Piilotin lelukirjan enkä anna sitä lapsille. Olenko huono äiti?

Meillä viime joulun alla 2v poika ei osannut vielä puhua ja vaatia, mutta osasipa Lelukirjaa selatessaan näyttää tietyiltä sivuilta mitä haluaa ja osasi valita vielä ne kirjan kalleimmat ;) Ei saanut kuin yhden niistä toiveista.

Taustalla minä sanon, että " aina ei saa mitä haluaa" . Haaveilla toki saa ja varmaan jonkin lelun saavatkin.

Jos lapsesi ovat sen ikäisiä ja luonteisia että lelukirjan saadessaan jauhavat ja jankuttavat joka toisesta lelusta kuinka se ja se on ihana ja kuinka tämä ja tuo on pakko saada ja kirjoittavat joulupukille metrin mittaisen toivelistan, piilota.



Jos taas kirjasta ei aiheudu muuta ongelmaa kuin sinulle päänvaiva, anna lapsille. Saahan sitä haaveilla, teet vain selväksi että kaikkea ei voi saada ja että heillä on jo paljon leluja kotona.

Lapsen täytyy oppia käsittelemään myös pettymyksiä. T. Äiti, jonka lapset saavat lukea lelukirjaa vapaasti, toivovat kaikenlaista, mutta saavat kumpikin vain 4 joululahjaa ( 1 kirjan, 1 musiikkituotteen eli soitin, cd tai laulu/nuottikirja, 1 lelun ja 1 pelin )

Hirveästi kaikenmaailman önkkimönkkejä. Poika (4v) sanoi itsekin, että käännä sivua sinne missä ne lasten lelut on. Muutamalta sivulta löysi kivan jutun.

mutta muistan omasta lapsuudesta ne kyllä. Kovastihan niitä selailtiin ja toivottiin vaikka mitä, mutta koskaan ei niitä leluja saatu. Jouluna saatiin kyllä muita leluja jotka oli mieluisia eikä siinä vaiheessa enää muistanutkaan niitä lelukirjan juttuja.



Ainoa, mikä tulee enää mieleen Lelukirjasta halutuista jutuista oli aidonnäköinen oranssirantuinen pehmokissa. Nyt minulla on ihan oikeita kissoja jotka kyllä korvaa sen, etten sitä pehmolelua aikanaan saanut ;-)

Ei ole sama asia jos minä aikuinen luen sisutus lehtiä ym muuta kaupallista kun opettaa lapset siihen jo pienestä pitäen!

Missä teidän järki on????

Meillä oli lapsena yksi tuollainen lelukirja, tai oikeastaan se oli pikkusiskon lukemistoa. Ei hän luullutkaan, että saisi sieltä jotakin. Kunhan vain katsoi kivoja kuvia ja " luki" sitten iltalukemisina, ehkä vähän haaveillen joskus. Vanhemmat voivat kyllä tehdä selväksi, että kirja on vain ihailemista ja katselemista varten. Itse sanoisin, ettei niin kalliita leluja hankita meille. Monet lelut ovat vielä ihan tyhjänpäiväisiä tai jopa kamalia.

Ja haluaisi tietenkin kaiken mitä näkee. Aluksi mulle tuli huono omatunto siitä, että opetan tytön niin materialistiseksi. Mutta sitten, selitin, että joulupukki ei kaikkea tuo mitä haluaa. Samana päivänä kuulin, kun tyttö sanoi ukille " En saa kaikkia leluja, joulupukki tuo vaan yhden lahjan. Ihanan ponin" Eli jos 2v. jotenkin ymmärtää, niin eiköhän ne isommatkin!

Jos talous on muutenkin konkurssin partaalla, tai leluja (joilla ei kaikilla kuitenkaan leikitä) pursuilee ovista ja ikkunoista, on turha esitellä lapselle mielitekoja joita ei voi saada. Paha mielihän siitä vain tulee, ja kahnauksia leluja turhaan kärttävän lapsen kanssa. Tuon " kaikkea ei voi saada" periaatteen ymmärtäminen on lapselta melko kohtuuton vaatimus, jos tilanne on se ettei lapsi kuitenkaan tule saamaan MITÄÄN. Idea, että lapsen annetaan itse valita lelu tai pari kuulosti hyvältä, sehän on kohtuullista, mutta jos todella mitään ei ole varaa/tilaa hankkia on turha lietsoa kiusauksia..

Kyllä meidänkin lapset sieltä ympyröivät mitä tahtoisivat. Kaikkea ei todellakaan osteta, vaikka lapset haluis mitä.



Mutta meillä lapset (5v ja hieman alle 3v) ainakin tykkäävät leikkiä tuon lelukirjan kanssa. Jokaiselta sivulta molemmat aina valkkaa minkä lelun haluisivat ja mikä olisi hyvä vaaville. Ja keksiv' t mitä leikkejä voisi milläkin lelulla tehdä. Saavat myös jotain leikki-ideoita vanhoille leluille. Jne..



Se lelukirja on on ainakin meidän lapsille sellanen must, kuin mammalle uus vogue :)



" katsoa saa, mutta koskea ei" Eli lehteä voi selata, mutta kaikkea ei todelllakaan saa :)

Kertoilee sitten " vahingossa" mistä tykkää, ja äiti saa miettiä onko järkevä lahjaksi.

meillä lapset lukevat lelukirjaa ja saavat toivoa siitä vaikka jokaista lelua mutta tietävät myös ettei kaikkia osteta.

anna ny ihmeessä niille se kirja

Meillä vauva ja tuli tänään tuo Lelukirja. Sanoin miehelle, että pitää piilottaa tuollaiset kunhan tyttö niistä jotain tajuaa. Kyllä lapset näkee muutenkin tarpeeksi leluja ja osaa vaatia.



Ehkä voisi antaa lehden ja antaa toivoa kolme lelua sieltä?

Lapseni ovat myös koululaisia ja tarpeettomia mielitekoja nuo kirjat herättää.



Aiemmin tein joskus noin mutta tieto tuli naapurin tytöltä että Lelukirja on ilmestynyt ei auttanut muu kuin kaivaa opus kaapista.

Meillä lelukirjaa luetaan ahkerasti ja vaikka mitä toivotaan, - tuttu juttu edellisiltä vuosilta. Lapset ovat huomanneet, että kaikkea ei saa, mutta jotain joskus... Kuulemma tarhassakin juttelevat, että mistä kukakin tykkää.

Kyllä minäkin luen kaikenmaailman sisutus-, muoti- ja kauneuslehtiä, eikä ole ollenkaan sellainen fiilis, että mun on pakko saada kaikki heti tänne nyt. Ehkä mun on annettu lapsena lukea lelukirjaa ja annettu huomata, että on kiva joskus vaan katsella kivojen juttujen kuvia.

Minusta on ihan hyvä asia opetella haluamaan sellaisia asioita, joita ei voi saada. Voittehan yhdessä ihastella kaikkia ihania tavaroita ja miettiä, mikä sitten oikeasti olisi se ykkösjuttu. Kyllähän kouluikäiset jo tajuavat senkin, että kaikkea ei voi saada mutta ihan kaikesta saa silti unelmoida.



Nimim. Talokirjat, sisustuslehdet ja vaatekatalogit kyllä kuluvat äidinkin käsissä

Meillä on lelukirjat säästössä monelta vuodelta ja ne ovat tytön aarteita. Kyllä hän tykkää sieltä leluja näyttää, mutta pääasiassa vain ihailee ja haaveilee sen sijaan, että kinuaisi jotain itselleen. Erityisesti tyttö ihailee kauniita barbin- ja nukenkuvia. Aivan samalla tavoin kuin minä luen vaikkapa sisustuslehtiä ja hiplailen kaupassa kauniita astioita niitä kuitenkaan ostamatta.

Meillä lapset katsovat kirjaa, mutta tietävät ettei sieltä juuri mitään osteta. Jouluksi ostetaan joku lautapeli ja yksi lelu per lapsi.