, ja niin kunnes 10kk iässä lopetin yöimetykset. Silloin välillä herättiin 15 ja 30 min välein, eikä ollut usein yhtäkään yli 1 tunnin pätkä yössä. Nyt mietin sen johtuneen siitä, että yöllä väsyneenä jokaisesta äännähdyksestä työnsin rinnan suuhun, ja lopuksi lapsi heräsi melkein joka kerta kun rinta ei ollut suussa. Toivoin pääseväni helpommalla, kun rauhoitin lapsen ennen kuin kunnolla heräsikään, tulkitsin väärin lapsentahtisen imetyksen idean jne. Lopuksi ei saanut lapsikaan kunnolla nukuttua, kun joutui herämään rintaa vaatimaan vähän välein ei nälän vaan tottumuksen takia.



Eilen sain meidän vauvan illalla itse sänkyynsä nukahtamaan, mutta yöllä systeemi enää ei toiminut kovin hyvin. Mutta jatkan ja kokeillen, ei siitä ainakaan mitään haittaa ole, kun yksin itkemään hän ei jää takuulla hetkeksikään (ei ole esikoinen 2v varmaankaan parikymmentää sekuntia enemmän joutunut yksin itkemään koko elämäänsä aikana, uhma-huudot toki on eri juttu.



Kiitos, Faith, ja muutkin kirjoittajat ajatuksia herättävästä keskustelusta!

viestissä eikä siestissä.

Itse yhden oman lapsen kokemuksella sanoisin, että Hoggin jutuissa on perää. Itse en ole kyseisen henkilön teoksia lukenut, mutta aika samalla kaavalla olen oman lapseni nukkumaan opettanut. Toisekseen, kuka pystyy varmaksi sanomaan, missä jutuissa on perää ja missä ei, liittyen [b]cloen[/b] kommentteihin Hoggin valehtelusta. Netti ei ainakaan ole kovinkaan luotettava lähde.



Monet ihmiset sanovat meillä olevan helppo lapsi, koska hänen kanssaan nukkumiset onnistuu eikä hän muutenkaan turhia huuda. Ketään ei kiinnosta kuunnella, millainen työ on tehty sen eteen, että lapsi oppi nukkumaan heräämättä kellontarkkuudella 30min kuluttua jokaikinen kerta, kun hänet nukkumaan laittoi. On tullut käveltyä 3h kävelylenkkejä, silitettyä, syliteltyä, laulettua, hyssyteltyä...kaikki tehtiin, mutta se kannatti. Hysteeriset huudot ovat historiaa ja tyttö osaa nukahtaa itse havahduttuaan hereille kesken unien.



Johdonmukaisuus on tärkeä pointti. Monet vauvalliset ystäväni ovat sanoneet koittaneensa kaikki temput, mutta seuraavassa hetkessä paljastuu, että yritystä ei ole viitsitty jatkaa yhtä päivää pidemmälle. Monella on jo taaperoikäisiä lapsia, eikä johdonmukaisuudesta ole tietoakaan. Välillä kielletään asia ja seuraavalla kerralla se sallitaan. No juu, tää menee jo aiheen vierestä. Mutta esim. kun lapsi viedään omaan sänkyyn nukkumaan illalla, lasta ei enää tuoda olohuoneeseen virikkeiden pariin takaisin ja yritetä sitten taas uudestaan nukkumaan.



Monet seikat ovat ihan maalaisjärjellä ajateltavissa, hyvänä apuna on hyväksi havaitut kirjat ja muu materiaali. Itse kiinnostuin kovasti Hoggin kirjoista ja ajattelinkin ne lukea, kunhan käsiini saan. Kaikkea voi soveltaa omaan lapseen, omaan perheeseen sopiviksi. Ei ole pakko tehdä juuri samalla tavalla kuin kirjassa, vaan SOVELTAA.



Tsemppiä kaikille huonounisten lasten vanhemmille!!



Ps.Ei meilläkään täydellisesti nukuta. Lapsi on alkanut heräillä muutaman tunnin välein ja hiljenee heti tutilla. Tästä päästäisiin helposti eroon, mutta olen mennyt helpoimman kautta. Viime yönä kokeilin olla reagoimatta välittömästi tytön inahdukseen ja se tuntui tepsivän heti. Loppuyö nukuttiin taas paremmin kuin pariin viikkoon. Ei sitä aina jaksa, vaikka se kannattaisi. ;)

tämän tracyn oppien suhteen myös vaikka toisaalta, faith, olen samaa mieltä että johdonmukaisuus kannattaa ja että tuollainen ' koulutus' jossain vaiheessa kai voisikin kantaa hedelmään. Olen kirjan lukenut esikoisen vauva-aikana joten en ihan tarkasti edes muistanut mitä kaikkea hän suosittelee joten kiitos pienestä muistutuksesta. Mietin eilen ihan vakavissani kumman tien valitsen tämän kakkosen kohdalla. Alanko kouluttaa tätä kohta kuukauden ikäistä vai luovutanko niin sanotusti ja kannan häntä kantoliinassa kunnes nukkuu kunnolla? Ensimmäinen vaihtoehto tuntuu järkevältä pidemmällä tähtäimellä mutta tällä hetkellä tuntuu että vauva ei kestä sitä. Tyttönen on vatsakipuinen (sanoisin jopa koliikkinen) ja itkee todella paljon. Itkee myös sylissä. Jos joutuu ns. odottamaan vuoroaan hetken, on itku todella vaikea laannuttaa. Olen aika surullinen ja jopa ihmeissäni miten kauhean kovaa ja rajusti tämä vauva itkee, itku muuttuu todella hysteeriseksi ihan kymmenissä sekunneissa. Välillä joudun todella kovaa hytkyttää (huom. en ravistele tms.) ja suhista että rauhottuu lopulta - kunnes itku alkaa uudestaan.



Esim. eilen kävelin vauva sylissä puolet päivästä kunnes vaunukävelyllä nukahti kunnolla. Ei siis välttämättä kunnolla nukahda syliinkään, tai ainakin pitää olla koko ajan liikkeessä. Ja kun nukahtaa syliin tai liinaan, pitää odottaa 20 minuuttia että voi laskea johonkin - ja toivoa parasta.



Yhtä asiaa IHMETTELEN kyllä Tracyn opeissa todella. Muistan että hän kirjoittaa kirjassaan tuosta rytmistä että ' eihän kukaan halua mennä täydellä vatsalla nukkumaan' tai jotain sen tapaista. Siis häh?! Eikö juuri ruuan jälkeen moni haluisi mennä nukkumaan. Ja kun tätä miettii vauvan kohdalla niin tuntuu hullulta että kun vauva menee nukkumaan, voi edellisestä syötöstä olla jo kaksi tuntia. Eikö hän sitten helpommin herää nälkäänsä eikä ns. jaksa nukkua pitkään?



Joku (unohdin jo onimimerkin) tuossa kirjoitti että uniongelmat johtuu vanhemmista. Se tuntuu minusta kovalta väitteeltä. Tai siis muutenkin tuntuu että sitä musertuu kaiken maailman syyllisyyden alle niin pitäisikö tästäkin tuntea syyllisyyttä. Teenkö minä jotain niin väärin että molemmat lapseni ovat huonoja nukkujia?! Ihan varmasti omalla hötkyilyllä on vaikutusta mutta ainakin yritän uskoa että kyse on enemmän vauvan ominaispiirteestä. Meillä esim. esikoinen heräsi vauvana yhdessä vaiheessa monta kuukautta tunnin välein yöllä vaikka en antanut rintaa kuin korkeintaan kaksi kertaa yössä jne. En vieläkään ole keksinyt tähän syytä.





Mutta siis, olen tosi iloinen että tästä syntyi näin hyvä keskustelu ja olisi kiva kuulla enemmänkin hyviä vinkkejä ja kokemuksia. Itse olen taas aika solmussa tämän tilanteen kanssa ja tuntuu pahalta että näin pieni pistää jo näin kovaa hanttiin eikä osaa nukahtaa.