Mikä olisi hyvä ikä luopua tutista?
Luin tuossa tuon tutti-pinon ja aloin miettiä että mikä olisi ihmisten kokemusten perusteella paras vaihe luopua tutista. Toki on yksilöllistä, mutta jos saataisiin paljon vastaajia kasaan saatais varmaan jotain käsitystä asiasta.
Itsellä 1v6kk ikäinen poika ja tarkoitus oli luopua tutista 1v:nä, mutta silloin alkoi just isojen hampaiden tulo ja neuvolasta sanoivat ettei ole hyvä ottaa tuttia pois silloin, koska tuo helpotusta kipeisiin ikeniin eikä sitten voi olla varma itkeekö tuttia vai kipua ja näöinollen ei voi antaa lapsen itkeä ja oppia pois tutista...
En tiedä, mutta niin sitten tehtiin, kun itsekkin huomattiin että tutti tosiaan toi helpotusta punaisiin ja kuumottaviin ikeniin, mutta mutta! Hampaita vaan tulee edelleen eli odottaako siihen lähes 2v milloin tulee pieni tauko ennen viimeisiä hampaita vai miten?? Meillä poitsu ei syö tuttia muulloin kun nukkuessaan.
Itse harmitellaan nyt jälkeempäin kun ei luovuttu tutista silloin n 9kk kun itse viskasi sen aina illalla sängystä pois touhutessaan itseään uneen ja lopulta nukahti ilman tuttia. Mutta mulla oli jättimäinen ongelma unien kanssa, eli ensimmäiseen 10kk en nukkunut juuri yhtään öisin (hormoonit), joten ei uskallettu edes ajatella yhtään ylimääräistä itkua öisin, normaalissa voimissa olisi varmaan toimittu toisin (ja ehkä jos ois enempi kokemusta asiasta eli ei eka lapsi).
Luin jostain et siinä 6kk jälkeen ois paras hetki ja sit taas mutsi luki jostain et vasta kun lapsi on valmis itse luopumaan, jos kyseessä on pelkkä unitutti?? En tiedä, en oo tuollaisesta kuullu, onko se lapsi koskaan valmis? Siinä jutussa oli kuulemma just ollu noista painajaisista jne. Tutti on kuulemma suurempi turvasymboli lapselle kun uskommekaan... Jaa, tiedä nýt sitten mikä ois viisautta?? Onko tutista helpompi luopua kun lapsen kanssa voi jo keskustella ja kenties lahjoa jollain...?
No joka tapauksessa, laittakaahan ystävät hyvät kokemuksianne pinoon, niin jos siitä muut sitten sais hyötyä.
Kommentit (10)
Meidän esikoisella se ainakin oli oikien hyvän aika. Aiemmin ei onnistunut ja 2v 1kk iässä se onnistui sitten tosi hyvin ja helpolla. Samaan syssyyn tais tulla ne viitoshampaatkin vähän ennen.
eri variaatioista. Uskon et aihe kiinnostaa monia, joten ei varmaan haittaa vaikka kokemuksia ois enempikin pinossa :)
Tutti oli esikoiselle maailman toiseksi tärkein asia pupun jälkeen eikä saanut unta eikä rauhaa ilman tuttia. Vielä kun pikkuveli syntyi hänen ollessaan 1v10kk niin ei pidetty mitään hoppua tutin poisjättämisessä. Hammashoitaja ymmärsi asian vaikka oli jo vähän " tuttihampaita" havaittavissa. Pari viikkoa sitten tytöllä oli kipeä rakkula huulen sisäpuolella, afta tms. ja sitä itkeskeli. Sanoin että tuo johtuu tutista, jätetään pois koko kapine. Sen jälkeen ei tuttia enää ole kaivattu, tyttö vain lausahti parina päivänä että " tutti yök" . Parina ekana päivänä päiväunille meno oli hiukan tuskaista, mutta sitä se oli välillä tuttiaikoinakin.
Muutaman viikon ajan ennen tuota rakkulaa oltiin jo vähän viljelty viestiä että ota tutti pois, ei noin iso tyttö tuttia tarvitse, ja sanoin että keväällä annetaan tutit oravanpoikasille. Ei onneksi sitten tarvinnu sinne asti odottaa. Pikkuveli taas ei tunnu tuttia huolivankaan, en tiedä pitäisikö sitä joskus välillä kuitenkin tarjota... Tiedä sitten tulisko tuttikateutta jos poika rupeaisikin tuttia huolimaan.
Minusta oli helpoin antaa sitä tuttia imeä kunnes on verbaalisesti niin kehittynyt että ymmärtää puheesta miksi tuttia ei kannata syödä, ja osaa itsekin siihen kantansa sanoa. Yhtään aiemmin se ei olis meillä onnistunut, paree oli ensin totutella uuteen vauvaan kun sai vielä itsekin olla hiukan vauva.
mitä lähempänä yhden vuoden ikää, sen helpompaa. Meillä kaksoset vieroitettiin tutist akun olivat 11kk:n ikäisiä, siihen mennessä söivtä tuttia vain nukahtaessaan, sen jälkeen hain tutit pois. Vauvojen ollessa 11 kuisia vaan jätettiin tutit pois, eikä mitään ongelmia, eivät edes huomanneet, et jotain puuttui. Kuopus oli 1v5kk, kun tutit ja pullota " vaan katosivat" päivän aikana, eikä poika reagoinut millään lailla. Tutuillani on lapsia jotka saaneet syödä tuttia yli 3 vuotiaiksi ja hirveen taistelun kanssa luopuneet, osalla lapsi korvannut tutin pullolla, vaikka tyhjällä sellaisella =/ Helpoin on ajoittaa sellaiseen ikään jolloin tulee luonnostaan joku uuden oppiminen, kuten vaikka kävelemään lähteminen, unohtuu sinä uuden taidon ohessa =)
että ennen kahta vuotta ja sellaisena rauhallisena kautena, kun ei ole mitään muuta harmia meneillään (kuten hampaiden tuloa, sairastelua, tai hoitoon lähtöä). Meillä on tyttö juuri täyttänyt kaksi ja etuhampaat ovat hammashoitajan mukaan kääntyneet eteenpäin, se on kyllä kurjaa. Nyt alkoi jokin kauhea uhma ja kiukuttelu, mitä ei ennen ole ollutkaan ja tutista luopuminen juuri nyt tuntuu hirmu hankalalta.
ja otettu käyttöön vain nukkumisen yhteydessä. ajattelin jatkaa näin pari vuotiaaseen ja sitten heittää keijulle koko lutkun.
Adelein:
Luin jostain et siinä 6kk jälkeen ois paras hetki ja sit taas mutsi luki jostain et vasta kun lapsi on valmis itse luopumaan, jos kyseessä on pelkkä unitutti?? En tiedä, en oo tuollaisesta kuullu, onko se lapsi koskaan valmis? Siinä jutussa oli kuulemma just ollu noista painajaisista jne. Tutti on kuulemma suurempi turvasymboli lapselle kun uskommekaan... Jaa, tiedä nýt sitten mikä ois viisautta?? Onko tutista helpompi luopua kun lapsen kanssa voi jo keskustella ja kenties lahjoa jollain...?
Minä kuulun niihin jotka uskovat tuohon tutista (enemmän tai vähemmän ohjatusti) vapaaehtoisesti luopumiseen.
Kovin syvällä kokemuksen rintaäänellä en voi puhua, sillä meillä vasta esikoinen on luopunut tutistaan, 1,5-vuotiaalle kuopukselle se on vielä todella tärkeä.
Esikoiselle tutti oli myös todella tärkeä enkä voi kuvitella että eteen olisi tullut tilannetta jossa olisin ottanut sen häneltä väkisin pois.
Puhuimme tutista luopumisesta silloin tällöin ihan keskustelumielessä siitä lähtien kun tyttö oli n. 2,5v eli vuosi sitten ja houkuttimeksi " sitten joskus" luvattiin nukenvaunut joita hän oli kovasti toivonut.
Alunperin olimme ajatelleet että hän pitää tuttinsa vielä viime kesän, sen takia että muutimme Suomeen mikä oli pienelle iso juttu, mutta pari viikkoa ennen muuttoa neiti antoi tuttinsa pois.
Vaikkei hän kysellyt tuttinsa perään, unista jäi vrk:ssa väh. 3h pois ja tämä aiheutti huutoa, hysteriaa jne. Viikon päästä pyysin häntä ottamaan tuttinsa takaisin ja kaikki oli kuin ennen.
Vajaa 2kk tuosta (muuton jälkeen), hän eräänä päivänä toi minulle tuttinsa eikä sen koommin kysellyt sen perään. Nukenvaunutkin olivat sen jälkeen vielä kk-kaupalla muuttotavaroissa kellarissa:-) Ikää oli tuolloin n. 3v3kk.
Kuopuskin saa tuttinsa pitää näillä näkymin niin kauan kuin haluaa. (Onneksi) Saksassa hammaslääkärimme sanoi että kun 4. syntymäpäivään mennessä antaa tutin pois, hampaat palautuvat vielä täysin ok:-)
Viitoset puhkeavat noin kahden vuoden iässä. Jos tämän jälkeen jatkaa tutin käyttöä, se vaikuttaa purentaan ja on suuri riski joutua oikomishoitoon myöhemmin.
Yllättävän helposti meillä lapsi antoi periksi ennen 2v.synttäreitään, kun ne tutit vain yht´äkkiä hävisivät. Kerroimme, että tuttikeiju haki ne pois, kun on jo niin iso lapsi. Kolme päivää kyseli tutin perään ja samaa tarinaa hoettiin.
Meillä esikoinen oli n. vuoden vanha, kun tutti hävisi kauppareissulla. (Vieläkin mysteeri, et minne hävisi) Nukkui kuitenkin autossa tyytyväisenä päikkärit sitten ilman tuttia ja ajateltiin, et katsotaan mitä jatkossa seuraa. Ei neiti kaivannut sitten tuttiaan, joten toista ei annettu tilalle. Joskus väsyneenä tunti sormia suuhunsa, mutta pian sekin vaihe jäi.
Itsekkin olen pitänyt tuota 2v rajana, sellaisen ohjeen sain hammaslääkäriltäkin (jos kyseessä vain yö-tutti). Katsotaan miten käy. Nyt on menossa ainakin sellainen vaihe et öisin saattaa herätä huutamaan hysteerisesti, joten tähän saumaan ei edes harkita. Muutto on edessä parin kukauden sisällä joten se ei myöskään ole hyvä aika, mutta sitten kesällä kun ollaan lomalla ja jaksaa valvoa pari yötä paremmin, niin sitten toimeen.
Itsekkin kyllä tosiaan huomasin että ennen 1v ois ollu otollisin hetki, mut kun ei tyhminä tajuttu tarttua toimeen :( Vinkiksi vaan muille, joilla on vielä tilanne edessä .