Päiväkotiin " sopeutumisesta" ja lasten leikkimisestä.
Kysynpä tälläkin puolella, kun av:lla ei paljoa kommentteja...
Miten helposti teillä ovat 2v6kk lapset sopeutuneet päiväkotiin oltuaan sitä ennen kotihoidossa? Ja onko eroa sillä, onko lapsi ainokainen vai sisaruksilla varustettu?
Meillä poika, nyt 2v6kk, aloitti tammikuussa päiväkotilaisena. Käy hoidossa 3 pvää vkossa n. 7 tunnin päiviä. On esikoinen, eli päivittäistä leikkiseuraa ei joka päivä ole ennen ollut, puistoissa, muskarissa ja vauva-uinnissa on kyllä käyty kavereita tapaamassa.
Nyt saimme päiväkodista kommenttia, että poika ei leiki muiden kanssa vaan enemmän yksinään. Käytettiin sanamuotoa " nyhertelee yksinään" ja vertailtiin muihin (yli 3-vuotiaisiin), jotka leikkivät keskenään. Sain sellaisen kuvan, että nyt pitäisi olla huolestunut.
Omasta mielestäni poika leikkii tuttujen kavereiden kanssa ihan normaalisti ja ikäisensä tasoisesti. Samoin leikkii kotona paljon leluillaan, rakentelee palikoista ja legoista eri juttuja, pelaa palloa ja ajaa autoilla yms. Puhuu ikäisekseen tosi hyvin ja on isokokoinen (101cm ja 16 kg). Ehkä siksi isomman lapsen oloinen. Tuntuu kyllä viihtyvän päiväkodissa ja juttelee paikasta ja muista lapsista paljon, laulelee muskarin lauluja jne. Tullut jo tässä lyhyessä ajassa paljon omatoimisemmaksi kotona - pukee ja riisuu itse melko hyvin, käy itse potalla jne. Mikään tällainen ei kuulemma pk:ssa näy.
Poika on myös sairastellut todella paljon nyt pk:n aloituksen jälkeen - nuhakuume, 2 oksennustautia, influennsa ja korvatulehdus ovat verottaneet päiväkotipäiviä rankalla kädellä...
haluaisinkin tietää, että onko nyt aihetta huoleen, onko poikamme jotenkin erityisen sopeutumaton ja leikkiin kykenemätön, vai onko kyse vain siitä, että hänellä tottuminen ja olonsa turvalliseksi tunteminen vie pidemmän ajan? Kokemuksia, mielipiteitä?
Kommentit (12)
syksyyn asti, mutta esim. avoimessa päiväkodissa, jossa käymme noin kerran viikossa, hän leikkii mieluiten yksinään tai sitten rinnakkain jonkun muun autoja rakastavan kanssa. Ei etsi kenenkään toisen lapsen seuraa, aikuista kirjanlukijaa vain. Kyllä allle kolmevuotias leikkii pääasiassa yksin tai sitten juuri rinnakkain toisen samanikäisen kanssa, ottavat samanlaisen lelun ja niillä puuhaavat kumpikin erikseen. AIka erikoista, että päiväkodissa verrataan 2,5-vuotiasta yli kolmevuotiaaseen. Useimmitehan ovat eri ryhmissäkin.
Lapset on vaan erillaisia, ollaanhan me aikuisetkin. Poikasi tykkää katsella ensin ennen kun menee mukaan. Mielestäni ei ole mitään huolestumisen aihetta. Onko tämä " nysvääminen" vaan yhden tädin mielipide ja ehkä ajattelelematon sellainen? Me äidin saatetaan joskus olla vähän yliherkkiä ammatti-ihmisten sanomisten suhteen.
Mua harmittaa, kun kaikkien pitäisi olla samasta muotista valettuja. Teen töitä liikuntavammaisten nuorten kanssa ja olen todella viimeaikoina huomannut, kuinka jokainen ihminen on tärkeä ja arvokas sellaisena kuin on ( ehkä muutamaa poliitikkoa lukuunottamatta..) ja harmittaa että jo noin pienistä lapsista väenväkisin etsitään poikkeavaisuuksia.
Meillä poika aloitti hoidon viime syksynä. Ikää tuolloin 2v10kk. Kotihoidossa siihen saakka 1,5vuotta nuoremman siskon kanssa.
Meillä myös poka on puhunut selvästi jo 1v6kk alkaen.
Olin itse huolissani, kuinka poika sopeutuu hoidossa suureen lapsiryhmään, sillä hän on aina halunnut kovasti aikuisten huomiota, eikä ole ollut erityisemmin kiinnostunut muiden lasten seurasta. Tarhan tädit suhtautuivat huoleeni asiallisesti ja olivat sitä mieltä, että useimmiten lapset rupeavat hakemaan leikkiseuraa kolmen vuoden kieppeillä. Jotkut aiemmin, jotkut hieman myöhemmin.
Aika ajattelemattomina pidän teidän hoitajan kommenttia.
Nyt kun pojalla on ikää vähän reilut kolme vuotta on kuulemma myös muiden lasten seura alkanut kiinostaa. Ja omia leikkejäkin rupeaa löytymään. Aiemmin esim. ulkona keskittyi kyselemään hoitajilta kaikkea mahdollista ja mahdotonta.
Kyllä se siitä kun aika kuluu ja ikää tulee lisää.
...sain tukea omille mietteilleni, jotka ovat aivan samansuuntaisia :). Kummastuttaa vain, että niitä pitää mennä selittämään ammattikasvattajalle, jonka todellakin luulisi ymmärtävän, että vaikka päiväkoti onkin aika tasapäistävä paikka, tulisi lapsia pystyä kohtelemaan myös yksilöinä.
Pojan ryhmä koostuu 1-5 -vuotiaista, siksi kai tämä vertailu vanhempiin lapsiin sujuu niin sutjakkaasti. Pyysin itse, että poika saisi osallistua jossain määrin myös isompien puuhiin (askartelut, lukuhetket jne), koska alle 3-vuotiasta 80% on 1-2 -vuoden välillä, eivätkä puhu eikä osa osaa vielä kävelekään, joten ihmekö tuo, jos poika ei heitä leikkiin ole paljon pyytänyt tai heidän kanssaan jutellut :).
Saatan tietysti olla myös herkkänahkainen open kommenteista (ja kyllä, kyseessä on vain yksi ihminen, joka asiasta on puhunut, ryhmän hoitaja vastasi kysyttäessä, että hän ei kommentoi (!!!!)) - tunnustaudun aikamoiseksi leijonaemoksi tuon esikon kanssa.
Ja sekin tietysti saattaa hämätä, että poika on todellakin iso ikäisekseen ja puhuu myös hyvin, mutta otin tämän asian esille jo tutustumiskeskusteluissa painottaen tuota hämäävyyttä ja sen huomioon ottamista.
Annan nyt ajan kulua ja katsotaan, mihin tilanne edistyy...
...tämä kyseinen ope oli jo ensin kutsumassa keltoa (kaupungin erityslastentarhanopettaja) paikalle keskustelemaan pojan " ongelmista" , mutta siinä vaiheessa vedin minä liinat kiinni, koska lapsi oli ollut siinä vaiheessa 30 päivää päiväkodissa ja mielestäni vielä sopeutumisvaiheessa.
Inhottavaa joutua tällaisia miettimään ja puimaan päiväkodissa. Muutenkin oli kova pala viedä poika hoitoon :(. Onneksi tiedän kuitenkin tuntevani poikani paremmin kuin ope, joka on nähnyt häntä on-off parinkymmenen päivän ajan.
Ja sitä paitsi, onko se minun tehtäväni saada hänet viihtymään päiväkodissa, eikö se kuitenkin olisi henkilökunnan tehtävä, kun itse on hiukkasen vaikea töistä käsin toisen päiväkotielämää edistää ;). Tietysti kotona jutellaan paljon päiväkodista ja ollaan mielellä, että kivaa, huomenna on päiväkotipäivä jne. Mutta paikan päällä se vastuu kaiketi on hoitajilla.
Kiitos vielä vastauksista ja lämmintä alkavaa kevättä kaikille!!
-Cityäippä-
en nyt sen tarkemmin osaa sinun lapsesi tilanteeseen ottaa kantaa, mutta minulla on vaan hyviä kokemuksia keltoista ja tälläkin palstalla ovat muutkin kehuneet. Eli ei se tarkoita, että lapsesi olisi jotekin erityislapsi, jos keltoa konsultoi - meillä on ainakin saatu TOSI hyviä neuvoja käytännön tilanteisiin uhmaikäisten kanssa. Eli ehkäpä teidän keltolla olisi hyviä neuvoja sopeutumisvaiheeseen. Toisaalta, jos pojallasi tosiaan on jotain esim. aspergeriin viittavaa olisi hyvä saada apua ajoissa.
...mielestäni on vain hieman ennenaikaista toimintaa ja omituista alkaa kutsumaan apuja paikalle siinä vaiheessa, kun ongelmaa ei näytä olevan kenelläkään muulla, kuin tällä yhdellä opella. Jos hänellä ei riitä ymmärrystä sopeutumisvaiheeseen tai tietoa siitä, että todellakaan kaikki alle 3-vuotiaat eivät leiki innoissaan yhteisleikkejä kaikkien kanssa, niin mielestäni hän voisi konsultoida kehityspsykologian kirjojan uudelleen.
Ja kiitos Hessufa mielenkiintoisesta asperger-kommentistasi, siitähän tässä todellakin taitaa olla kyse ;).
-Cityäippä-
hessufa:
en nyt sen tarkemmin osaa sinun lapsesi tilanteeseen ottaa kantaa, mutta minulla on vaan hyviä kokemuksia keltoista ja tälläkin palstalla ovat muutkin kehuneet. Eli ei se tarkoita, että lapsesi olisi jotekin erityislapsi, jos keltoa konsultoi - meillä on ainakin saatu TOSI hyviä neuvoja käytännön tilanteisiin uhmaikäisten kanssa. Eli ehkäpä teidän keltolla olisi hyviä neuvoja sopeutumisvaiheeseen. Toisaalta, jos pojallasi tosiaan on jotain esim. aspergeriin viittavaa olisi hyvä saada apua ajoissa.
Kelto tarkoitta nimittäin konsultoivaa erityislastentarhanopettajaa - eli siis neuvoa antava - sekä vanhemmille että päiväkodin henkilökunnalle. Ja minusta kuulostaa tosi positiiviselta, jos lastentarhanopettaja tajuaa hakea neuvoja, jso hänenstä tuntuu, ettei hän itse osaa tarpeeksi auttaa poikaasi sopeutumisessa.
Ottaen huomioon, että et tiedä tilanteesta kaikkea annat aika tiukkaa palautetta ;). Hyvähän se on kuulla poikkeaviakin mielipiteitä, ei siinä mitään, forumi on vapaa. Saatat kuitenkin aistia viesteistäni huolen ja luottamuspulan päiväkodin opettajan ammattitaitoa kohtaan tai yleisemminkin päiväkotimaailmassa (ainakin itse saamani kokemuksen mukaan) vallitsevan tasapäistämisen ilmapiirin suhteen. Opettaja itsekin myönsi, että on ollut liian hätäinen asian kanssa, söi sanojaan ja väitti ryhmän muiden hoitajien sanoneen asioita, joita eivät kuitenkaan kysyttäessä olleet sanoneet. Muutenkin jo aikaisemmin mainitsemani muihin (vanhempiinkin lapsiin) vertailu on mielestäni epäammattimaista käytöstä.
Jos keltosta on näihin asioihin opelle apua, niin siitä vaan pitämään privaattipalavereja keskenään vaikka joka ilta :).
Keltoja en väheksy tai välttele, heistä on varmasti paljon apua tarvittaessa. Nyt kyse on mielestäni enemmänkin tämän tarpeen tunnistamisesta ja asioiden käsittelemisestä yleisemminkin " meidän" päiväkodissamme ja tämän yhden opettajan toimesta. En kuitenkaan ole niin tyhmänylpeä, että en lapselleni apua hakisi, jos oikeasti tuntisin hänen sitä tarvitsevan.
Kiitos keskustelusta :)
-Cityäippä-
Meidän esikoisella oli hoidossa käynnin suhteen " vaikea" vaihe tuossa 3-3 1/2 vuoden paikkeilla. Tyttö leikki mielellään yksin eikä muutenkaan ollut kovin kiinnostunut toisista lapsista. No tästä sitten päiväkodissa oltiin huolissaan ja minua asia lähinnä ärsytti (siis hoitajien kommentit). Jotenkin sitä vaan tuntee oman lapsensa enkä ollut missään vaiheessa itse huolestunut ja sanoin sitten päiväkodissakin, että minusta neidän tyttö on itse tilanteeseen tyytyväinen ja muutenkin perustyytyväinen tapaus. Sanoin myös, että eiköhän tuo pikkusiskon syntymä ole vaikuttanut jollakin tavalla tähän isompaankin. No, nyt neito on nelivuotias reipas päiväkotilainen, joka leikkii toisten kanssa, ottaa toiset lapset huomioon ja on muutenkin sosiaalinen ja iloinen tyttö. Eli, lapset ovat erilaisia kehityksessään ja ihanaahan se vaan on, että kaikki eivät ole samanlaisia. JOhdonmukaiset toimet ja luottamus omaan itseen kasvattajana on parasta mitä lapselleen vaan voi antaa. Tsemppiä kaikille!
Eihän alle 3-vuotiaden vielä kuulukkaan varsinaisesti osata leikkiä yhdessä. Se on enempi sellaista rinnakkain leikkimistä.
Meillä tyttö aloitti syksyllä 2,8-vuotiaana päiväkodissa ja on ainut lapsi ja oli siihen asti kotihoidossa.
Kävimme kyllä seurakunnan perhekerhossa muihin lapsiin tutustumassa sekä leikkipuistossa.
Tytö on aina ollut hirmu sosiaalinen lapsi. Ikinä ei oikeastaan ole ketään vierastanut, vaan missä vain on ollut muita lapsia niin sinne on pitänyt päästä.
Ehkäpä tämän vuoksi on sopeutunut loistavasti päiväkotiin.
Sai heti kavereita sieltä. Nyt niitä on tullut jo paljon lisää.
Tytön päiväkoti on pieni,joten kaikki tarhan lapset ovat samalla pihalla ja tekevät paljon koko talo yhdessä.
Varmasti lapsesi alkaa leikkiä muiden lasten kanssa kunhan ensin tutustuvat toisiinsa ja kun on sen aika poikasi kehityksessä.
Omituista päiväkodin hoitajilta verrata alle ja yli 3-vuotiaita keskenään.
Meilläkin tosin jotkut puuttuivat siihen kun tyttö ei aluksi paljon puhellut. Mutta toisten mielestä puhui ihan rittävästi ja nyt puhetta piisaa yllin kyllin.
Ei kaikki lapset ole samanlaisia ja tee samoja asioita juuri täsmälleen saman ikäisinä.
Kyllä kaikki varmasti alkaa sujua hienosti.
yhteisleikkiä sen varsinaisessa merkityksessä. Jos lapsi ei kuitenkaan karta muita lapsia tai ole muuten epäsosiaalinen ryhmässä niin mielestäni ei pitäisi olla mitään hätää. Yhteisleikki tulee kun lapsi on siihen kypsä ja puolessa vuodessa voi tapahtua ihmeitä. Omat lapseni ovat olleet varhaisia yhteisleikkijöitä mutta naapurissa on pari 3v. poikaa jotka eivät vieläkään osaa kovin monimutkaisia yhteisleikkejä leikkiä vaan enemmän leikkivät rinnanleikkejä toisten lasten kanssa ja nämäkin pojat ovat perheiden toinen ja kolmas lapsi eli ei leikkiseurasta ole puutetta.
Meillä poika on vilkas ja tutustuu helposti uusiin ihmisiin.Onkin saanut jo kavereita aika hyvin.Kolikon toinen puoli tuntuu olevans e että kun poika niin reippaasti menee tutustumaan niin ujommat lapset puolestaan hämmentyvät.
Monena iltana poika on selittänyt että halusin olla xxx kaveri mutta se ei halunnutkaan leikkiä mun kanssa.Se vaan seisoi eikä puhunut mulle mitään.
No kun olen kysynyt pk tädeiltä niin ovat sanoneet että kyseinen lapsi on ujo ja syrjään vetäytyvä joten ei pidä ihmetellä miksi ei uskalla puhua poikasi kanssa.
Eli joskus se ottaa koville vilkaammallakin lapsella tuo kavereihin tutustuminen.
Minun mielestäni se on hyvä että on erilaisia lapsia.Ei kaikkien pidä tutustua nopeasti uusiin ihmisiin.Uskoisin että hiljaa hyvä tulee.
Se jo että lapsesi puhuu innostuneesti pk:n tapahtumista on tosi hyvä juttu.Se tarkoittaa että hän viihtyy siellä hyvin.
Varmasti hän löytää kavereita sieltä kunhan aikaa kuluu.Yksi hyvä kaveri korvaa monta tuttavaa!