Taaperoperhe ja vanhempien lepo

mutta olen itse aina tottunut (lapsesta asti) nukkumaan päiväunet, joten niitä kaipaan edelleen.



Minä siis ole aina itse nukkunut päiväunet samaan aikaan kuin lapsetkin. Teillä ehkä tuo vanhin on jo päiväunet lopettanut, joten silloin on tietysti aika hankalaa, kun häntä pitäisi silloin viihdyttää kun pienemmät nukkuvat.



Itse yrittäisin saada isomman lapsen puuhaamaan omiaan eli esim. värittämään, lukemaan omaa kirjaansa, katsomaan videoita tai vastaavaa ja itse samalla ottaisin nokkaunet, vaikka sen 15-30 min, jotta taas jaksaisi iltaan.



Mulla helpottaa se, että olen kyllä aamuihminen, mutta silti on raskasta joka aamu herätä "turhan aikaisin". Meillä mies jää vielä aamulla loikomaan sänkyyn (vapaapäivinä joskus jopa tunniksi). Hänen mielestään on minun roolini äitinä hoitaa lasten aamutoimet, ei niihin yleensä osallistu, ellen erikseen pyydä ja silloinkin vastahakoisesti... Edes äitienpäivänä ei mies hoitanut aamutoimia, silloin kieltämättä annoin miehen kuulla kunniansa ;-)



Eipä tästä ehkä mitään apuja ollut mutta ymmärrän tilanteen, raskaus varsinkin lisää väsymistä. Tsemppiä sinulle ja onnea tulevaan synnytykseen !



salminakki

Eli meillä toinen saa viikonloppuna nukkua toisena aamuna niin pitkään kuin huvittaa ja toinen toisena. Se auttaa jaksamaan eikä tule mitään sanomista, kun kummallakin on sama oikeus.



Päiväunet viikonloppuisin ovat myös ihanat silloin tällöin. Olen joskus tehnyt superväsyneenä niin, että kun pienimmäinen on unten mailla, olen ottanut unta vastaan hangoittelevan 5-vuotiaan kainalooni katsomaan jotakin lasten piirrettyä, mukava tyyny pään alle ja viltti päälle. Itselleni tulee uni noin minuutissa ja jos lapsi ei kerta kaikkiaan ole väsynyt, pysyy kuitenkin kainalossa katsomassa piirrettyä ja antaa minun nukkua.

Mekin nukumme viikonloppuisin molemmat yhden aamun pitkään ja toinen on lapsen kanssa. Kieltämättä tämä verottaa yhteistä aikaa, mutta pakko saada univelat pois jotenkin. Sitä on ihan uusi ihminen kun saa nukkua yhden yön kellon ympäri=)



Nukun myös päikkärit välillä, yleensä en kyllä malta kun on päivällä niin kiva katsella leffa tvs. kun lapsi nukkuu. Mutta meillä onkin vain yksi lapsi, joten päikkäreiden nukkuminen on helpompaa!

Tai oikeastaan mä olen yleensä se, joka jää vielä nukkumaan, kun muut heräävät, koska mies yleensä herää ensimmäisenä klo 8-8.30 aikaan ja lapset vasta sen jälkeen. Mä olen aina ollut tosi aamu-uninen, joten saan kyllä olla todella kiitollinen siitä, että meidän lapset eivät ole harvoja poikkeuksia lukuunottamatta juurikaan heränneet ennen klo 8. Nyt kesällä ovat yleensä heränneet vasta klo 9 aikaan, joten sen puolesta mua ei pitäisi päivisin niin kamalasti väsyttää. Olen vaan niin yökukkuja, että menen yleensä nukkumaan klo 01 aikaan, enkä yleensä edes nukahda heti. Lapset menevät nukkumaan n. klo 21.30 aikaan eli jää kuitenkin ihan hyvin omaa aikaa illalla, vaikka yrittäisinkin joskus mennä jo ennen puoltayötä nukkumaan. En silti vaan pääse...



Päiväunia nukuin ennen samalla kuin laitoin kuopuksen (2 v) päiväunille. Nukuin/torkuin n. 15 min ja esikoinen (5 v) leikki sen aikaa itsekseen. On tehnyt sitä n. 3-v lähtien, jolloin lopetti itse päiväunensa. Toi 15 min riittää mulle päiväuneksi ja olen sen jälkeen ihan pirteä, kunnes päiväruoan jälkeen Pikku Kakkosen aikaan alkaa uudestaan väsyttämään. Silloin mies ottaa yleensä torkut ja mun väsymys menee ohi, kunhan nousen vaan pöydästä ylös. Viikonloppuisin, kun/jos ollaan molemmat miehen kanssa yhtä aikaa kotona kuopuksen päiväuniaikaan, voi toinen nukkua huoletta vaikka kahden tunnin päiväunet. Niin tapahtuu silti aika harvoin, koska molemmilla (siis sekä mulla että miehellä) noin pitkät päiväunet vaikeuttavat sitten illalla nukahtamista.



Mutta ehdottomasti olen sitä mieltä, että molemmilla vanhemmilla on viikonloppuisin (jos molemmilla on silloin vapaapäivä) oikeus nukkua vuorotellen pitkään, kun toinen hoitaa lasten aamupesut, aamupalat yms. Eli te, joiden mies nukkuu molempina aamuina, jääkää itse nukkumaan ja laittakaa mies hommiin. Sekin kun sattuu olemaan lasten vanhempi!

Meilläkään ei toimi "yhteishuoltajuus" perheen sisällä (vaikka erottu ei ollakaan). Mies katsoo asiakseen nukkua aamut yleenäs tunnin annan nukkuakin, mutta sitten jos on pakko annan vauvan väkisin miehen kainaloon kun laitan pojalle (2v.) puuroa... josta tulee vaan kyllä sanomista ja kärttyisä mies :(



Kerran minulla oli menoa. Hoidin aamuhommat mitään mieheltä pyytämättä, koska oli lupautunut katsomaan poikaa päiväuniaikaan kun käyn vauvan kanssa jumpassa. Piti lähteä klo 10 eli miehen olisi pitänyt antaa pojalle ruokaa ja laittaa nukkuman sen jälkeen kun lähden. No siitähän vasta huuto tulikin kun kuulemma tahallaan olen jättänyt ruoan laittamatta. (poika syö yleensä vasta klo 11 jälkeen). Yritin kyllä sanoa, että ei jäänyt aikaa aamuhommista... mies kysyi miksi en sitten tuonut vauvaa hänelle??? No siksipä en tuonut kun olisit taas suuttunut... eli teki niin tai näin niin itse saa kaiken tehdä :(



Pari päivää sitten julistin olevani "kesälomalla". Päätin että en tee mitään muuta kuin aivan välttämättömimmän ja keskityn lasten kanssa olemiseen. Laitan lapsille ruoan, syötän, nukutan ja vaatetan sitten loppu aika ollaa vaan ja keksitään jotain kivaa. Kämppä on hyrskyn myrskyn. Vaipparoskis haisee, tiskit on tiskialtaassa ja pyykkivuori oli kaamea... tänään tosin olin pakotettu pesemään koneellisen että saadaan puhtaita vaatteita ja luuttuamaan lattian suurinpiirtein, ettei puolivuotias tukehdu löytämiinsä roskiin. Mies on laittanut tiskit (oma-aloitteisesti!!) kerran, tehnyt ruokaa kerran... eilen illalla omaehtoisesti halusi nukuttaa vauvan. Niin ja vei aamulla roskatkin (kun olin ne valmiiksi oven kahvaan ripustanut)... eli pientä kehittymistä tapahtunee... Aion olla "lomalla" vielä ainakin viikon.



Npousen edelleen aamulla laittamaan aamuhommat. Olen siihen tavallaan tottunutkin... enkä varmaan osaisi olla auttamatta jos mies nousisi.

Meillä on kaksi lasta 5- ja 2-vuotiaat. Molemmat menevät iltaisin vasta noin klo 21 nukkumaan ja heräävät lähes poikkeuksetta aina ennen kuutta. Arkisin se ei haittaa, sillä töihin nousen muutenkin jo silloin, mutta viikonloppuisin on aika raskasta herätä niin aikaisin. Varsinkin, kun olisi iltaisin kiva viettää vähän laatuaikaa eli usein pääsen nukkumaan vasta 23 jälkeen. Arkisin kyllä menen ihan minimiunimäärällä (kuopus nukkuu levottomasti aamuyöstä ja usein heräilen jo neljän aikaan pyörimään sängyssä). Minulla ainoa "selviytymiskeino" on viikonloppuisin nukuttavat päiväunet. Meillä molemmat lapset nukkuvat 2 h päikkärit ja silloin isä ja äiti menevät myös nukkumaan. Meillä ei harrasteta vuoroissa nukkumista. Se ei vain jotenkinkin toimi meillä.

Mekin koitetaan nukkumisjärjestelyillä hoidattaa väsymistä ; ) Eli toinen nukkuu toisena viikonloppu aamuna pidempään ja toinen toisena. Mun ongemani vaan on etten enää saa nukuttua kun mies nousee lasten kanssa joten univajeeseen tämä järjestely ei auta. On silti mukavaa loikoilla sängyssä edes kerran viikossa aamusin kun toinen laittaa aamupalat jne. Olen aina ollut huono nukkuja eli tarvitsen täydellisen hiljaisuuden ja tosi pimeetä että saan nukutuksi. En myöskään osaa nukkua vieraissa paikoissa, kuten hotellit, laivahytit tms. Myöskään päiväunia en ole saanut nukutuksi vaikka tilaisuuksia olisi ollut sitten keskimmäisen raskausajan jälkeen. Muistan lasten vauva ajat kuinka väsynyt olin kun yöt ja päivät valvoin kun en koskaan "osannut" nukkua.

Nyt aika on parantanut senkin asian ja lapset senverran isompia että nukkuvat jo melko hyvin pitkiä noin 10-11 tunnin yöunia ja itsekin saan joka yö vähintään 6 tuntia unta. Sillä pärjään.

Olemme myös pyrkineet saada lapsiamme isovanhemmille hoitoon joitakin kertoja vuodessa että saamme vietää parisuhdeiltaa kun parisuhde jää aika vähällä arjen pyörityksessä. Nekin piristää aina kummasti. Kun lapsilla on tuttu, luotettava hoitaja niin itsekin osaa rentoutua hyvin. Saa nukkua pitkään, syödä alusta loppuun ruokansa keskeytyksettä jne. Meillä oli miehen kanssa tavote että kerran kuussa lapset olisivat edes pari tuntia hoidossa ja joskus yön yli että me päästäis elokuviin, syömään tms, mutta ei olla saatu pidettyä siitä kiinni. Olen tyytyväinen kun saamme lapset edes 4 kertaa vuodessa mummoloihin yökylään. Ja sitten itse saan omaa aikaa pari kertaa viikossa käymällä jumpassa, kaupassa tms.