***TYYLILYYLIT heinässä***

Nyt tulee vaan omaa napaa kun lauantaina oli sellanen säikähdyksen päivä... ja pikaseen pääsin sukulaisten koneelle.



Lähdettiin lauantaina häihin (onneks jätettiin poika nukkumaan ja ajateltiin hänet myöhemmin hakea) kerettiin kirkossa käydä ja juhlapaikalla morsiuspari onnittelemaan kun rupes "tapahtumaan". Tuli sellanen olo, että nyt täytyy käydä vessassa ja pönttöön holohti ihan kirkasta verta ja paljon. Heti tuli tietenkin olo, että tässä tämä nyt oli. Kävin ukolle sanomassa, että nyt mennään... Päästiin päivystykseen ja pikkusen verta tiputteli koko ajan, ei mitkään kovin hyvin fiilikset. Ultraan päästiin tunnin venauksen jälkeen, ja lääkäri ensin kokeili aristaako kohtu, kyllä vaan aristi ja pirusti vasemmalta puolelta. Rupes ultraamaan ja samantien käänsi monitorin meihin päin... Ei mitään hätää pikkunen potkii vinhaa vauhtia istukkaa ja kätöset heiluu kyllä pääs kyyneleet valloilleen, meillä on pieni taistelija kasvamassa masun uumenissa

Veri tuli pienen verisuonen repeämisestä istukassa, muuten normaalia elämää saa viettää mutta kaikki ässät kielletty ja mitään painavaa ei saa nyt nostella. Ei kyllä haittaa, ukko saa siivota, mutta esikoinen ei nyt ymmärrä miks ei enää äiti nosta häntä.



Edelleen vähän aristaa välistä istukan kohdalta, mutta vuoto on loppunut...



Perjantainahan meillä on se np-ultra joten siellä tarkistetaan tilanne. Jännittää ihan pirusti se niskapoimun mittaaminen, ettei tuu taas huonoja uutisia, mutta tämä lauantainen lääkäri kyllä sano, että sen verran vilkas tapaus ettei mitään huolta pitäis olla. Onni-enkeli ei edes rv14 ultrassa oikein tahtonut liikkua vaikka kuinka tökittiin :|



Tämä mamma jatkaa nyt kesälomaa rauhallisissa merkeissä, ja odottaa np-ultraa, tulen sitten taas kertoilemaan kuulumisia :wave:



Nipparalle ihan hirveesti plussapuhureita +++++



Ja kaikille lyyleille oikein hyvää kesän jatkoa :D





Kiti / B-E ja pikkutaistelija rv10+5

tosi pikkuruinen alue mihin kirjottaa... On tää vauva.fi menny kurjaksi!! SIvut ei aukee tai sit tää on tämmöstä sohlaamista!



Kylläpä täällä on taas tapahtunut... Priskulle vaan voimia täältä! Koitahan nyt sitten rauhoittua, että saat taas ittesi kuntoon!



B-E:lle samanmoista hiljakseen eloa toivotan! Varmasti on ollut pelko takapuolessa! Onneksi on kaikki hienosti! Enkeleitä matkaan!



Rimpe se kirmaa laitumella! Rölde on kyllä iso tyttö!! JA ihanaa, että imetys sujuu, ja tykkäät!!



Meillä ei kummosta! Justiina on jo 7kk!! Tässä kuussa meillä ei olekaan neuvolaa, vasta 8kk iässä sit taas seuraavaksi! 4. korvaatulehdus oli, ja meni! Likka menee huoneesta toiseen ja tutkii kaiken minkä saa käsiinsä! Kova eroahdistus päällä, ja äiti on nyt kaikkikaikessa! On rakastunut keittiön kelloon, ja sanoo, että "Kssshh", kun haluaa keskustella kellosta! Kiinteitä menee jo se 5 ateriaa päivässä! Yöt nukkuu hyvin! Kaikki siis ihan entiseen malliin hienosti!



Mulle tuli uusi aika sinne Heinolaan nilkkaleikkaukseen, se on jo elokuun 11pvä, mut minä tässä nyt pähkään, et miten se oikeen käytännössä luonaa... Siellä on talo kiinni 28.päivään asti, ja sillon pääsen vasta anestesialääkärin kanssa juttelemaan imetyksestä jne...



Mut ei tässä mitään! Kattellaan!



nonuli ja justiina 7kk

Täällä sitä ryvetään eteenpäin, välillä suunnattomassa itsesäälissä, välillä menee paremmin =/ Täti tuli taas, niinkun aina... Alkoi siis yk23. Pitäis kai alottaa laskut uudelleen alusta kun kerran raskaana olin, mutta paskat alotan, katselen noita yrityskuukausien määrää ja ryven itsesäälissä. Alkaa taas kaikki muukin kaatumaan päälle.



Pojan 5v piti syksyllä aloittaa toimintaterapia, kun sillä on vähän ongelmaa motoriikassa (on vähän kömpelö, piirtäminen ei oikeen suju, ei mitään pahempaa kuitenkaan). Psykologon testien perusteella saatiin maksuosoitus (vai mikä se onkaan) ja vain lääkärintodistus puuttui. No käytiin samalla sit 5v neuvola ja neuvolalääkäri, ja nyt tää neuvolalääkäri olikin sitä mieltä (terveydenhoitajan kanssa neuvoteltuaan) että ei mitään toimintaterapiaa, vaan päivähoitoon. Ja kauheella kiireellä terveydenhoitaja alkoi etsimään hoitopaikkaa jo sillävälin kun olimme siellä lääkärillä, vaikka en kyllä ollut edes antanut suostumustani koko asiaan. Ollaan ukon kans vähän nyt sekasin tän asian kanssa. Puheterapeutti (12 käyntikertaa) ja psykologi (joka teki jotain testejä pojan kans pari kertaa) siis suosittelivat toimintaterapiaa. Ja nyt sit tää lääkäri joka 10 min tutki poikaa (kävely, ryhti, korvat, suu) on sitä mieltä että ei terapiaa vaan hoitoon. Itse uskon ennemmin psykologia joka sentään teki tarkemmat tutkimukset pojasta kuin tuo terveydenhoitaja (jonka sanomisiin lääkäri ilmeisesti pohjasi sanansa). Hoitopaikka pojalle sitten kauheella kiireellä hommattiin, jossain ryhmäperhepäiväkodissa pari aamupäivää viikossa, aloittaa pitäisi elokuussa. MInä vaan tässä ihmettelen, että miten tuo hoitopaikka sitten on parempi vaihtoehto kuin seurakunnan kerho 2 kertaa viikossa + toimintaterapia... Näin luulin sen menevän ja se olisi mielestäni ollut hyvä. Miten muka perhepäiväkodin pari perhepäivähoitajaa muka osaa ja ehtii opettamaan poikaa, ihmettelen vaan. Ja mitä eroa sillä sitten olisi tuohon seurakunnan kerhoon... Päiväkodilla ollaan varmaan aamupäivällä ulkona muutama tunti, joten missä välissä poikaa sitten ehditään auttaa ja opettaa... Minä siis edelleen työttömänä kotona, joten ehtisin poikaa kuskata terapiaan ja kerhoon. Toisaalta taas kukaan noista ämmistä ei ilmeisesti ole ajatellut asiaa nenäänsä pitemmälle, sillä jos minä tästä töihin pääsen, niin silloin poika tarvitsee pidemmän hoitoajan kuin tuo pari aamupäivää (ja tuossa hoitopaikassa tulee eskarilaiset iltapäiväksi joten ilmeisesti pidempi hoitoaika ei mahdollista) jollon poika joutuisi taas uuteen hoitopaikkaan. Eskaria tuolla ei tietenkään ole, joten vuoden päästä poika sitten ainakin joutuisi toiseen, ellei jo kolmanteen hoitopaikkaan eskariin.... Äly hoi, älä jätä...!!!! Että tämmönenkin sit vielä.



Ja minulla nyt päällä vielä lääkekuuri, kahta erilaista antibioottia (kai..) kun viikko sitten alapäähän (välilihaan) ilmaantui suuri patti, suurimmillaan peukalon kokoinen, joka oli täynä verta ja mätää (tai jotain sellasta). En pystynyt kunnolla kävelemään enkä istumaan kun oli niin pirun kipeä ja särkikin vielä. Onneksi patti sit aukesi itsestään, mömmöt valui ulos (hyi helvetti!!) ja on nyt jo melkein parantunut. En kyllä enää tollasta olis sen keskenmenon päälle tarvinnut.



Että siis alkaa olla mitta täys taas tätä kaikkea paskaa. Koskahan niitä hyviä asioita alkais tapahtuun... Miehelläkin vielä ensi viikko töitä ja sit vasta kesäloma, täälä sitä tökötetään kotosalla ja haaveillaan muumimaailman reissusta.



Prisculle isot halit taas, että parantuisit ja pystyisit taas olemaan ja nauttimaan elämästä!



Terveisin Nippara the valittaja kp3/31 yk23





Anteeks tää ruikutus, tiedän että maailmassa on pahempiakin asioita...



Hauskaa Heinäkuuta kaikille!!

Heipsan vaan pitkästä aikaa :) Paljon on tapahtunut....



Kiirettä on pitänyt, ja pienen pientä stressiä. En jaksa alkaa alusta tätä soppaa keittää, joten kerron vaan että monesta eri syystä, me ei muuteta, tuli kaikenlaista juttua ja mutkaa matkaan, rakennuttajalla ei mm. tarvittavaa lupaa, hinnat ei pitäneet paikkansa, jne... joten käräjien kautta kaupat purkaantu, ei onneksi meidän tappiolla. Eli jäädään tähän, ja nyt meille on tulossa ISO remontti joka repii mun hermot riekaleiksi... 3 viikkoa pitäs jaksaa tätä vielä, sit on ohi, ja tosi nättiä tulee kyllä:) Uusiksi menee kylpyhuone, laminaatit, maalit, väliovet, vaatekaapit, eli lähes kaikki.



Meillä oli viime viikolla 6kk neuvola, 8400g ja 66cm. Kaikki kunnossa! Peppi ei mene millään tyylillä eteenpäin, napa-akselilla pyörii kyllä masunsa päällä, kääntyminenkin tapahtuu harvoin ja valituille:) mielummin pyytää apua! hampaita ei ole, enkä niitä odotakkaan vielä, mikäli siskoihinsa on tullut. Tyytyväinen ja aurinkoinen lapsi edelleen, nukkuu yönsä ja syö ruokansa:) ihana!!



Rimpelle eka onnittelut pitkästä imetyksestä, tiedän sun tunteen, kun mä imetin ekaa kertaa kanssa nyt mulle pitkään, eli 3kk!!! TOSI outoa!!



Kovasti voimia sulle väsymyksen ja ketutuksen voittamiseen, voin kertoa että sitä on liikkeellä... mulla kanssa pää hajosi tässä totaalisesti pari viikkoa sitten, tai oikeesti varmaan kymmenen vuotta sitten, mun mies vei mut lääkärille, ja diagnoosi oli voimakas uupumus ja stressi, hermoromahdus. Nyt sitä sitten hoitaessa... Olo aika perseestä. Ekaa kertaa ikinä mä puhun jollekkin ammattilaiselle kaikkea paskaa mitä mun elämässä on käyny... saan olla se heikompi, mun ei tartte jaksaa ja olla vahva. Se tekee hyvää... tää prosessi on ihan alkutekijöissään, käyn 2 kertaa viikossa puhumassa ja nappuloita naamaan... kauheaa tässä on se, että itse en edes omasta mielestäni ollut kun "vähän väsyny"!!! Päivä kerrallaan, nyt just on sellanen maailmanlopun olo:((



Kaikille lyyleille kaikkea kaunista :x Nipparalle extra paljon rakkautta....



priscilla, the burn out gueen.

Väsyä löytyy täältäkinpäin..Esikko koettelee hermoja oikeen urakalla ja lisäks tuo pienempikin on ollut muutaman päivän hirmu kiukkuinen. Liekkö syynä kuumuus, uni vai joko on satsi uusia hampaita taas tulossa. En tieäd, mutta välillä tuntuu että pää räjähtää.

Että voimia toivottelen teille muillekin.*halit*



Meillä oli eilen yllätyslähtö neuvolaan..tai no, kyllä se aika tiedettiin, mut mies sitten ilmottaa tuntia aiemmin että muistitkos että tänään on neuvola? Enpä tietenkään muistanut, ja onneks vauva oli jsut herännyt ja olin syöttämässä mössöä hälle, ei tarvinnu kuin esikkoa sit houkutella laittautumaan valmiiks.

Minttiksellä oli pituutta 68,5cm ja painoa 8,195kg. Ja tää oli 8kk neuvola. Lääkäri kirjotti korttiin että tyytyväinen ja iloinen vauva, hyvin kasvaa ja kehittyy, ja lonkat, vatsa yms. mitä se nyt tutkikaan, ok.



Vieläkin käy välillä semmoinen surkuolo, kun kattoo noita meijänkin kissoja ja että niistäkin on joskus luovuttava. Tais miun pää seota sen kissan takia, suren vaan noita vielä elossaoleviakin..



Pitänee keittää lisää kahvia.

Hiljasta on täälläollu, lomalle pääsin minäkin ja sain vielä pidettyä salassa töissä tämän matkustajan :D hullultahan tuo kuulostaa mutta oon jo paljastunu masun kasvun takia muutamalle ja nyt mennään vasta 9+1, no arvasin kyllä koska edelliset on kanssa näkyny tosi aikasessa vaiheessa.



Mä ilmottaudun kanssa tohon väsy kerhoon, tosin varmaan eri syystä ;) jotenkin tuntuu että nyt viime viikko ollu ihan mahdotonta pysyä hereillä ja oonki ollu saikulla hyvällä tekosyyllä, onneks ei tartte viedä todistusta kun on vaan 3 päivää putkeen poissa, tänään kävin sitten töissä ja huomenna on jo loma :D



Mä ihmettelen kovasti nykyistä neuvola käytäntöä :o kun mulle ei kuulu ollenkaan neuvolalääkäriä koska kävin alkuraskauden ultrassa, siis mitenkäs nää asiat voi korvata toisensa. siis onhan se myöhemmin mutta kuulema vasta rv30 tienoilla. Muutenkin ihmettelen kun kävin neuvolassa viime viikolla 8+1 niin seuraava neuvola on öööö 19+1 tohon väliin mahtuu 2 ultraa. Np-ultraan sain ajan se olis kahen viikon päästä 11+2 ja kontrolliultra 18+1 ja rakenneultra 19+5.



Np-ultra jännittää ihan mahdottomasta, meille on varattu yli pitkä aika ja lääkäri tulee mukaan ultraan. Samalla otetaan veriseula. No onpahan ainakin tutkimuksia tutkimusten perään, tosin koko elokuu täytyy elää ilman neuvolaa tms. kontrolleja. Taidan kuitenkin soittaa sinne kun on ollut tuon hempan kanssa ja paineiden kanssa aikasemmin vähän ongelmia... Onneks on kotidoppler niin voi ainakin sydäntä kuunnella kotona :D



Nyt tää lähtee ottamaan radaripiirasta uunista ja nautiskelemaan :P



oikein mukavaa kesää kaikille, ja yrittäkäähän ottaa rauhallisesti



Kiti / B-E ja pikku nuudeli rv9+1

Tuohon imetykseen, mistä Rimpe ja Priscu jutteli..

Miulle on aina ollut "selviö" että ainakin yritän imettää, jo vaan maitoa tulee. Olikin yllätys, kun siel synnytyssalissa kun sain vauvan viereen niin kätilö kysyi ihan että haluanko yrittää. Ois tehnyt mieli vaan sanoa että;daa, onhan se miun aarre nyt, tietty haluan.

Enkä tällä tarkoita etteikö he, jotka ei vauvaa imetä(edes yritä) eivät siitä vauvastaan tykkäis tms!

Ja jos en oliskaan voinut/pystynyt/ei ois tullut maitoa, niin olisi ollu aika järkytys, mutta pakkohan näitä ois ollut jotenkin ruokkia, eli pulloa ja korviketta sitten.



Ja jos jollakulla on ollut yhden lapsen kanssa vaikeuksia imetyksessä, niin onhan se mukavaa jos seuraavalla kerralla onnistuu paremmin.



Kiva kuulla että B-E:llä menee hyvin, hyvää lomaa!



Myö käytiin varmaan viikko sitten kattomassa miehen siskon uutta vauvaa, heille tuli pojan kaveriksi pieni tyttö. Kyllä sen vaan ehtii unohtaa, miten pieniä nää on sillon "pieninä"..tuo kuopuskin tuntui jo niin isolta tytöltä=)



Miulla paino taas vähän pomppi, ja arvelin että kohta pomppii vielä enemmän,ylöspäin, kun miehen veli tuli meille yökylään ja mitäpä muutakaan sillä ois ollut mukana kuin miun lempparisipsejä!

Mutta, onnistuin pitämään näppini erossa, en ottanut edes yhtä, koska tiedän miten moneksi se yksi ois sit muuttunut..



Juuh, semmosta tänne..pitää lähteä aamukahvin ja -puuron laittoon..

-Miltsu ja neidit-

Voi Rimpe ja Prisku, voimia molemmille ja jaksamisia!

Tiedän että tää kuulostaa ihan sikamaisen itserakkaalta ja kamalalta, mutta on "mukava" lukea että ei teilläkään se elämä koko ajan hymyile vaikka vauvan saittekin... Meinaan kun itelle on jotenkin alkanu sellaset ajatukset kasvaan ja juurtuun, että tää elämä muka sit muuttuis paremmaks ja täydelliseks kun vaan sen vauvan sais... Sit ei olis huolen häivää enää jne... Pudottaa mukavasti maan pinnalle kun lukee teidän vaikeuksista. Tajuaa taas että ei tää elämä tästä miksikään ruusuilla tanssimiseks muuttuis vaikka sais kolmoset. Jaksaa taas nautiskella tästä elämästä tälläsenään, noitten kahden ihanan pikkuihmisen kans. Ääh, toivottavasti tajuatte mitä yritän sanoa. Ja toivottavasti ette vaan loukkaannu mun jutusta!!! Kaikkea hyvää teille toivon ja ihan oikeesti että saisitte asiat kuntoon ja jaksaisitte taas jatkaa hyvillä mielin. Isot halit kummallekin!!!! Ja Priskulle kiitos kun omien vaikeuksies keskellä vielä jaksat muakin ajatella *iiiso hali*



Maanantaina kp 17 (keskenmenon ekasta vuotopäivästä laskettuna) sain komean plussan ovistestiin, ja tässä on sit pupuiltu muutamankin kerran jo. Pieni toivo elää että jos vaikka heti raskautuis uudelleen. Joo, aika epätodennäköstä mutta pakko se on johonkin uskoa ja toivoa...



Hauskaa ja hyvää heinäkuuta kaikille!!



T. Nippara jolta on tän päivän helle tainnu sulattaa viimesetkin aivosolut =/

kp 21/32(?) dpo3

Milennalle selvennyksen vuoksi sanon että kyllä mä olen noita kaikkia halunnut imettää! Siis esikon imetys loppui kun rupesin kakkosta odottamaan ja esikko vieroitti itse itsensä. Kakkosen kanssa ei maidon tulo tasaantunut lainkaan vaan me uitiin siinä jatkuvasti-> tukoksia, kuumeita, kipuja! Koin tuon kakkosen kanssa että en osaa,pysty, kykyne ja kun siihen lisättiin synytksen jälk. masennus oli parempi siirtyä kokonaan pulloon!

Kolmonen niin ikään vieroitti itse itsensä rinnasta jo tosi pienenä (4kk), siis ei suostunut syömään vaan huusi todellakin pää punaisena niin pitkään kun yritti rintaa tarjota! Siihen ei auttanut asennon tai paikan vaihto, ei valojen päällä oleminen tai pois laitto, ei rintakumi eikä mikään muukaan! Eli yrittänyt olen kaikkien kanssa ja jopa tykäänyt että imetys on hyvä asia mutta niin vaan on kaikkien hyvinvoinnin takia ollut parempi "luovuttaa" suosilla!

Kaikki kun ei ole omasta haluamisesta kiinni!! Ärsyttää ihmisten fanaattisuus ja ehdottomuus!!



Nipparalle onnittelut ovisplussasta! Toivottavasti raskaudut pian uudelleen! Sinun ajatukset on kuin suoraan minun päästäni silloin Rölden yrityksen ajoilta.. Tuo kun antoi odotuttaa itseään toista vuotta (mikä on lyhyt aika teihin verrattuna)

ehti silloin ajatella kuinka hyväksi kaikki vauvan myötä muuttuisi! Pelkästään raskautta kohtaan oli jo ihan hurjasti odotuksia ja "suunnitelmia" kuinka tällä kertaa nauttisin kaikesta ja unohtaisin pelot, jne... vaan toisin kävi!! Pelkäsin ensimmäiset kk:t ihan tosissaan ja tavallaan kieltäydyin olemasta raskaana. Vasta puolenvälin tienoilla rupesin hellittämään vauhtia ja pikkuhiljaa uskomaan siihen että meille ehkä kuitenkin vaavi suodaan.. Nyt tuntuukin tosi pahalta kun elämä ei olekkaan "täydellistä" vaikka tätä on niin pitkään toivonut. Syyllisyys painaa jatkuvasti kun en osaa pysähtyä vaan nauttimaan näistä ohi kiitävistä hetkistä. Pelko pienen menettämisestä oli alkuun niin kova että en uskaltanut edes rakastaa täysillä!!

Eli minä en aiknakaan pahastunut sinun pohdinnoista!!



Prickulle voimia! Olet tärkeä!



Sannuska?? Tulehan kertomaan sinäkin kuulumisia!!



Nyt on heinäntekoon lähdettävä kun poutaa ovat luvanneet koko viikoksi! Ai miten niin mun väsymys johtuu jostain ihan muusta kun Röldestä!! ;-)



Rimpe

Rimpe, en tarkoittanut että vauvaa olisi mielestäni ihan pakko imettää, vaikka ois mitä ongelmia!

En mielestäni ole mikään fanaatikko, ja kirjoitinkin että jos en itsekään olis syystä tai toisesta pystynyt imettää, niin tietysti olisin antanut korviketta. Pääasia että vauva JA äiti voivat hyvin!

Ja jos on noita ongelmia, mitä laitoit, niin parempi siirtyäkin pulloon kuin hakata päätään seinään asian kans. Miekin kuulemma vieroitin itse itseni n.3kk:n vanhana, en vaan ollut huolinut rintaa enää ja äiti olikin sit antanut pullosta ruuat. Eikä siin' oo mitään väärin..

Ei ollu tarkoitus kenenkään mieltä pahoittaa tuolla kirjoituksella. Aattelin että voisin omasta puolestani sanoa mielipiteeni, mut ei ois kannattanut.

Anteeksi vaan vielä--

kiitos Rimpe, tärkeä olet siekin, tiiät sen... voimia, sisko.



nippara, näin se on että on turha luulla "että naapurin oven takana menee paremmin".



mä en jaksa muuta. päivä kerrallaan...